Reissun viimeinen päivä ja ystävänpäivä Bangkokissa

Aamulla kello herättää puoli kymmeneltä. Väsyttää, mutta pariin aikaisempaan aamuun verrattuna herään mielelläni, sillä tällä kertaa migreeni ei ole seuranani. Sänky on ihanan pehmeä edellisen hotellin kovan sängyn jälkeen ja kerrankin huoneen lämpötila on ollut koko yön juuri sopiva, enkä ole herännyt yön aikana kertaakaan kuumuuteen tai kylmissäni. Reissun viimeiseksi kahdeksi yöksi valitsemamme majoitus Pan Pacific Bangkokin Sukhumvit-kadun 55. poikkikadulla oli nappivalinta.

Aamiainen tarjoillaan 11. kerroksen ravintolassa, ja se osoittautuu erinomaiseksi – miespuolisen matkaseuralaisen antama tuomio on “reissun paras”, mikä on kohtalaisen hyvä saavutus kun hotelleja on kolmen kuukauden aikana ollut parisenkymmentä. Syön salaattia, muroja, ja mysliä tuoreilla hedelmillä ja jogurtilla. Kahvi ei saa minulta kehuja, joten kuppi jää puolilleen.

Tänään ei ole tarkoitus tehdä yhtään mitään, joten aamiaisen jälkeen palaamme sänkyyn loikoilemaan. En kuitenkaan malta olla pitkään paikoillani, vaan kiertelen sviittiämme ympäri hieman levottomana, tutkin kaappeja ja avaan ja suljen makuhuoneen kaksoisovia. Minäkin haluan kaksoisovet! Tai oikeastaan voisin jäädä asumaan tänne… Päätän laittaa koneellisen pyykkiä pyörimään kun sellainen mahdollisuus on: eipähän tarvitse heti kotiin päästyämme alkaa miettiä pyykkivuorojen varaamista.

Kun pyykit pyörivät koneessa, lähden alakerran ostoskeskuksen ruokakauppaan. Haaveilen kahvilassa käymisestä, mutta jätän sen kuitenkin väliin. Ehkä ehdin käydä siellä huomenaamulla ennen lentokentälle lähtöä? Kaupasta lähtee mukaani edullista päivittäiskosmetiikkaa Tanskaan vietäväksi, vettä ja pari olutta. Palattuani huoneeseen päätämme mennä nauttimaan oluet uima-altaalle.

image

En ole vielä sisäistänyt lainkaan, että tämä reissu on nyt kotimatkaa vaille tässä. Koneeseen nousuun on vuorokausi aikaa, mutta eipä tässä enää ehdi kovin kummoisia tehdä. Ei enää yhtäkään rantaa, ei uutta saarta, ei matkareitin suunnittelua, ei nähtävyyksiä, ei tuk-tukeja, ei riippumatossa fiilistelyä, ei hiekkaa varpaiden välissä, ei sitä jännittävää hetkeä, kun avaa hotellihuoneen oven ensimmäistä kertaa.

Tai tuo viimeinen kylläkin koetaan vielä kerran, sillä yövymme yhden yön Istanbulissa ennen lentoa Kööpenhaminaan. Ja se hotelli on vielä varaamatta! Matkalla uima-altaalta huoneeseemme käymme hakemassa loungesta kahvia ja pikkuleipiä. Aikaisemmin päivällä olisi ollut tarjolla vastaleivottuja keksejä ystävänpäivän kunniaksi, mutta se jäi meiltä väliin. Samalla kun loikoilemme sohvalla kahvitaukoa pitäen, Thomas varaa mielestäni aivan liian kalliin hotellin Atatürkin kentän läheltä. Minä en olisi tarvinnut pelkkään nukkumiseen neljää tähteä, mutta en ala väitellä asiasta. Hotellien valitsemiseen on tämän reissun aikana käytetty kymmeniä tunteja aikaa, nyt ei enää jaksa.

Ystävänpäivä on toisarvoinen seikka, sillä nyt juhlitaan meidän viimeistä iltaa Kaakkois-Aasiassa. Kaivan rinkan pohjalta mekon ja naureskelen sen ryppyisyydylle: olisikohan tämä kannattanut ottaa suoristumaan hieman aikaisemmin? Kävelemme kilometrin mittaisen matkan Sukhumvitin Marriott-hotellille ja otamme hissin 45. kerrokseen. Octave-kattobaari on täynnä porukkaa ja henkilökunta sanoo kaikkien pöytien olevan täynnä. Livahdamme kuitenkin sisään ja löydämme kuin löydämmekin sopivasti kaksi vapaata paikkaa. Joskus kannattaa olla hieman röyhkeä.

image

Pari päivää aikaisemmin olimme Cielo Sky Barissa, missä oli mukavan väljää ja rauhallista perjantai-illasta huolimatta. Täällä rauhallisuudesta ei kuitenkaan ole tietoakaan, ja tunnelma on todellakin kuin baarissa. Viihdymme Octavessa parisen tuntia, kunnes lähdemme kävelemään takaisin kohti hotelliamme. Matkalla pysähdymme syömään viimeisen thai-illallisemme. Ruoan tulisuutta ei tule ikävä, mutta muita makuja kyllä.

Puoli yhdeksältä olemme takaisin huoneessamme. Yritän houkutella Thomasta loungeen pelaamaan erän biljardia tai uima-altaalle juomaan vielä viimeiset Singhat, mutta kaadummekin sohvalle ja jäämme siihen loppuillaksi. Pitäisi pakata, mutta ehtiihän tuon aamullakin. Mielessä alkaa poukkoilla kaikki asiat, mitä emme tehneet tällä reissulla, mutta yritän työntää niitä ajatuksia pois. Kaikkea emme ehtineet tehdä, mutta on kuitenkin niin paljon asioita, joita teimme ja koimme näiden kolmen kuukauden aikana. Ja sitä paitsi: pitäähän sitä jättää jotain seuraavaankin kertaan!

image

Mieli on tyhjä. Tässäkö tämä nyt oli? Oliko tämä sellainen seikkailu, jonka kokemisesta kolme kuukautta sitten Kastrupin kentältä lähtiessäni haaveilin? Täyttikö tämä kaikki ne odotukset, joita minulla etukäteen oli? Teinkö kaiken niin kuin halusin tehdä, vai alkaako minua kaduttaa ne, joita en tehnyt lainkaan? Söinkö riittävästi curryja, miksi en kiivennyt Batur-vuorelle ja miksi en mennyt Penangille, ehdinkö aamulla käydä vielä kerran hieronnassa, olisiko pitänyt olla vähemmän aikaa netissä, olisiko tämä viimeinen päivä pitänyt viettää Bangkokin nähtävyyksiä kierrellen?

Monet asiat menivät vastoin suunnitelmia, mutta siltikin uskon, että tämän parempi tämä reissu ei olisi voinut olla. Nyt olo on haikea, ehkä jopa oudosti pettynyt, vaikka reissun loppu olikin tiedossa koko ajan. Ja samalla on niin ihana päästä takaisin kotiin, ottaa hieman etäisyyttä näihin kolmeen kuukauteen ja nähdä koko matka selvemmin, kokonaisena mahtavien tapahtumien ketjuna. Sillä olihan tämä aivan huikea reissu, ei siitä pääse mihinkään!

On aika laittaa kone kiinni, avata verhot, kaivautua pehmeän peiton alle ja katsoa ikkunan takana avautuvaa öistä Bangkokia. Viimeistä kertaa, tällä reissulla.

60 comments
  1. Katos vaan, samaan aikaan olen ollut Bankkarissa :). Octave on kyllä kovin kiva. Silloin kun me kävimme, oli ihan rauhallista (=.

    1. Luin sinun postauksen Octavesta ja rupesin miettimään, että lieköhän edes koko baari ollut meidän aikaan auki, sillä tuota sinistä pyöreää baaria en nähnyt ollenkaan. En kyllä kierrellytkään siellä väenpaljoudessa, sillä kuvittelin koko ajan, että se kattoterassi on vain rakennuksen yhden sivun kokoinen. Toki ystävänpäivänä siellä on voinut olla osa alueesta varattu pöytävarauksen tehneille ja siksi olikin sillä ns. kaikille vapaalla alueella niin täyttä…

  2. Upeita kuvia! Myös todella kivasti kirjoitat ja vangitset viimeisen päivän tunnelman. Ylipäätään kuulostaa todella antoisalta reissulta. Kolmessa kuukaudessa ehtii vaikka mitä, mutta ainahan sitä jää paikkoja näkemättä ja kokematta, ei taida yksi ihmiselämä riittää kaikkeen mielenkiintoiseen :)

    1. Kiitos paljon, Teea! :) Reissu oli antoisa, mutta hieman on haikeus siitä, että jäi juttuja tekemättä. Mutta niinhän sitä tosiaankin aina, ja Kaakkois-Aasiaan uskon palaavani vielä :)

  3. Kolme viikkoa lähtöön, eka stoppi Bangkokissa. Meinasin vaan käydä pikaisesti vilkaisemassa Wat Arunin ja Asiatique ostoshelvetin, loppuaika taitaa mennä hotellin uima-altaalla :) Saas nähdä malttaako sitä tulla kotiin ollenkaan vai jäänkö Hawaiille :D

    1. Vau, Hawaii vaikuttaa sellaiselta, että uskon monilla olevan vaikeuksia lähteä sieltä pois! :) Asiatiquessa oli minunkin tarkoitus nyt käydä, mutta se sitten jäi… Ehkä juuri siksi, että epäilinkin sen olevan ‘ostoshelvetti’. Mukavaa reissun odotusta!

  4. Mun viimeinen päivä Bangkokissa vuoden reissun päätteeksi oli hyvin kummallinen, en millään meinannut tajuta että seuraavana päivänä olen jo takaisin Suomessa. Mutta kuten sanoit, välillä on hyvä tulla kotiin ja saada reissuun vähän etäisyyttä ja niin sitä tajuaa paremmin mitä kaikkea huikeaa sitä tulikaan nähtyä ja tehtyä! Todella upea tuo aurinkokuva! :)

    1. Pirkän reissun viimeinen päivä on kyllä aina niin epätodellinen! Ei vaan voi uskoa, että seuraavana päivänä on jo kotona – ja sitten kotona se vasta epätodelliselta tuntuukin! Kiitos Laura :)

  5. Mäkin usein saan itseni kiinni ajattelemassa kaikkea niitä mitä ei kerinnyt tekemään ja pitää aina ihan muistuttaa kaikesta kivasta. Totuushan on, että kaikkea ei vain voi nähdä ja on kiva sit mennä vaikka uudelleen kokemaan jotain uutta. Toivottavasti paluumatka meni hyvin ja nyt vain uutta reissua suunnittelemaan. :)

    1. Niinhän se on, että ei kaikkea voi nähdä. Ja vaikka on kuinka suunnitellut tekevänsä sitä ja tätä, mutta sitten reissun päällä suunnitelmat saattavatkin muuttua ja haluaakin tehdä jotain muuta, eikä kaikkeen vaan ole aina aikaa. Kiitos, paluumatka meni hyvin, mutta ihan vielä en ole alkanut suunnitella uutta reissua. Ehkä pitäisi, sillä tämä Tanskan sää masentaa sen verran, että pitäisi olla jotain, mitä suunnitella ja odottaa :)

  6. Jos ei tule takaisin, ei voi lähteä uudestaan, ja muita vanhoja viisuksia : )

    Sen ainoan kerran kun mulla olisi ollut pesukone huoneessa (Manilassa) en löytänyt pyykkijauhetta mistään. Respastakaan ne ei osanneet neuvoa, mistä sitä saisi. No en sitten pessyt vaatteita. En usko, että menetin kauheasti mitään, mutta jännä oli huomata, että heti olisi tehnyt mieli ruveta pyykkäämään.

    1. No jopas on huono homma, että on ollut pyykinpesukone mutta ei pesupulveria! Meillä oli iso laatikollinen, ja olisi ollut omastakin takaa matkassa kun pesin niin usein käsipyykkiä. Heh, mikähän siinä on, että alkaa tehdä mieli pestä reissussa pyykkiä kun näkee pesukoneen, Pirkkokin kun kertoi tuossa aikaisemmassa kommentissa aivan samaa :)

  7. Haha aina ennen reissua on se fiilis että nyt naitin täysillä ja reissun jälkeen pieni tunne, nautinkp joka hetkestä täysillä? Kyllä nautit , se on vaan haikeutta kun matka on ohi ;)

    1. Ihan oikeassa olet! Sitä vaan alkaa matkan loppuessa epäilemään, että teinkö just niin kuin suunnittelin, vai olisinko voinut nauttia vielä enemmän jos olisin tehnyt sitä ja tätä. Kuitenkin sitä on koko ajan tehnyt juuri niitä juttuja mitä on halunnutkin, eli onhan sitä pakostakin nauttinut! :)

  8. Hei ihanaa, että kerrot niin aidosti miltä reissun loppuminen tuntuu. Itsekin tiedän sen tyhjän, haikean fiiliksen – kun tajuaa että tää oli nyt tässä. Monesti pidemmän reissun päätteksi sitä vahingossa alkaa tirauttamaan kyyneleitä turvatarkastusjonossa. Toisaalta siihen on yleensä syynä ne ihmiset, joita jää kaipaamaan. Ei niinkään se paikka. Onneksi reissuun pääsee aina uudestaan :)

    1. Kiitos, Sari! Ihan samat kokemukset mulla: ihmisiä tulee ikävä, harvoin sitä itse paikkaa niinkään. Ainahan sitä pääsee takaisin, mutta saman porukan järjestäminen samaan paikkaan samaan aikaan, ei välttämättä niin helposti enää onnistukaan.

  9. Vastahan te lähditte reissuun, ihan järjetöntä mihin tämä aika menee! Hauska ollut seurata teidän matkaa, varsinkin nyt loppupäästä kun teillä oli paljon itselle tuttuja kohteita. Mm. just se Pattaya, taisin vuosi sitten kirjoittaa siitä samaan sävyyn kuin sinäkin. Kokemushan se on, mutta tuskin sinne nyt tulee palattua ainoastaan turistimielessä. :D Pitääkin kaivaa se teksti arkistoista. Taidattekin olla jo Tanskassa, huomasin somesta että olitte saaneet vastaanoton kuplivan kera. Ihanaa. Toivottavasti Tanska ja koti tuntuu ihanalta reissun jälkeen. :)

    1. No niinpä! Kolme kuukautta meni ihan hurjan nopeasti! Heh, Pattaya ei kyllä päässyt lähellekään reissun suosikkikohteiden listaani :D Mutta onpahan nähty :) Tanskassa ollaan, ja tosiaankin ihanat sukulaiset oli vastassa kuplivan kanssa! Tähän kylmyyteen ja harmauteen tottuminen vie kyllä aikaa… Nytkin tässä aamulla ihmettelin, että onko ikkunat huurussa, mutta ei: ulkona on vain niin harmaata! No, kevättä kohden… :)

  10. Minulla on yleensä viikonkin reissun jälkeen näitä luettelemiasi fiiliksiä; haikeutta, pettymystä jne, en osaa kuvitella mikä tunteiden kirjo olisi kolmen kuukauden jälkeen. Vai tuntuuko matkan jälkeen aina samalta, oli siellä sitten kuinka pitkään tahansa.
    Ihan huikea reissu kuitenkin teillä ja varmasti menee hetki kun saa matkan tapahtumat sopivaksi tapahtumaketjuksi mielessään jäsenneltyä. :)

    1. Minusta tuntuu, että samat fiilikset on aina, oli matka kuinka pitkä tai lyhyt hyvänsä. Mutta ehkä se on vain merkki siitä, että on oikeasti ollut mahtava reissu, eikä välttämättä ole valmis vielä palaamaan kotiin :) Postauksiakin on jonossa pitkä liuta, saa nähdä kuinka kauan menee ennen kuin saan kaikki ajatukset ja kokemukset jäsenneltyä valmiiksi postauksiksi saakka :)

  11. Kolme kuukauden irtiotto kelpaisi minullekin! Varmasti huikea reissu takana, vaikka viimeisenä reissupäivänä tuleekin mieleen, täytyikö omat odotukset. Mutta pitkän matkan jälkeen kotonakin on kyllä ihanaa❤️. Samaa mieltä muiden kanssa, upea toi viimeinen kuva!

    1. Kiitos Heidi! Niin, kyllähän sitä taas osaa arvostaa omaa kotia, kun on hetken ollut poissa :) …Ainakin jonkin aikaa, ennen kuin taas alkaa haaveilla maailmalle pääsystä :D

  12. Katse nauliutui tuohon vikaan kuvaan, kuten näemmä monilla muillakin. Upea! Mun kokemuksen mukaan millään reissulla ei saa tehdyksi kaikkea sitä mitä olisi voinut – oli sitten kuinka pitkä tai pätkä reissu hyvänsä.

  13. Oi, tässä oli ihanan viipyilevä tunnelma. Mä en ole koskaan (omasta mielestäni) ollut reissussa niin pitkää, että olisin kunnolla raaskinut omistaa siitä päivää ihan vain tuollaiselle olemiselle, kelaamiselle ja tunnelmoinnille. Koska mun reissut on töiden takia harvoin paria viikkoa pidempiä, niin niistä ei ikinä raaski “tuhlata” yhtään vain fiilistelyyn ja hetkestä nauttimiseen, vaikka varmasti pitäisikin. Vaikkei mulla olekaan yleensä tarvetta juosta joka ikisen nähtävyyden perässä, niin silti itseä kiinnostavia juttuja löytyy. Mutta totta tuo, että vaikka miten olisi ehtinyt, nähnyt ja kokenut, niin aina reissuista tuntuu jäävän se “olisi tuokin vielä pitänyt” -fiilis. Mutta ehkä se on aivan hyväkin. Sellainen “tein kaiken, tänne ei ole tarvetta palata” -olo voisi itsessään olla aika murskaava.

    1. Ymmärrän kyllä, että parin viikon lomalla viimeinenkin päivä on täynnä tekemistä :) Meillä oli oikeestaan koko viimeinen viikko vain tällaista “haahuilua”, ei vaan enää jaksanut keksiä jotain tekemistä viimesille päiville. Oli reissuähky :) Totta, se olisi aika ankeaa, jos matkan jälkeen olisi tunne, että on nähnyt “kaiken”. Kun tuntuu, että jäi jotain vielä kokematta, on hyvä syy tulla takaisin :)

  14. Viimeinen kuva on kyllä harvinaisen upea. Itselläni ei halua ole Bangkokiin, mutta sen sijaan Kastrupiin menen vähän ajan kuluttua.

  15. Hieno tuo viimeinen kuva. Hotellinnekin näyttää ihan hienolta. Oliko tuo uima-allas vain teidän käyttöön? Paljonko huone maksoi? Onkohan niin, että tuo viimeinen reissupäivä on aina vähän nihkeä?

    1. Kiitos, Salaine! Meidän sviitti maksoi noin 110 €/yö, mutta saimme toisesta yöstä 70 euroa pois, koska meillä oli yksi hotels.comin ilmainen yö käyttämättä. Uima-allas oli ihan yleinen, mutta koska kyseessä ei ollut varsinainen hotelli, vaan “serviced suites” jossa asuu paljon pitkäaikaisasukkeja (esim. työkomennuksella olevia), ei altaalla useinkaan ollut meidän lisäksemme ketään. Reissun viimeinen päivä taitaa aina olla hieman ankea :D

  16. Kaikki kommentoijat ihailevat viimeistä kuvaa, niin minäkin <3. Kotiin on kyllä mukava palata reissun jälkeen, vaikka vähän lyhyemmänkin. Minusta on ihana reissun jälkeen olla vaan pari päivää, istuskella sohvalla ja katsella omaa isoa jääkaappia, jossa on just sitä ruokaa, mitä itse haluaa syödä :)

    1. Ruoka on kyllä ollut yksi parhaimmista jutuista kotiinpaluussa! :D Ollaan syöty kamalat määrät juustoa, sitä kun ei oikein reissussa saanut, tai sitten se maksoi aivan järjettömiä summia. Ruisleipää en ole vieläkään kyllä saanut, sitä pitäisi käydä hakemassa Ruotsin puolelta piakkoin…

  17. Hieno kuva tuo auringonlasku! Kolmen kuukauden jälkeen kotiin jo ehkä palaakin ihan mielellään, vaikka ehkä toki haikeissa fiiliksissä. Me oltiin viimeksi pari viikkoa Havaijilla, ja miut olisi pitänyt melkein väkisin kantaa koneeseen, kun en millään olisi halunnut vielä kotiin.

    1. Kiitos Anna! Kolme kuukautta tuntui todella sopivalta reissun pituudelta, neljä kuukautta olisi varmastikin ollut jo liikaa. Se on kyllä sinänsä harmi, jos pitää paikasta niin paljon, että ei haluaisi lähteä… Tiedän todellakin, miten kauheaa on siinä tilanteessa nousta koneen kyytiin! Mutta ainahan sitä onneksi pääsee takaisin :)

  18. Viimeinen kuva on minunkin mieleeni, niin kaunis! Saat hyvin puettua viimeiset tunnelmat sanoiksi. Varmasti mahtava 3 kk takana ja eiköhän se ole vain hyvä, että vieläkin jäi paljon tekemättä ja näkemättä. Hyvä syy lähteä uudestaan :)

  19. Ihana tuo viimeinen kuva! Varmasti ollut ikimuistoinen reissu, eikä sitä aina viimeisenä päivänä jaksa niin kauheasti mitään tehdä :) Tervetuloa takaisin kotiin!

    1. Kiitos Tanja! Oli kyllä ikimuistoinen reissu, vaikka nyt muutaman päivän kotona oltuani tuntuu, että en olisi missään ollutkaan :D

  20. Voi miten nopeasti aika onkaan mennyt! Nuo lähtöpäivän fiilikset ja ajatukset tekemättömistä asioista tuntuvat niin tutulta. Mukavaa on kuitenkin se, että kotiinpaluun jälkeen muistaa paremmin kaikki ne upeat asiat mitä on saanut kokea. Teillä on ollut hienot kolme kuukautta, tervetuloa takaisin Eurooppaan!

  21. Niinhän se on, ellei lähde diginomadina maailmaa kiertämään loputtomiin, niin joskus sitä on palattava :-) Eikä se nyt aina niin huono juttu ole, etenkään jos on koti odottamassa.
    Tuo pesukoneesta innostuminen toi mieleen vaan 5 viikon reissumme Aasiassa toissasyksynä. Phnom Pehnin hotellin sviitissä sellainen sattui olemaan – ja vaikka juuri silloin ei ollutkaan mitään suurempaa vaatekriisiä kun olimme jonkin verran matkan varrella jo pesettäneet vaatteita, niin pakkohan sitä oli kaikki vähänkin likaiset vaatteet heti pestä, kun itse pääsee ne helposti pesemään! Taitaa tuo pesukone olla yksi sellainen “kotiin” kuuluva juttu, kuten ongelmattomasti toimiva wifikin :-)

    1. Ei se kotiinpaluu todellakaan huono juttu ole, vaikka haikealta tuntuukin. Meillä ei ole kotona omaa pesukonetta, vaan käytämme yleistä pyykkitupaa, joten olin todella iloinen että pystyin pesemään pyykit ennen kotiin lähtöä. Ja onhan se niin ihanan kätevää, että voi pestä pyykkiä milloin vain, eikä tarvitse varata aikaa tai etsiä pesulaa, niin kuin reissussa yleensä täytyi. Pyykkikone on pientä luksusta :)

  22. Tuo viimeinen kuva on lumoava! Kyllä varmasti tuon reissun jälkeen on hiukan tyhjä olo. 3 kuukautta on mennyt kyllä nopeasti, sillä vastahan te lähditte. Kiva oli seurata blogin kautta teidän reissua :)

    1. Kiitos Jenna! Minustakin tuntuu, että ihan vastahan me lähdettiin, muistan edelleenkin lähtöpäivän kuin eilisen! Nämä taisi olla elämäni nopeimmat kolme kuukautta :D

  23. On kyllä kivat näkymät uima-altaalta ja tämä auringon värjäämä kaupunkikuva on suorastaan upea! On varmasti haikea mutta toisaalta mukava palata kotiin kivan reissun jälkeen. Hieno on ollut seurata matkaanne blogisi kautta :-)

    1. Kiitos paljon! :) Viimeinen päivä ja ilta oli kyllä haikeaa, mutta se loppui koneeseen noustessa ja sitten halusinkin vain kotiin. Niin siinä käy aina :) Ja kotona on nyt ihana olla, vaikka oma sänky tuntuukin oudolta kaikkien hotellisänkyjen jälkeen :D

  24. Mukava päätös reissulle tämä postaus. Tavoitit hyvin sen viimeisen päivän tunnelman, tai siis tarkoitan, että noissa(kin) fiiliksissä on tullut oltua joskus myös itse.

    Mulla on kyllä vähän ikävä thaimaalaisen ruuan tulisuutta. Tai ei niin vähänkään. :)

    1. Kiitos Jenni! Mä olen yleensä Thaimaassa tottunut siihen tulisuuteen, kun sitä ei vaan voi välttää vaikka kuinka pyytäisi “no spicy”. Mutta nyt kun poikaystävä ei pysty syömään lainkaan tulista ruokaa, tuli syötyä enemmän länkkäriravintoloissa, ja ne muutamat kerrat kun tilasi thairuokaa (yleensä curryja) oli koko suu tulessa ja vesi valui silmistä :D Pieni tulisuus on ok, mutta kun se menee aina liiallisuuksiin…

  25. Turvallista kotimatkaa! Varmasti outoa palata himaan kolmen kuukauden jälkeen, mutta ehkä kotiinpaluussakin on jotain hyvää. :) Aika menee niin nopeasti, mä muistan kun sä vasta kirjoitit lähdöstä…

    1. Kiitos, kotimatka meni mukavasti ja turvallisesti :) Kolme kuukautta tosiaankin meni todella nopeasti, mutta reissun pituus oli juuri sopiva: nähtiin ihan riittävästi ja kotiin oli jo ihana palata!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *