Jos seuraat ulkosuomalaisten blogeja, olet ehkäpä viime aikoina saattanut huomata useammassakin blogissa pohdintaa ulkosuomalaisuuden parhaista puolista. Postausvillitys lähti London & Beyond -blogin Leenalta, ja olin heti ideasta kuultuani käsi pystyssä huitomassa, että minä ehdottomasti lähden hommaan mukaan kirjoittamaan omia ajatuksiani ulkosuomalaisuuden mahtavuudesta.

Innostuin asiasta liian nopeasti, sillä hetken mietittyäni tajusin aiheen olevankin yllättävän haastava. Vaikka olen ollut ulkomailla nyt yhtä mittaa yli seitsemän vuotta, on ulkosuomalaisuus terminä minulle suhteellisen uusi osa identiteettiäni. Vasta puolitoista vuotta sitten Tanskaan muutettuani ja pysyvämmän asuinmaan löydettyäni olen alkanut ajatella itseäni ulkosuomalaisena – sitä ennen ajattelin olevani vain hyvin pitkällä matkalla ilman päättymispäivämäärää.

image

Toinen vaikeuttava seikka oli se, että olikin helpompi keksiä ulkosuomalaisuuden huonoja puolia. Koska en ole koskaan päättänyt muuttaa ulkomaille asumaan ja ryhtyä ulkosuomalaiseksi – minähän vain lähdin ulkomaille töihin – en ole koskaan ajatellut, mikä Suomen rajojen ulkopuolella asumisessa on parasta. Mutta monesti olen toki miettinyt sitä, mikä siinä on huonoa. Ja sen huonoimman puolen voi tiivistää yhteen sanaan: ikävä.

Mutta koska olin lupautunut kirjoittamaan ulkosuomalaisuuden parhaista puolista, pistin mietintämyssyn päähäni. Pohdin asiaa iltaisin nukkumaan mennessä, juoksumatolla, työmatkoilla, töissä, mutta en siltikään saanut kovinkaan montaa asiaa listattua ylös – ja sekin lyhyt lista on nyt tietenkin työpöydälläni, joten ei siitäkään ole apua.

Mutta yksi keskeinen ajatus silläkin paperilapulla oli: ulkosuomalaisuudessa on parasta se, miten se on muuttanut ajatusmaailmaani ja minua ihmisenä. Muovannut minua paremmaksi minuksi, hionut joitakin teräviä kulmia tasaisemmiksi, ja toisaalla antanut pienten versojen kasvaa suuremmiksi kukiksi. Mutta miten?

Miten ulkosuomalaisuus on muovannut minua paremmaksi minuksi?

image

Ulkomailla asuminen on muuttanut suhdettani rahaan ja materiaan

Suomessa pidin merkkivaatteista, muotikengistä ja etenkin kalliista laukuista, ja haaveilin hyväpalkkaisesta työstä ja urasta. Viikonloppujen huvina oli shoppailu ja baareissa näyttäytyminen – ja niihin menikin sitten mukavasti rahaa.

Suomessa olleet rahankulutustapani karisivat ulkomailla nopeasti. Australiassa elin toisinaan niin tiukoilla, että jouduin pyytämään vuokralle lisää maksuaikaa, joten siinä ei merkkivaatteiden ostaminen käynyt mielessä. Kuubassa se taas ei olisi ollut edes mahdollista, eikä juuri merkittömienkään vaatteiden ostelu (tai ylipäänsä minkään tavaran, matkamuistoja lukuun ottamatta), joten shoppailu ei kuulunut vapaa-ajan aktiviteetteihini. Tanskassa on kalliimpaa kuin Suomessa, joten pakolliset ostokset jätän yleensä Suomen reissuille – muuten käytän rahani paljon mieluummin materian sijasta elämyksiin.

image

Matkaoppaana nautin työstäni niin paljon, että palkkapussin paksuudella ei ollut merkitystä. Sen jälkeen en ole löytänyt työtä, jota tekisin samanlaisella intohimolla, ja siksi olenkin ymmärtänyt aikani arvokkuuden: jos työni ei ole minulle intohimo, en aio tuhlata siihen yhtään enempää aikaa kuin on toimeentulon kannalta pakko. Mitä teen rahalla, jos minulla ei ole kuin pari hassua viikkoa vuodessa aikaa nauttia sen tuomista mahdollisuuksista? Tämän vuoksi haaveenani onkin osa-aikainen tai muuten työajoissa joustava työ: arvotan vapaa-ajan pankkitilin lukuja korkeammalle.

Ulkomailla asuminen on muuttanut minua positiivisemmaksi

Suomessa valittaminen ja asioiden negatiivisten puolien esille tuominen oli aivan normaalia ja yhtä automaattista kuin hengittäminen. Syitä valittamiseen löytyi aina: oli se sitten sää, bussilipun hinta tai jumppa-aikataulun muutokset. Valivalivali.

Me suomalaiset olemme perusnegatiivista porukkaa. Tätä ei Suomessa ehkä tajuakaan niin selvästi, muiden valittajien ja synkistelijöiden keskellä, mutta kun ottaa etäisyyttää Suomeen ja suomalaisiin, alkaa tilanteen vakavuus hahmottua. Keltainen lehdistö vielä lietsoo tätä synkistelyä ikävillä uutisaiheillaan ja kommenttikentät on oiva foorumi lukijoille tuoda esille omia ilkeitä näkemyksiään, lietsoa negatiivisuutta lisää.

image

Mutta tiedätkö mihin minä uskon? Siihen, että suomalainenkaan ei ole negatiivinen ilman toista mielensäpahoittajaa. Porukassa on nimittäin paljon koukuttavampaa olla siinä pahan mielen suossa – ja porukassa siitä on myös vaikeampi päästä pois.

Toivoisin, että voisin sanoa muuttuneeni ulkomailla asuttujen vuosien myötä pelkäksi positiiviseksi päivänsäteeksi, mutta voin ainoastaan käyttää sanaa positiivisemmaksi. Nyt tiedostan, että valittaminen on paha tapa, mikä vain lisää huonoa oloa, ja yritän välttää sitä kuin ruttoa – väillä onnistuen, välillä en.

Valitettavasti suomalainen työskentely-ympäristöni ei tee asiaa ainakaan helpommaksi: kun korvaani huudetaan puhelinlankoja pitkin perkelettä ja ollaan yhtä kärttyisiä kun kesken talviunien herätetyt karhut, ei voi kuin ihmetellä, että mistä se etenkin suomalaisten miesten viha ja paha olo oikein kumpuaa. Kyllä siinä positiivisuus alkaa varista kuulijallakin aika nopeasti.

image

Ulkomailla asuminen on tehnyt minusta maailmankansalaisen

Voisin asua ulkomailla hetken, mutta pysyvästi? En usko. Erilaiset kulttuurit ja maat kyllä kiinnostavat, mutta voisinko tottua niihin niin hyvin, että viihtyisin maassa pidempään? Sopeutuminen ainakin varmasti veisi pitkään… Ja entäs jos jotakin ikävää tapahtuu ulkomailla asuessa? Hoituisivatko asiat? Eihän siellä edes olisi samanlaista tukiverkostoa kuin Suomessa.

Kun vuonna 2007 lähdin opiskelijavaihtoon Malesiaan ajattelin, että viittä kuukautta pidempään en voisi olla Suomesta poissa. Vaihto kuitenkin venyi kokonaiseksi vuodeksi, sillä jäin koukkuun erilaisiin kulttuureihin, maisemiin ja kaikkeen Suomesta poikkeavaan.

Kun on kerran lähtenyt Suomesta ja muuttanut toiseen maahan asumaan, on maan vaihtaminen sen jälkeen paljon helpompaa. Nyt maasta toiseen muuttaminen tuntuu samalta, kuin Suomen sisällä toiselle paikkakunnalle muutto: kyllähän se mukavasti vatsanpohjassa aina kutkuttaa, mutta vain hyvällä tavalla.

image

Ikävistäkin asioista olen ulkomailla selvinnyt, ehkä jopa paremmin kuin Suomessa, sillä ilman tukiverkostoa on vain pakko selviytyä itse. Ja jos en selviytyisi, on maailma kuitenkin niin pieni, että Suomen turvallisen tuntuisiin helmoihin pääsisi tarvittaessa nopeasti.

Neljällä mantereella asuminen ja työskentely on tehnyt minusta nopeasti uusiin tilanteisiin ja paikkoihin sopeutuvan. Kotiudun helposti minne vain, ja hyväksyn erilaiset tavat toimia ja elää. Otan asiat vastaan rennommin, enkä stressaa tulevaisuudesta: kaikki kyllä järjestyy aina.

Ulkomailla asuessani olen oppinut arvostamaan Suomea enemmän

Ei Suomessa ole minulle mitään! Synkkä ja pitkä talvi, pitkät etäisyydet, ankeat kaupungit ja suupielet alaspäin roikkuen kulkevat ihmiset ovat vain osa pitkän listan syistä, miksi en halua asua Suomessa.

Joskus täytyy lähteä kauas, että voi nähdä lähelle. Ja mitä kauemmin olen ollut pois Suomesta, sitä enemmän löydän synnyinmaastani plussapuolia. Kaunis luonto, pitkän maan monipuolisuus ja neljä upeaa vuodenaikaa tekevät Suomesta mielenkiintoisen jopa ulkosuomalaisen silmissä. Miksi en osannut arvostaa näitä seikkoja asuessani Suomessa?

image

Toki Suomesta löytyy niitä ankeitakin näkymiä, etenkin marraskuun synkkyydessä, mutta muistan edelleenkin sen vau-elämyksen, jonka koin viime kesänä Kuopiossa. Onko se muka aina ollut niin kaunis kaupunki? Vaikka Suomeen takaisin muuttaminen ei olekaan minulla tällä hetkellä suunnitelmissani, olen alkanut hetkittäin haaveilla kesäasunnosta Kallaveden rannalla. Kyllä siellä passaisi lomiaan viettää.

Ja entäs suomalaiset ihmiset? Ollaan perusnegatiivisia tai ei, mutta ainakin yhdessä asiassa suomalaiset peittoavat monien muiden maiden kansalaiset: suomalaiset osaavat antaa todella hyvää asiakaspalvelua! Asia, jota tuskin Suomessa asuessani edes ymmärtäisin arvostaa.

Jutun kuvat ovat Kuopiosta.

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Hyvä, paha matkanjärjestäjä kreikkalaisten apuna
Yö tanskalaisessa (kummitus)linnassa
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

12 kommenttia

  1. Aino Salminen

    21.6.2016 at 22:49

    Oikein hienosti kirjoitettu Terhi tämä sinun tekstisi. Pohdit laajasti esille tuomiasi seikkoja. Varsinkin aivan lopussa mainitsemasi erilaisten ihmisten kanssa toimeen tuleminen kiinnitti huomioni. Se on myös oma kokemukseni. Uskon meillä ulkosuomalaisilla olevan avoimempi suhtautuminen erilaisiin kulttuureihin ja toimintatapoihin, kuin kenties muilla. On pakko ollut sopeutua ja kyseenalaistaa omia käsityksiään. Silloin monesti huomaa, ettei ole vain yhtä tapaa nähdä ja tehdä asioita. Nurkkakuntaisuus ja pienimielisyys katoaa kummasti isommissa ympyröissä!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      23.6.2016 at 08:51

      Kiitos Aino! Se on pelkkä hyvä asia, että oppii ymmärtämään, että tapoja toimia on erilaisia – ei oikeita eikä vääriä, vaan erilaisia. Mä uskon, että yleisesti ottaen jokaisella, joka on asunut kotimaansa ulkopuolella, on avoimempi suhtautuminen asioihin. Ei koske vain suomalaisia :) Kiitos kommentistasi!

      Reply
  2. Susanna

    18.6.2016 at 01:33

    Oletko harkinnut esim. matkatoimiston virkailijan työtä?:) ajattelin vaan että ehkä voisit vielä löytää jonkun lähes oman alan työsi, joka olisi sellainen että tuntuisi siltä omalta jutulta. Voi myös harkita jotain etätyötä tai matkaoppaan keikkaa, jos tulee joku sellainen tilaisuus. Olen huomannut että valittajia löytyy kyllä ulkomailtakin, mutta ei niin suorasanaisia kuin Suomessa, vaan sellaista hapanta naamaa ja kyräilyä selän takana. Ihan jo pelkästään kun joihinkin hotelleihin menee niin huomasin vähän aikaa sitten työntekijän joka haukkui minua hotellin omistajalle syyttä suotta. Olen kyllä jo tottunut tuollaiseen käytökseen, vaikka tietysti ainahan se vähän oudolta tuntuu. Jos valittaa, niin voi kumminkin myös listata niitä hyviä asioita ja miettiä myös niitä, siinä asiassa monella on vielä opittavaa oli suomalainen tai ei. Asiat voisi aina olla vielä huonomminkin. Mitä enemmän näen kodittomia ulkomailla, sen paremmin näen miten materialistinen maailma on ja että joillain on aina asiat vielä huonommin. Huomasin joku aika sitten että olen kai itse liikaa hehkuttanut tai laittanut vain hienoja matkakuvia, niin matkoistani on joku tuttu (tai lähinnä entinen tuttu) saanut sen käsityksen että minun kaikki matkani on täydellisiä luksuslomia. Siksi joudun nykyään listaamaan myös negatiiviset matkakokemukset hyvien lisäksi. Ennen ajattelin ettei niitä kannata blogiin tuoda

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      20.6.2016 at 09:02

      Olen tosiaankin joskus harkinnut matkatoimistovirkailijan työtä, ja uskoisinkin tykkääväni sellaisesta työstä. Joten hyvä ehdotus! :) Ainoa ongelma vain on se, että täällä Tanskassa ei suomalaiselle ole kovinkaan montaa työpaikkaa matkatoimistoissa.. Oppaan hommia voisi tehdä myös keikkana, eli vaikka pari kertaa vuodessa joku parin viikon mittainen kiertomatka. Mutta mitenkä sieltä malttaisi sen parin viikon jälkeen palata takaisin kotiin, haluaisin kuitenkin jäädä :D
      Aivan varmasti valittajia ja ilkeitä ihmisiä löytyy Suomen ulkopuoleltakin, mutta samoissa määrin? Tuskin kovin monessa maassa…
      Mä ymmärrän sen, että monet haluaa julkaista vain positiivisia asioita blogissa, sillä luulisi, että ei kai kukaan halua mitään valitamista lukea. Vaikka ilmeisesti sekin ihmisiä kiinnostaa… Mä olen toisinaan kirjoittanut myös matkustamisen huonoista puolista, mutta en turhan vakavasti ja nipottaen. Mutta vaikka matkustaminen onkin aivan mahtavaa, niin eihän se aina pelkkää ruusuilla tanssimista ole :) Kiitos kommentistasi, Susanna!

      Reply
  3. sonjanette | FIFTYFIFTY

    17.6.2016 at 15:41

    Näin ei-ulkosuomalaisena sanon, että mun mielestä ehdottomasti juuri se negatiivisin asia on itse negatiivisuus. Siinä oot ihan oikeassa, täällä onnistutaan löytämään kaikesta hyvästäkin se vähänkin huono puoli, kun oikein kaivellaan. Sille asenteelle matkailu tekee varmasti kutaa! Ja vähän kuten Anna, asiakaspalvelusta olen valitettavasti vähän eri mieltä. Tyrmistyn täällä aika useastikin, kuinka paskaa palvelua saa, vaikka itse huomauttaisi asioista vaikka kuinka kohteliaasti. Luulisin, että esim. Tanskassa olisi paljon parempi palvelu! :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      17.6.2016 at 21:18

      Mä en oikeasti ymmärrä, että mistä tämä suomalaisten negatiivisuus oikein tulee?? Ja nyt saan varmasti viharyöpyn kun sanon tämänkin ääneen, mutta työssäni korostuu kantasuomalaisten ja ulkomaalaistaustaisten miesten käytöstavoissa aivan valtava ero: kun suomalainen kiroilee ja haistattelee ja lyö lopulta luurin korvaan, on ulkomaalaistaustainen herrasmies kohtelias ja ystävällinen läpi keskustelun, eikä räyhää puhelimeen _koskaan_. Joten negatiivisuuden syynä ei ole Suomi itsessään, vaan meidän geeneissä on tältä osin jotain vikaa :D

      Tanskassa ei todellakaan saa parempaa asiakaspalvelua kuin Suomessa! Täällä ei nimittäin saa palvelua lainkaan, tai ei ainakaan mitään sellaista, mikä jäisi mieleen. Kaikki asiakaspalvelijat ovat todella neutraaleja, eikä kovinkaan montaa kertaa ole jäänyt paikka mieleen sen hyvän asiakaspalvelun vuoksi. Kun kävin viime kuussa Helsingissä ja menin keskusta-alueella pieneen ruokakauppaan, minua tervehdittiin tullessani sisään. Tuli pienoinen kulttuurishokki :D Mutta tätä en siis edes tarkoita sillä hyvällä palvelulla, mitä olen Suomessa saanut, vaan tämä oli esimerkki siitä, millaiseen “palveluttomuuteen” olen Tanskassa tottunut :)

      Reply
  4. Jonna / Lempipaikkojani

    17.6.2016 at 13:27

    Aivan mahtava kirjoitus ja samaistun moniin mietteisiisi. Ehkä eniten muhun kolahti tuo positiivisemmaksi muuttuminen (oppiminen). Juuri näin se on suomessa, asioista oikein tarkoituksella aina kaivetaan ne huonot puolet ja valitetaan jo pelkästä valittamisen ilosta. Vaikka syytä positiivisuuteen olisi vaikka kuinka. Ja toinen omakohtainen kokemus ulkosuomalaisuudesta on myös tuo, ettei ammatti tai raha samanlailla määrittele enää minua. On toki ollut vähän pakkokin löytää itsestään muitakin identiteettejä kun en kokopäiväpalkkatöissä käy. Suomessa liian usein työ määrittelee koko ihmisen ja jos työtä ei ole, on arvoton muiden (yhteiskunnan) silmissä.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      17.6.2016 at 21:07

      Kiitos paljon, Jonna! Tuo ihmisen määrittely ammatin perusteella on kyllä kamalaa. Tanskassakin tuntuu olevan ihan normaalia kysyä vastatavatulta ihmiseltä, että mitä se tekee työkseen – vaikkakin se saattaa olla enemmän vain tapa, kuin henkilön määrittämistä ns. arvoasteikolla. Mutta jos olisin jäänyt Suomeen, olisin ihan varmasti pistänyt enemmän painoa “hyvälle” ammatille ja työnantajalle kuin sille, mitä itse oikeasti haluaisin tehdä. Sitä, että en tällä hetkellä haluasi työskennellä täyttä työviikkoa, ei myöskään aina ymmärretä. Miksi en muka halua? Mitä minä sillä ylimääräisellä ajalla muka tekisin? Voi kuule, vaikka mitä… :D

      Reply
  5. Anna | Muuttolintu.com

    17.6.2016 at 04:56

    Mahtava kirjoitus siullakin Terhi! Jokainen kohta oli kuin omasta päästäni. Tosi samankaltaisia ajatuksia olinkin kirjoittanut omiin teksteihini samasta aiheesta. Itse ajattelen tietyllä tavalla edelleen olevani vaan pitkällä matkalla ilman päättymispäivämäärää. Ja se tunne onkin yksi parhaita asioita ulkosuomalaisuudessa. Ja Suomen luonnon kauneuden suhteen silmät ovat todellakin avautuneet! Oikein harmittaa, miksi sitä en silloin siellä asuessani hoksannut :) Ainoa mistä en ollut samaa mieltä, on asiakaspalvelu… Mutta sitäkin varmaan löytyy laidasta laitaan, ehkä meille on Suomessa vaan sattuneet ne huonoimmat asiakaspalvelijat. :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      17.6.2016 at 20:51

      Kiitos Anna! Ennen Tanskaan muuttoa en ollut löytänyt sellaista paikkaa, johon voisin asettua ainakin hieman pidemmäksi hetkeksi aloilleni (tai no, Melbourneen olisin halunnut jäädä, mutta se ei ollut viisumisyistä mahdollista), joten tänne asettuminen tuntui kuin sen pitkän matkan päättymiseltä – tai ehkä ennemminkin paussille pistämiseltä?
      Heh, mä arvasin, että saisin eriäviä mielipiteitä suomalaisesta asiakaspalvelusta! :D Totta kai se riippuu mihin vertaa, mutta nyt ainakin viimeisen muutaman vuoden ajan olen saanut lähes joka paikassa Suomessa (enimmäkseen olen ollut Kuopiossa) asioidessani hyvää palvelua. Ja nyt en laske mukaan niitä kahviloiden itsepalvelulinjastoja ja ravintoloiden “kun tämä laite piippaa, on ruokasi noudettavissa tiskiltä” hävetyksiä, vaan asiakaspalvelijat ovat olleet todella ihania ja auttavaisia :)

      Reply
  6. Petra

    16.6.2016 at 20:04

    Olen ennenkin kommentoinut siita etta sun ulkosuomalaisen taipaleessa on yhtymakohtia omaan, tunnistan tassakin paljon omia ajatuksia. Hyva kirjoitus!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      17.6.2016 at 20:29

      Kiitos Petra! :) Niin olet ennenkin maininnut, että ollaan jonkun verran kuljettu samoja polkuja :)

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog