Jokin aika sitten monet matkabloggaajat paljasti asioita itsestään oikein urakalla. Postauksia oli todella hauska lukea, sillä blogeja lukiessa herää yleensä mielenkiinto tietää, millainen henkilö postausten takana oikein on – etenkin kun matkablogeissa ei useinkaan ole tapana kertoa itsestään niin paljoa kuin vaikkapa lifestyle-blogeissa. Minä mietin pitkään osallistuisinko koko paljasteluun lainkaan, mutta päätin sittenkin paljastaa nämä 15 asiaa itsestäni – vaikkakin hieman jälkijunassa muihin blogeihin verrattuna.

1. Olen opiskellut kaksi ammattia – mutta kumpaakaan en ole liiemmin tarvinnut

Opiskelin lukion ohella Kuopiossa hotelli- ja ravintola-alan perustutkinnon, joten valkolakin lisäksi sain hotellivirkailijan paperit. Hotellivirkailijana (enkä muutenkaan hotellissa) en ole kuitenkaan valmistumisen jälkeen työskennellyt, vaikkakin tykkäsin olla respassa kouluaikana töissä. Myöhemmin opiskelin markkinoinnin tradenomiksi Lappeenrannassa, mutta valmistujaispäivänä olin jo maailmalla. Ainoa kerta, kun olen oikeasti hyötynyt liiketalouden opinnoistani, oli ensimmäisessä työpaikassani Kööpenhaminassa. Enpä tiedä kannattiko opiskella 3,5 vuotta, että saan tehdä seitsemän kuukautta sen alan hommia. Enää kun tuskin vastaavanlaisia töitä haen…

image

Hölmöilyä Liselundissa

2. Minulla on neljä tatuointia

Ensimmäisen tatuointini otin 18-vuotiaana. Kliseisen kiinalaisen merkin, jota kaduin jo pari vuotta myöhemmin. Onneksi se on selässä, niin en näe sitä itse. Pari tatuointia olen ottanut Thaimaassa, toisen niistä perinteisellä bambutekniikalla. Sattui ihan pirusti, mutta se tatuointi on suosikkini, sillä sen teksti on tsempannut vaikeiden aikojen yli. Kaikki tatskat on aika pieniä, sillä rohkeuteni ei koskaan riittänyt ottaakseni ison ja värikkään kuvan vaikkapa käsivarteen. Ehkä ihan hyvä niin, sillä enää en tatuointeja ottaisi ollenkaan – vaikkakin jokainen niistä on muisto tietystä ajanjaksosta tai hetkestä.

3. En voi sietää korvaan työnnettäviä nappikuulokkeita ja korvatulppia

Tämä on ongelma etenkin lentokoneissa, kun jaetut viihdejärjestelmän kuulokkeet ovat korviin työnnettävää mallia tai takana kirkuu pieni lapsi niin, että korvatulpat olisivat tarpeeseen. Se, että joudun työntämään korviini jotain, on jo ajatuksena epämiellyttävä, mutta kun ne vielä tuntuvat korvissa kamalilta, kärsin mieluummin meluavista lapsista tai möykkäävistä naapureista. Kuulokkeita en voi käyttää pitkään, sillä ne aiheuttavat minulle päänsärkyä. Samoin korvatulpat tekee sen, että pääni tuntuu poksahtavan. Tämän vuoksi herään aamulla yleensä tulpat ympäri sänkyä, sillä otan ne unissani pois niiden epämiellyttävyyden vuoksi. Onko muilla samaa, vai olenko ainoa?

Omat kuulokkeet korvilla lennolla Istanbulista Köpikseen

Omat kuulokkeet korvilla lennolla Istanbulista Köpikseen (ja matkaväsymys silmien alla)

4. Jännitän tanskan puhumista järjettömän paljon

Vaikka kuulen tanskaa joka päivä, koko ajan ja kaikkialla, ja jopa osaan kieltä jonkun verran, menen ihan lukkoon kun pitäisi jotain tanskaksi sanoa. Saan kyllä sanottua kiitokset kaupan kassalle tai oven aukaisijalle, mutta yleensä ääni tulee vain vaimeana kuiskauksena. Hyvän päivän toivotuksiin saan vain vastattua kiitokset, mutta tyypillinen vastaus i lige måde, samoin sinulle, jää myökyksi kurkkuun eikä tule ajoissa ulos.

Suurimmaksi osaksi ymmärrän, mitä minulle tanskaksi erilaisissa tilanteissa sanotaan, mutta jostain syystä jännitän tanskan puhumista vaikka osaisinkin sanoa jotain tilanteeseen sopivaa. Ja koska osaisin riittävästi tanskaa pärjätäkseni näissä jokapäiväisissä tilanteissa (kotonakin puhumme yhä enenevässä määrin tanskaa), ei englannin puhuminen sekään tunnu näissä tilanteissa sopivalta vaihtoehdolta. Vaikka saisin kyllä varmasti enemmän anteeksi, jos vastaisin englanniksi, kuin typeränä hymyillen ääntelisin epämääräisesti.

5. Kuntosalilla tai jumpissa käymisessä ärsyttävintä on suihkussa käyminen

Minä en todellakaan ole niitä, jotka tykkää läträtä suihkussa pitkään ja hartaasti, sillä minä en pidä suihkussa käymisestä. Siis peseydyn kyllä joka aamu, sillä en voisi kuvitellakaan meneväni töihin yön jäljiltä nihkeänä,  mutta yritän selvitä siitä mahdollisimman nopeasti – siitäkin huolimatta, että näin naisena käytettävien tuotteiden määrä ei mahdollista minuutin tai kahden pikasuihkua. Salilla käynti tarkoitti ennen sitä, että jouduin käymään suihkussa kahdesti päivässä – kunnes totutin itseni heräämään niin aikaisin, että ehdin käymään salilla ennen töihin menoa. Nyt kun voin käydä salilla/jumpassa lisäämättä päivän suihkukertoja, treenaan paljon mieluummin.

image

Biljardia Hua Hinissä

6. Jännitän suuria sosiaalisia tapahtumia

Minua ei jännitä tavata muutamaa vierasta ihmistä, mutta sitten kun on joku suuri tilaisuus, jossa täytyisi minglata ja small talkata, minua jännittää ihan hirveästi. Stressaan jo valmiiksi toukokuista Pohjoismaiden suurinta sisällöntuottajien tapahtumaa PINGiä, johon olen päässyt mukaan. En tule tuntemaan entuudestaan tapahtumasta y-h-t-ä-ä-n ketään, joten se tosiaankin tulee olemaan minulle sosiaalisesti haastava tilaisuus. Olen tottunut olemaan esillä, puhumaan mikkiin, lavalla, yleisön edessä ja muuten vain kiertelemään porukassa ja juttelemaan mukavia tuntemattomille työni puolesta, mutta työn ulkopuolella iskeekin paniikki. Apua.

7. Olen vähän hölmö. Tai hassu. Tai outo.

Minut ensimmäistä kertaa tapaavat saattavat pitää minua hieman tylsänä tyyppinä, mutta he, jotka tuntevat minut paremmin, tietävät minun toisen oikean puolen. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun olen kuullut olevani silly tai goofy, mutta se vaatii yleensä sen, että meillä ovat kemiat kohdanneet. Joidenkin kanssa ei vaan klikkaa niin, että voi olla oma itsensä, ja näinhän on varmastikin ihan kaikilla. Minä tykkään nauraa, pitää hauskaa, hölmöillä ja tehdä juttuja fiiliksen mukaan – ja parasta on, kun löytää ihmisen, joka on samanlainen.

image

Näin innoissani olin Kuopion Haminalahden kulttuuripolulla

8. Olen asunut 32 asunnossa

Täytän tänä vuonna 32 vuotta, joten olen muuttanut elämäni aikana keskimäärin kerran vuodessa! Huh huh, kuulostaa jopa itsestäni hurjalta. Määrään toki vaikuttaa ratkaisevasti opasvuoteni, jolloin asuin vähintään kahdessa asunnossa vuoden aikana. Yhdessä kohteessa jouduin vaihtamaan asuntoa esimerkiksi hiiriongelman vuoksi, toisessa vaihdoin kesän aikana jopa kaupunkia viisi kertaa! Opaselämä on yllätyksiä täynnä.

9. Kuuntelen lähes pelkästään suomalaista musiikkia

Jos minä en ole päättämässä, meillä soi kotona jotain tunnelmallista chill out -musiikkia, bluesia tai jopa vanhoja kunnon crooner-artisteja. Arkiaamuisin tai yksin ollessani laitan usein YouTubesta soimaan suomalaisen soittolistan, että voin kuunnella sekä uusimpia että vanhempia hittejä. En ole kovinkaan nirso, joten kuuntelen mitä sieltä sattuu tulemaan. Tämän vuoksi Thomas osaa laulaa mukana muun muassa Stigin Roy Orbisonia, mikä on jo sinänsä niin hauskaa kuultavaa, että toisinaan laitan sen soimaan ihan vain kuullakseni Thomaksen laulavan sitä.

image

Selfie-peili Kuala Lumpurin hotellissamme

10. Olen ollut jo vuosia pihalla Suomen uudissanoista ja trendikkäistä heitoista

Muistan varmasti ikuisesti sen, kun Kuubassa muuten järjissään oleva pariskunta tuli juttelemaan minulle toistellen vain “soijaa pukkaa” ja ihmetteli kun en tiennyt putoussarjaa. Olin pelkkää kysymysmerkkiä ja olin varma, että lämpö oli pehmentänyt sen mukavan oloisen parin päät. Vasta palattuani takaisin maahan, jossa rajaton netti oli nykypäivää, minulle selvisi, että Putous on suosittu TV-sarja ja “soijaa pukkaa” siitä lähtöisin oleva hokema.

Suomen TV ja keltainen lehdistö on täynnä minulle tuntemattomia tyyppejä, enkä usko, että pääsen enää takaisin niihin aikoihin kun tiesin aina kenestä puhutaan. Vaikka ei minua kylläkään edes harmita, että olen pudonnut tästä kelkasta pois. En edes tiedä mitä tarkoittaa ‘suvakki’, mutta en ole vaivautunut googlettamaan sanan merkitystä, koska se on mainittu aina negatiivisissa yhteyksissä. Tai mikä ihme on slaavikyykky?

11. En osaa laulaa, mutta pääsin ala-asteen kuoroon – kunnes tajusin jättäytyä pois

Ala-asteella kaikki mielestäni cooleimmat olivat koulun kuorossa, joten minäkin halusin päästä mukaan. En minä laulaa osannut, sen tajusin jo silloin, mutta jotenkin sain vakuutettua kuoroa vetävän opettajan siitä, että minun olisi päästävä porukkaan mukaan. Ja pääsinhän minä, mutta en minä siinä sitten kauaa viihtynyt: en kehdannut laulaa ääneen, joten pelkkä suun aukominen alkoi kyllästyttää pian. Nykyään en anna laulutaidottomuuteni haitata, vaan lauleskelen kotona usein. Thomaksen mielestä minun pitäisi ehdottomasti osallistua seuraavaan Tanskan Voiceen tai X-Factoriin tai mitä näitä nyt on. En oikein usko, että hän on tosissaan.

image

Balin Ubudissa

12. Jos palaisin Suomeen, hakisin töihin optikkoliikkeeseen

Viimeinen työni Suomessa oli optikkoliikkeessä optisena myyjänä. Sitä teinkin yhteensä kolme vuotta saman ketjun liikkeessä sekä Kuopiossa että Lappeenrannassa. Tykkäsin työstä todella paljon, sillä minulle kehittyi taito löytää oikeanlaiset kehykset tai aurinkolasit asiakkaalle (itselleni en kuitenkaan osaa aurinkolaseja edelleenkään valita), pystyin vaikuttamaan asiakkaan mielipiteeseen ja työ on asiakaspalvelupainotteista myyntityötä. Pidin työstä jopa niin paljon, että hain useaan ottesseen opiskelemaan optometristiksi, mutta suureksi harmikseni en päässyt edes pääsykokeisiin.

13. Koko perheeni on minua lukuun ottamatta vasenkätinen

Äiti, isä sekä sisko ovat vasenkätisiä, mutta minusta tuli oikeakätinen. Eihän siinä sinänsä mitään erikoista kai ole, mutta toisinaan olen toivonut, että olisin vasurien keskellä oppinut käyttämään vasenta kättäni edes joten kuten. Mutta ei: vasemman käteni motoriikka on aivan onneton, eikä esimerkiksi tule kuuloonkaan, että ajaisin manuaalivaihteisella autolla vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Tai no, onhan sitäkin tullut tehtyä Melbournen St Kildassa – mutta onneksi siellä ajaessa ei tarvinnut kovin montaa vaihdetta käyttää.

image

Pyöräilemässä Balilla

14. Syön karkkia lähes päivittäin

Auttakaa! Miten pääsee tästä kauheasta karkkiriippuvuudesta eroon? Tai sokeririippuvuus kai se oikeasti on. Mutta etenkin talven pimeinä iltoina karkin syöminen lähtee aivan käsistä ja ei mene päiväkään, ettenkö söisi makeisia. Paha virhe oli se, kun Kaakkois-Aasian reissulta kotiuduttuamme ostin pussillisen värikkäitä Turkinpippureita: Thomas ihastui niihin ikihyväksi, ja sen jälkeen niitä onkin imeskelty meillä joka ilta. Helmikuusta lähtien.

15. Jos voisin muuttaa itsessäni yhden asian…

…poistaisin eläinallergiani. Olisin niin paljon mieluummin allerginen suklaalle, jäätelölle tai vaikka niille värikkäille Turkinpippureille (todellisia allergioita, kyllä!) kuin eläimille. Minähän en oireile vain vaikka kissasta, vaan olen allerginen kaikille karvaisille eläimille. Tämä on oikeasti haitannut elämääni, sillä ilman lääkitystä en voi olla kylässä asunnossa, jossa on eläin edes puolta tuntia ilman oireita – allergialääkkeen kanssa aika pitenee tuntiin tai pariin. Eikä minun tarvitse olla edes sisätiloissa saadakseni oireita: täällä Tanskassa olemme käyneet laukka- ja ravikisoissa ja jopa ulkona isolla kenttäalueella tarvitsen allergialääkkeitä. Jippijaijee.

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Kaakkois-Aasian reissun parhaat
Puolitoista vuotta Tanskassa - mikä maassa on parasta?
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

14 kommenttia

  1. Sunna

    6.4.2016 at 16:42

    Tämä oli tosi huippua luettavaa, olit valinnut sellaisia oikeasti hauskoja ja kiinnostavia faktoja :) Allergiat on kyllä ihan berberistä! Muut täällä Wienissä ihastelevat nyt kevättä, mie yskin öisin keuhkot pihalle, niiskutan koko ajan ja naama on ihan turvonnut pallo. Kiitos, siitepölyt, tästäkin ilosta.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      7.4.2016 at 14:19

      Voi, kiitos Sunna! Hieman epäilin, että kiinnostaakohan tällaiset jutut ketään, mutta kiva että sinä ainakin tykkäsit :)
      Allergiat on tosiaankin syvältä! Ja kun mulla on eläinallergioiden lisäksi vielä nuo kaikki siitepölyallergiat, vaikkakin niihin mulla onneksi tepsii allergialääkkeet ja silmätipat. Sinulla taitaa olla oikein pahemman luokan siitepölyallergia :( Tsemppiä sinne!

      Reply
  2. Saana | Live now – dream later

    6.4.2016 at 12:36

    Ihania ja hauskoja faktoja, ja aika yllättävän monessa kohdassa voisin huutaa “hep, minä myös”! Tosin pakko huomauttaa, että en ole ikinä katsonut Putousta, vaikka Suomessa olenkin taas asunut jo aika pitkään, mutta lapsesta asti olen kuullut sanontaa “soijaa pukkaa”. Ainakin Lounais-Suomessa tuo on ollut käytössä monta monituista vuotta ennen ko. ohjelmaa! :) Ja hei, huippua, Pingissä nähdään!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      7.4.2016 at 14:10

      Kiitos Saana! :) Ei meillä Kuopiossa tuollaista sanontaa olla käytetty, ainakaan minun aikana :D Mä joskus Suomessa käydessäni katsoin Putousta hetken ihan vaan siksi kun siitä oli lehdissä jatkuvasti juttua, mutta en ihan ymmärtänyt sen valtavaa suosiota…
      Jee jee, Pingissä nähdään! :)

      Reply
      • Saana | Live now – dream later

        7.4.2016 at 15:18

        Mää en ole vieläkään katsonut yhtään ainutta jaksoa Putousta.. jos joskus teen tämän postauksen, ehkä se on sitten yksi mun faktoista! :D Ei vaan, mulla olisi kyllä tätä varten ajatus muhimassa vähän eri näkövinkkelistä. Katsotaan, josko sen saisi joskus aikaiseksi.

        Reply
        • Terhi / Muru Mou

          8.4.2016 at 19:05

          Äläkä katso :D Toivottavasti saat jossain vaiheessa jonkunlaisen paljastuspostauksen aikaiseksi, niitä kun on todella kiva lukea :)

          Reply
  3. Katja

    6.4.2016 at 12:34

    Kuulen korvissani naurusi joka raikasi monesti Thaimaan toimistollakin. <3 Ihana nauru! Tuli mieleen tuosta outous-kohdasta. :D

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      6.4.2016 at 13:28

      Ihana Katja <3 Kiitos :D Olisi kiva nähdä pian! Olen tulossa Helsinkiin tuohon PING-tapahtumaan, se on 13.5. Voisin tulla käymään Tampereella edellisenä tai seuraavana päivänä, jos ehtisitte näkemään? :)

      Reply
  4. Meri / Syö Matkusta Rakasta

    6.4.2016 at 00:24

    Ihana postaus Terhi. <3 Tulin minä itse mieleen monesta kohtaa (ehkä tää just siks olikin niin ihana hehe). Mulla tulee korvat kipeiksi nappikuulokkeista? Ja jotkut hyvät isot vastamelukuulokkeet on ehdottomasti ostoslistalla. Ja mä oon myös karkkiaddikti! Niitä on vaan niin ihana rouskutella pimeinä iltoina sohvannurkassa. :D

    Ja mä olen myös tulossa PINGiin, etkä varmasti ole ainoa jota jännittää yhtä lailla. Mäkin tunnen ihan vain muutaman tyypin sieltä. :) Kiva tavata sutkin vihdoin!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      6.4.2016 at 13:04

      Kiitos Meri! Hehe, se onkin hyvä syy tykätä näistä tunnustuksista :D Vastamelukuulokkeet olisi varmastikin kyllä hyvät, pitäiskin tutustua niihin vähän paremmin… Jos sulla on jotkut hyvät tiedossa, saa vinkata :)
      Karkkiaddiktius on ihan kamala asia! :D Just siivotessa huomasin sohvassa suklaatahroja ja imuroidessa mattoa putkessa kolisi karkkipapanat.. Että näin meillä :D
      Jee, PINGissä nähdään! <3

      Reply
      • Meri / Syö Matkusta Rakasta

        11.4.2016 at 18:01

        Ei oo vinkata mitään kuulokkeita, kun tosiaan itsellekään ei vielä oo. Hankinnassa heti ku nostan itseni tästä Kiinan jälkeisestä taloudellisesta suosta! :D

        Reply
        • Terhi / Muru Mou

          11.4.2016 at 22:56

          :D Mullakaan kuulokkeet ei ole ihan ensimmäisenä ostoslistalla, kun on rahanmenoa muutakin… Esimerkiksi matkustelu (vaikkakin silloin yleensä just parhaiten muistaa, että ne kuulokkeet ois aika hyvä olla) :)

          Reply
  5. Anu

    5.4.2016 at 22:54

    Tosi kiva postaus! On aina kiva oppia uutta myös bloggaajasta. :)

    Voin samaistua moneen kohtaan. Mäkin herään aina korvatulpat selän alla, jos olen laittanut ne yöksi korviin, vaikka en niiden käyttöä kammoakaan. En vain osaa laittaa niitä korviin niin, että ne pysyisivät. Ja rakastan hedelmäturkinpippureita, enkä tiennyt Putouksesta mitään edes vielä Suomessa asuessani!

    Tuo kielijuttu oli vähän masentavaa luettavaa. :D Olen nimittäin asunut nyt reilut puoli vuotta Hollannissa ja oppinut kieltä jonkun verran, mutta jännitän kovasti puhumista. Olen elätellyt toivoa, että kyllä se tästä, kun oppii lisää, mutta eipä se taida yksinään olla mikään avain onneen. Kai sitä pitää vaan määrätietoisesti alkaa yrittää aktiivisemmin, jotta siitä jännityksestä pääsisi yli ja oppisi oikeasti joskus puhumaan kieltä.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      6.4.2016 at 12:45

      Kiitos, Anu! Heh, hyvä että joku on ollut tietämätön Putouksesta jopa Suomessa asuessa! Minusta kun tuntui monesti Suomen lomilla, että muusta ei siellä puhutakaan :D
      Voi ei, en halua masentaa minun kielitaidottomuudellani/nössöydelläni puhua uutta kieltä! Se aloittaminen on tietenkin vaikeinta, mutta jostain se rohkeus siihen pitäisi löytää… En ymmärrä miksi minäkin sitä jännitän, etenkin kun asun ja olen töissä kaupunginosassa, jossa on eniten maahanmuuttajia koko Tanskassa. Eli varmasti jokainen kaupan kassa ja kahvilan työntekijä on tottunut kuulemaan ei-niin-täydellistä tanskaa. Onneksi sentään olen päässyt yli jännityksestä puhua tanskaa poikaystävän kanssa, sekin kun oli ennen aivan kamalaa :D
      Tsemppiä hollannin opiskeluun ja puhumiseen! Kyllä meistä vielä sujuvia puhujia tulee ;)

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog