Kuin huomaamatta tuli jo viides vuosi Kreetalla täyteen. Ja tämä viides menikin Kreetan-vuosista nopeimmin, ja myös tapahtumaköyhimmin. Tapahtumia mahtui kyllä tähänkin vuoteen, mutta lähinnä vain työrintamalla. Töiden lisäksi vuodesta jäivät päällimmäisenä mieleen patikointi ja lähes päivittäiset kävelylenkit rannalla.
Olen lukuisia kertoja jo maininnut tämän, mutta sanotaan vielä: Kreeta on mainio paikka patikoimiseen ja luonnossa liikkumiseen. Ja sitä tämä päättynyt vuosi Kreetalla pitikin sisällään ennätyspaljon, kun lähes jokaiseen viikonloppuun kuului retki jollekin luontopolulle tai patikkareitille.
Osa vuoden ulkoilukohteista on jo päätynyt blogiin (kuten rotkokohteet Imbros, Agia Irini ja Anidri), mutta suunnittelemattoman ja puolet vuodesta kestäneen blogitauon vuoksi monta patikkavinkkiä odottaa vielä julkistamista. Yritän saada suurimman osan vinkeistä julki kesään mennessä, sillä varmasti tänäkin vuonna moni matkaa Kreetalle ja mielelläni vinkkaan etenkin saaren vähemmän tunnetuista kohteista.
Viime vuoden aikana kävelin myös arkisin enemmän kuin aikaisemmin, sillä tavakseni tuli lähteä kävelylle merenrantaan heti töistä saavuttuani: vaihdoin vain vaatteet, nappasin kuulokkeet päähän ja kännykän taskuun, ja suuntasin lähimmälle rannalle äänikirjaa kuunnellen. Vuoden 2022 viimeiset kuukaudet kävin kävelyllä jokaikinen päivä, ja (lähes) joka kerta sain mielen tyhjennettyä kävelyn aikana niin, että työasiat eivät pyörineet päässä lopun iltaa. Äänikirjojakin tuli kuunneltua vuoden aikana hurjat 155 kappaletta.
Työt olivatkin sellainen asia, joka pitivät viime vuoden kiireisenä, ja muutokset työrintamalla aiheuttivat sen, että jouduin vuoden aikana aloittamaan uusissa tehtävissä useamman kerran – saman firman sisällä sentään. Vaikka uuden oppiminen on hyvästä, oli se ajoittain kieltämättä myös todella raskasta.
Parisen vuotta sitten kirjoitin paljon luetun suositun postauksen siitä, mitä oikein teen työkseni ja millä elätän kesäkohteena tunnetulla saarella itseni ympäri vuoden. Lyhennetty versio heille, jotka eivät tuota vanhaa postausta jaksa lukea: olen vuodesta 2017 saakka työskennellyt Hanian laitamilla sijaitsevassa asiakaspalvelukeskuksessa (contact center), jossa palvellaan usean firman asiakkaita ulkoistettuna. Ensimmäisen vuoden olin asiakaspalvelijana sähkönmyyntialalla, sitten kouluttajana saksalaisella autonvalmistajalla, ja syksyllä 2019 siirryin tehtäviin henkilöstöosastolle.
Loppuvuodesta 2021 toimenkuvani HR-osastolla poistettiin säästösyistä, oltuani kyseisissä tehtävissä hieman päälle kaksi vuotta. Tämä oli totta kai sillä hetkellä suuri pettymys, mutta olin jo pidemmän aikaa ollut tyytymätön työhöni ja erityisesti siihen, että en saanut työstäni minkäänlaista palautetta – en hyvää enkä rakentavaa – ja palautteen puutteessa oli motivaationi alkanut laskea ja työn teosta katosi minulle tärkeä intohimo.
Siirryin sitten takaisin kouluttajaksi ja takaisin juurilleni sähkönmyyntialalle. Alkuvuoden 2022 pitikin kiireisenä niin Suomen sähkömarkkinoiden tiedonvaihdossa tapahtuneen muutoksen vaatimat koulutukset kuin myös nopeasti kallistuva sähkönhinta.
Sähkön vähittäismyynti ja kouluttajana työskentely ei tuntunut kuitenkaan enää omalta jutulta, ja kevään korvalla vaihdoin firman sisällä taas uusiin tehtäviin – ja tällä kertaa pääsin tutustumaan kuinka eurooppalaisessa muodin verkkokaupassa työskennellään. Uudeksi työnkuvakseni tuli asiakaspalvelun laadun analysointi.
Kevät kului uuden oppimisessa, ja kun vihdoin aloin päästä kunnolla perille uusista töistäni ja työskentelyyn tuli rutiinia, alkoi firmassa valtava myllerrys kun toimistomme siirtyi pohjoismaalaisesta nearshore-toimipisteestä osaksi kreikkalaista organisaatiota. Yhtäkkiä asioita ei hoidettukaan enää pohjoismaalaisen – suhteellisen rennon – työkulttuurin mukaisesti, vaan jouduimme alkaa opetella kreikkalaisia toimintatapoja (ja korkeaa hierarkiaa).
Samaan syssyyn minunkin työnkuvassa tapahtui muutoksia, ja syyskuusta alkaen olen toiminut laadun analysijoijan lisäksi myös asiakaspalvelutiimin esihenkilönä. Ja jälleen kerran jouduin opettelemaan uusia työkuvioita, ja paine tuloksista kasvoi.
Näiden kaikkien töissä tapahtuneiden muutosten, uuden opettelun ja paikoittaisen stressin vuoksi päivittäisistä kävelylenkeistä tuli henkireikä. Merenranta on kotoamme kävelymatkan päässä, joten useimmat työpäivän jälkeiset lenkit suuntautuivat sinne, Välimeren rannalle.
Tästä piti tulla vain lyhyt päivitys kuulumisista ja siitä, mitä tämä päättynyt vuosi Kreetalla piti sisällään. Kuten tästäkin postauksesta huomaa, veivät työasiat vuodesta suurimman osan, etenkin kun töitä ja deadlineja tuli mietittyä myös työajan ulkopuolella.
Vuodesta 2023 toivonkin hieman tasaisempaa menoa töissä, ja vähintäänkin yhtä paljon luonnossa samoilua kuin viime vuonna. Ja toki myös ahkerampaa blogin päivittämistä!
Mutta nyt on aika pistää läppäri kiinni, vetää vaelluskengät jalkaan ja lähteä vapaapäivän viettoon Kreetan luontoon. Aurinkokin paistaa tänään usean sadepäivän jälkeen.
3 comments
Hei Terhi!
Löysin tämän sivuston kahlaillessani netissä Kreeta-juttuja, paikkoja ja ihan kaikkea. Nyt en edes uskalla lukea kaikkea kirjoittamaasi kerralla koska mieli palaa Kreetalle niin kovasti että melki sattuu. Ja – enkä ole ikinä käynyt sielä!!! Olen kiertänyt kreikkaa n 20vuoden ajan eri paikoissa – mantereella sekä eri saariryhmien saarilla ja kerta toisensa jälkeen tunne tämän maan toisena kotina olemisesta on voimistunut voimistumistaan. Muutto Kreikkaan jossain kohtaa on väistämättä edessä ja paikaksi on jo muodostunut luultavasti kreeta sen koon ja kauneuden ja varsinkin monipuolisuuden takia. Ilman näkemättä😄😍 Mutta. Nyt toukokuussa olisi tarkoitus tulla tekemään pienimuotoinen reilun kahden viikon mittainen road-trip sinne ja vähän kartoittaa alueita myös livenä.
Kiitos sulle sun jutuista – uskallan taas vähän lisää kahlata läpi kunhan nämä tämänkertaiset sydämmen pakahtumiskohtaukset loppuu😁
Ihanaa kevättä sinne💛🌼🌞
Kiitos, kun tulit takaisin. Kovasti olen odotellut postia ja lukenut vanhoja juttuja, hyviä nekin. Matka tilattu toukokuuksi Rethymnoniin, vihdoin pääsee sinne kaiken koronan jälkeen 🤗. Kiitos postista, talvisin terveisin Raija.
Patikointi ja luonnossa liikkuminen on kyllä omaan mieleen. Pitäisi lisätä sitä itsekin ihan arkipäivinä. Täällä olisi mainiot patikointimaastot ihan talon vieressä. Ja kieltämättä hurja määrä noita äänikirjoja. Pakko tunnustaa, että en ole itse kuunnellut ainoatakaan, mutta jos sitä tänä vuonna innostuisi.