Siitä on jo pari viikkoa yli kuusi kuukautta, kun ajoimme automme Albanian rajan yli Kreikan puolelle, pysähdyimme Ioanninassa syömään gyrokset ja nautimme kreikkalaisesta vieraanvaraisuudesta ensimmäistä kertaa pariin vuoteen Artan laidalla sijaitsevassa pikkuisessa hotellissa. Edessämme oli vuosi Kreetalla – tai emmehän me vielä tässä vaiheessa tienneet, tulisimmeko me oleskelemaan Kreikan suurimmalla saarella ihan niin kauaa.
Kun muutamaa päivää myöhemmin saavuimme aikaisin aamulla Soudan satamaan matkustettuamme yön lautalla Ateenasta, tuntui Kreeta heti ihanan tutulta ja jopa kotoisalta kolmen kuukauden Euroopan kiertämisen jälkeen. Ajoimme uuteen päivään heräävän Hanian ympäri ja ensimmäiseen, väliaikaiseen Kreetan kotiimme.
Vain paria viikkoa myöhemmin olin allekirjoittanut sekä vuokrasopimuksen unelmiemme talosta että työsopimuksen – molemmat vuodeksi. En kuitenkaan näin aikaisessa vaiheessa ajatellut sitoutuneeni kumpaankaan niin pitkäksi aikaa, sillä molemmat sopimukset kun kuitenkin pystyisi tarpeen tullen purkamaan, eikä vuosi Kreetalla ollut siis kiveen hakattu.
Olin etukäteen hieman pelännyt Kreetan talvea; sen kylmyyttä, sateisuutta ja kenties jopa pakkasöitä ja lumisadetta. Talvi oli kuitenkin leuto, eikä edes niin sateinen kuin olin kuvitellut. Vain yhtenä aamuna töihin lähtiessäni jouduin raaputtamaan auton ikkunat ohuesta jäästä puhtaaksi.
Töissä meni mukavasti ja vapaapäivinä nautin Kreetan upeista maisemista joko patikoiden tai auton kyydissä. Sadepäivinä käperryin sohvan nurkkaan teekupin kanssa ja iloitsin kalliista, mutta talon niin ihanan pehmeästi lämmittävästä öljylämmityksestä. Pääasia oli, että Välimeren talven kostea kylmyys ei vallannut kotiamme, vaan viihtyisimme mukavasti talven läpi – kesällä kun ei kylmyyttä tai kosteutta tarvitsisi murehtia.
Mitä enemmän Kreetaa kiersin, sitä enemmän siihen rakastuin. Ja kierrettäväähän tällä upealla saarella riittää! En kaivannut asumaan minnekään muualle, joten kokonainen vuosi Kreetalla alkoi tuntua todennäköiseltä. Viikkojen vieriessä mielessäni alkoi pyöriä yhä useammin ajatus, että kuinka oikein voisin lähteä täältä vielä vuodenkaan jälkeen. Entä, jos olisimme täällä ainakin vielä toisen talven? Tai jopa toisen vuoden?
Minun työsopimus on voimassa lokakuun loppuun, eikä mahdollisesta jatkosta ole vielä tietoa. En tiedä, pysyykö työpaikka täällä, vai pistävätkö he tavarat kasaan ja siirtävät työn takaisin Suomeen. Osalla työporukasta on työsopimus vuoden loppuun saakka, joten uskon, että minäkin saisin jatkaa töissä ainakin sinne saakka. Toivon toki, että työpaikka pidetään täällä, ja minun on mahdollista viettää toinenkin vuosi Kreetalla. Tai vielä parempi: jäädä tänne toistaiseksi.
Aika näyttää, kuinka töiden kanssa käy. Kesäisinhän täällä on töitä tarjolla vaikka kuinka, mutta mielelläni tietenkin jatkaisin nykyisessä ympärivuotisessa työssäni. Mutta kävi miten kävi, eiköhän se ole nyt päätetty: emme me tältä ihanalta saarelta vielä tämän ensimmäisen vuoden jälkeen poistu. Kreetalla on tarjottavaa meille vielä pitkäksi aikaa.
2 comments
Toivottavasti saat jatkaa ja jos ei niin miten olisi jos löytyisi esim. etätyö tai jotain muuta talveksi? hyvä ettei kylmyys tule talvella sisätiloihin, esim. Roomassa ja Nizzassa joissain majoituksissa ei ollut lämmitystä joten yhä muistan helmikuun kylmät ja koleat yöt.
Kiitos Susanna, töiden jatkumista toivon minäkin, mutta toki etätyö tai jokin muu työ talveksi on myös varteenotettava vaihtoehto. Etätyöstä haaveilin viime kesänä ja syksynä, mutta kun ei onnistanut niin piti mennä toimistoon töihin. Toisaalta pidän siitä, että on fyysinen työpaikka, niin ei kotihommat jne. häiritse töiden tekemistä, ja on tarkat työajat :)