Miltä kuulostaisi yö keskiaikaisessa linnassa keskellä tanskalaista maaseutua? Asuisit linnan tunnelmaan sopivasti sisustetussa huoneessa, jonka ikkunasta näkisit linnan vallihaudan ja ympäröivän metsän. Maistelisit viinejä kynttilöiden luodessa leikitteleviä varjoja kellarin valkeiksi kalkittuihin seiniin, ja söisit viiden ruokalajin illallisen ruokasalissa hitaasti nautiskellen. Illallisen jälkeen kahvi olisi katettu salonkiin, jossa istuisit nauttimassa linnan rauhallisesta tunnelmasta aina siihen saakka kun kello löisi kaksitoista ja siirtyisit huoneeseesi nukkumaan pehmeään sänkyysi.

Minusta se kuulostaa ihanalta, joten minua ei tarvinnut kovinkaan paljoa suostutella, kun sain ehdotuksen viestillä kesken maanantaisen työpäivän. Tai eipä siinä viestissä edes kysytty mielipidettäni tai tuhlattu merkkejä suostutteluun, vaan ilmoitettiin tyynesti, että varaus on tehty seuraavalle lauantaille Pohjois-Jyllannissa sijaitsevaan Kokkedalin linnahotelliin.

image

Tanska

En ollut aikaisemmin käynyt Jyllannissa, enkä edes Sjællandin ja Jyllannin välissä olevalla Fynin saarella, joten kahden päivän reissumme toi minulle reilusti uutta nähtävää. Jopa niin paljon, että 463 kilometrin matkalla Kööpenhaminasta Brovstin kylässä sijaitsevaan Kokkedalin linnaan vain ensimmäiset 45 kilometriä olivat minulle entuudestaan tuttua seutua. Ja minä kun ajattelin nähneeni Tanskaa paljon tämän puolentoista vuoden aikana…

Saavuimme perille iltapäivällä, ja sisäänkirjautuessamme meille annettiin tervetulojuomaksi vaatimattomasti kokonainen kuohuviinipullo. Emme ehtineet juoda pulloa tyhjäksi, sillä paria tuntia myöhemmin alkoi linnan kellarissa viininmaistelu, johon ihmismäärän perusteella osallistui lähes kaikki hotellin 18 vierashuoneen asukkaat. Ja voi, miten erinomaisia viinejä pääsimmekään maistelemaan!

Koska kaikki muut asukkaat olivat joko tanskalaisia tai norjalaisia, kerrottiin viineistä ja siinä sivussa myös linnan historiasta tanskaksi. Minä keskityin siemailemaan herkullisia chileläisiä viinejä, sillä suurin osa puheesta meni yli minun tanskan taitojeni, kunnes sitten Thomas sähköstyi vieressäni ja sanoi tilaisuuden pitäjälle juuri meidän asuvan huoneessa numero 33. Sen jälkeen Thomas suhisi korvaani “meidän huoneessa kuulemma kummittelee!”.

image

image

image

Kokkedalin linnalla on pitkä ja värikäs historia, joka alkoi jo Knuut Suuren ajalta tuhannen vuoden takaa, jolloin linnan paikalla oli viikinkiaikainen linnoitus. Tarkkaa linnan rakentamisvuotta ei tiedetä, mutta ensimmäinen maininta Kokkedalin linnasta on vuodelta 1407 kun se oli Stenbrikken perheen omistuksessa. Stenbrikkeiltä linnan peri Anders Nielsen Banner, jonka veli aatelismies Erik Banner peri linnan vuonna 1520.

Erik Banner oli herra, joka vankina Kustaa Vaasa oli Tanskassa vuosina 1518-1519. Vuonna 1523 Kustaa Vaasasta tuli Ruotsin kuningas, ja vuonna 1550 hän perusti Helsingin kaupungin. Sitä tarina ei kuitenkaan kerro, että oliko nykyisen pääkaupunkimme perustaja vankina juuri Kokkedalin linnassa, mutta todennäköisesti ei, sillä tuohon aikaan Kokkedal oli vielä Erikin veljen omistuksessa.

image

image

Seuraavien vuosisatojen aikana Kokkedalin linna kuului useammalle aateliselle suvulle, ja lopulta Tanskan prinssi Erikille vuosina 1917-1923. Tämän jälkeen Kokkedal on ollut suurimmaksi osaksi yksityisomistuksessa, toimien muun muassa poikien sisäoppilaitoksena. Hotelliksi linna muutettiin prinssi Joachimin suojeluksen alla vuonna 1990.

Vuosisatojen aikana linnassa on varmasti tapahtunut kaikenlaista, ja osan tapahtumista sanotaan näkyvän, kuuluvan ja tuntuvan vielä tänäkin päivänä. Toisinaan on kuultu hevoskärryn ajavan linnan portista sisään, mutta ketään ei ole näkynyt. Tämän sanotaan olevan paholaisen lähettämä kyyti hakemaan norjalaista aatelisnaista Karen Galdea, joka omisti Kokkedalin vuosina 1649-1671. Tarinan mukaan hän omisti elämänsä paholaisen palveluun, ja vastineeksi hän sai syödä herkkuja mielin määrin.

image

image

Ennen Karen Galdea Kokkedalin linnan omisti Lykken suku, jonka ritarin tytär tuli raskaaksi keihästurnajaisten aikana. Välttääkseen suvun häpäisyn, hänet muurattiin elävältä linnan ulkoseinään. Useat hotellin asukkaat ovat kuulleet hänen askeltensa äänet linnan käytävillä.

Myös huoneessa numero 33 – meidän huoneessamme – on koettu kummia. Muutamat hotellin asukkaat ovat tunteneet huoneessa henkilön läsnäolon, jonkun istuvan sängyllä. Meitä kehotettiin juomaan useampi lasillinen viiniä illallisella, että nukkuisimme yömme hyvin.

image

image

image

Viininmaistelun jälkeen lähdimme kävelylle linnaa ympäröivään puistoon raikastaaksemme päämme kauhutarinoista, viinistä ja hämärässä kellarissa istumisesta ennen kello kahdeksalta tarjoiltavaa illallista. Kävelymme aikana sää alkoi synkistyä ja sisälle palattuamme tuuli jo riepotteli pihapuita. Näytti siltä, että sade alkaisi iskeytyä ikkunalaseihin hetkenä minä hyvänsä. Sää sopi linnan hieman pelottavaan, vaikkakin kotoisaan, tunnelmaan paremmin kuin hyvin.

Viiden ruokalajin illallinen oli maukas, mutta ei erinomainen. Ruokasalin viihtyisyys, hyvä palvelu ja sopivan rauhalliseen tahtiin tuodut annokset tekivät ruokailusta kuitenkin todella miellyttävän. Parituntisen illallisen jälkeen meidät ohjattiin vihreään salonkiin, jonne meille oli katettu iltakahvit valmiiksi. Osa vieraista istui viereisessä punaisessa salongissa.

image

image

image

Vaikka olisin halunnut nauttia Kokkedalin linnan tunnelmasta vielä pidempään, oli keskiyöllä pakko luovuttaa ja siirtyä päivän kokemuksista uupuneena huoneeseen numero 33. Vaikka uni tuli nopeasti, heräsin yön aikana vähän väliä, lukuisia kertoja. En tiedä, mikä minut aina herätti – olikohan syynä sitten päivällä kuullut kauhutarinat, erilaiset äänet vai illallisen jälkeen juotu kahvi – mutta havahduttuani hereille yritin olla ajattelematta sängyssä kenties istuvaa haamua ja nukahtaa uudelleen mahdollisimman nopeasti.

Tarina olisi huomattavasti mielenkiintoisempi, jos voisin kertoa tunteneeni huoneessa jonkun läsnäolon, nähneen sängyllä painauman tai kuulleen epäilyttäviä ääniä, mutta en kokenut mitään niistä. Meille sekä huone 33 että koko Kokkedalin linna näyttäytyi vain ihanana ja romanttisena viikonlopun viettopaikkana – siitäkin huolimatta, että olin seuraavana päivänä kuolemanväsynyt huonosti nukutun yön jälkeen.

imageimage

Tanskassa on useita linnoja, joissa on mahdollista yöpyä. Kokkedal Slotshotel on yksi Danske Slotshoteller -linnahotelliketjun kuudesta hotellista, ja tämän kokemuksen perusteella voisin lähteä vaikka heti kokeilemaan ne viisi muutakin linnaa.

(Kööpenhaminassakin on samanniminen hotelli, Kokkedal Slot Copenhagen, joten tätä Jyllannissa sijaitsevaa pienempää linnaa ei kannata sekoittaa siihen. Kööpenhaminan Kokkedal näyttäisi myös olevan kokeilemisen arvoinen paikka – katso vaikka täältä.)

Mitä: Kokkedal Slotshotel
Missä: Brovst, Pohjois-Jyllanti, Tanska
Mitä maksaa: Kahden hengen yhden yön majoitus, sis. tervetulojuoman, viiden ruokalajin illallisen ja aamiaisen 1 900 kr (n. 255 €)

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Miten ulkosuomalaisuus on muuttanut minua?
Ilmainen kävelykierros Budapestissa
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

2 kommenttia

  1. laura / to travel is to live

    22.6.2016 at 14:08

    Näyttää ihanan tunnelmalliselta! Ei mikään perushotelliyö, vaan kunnon elämys kummitustarinoita myöten :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      23.6.2016 at 08:35

      Tunnelma oli kohdillaan, ja jokanen yksityiskohta oli mietitty loppuun saakka. Tämä oli kyllä kaikin puolin normaalia hotelliyötä spesiaalimpi! :)

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog