Vihdoinkin vuosi on vaihtunut ja viimeisetkin rakettien äänet ovat hiljentyneet. Täytyy sanoa, että vaikka välillä tulee kritisoitua sääntö-Suomea aika kärkkäästikin, niin ainakin lupa ampua raketteja vain kahdeksan tunnin ajan uutenavuotena on aivan loistava. Täällä Tanskassa kun alkoi pamahdella yötä päivää jo muutama päivä ennen aattoa, ja minulla tuli mitta hyvin nopeasti täyteen jokaöistä paukuttelua ja siihen heräilyä.

Vuosi vaihtui meillä rauhallisissa merkeissä ilman suurempia pirskeitä. Meidän oli tarkoitus mennä istumaan iltaa entisen työkaverini luokse, mutta kiitos Finnairin, hän ei päässytkään Suomesta takaisin kotiin varaamillaan lennoilla. Suunnitelmat menivät siis meilläkin uusiksi, ja päätimmekin viettää ihan vain koti-illan, mutta lopulta tämäkin suunnitelma muuttui hieman.

image

image

Tanskalaisen perinteen mukaan katsoimme iltakuudelta kuningattaren uudenvuodenpuheen. Tämä on koko vuoden katsotuin tv-ohjelma Tanskassa, ja sanotaankin, että koko maa hiljenee ja kadut tyhjenevät puheen ajaksi. Tavan mukaan puhe tulee kuunnella seisaallaan lasillinen kuohuviiniä kädessä, ja näin mekin teimme.

Tekstityksestä huolimatta en ymmärtänyt puheesta kaikkea, mutta puhetta kiinnostavampaa olikin mielestäni seurata kuningattaren käyttäytymistä: hän luki puheen suoraan paperista, yskähteli välillä ja hörppi toisinaan vesilasista ilman kiirettä jatkaa puhumista. Viime vuonna hän meni sekaisin korteissaan, joten tänä vuonna ne oli niitattu yhteen.

Jos minun pitäisi sanoa yksi asia, miksi uskon tanskalaisten olevan maailman onnellisin kansa, olisi se juuri tämä kuningattarenkin näyttämä vaatimattomuus, tai jopa jonkinlainen välinpitämättömyys. Ei mietitä ja murehdita jatkuvasti sitä, mitä muut ajattelevat, vaan tehdään niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Jos kuningatar haluaa lukea puheensa paperista katsomatta juurikaan kameraan, niin hän myös tekee – eikä kukaan kritisoi häntä siitä. Tämän piirteen haluaisin oppia tanskalaisilta entistä paremmin.

image

image

Puheen ja kuohuvalla kilistelyn jälkeen kokkasimme uudenvuoden illallisen, ja ruokailun jälkeen kävimme hieman levottomaksi. Pitäisikö sitä sittenkin lähteä käymään jossain? Päätimme tehdä pienen kävelylenkin läheiselle Dronning Louises Bro -sillalle, jonne monet kuulemma menevät juhlimaan vuoden vaihtumista, mutta vain korttelin verran käveltyämme päätimme vaihtaa suuntaa: Nørrebro oli pelkkää rakettien räiskintää, eikä meitä kiinnostanut lähteä väistelemään sinne tänne suihkivia raketteja.

Samasta syystä päätimme olla menemättä keskustaan, joten haimmekin pyörät alle ja ajoimme rauhallisempaan kaupunginosaan, Østerbrohon. Täällä ei juurikaan näkynyt ihmisiä eivätkä raketit paukkuneet, ja lähes aution kaupunginosan läpi pyöräiltyämme päädyimme sittenkin keskustan liepeille ja Kastellet-linnoituksen luokse.

Linnoituksen vieressä on Babette-hotelli, jonka ravintolan luomubrunssia olen jo pitkään halunnut kokeilla. Ravintola näyttää ulkoa ihanan viihtyisältä, ja nyt päätimme poiketa sisään juhlajuomille. Ja voi että, kuinka ihastuinkaan tähän paikkaan! Tuskin kovinkaan moni Kööpenhaminan ravintola on uuden vuoden aattona näin tyhjillään, mutta meidän onneksemme Babetessa oli reilusti tilaa istuskella ja nauttia kodikkaasta tunnelmasta. Tänne pitää todellakin tulla piakkoin syömään!

image

image

Vuoden vaihtumiseen asti emme Babetessa kuitenkaan istuneet, vaan kiirehdimme kotiin ja läppärin ääreen illan toisen tanskalaisen perinteen vuoksi: keskiyöllä tulee katsoa lähetys Kööpenhaminan Rådhuspladsenilta, kun raatihuoneen kello lyö 12 kertaa. Tokihan sinne olisi voinut mennä myös paikan päälle, mutta väenpaljous ei houkutellut sitten lainkaan, ja kieltämättä mielessä kävi myös Berliinin tapahtumat.

Kellojen kumistessa nousimme tuoleille ja hyppäsimme uuteen vuoteen, aivan kuten tanskalaiseen tapaan kuuluu.

image

Tässä vaiheessa koko illan jatkuvasti yltynyt rakettien pauke oli jo korvia huumaavaa. Katsoimme jonkin aikaa ilotulituksia parvekkeeltamme, mutta koska näkyvyys oli korkeiden talojen vuoksi jokseenkin huono, menimme kadulle. Kotikadullamme olikin sen verran hyvä show, että keskustaan asti ei tarvitsisi tulevinakaan vuosina mennä. Pari tuntia myöhemmin naapureiden paukut loppuivat, mutta kauempaa kuului kumahduksia vielä pitkälle aamuun – ja itse asiassa vielä koko seuraavan päivän.

Loppujen lopuksi tästä rauhallisesta illasta tulikin vallan mainio: kaikki tanskalaiset uudenvuoden perinteet tuli koettua, ilotulitukset nähtyä ja kuohuvat juotua. Ja seurakin oli paras mahdollinen – olihan se se sama, jossa kaikki vuoden 2016 huippuhetketkin tuli koettua.

 

Millaisia uudenvuoden perinteitä teillä on?

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Kiitos 2016, tervetuloa 2017!
2016 oli mainio reissuvuosi!
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog