Ulkonaliikkumiskielto Kreikassa – Päiväkirja ensimmäiseltä viikolta

Ulkonaliikkumiskielto Kreikassa alkoi 23.3.2020 klo 6.00

Ennen ulkonaliikkumiskiellon alkamista olin ollut omaehtoisessa karanteenissa perjantaista 13. maaliskuuta alkaen. Kymmenen päivän aikana olin käynyt kerran kaupassa, kerran kahvilassa hakemassa kahvin mukaan ja kaksi kertaa retkellä Hanian ulkopuolelle pitäen etäisyyttä muihin ihmisiin.

Maanantai 23.3.2020 – Ulkonaliikkumiskiellon 1. päivä

Herätyskello soi klo 07.15 ja herään tuntien jonkin olevan oudosti. Sitten muistan, että tänään on alkanut ulkonaliikkumiskielto Kreikassa, ja apeus valtaa mieleni. Kielto ei todennäköisesti tule vaikuttamaan elämääni suuresti, sillä olen ollut kotona jo kymmenen päivää yhdessä avopuolisoni kanssa. Mutta koko tilanne maailman mullistaneesta viruksesta tuntuu niin käsittämättömältä. Mitä kaikkea vielä tuleekaan tapahtumaan? Milloin tämä kaikki on ohi? Ja millainen koronan jälkeinen maailma tulee olemaan?

Olen väsynyt, sillä olen heräillyt yöllä useasti painajaiseen. Unessa minulla oli koronavirus ja kipu oli niin sietämätön, että puolittain heräsin siihen. Nyt ollessani täysin hereillä muistan rintaa ja keuhkoja painavan kivun ja hämmästelen, että todellako vain kuvittelin sen.

Siirryn keittiöön, käynnistän työläppärin, käyn ulkona ruokkimassa kissat ja laitan kattilaan vettä kiehumaan kahvia varten. Päivän ensimmäistä kahvia hörppiessäni päivitän työpaikan mobiilisovellukseen tiedot, kuinka ulkonaliikkumiskiellon aikana tulee toimia ja mitkä syyt ovat hyväksyttyjä kotoa poistumiseen.

Kotoa saa poistua töihin, apteekkiin, lääkäriin, ruokakauppaan, läheistä auttamaan, lenkille ja ulkoiluttamaan lemmikkiä. Ennen kotoa poistumista täytyy lähettää tekstiviesti, jossa mainitaan poistumisen syy, nimi ja osoite, ja paluuviestinä tulee kuittaus.

Henkilöllisyystodistus tulee olla aina mukana, autossa saa olla kuljettajan lisäksi vain yksi matkustaja, lenkillä saa käydä kaksin, mutta vain omalla asuinalueella ja pidettävä 1,5 metrin etäisyys lenkkikumppaniin…

Thomas on lähdössä kauppaan, joten hän testaa tekstiviestin lähettämistä. Puoleen tuntiin ei kuulu paluuviestiä, ja sitten luenkin Facebookista, että lähetys onnistuu vain kreikkalaisesta numerosta. Meillä on tanskalaiset puhelinnumerot, joten saamme unohtaa teksiviesti-ilmoitukset kotoa poistumisesta.

Hieman ärtyneenä Thomas kirjoittaa paperinpalan, jossa kertoo käyvänsä Malemen Synka-ruokakaupassa 23.3. klo 9.00. Kauppareissu sujuu normaaliin tapaan: kukaan ei pysäytä eikä kysy ulkona liikkumisen syytä.

Työpäivän päätteeksi käyn kävelemässä kyläämme ympäröivässä oliivilehdossa. En kirjoita lappua enkä ota passia mukaan – täällä tuskin kukaan tulee niitä kysymään.

Iltapalaksi Thomas tekee pitsaa, minä vain hieman neuvon pohjan alustamisessa. Katson pari jaksoa Homelandia ja otan lasillisen valkoviiniä pitsan kanssa.

Tiistai 24.3.2020 – Ulkonaliikkumiskiellon 2. päivä

Olen koukussa koronauutisiin. Käytyäni työsähköpostit läpi ja vastattuani kiireellisimpiin luen uusimmat uutiset Greek Reporterista, Ylestä ja Ilta-Sanomista. Pitkin päivää käyn katsomassa, onko sivuille päivittynyt uutta tietoa.

Ärsyynnyn Ruotsin tilanteesta: kuinka tyypillistä onkaan, että ruotsalaiset eivät uskalla tehdä päätöksiä ja laatia rajoituksia koronan hillitsemiseksi! Toivon tosiaan, että Ruotsin ”business as usual” –suhtautumistapa toimii kaikista epäilyksistäni huolimatta, eivätkä kansalaiset joudu maksamaan maan lössykkyydestä omalla terveydellään – tai jopa hengellään.

Työpaikkani päämaja on Ruotsissa, ja toissaviikkoista päätöstäni tehdä töitä kotoa käsin hämmästeltiin. Lähin esimieheni tiedusteli ensimmäiseksi kuinka monta päivää oikein meinasin pysyä kotona, aivan kuin päivä tai pari riittäisi. Seuraavana päivänä hän ilmoitti olleensa Ruotsin päähän yhteydessä, eikä siellä oltu tehty mitään toimia koronaan liittyen. Ei siellä kukaan tee etätöitä, hän sanoi, mutta myöntyi kuitenkin minun kotoa työskentelyyn. Vain päivää tai paria myöhemmin Kreikka aloitti rajoitteiden asettamisen ja työpaikkani alkoi reagoida asiaan myös. Kiitos siis Kreikan – ei missään nimessä Ruotsin.

Töiden jälkeen käymme kissojen kanssa pienellä kävelyllä talomme takana. Traktori kävi tänään mylläämässä ison osan naapurin puoleista pihaa, toisen naapurin pihan kävi siivoamassa naapurin kaveri, ja kylän kasvimaatakin kävi joku hoitamassa. Eipä uskoisi, että on ulkonaliikkumiskielto Kreikassa päällä…

Olin suunnitellut testaavani jotain nettijumppaa tai –joogaa, mutta viime viikolla alkanut ja viikonlopun aikana hiipunut flunssa on tullut takaisin, joten siirrän jumppailut myöhemmäksi. Joogamatto on töissä, sitä olisi saattanut tarvita tässä tulevien viikkojen aikana.

Siivoan laatikoista valtavan määrän turhaa rojua ja tarpeettomia papereita pois. Olen tyytyväinen, että olen innostunut siivoamaan, sillä kaappien ja laatikoiden siivoamista tuskin olisin saanut kovin pian aikaiseksi ilman karanteenia.

Keskiviikko 25.3.2020 – Ulkonaliikkumiskiellon 3. päivä

Tänään on Kreikan itsenäisyyspäivä ja siten vapaapäivä. Istun kuitenkin koneen ääressä koko päivän: päivitän blogia, käsittelen valokuvia ja luen koronauutisia. Illalla päivittyvä uutinen on kenties päivän järkyttävin: Tukholmassa 18 ihmistä on kuollut koronaviruksen vuoksi kuluneen vuorokauden aikana. Vetää sanattomaksi.

Maksan vesi-, netti- ja sähkölaskut verkossa, sillä kiinteistövälitystoimisto, jonka kautta olemme vuokranneet talon ja jonka kautta maksamme laskut, on sekin suljettu emmekä siten voi käydä paikan päällä maksamassa, kuten normaalisti. Olen tyytyväinen, että kahden kuukauden sähkölaskumme on vain alle 140 euroa, sillä tänä talvena käytimme lämmitykseen öljyn sijaan vain sähköä. Leudon talven ansiosta pärjäsimme ilmalämpöpumpuilla ja säästimme pitkän pennin öljykustannuksissa.

Torstai 26.3.2020 – Ulkonaliikkumiskiellon 4. päivä

Herään väsyneenä kellon soittoon klo 7.15 ja päätän nukkua puoli tuntia pidempään. Olen taas heräillyt pitkin yötä ja nähnyt painajaisia. Tiedän seuraavani koronatilannetta liian tiiviisti ja olen niin huolissani, että pelot tulevat uniini.

Aamun astmalääkettä ottaessani katson laskuria ja lasken inhalaattorin riittävän vielä kolmeksi viikoksi. Onneksi lääkäri antoi ylimääräisen reseptin kuukaudeksi, sillä en tiedä pystyykö Kreikassa lääkäri lähettämään reseptiä apteekkiin, vai pitääkö se aina käydä henkilökohtaisesti hakemassa lääkäriltä.

Thomas lähtee käymään Hanian keskustassa erikoiskaupassa, joka ihme kyllä on auki. Lupalappuun hän kirjoittaa poistumisen syyksi ruokakaupassa käynnin ja minua jännittää, jos hänet pysäytetään: osoitteemme kun on lähes 20 kilometriä Hanian keskustasta, poliisit eivät taitaisi ihan hyväksyä sitä!

Ja niinhän siinä sitten käykin, että Plataniaksen Lidlin kohdalla kaikki autoilijat tarkistetaan. Poliisi hädin tuskin vilkaisee Thomaksen rustaamaa lappua ennen kuin huitoo jatkamaan matkaa. Sakko sääntöjen noudattamatta jättämisestä olisi 150 euroa, ja sitä emme todellakaan halua. Tänään nimittäin kuulemme toisen automme korjauskulut: lähes 600 € siitä lystistä, että pari viikkoa sitten joku idiootti runnoi meidän autoa ja karkasi paikalta.

Siivoan keittiön kaappeja ja käyn happihyppelyllä kissojen kanssa. Sää on sateinen ja minä apea. Illalla katson piristykseksi pari jaksoa Moderneja miehiä, syön pähkinöitä ja juon lasillisen valkoviiniä.

Perjantai 27.3.2020 – Ulkonaliikkumiskiellon 5. päivä

Aloitan työt taas kahdeksalta, ruokittuani sitä ennen kissat ja keitettyäni aamukahvit. Päivitän työpaikkamme sovellukseen firman sisäiset uutiset koronasta, ja päätän myös kirjoittaa vinkiksi oman artikkelin asioista, joita nyt kotona ollessa voi vapaa-ajallaan tehdä. Osa työntekijöistämme on etätöissä, osa edelleen toimistolla, mutta suurella osalla on edessä vapaa viikonloppu ja tekemistä varmastikin kaivataan.

Töiden jälkeen teen pienen kävelylenkin kylän laitamilla ja teen ruokaa pitkän kaavan mukaan. Syötyämme katson jälleen Yle Areenasta Moderneja miehiä ja syön jäätelöä. Mietin tekemistä viikonlopulle: kuinka saada aika kulumaan kun ei ole edes töitä?

Lauantai 28.3.2020 – Ulkonaliikkumiskiellon 6. päivä

Aamulla herään kahdeksan aikoihin siihen, kun Thomas huikkaa lähtevänsä lenkille. Muistutan lupalapusta ja passista, jotka hänellä onkin jo taskussa.

Juon aamukahvit sängyssä ja yritän nauttia siitä, että tänään ei tarvitse tehdä mitään. Mutta ahdistus hiipii mieleeni: miten helvetissä saan päivän kulumaan?!

Vastaan pariin työpuhelimeen tulleeseen viestiin. Thomas imuroi ja minä siivoan kattoterassin. Pestään kolme koneellista pyykkiä. Istun ulkona auringossa ja kuuntelen äänikirjaa. Meikkaan, ihan huvin vuoksi vaan.

On ihan hemmetin tylsää, enkä osaa rentoutua. Mietin lenkille lähtöä, mutta en saa itseäni liikkeelle. Mietin kaupassa käyntiä, mutta sitten tajuan kuinka typerä ajatus se on: näinä aikoina ei mennä kauppaan vain tylsyyttään, vaan vain silloin kun on oikeasti tarve.

Tänään on viikko siitä, kun olen viimeksi poistunut kylästämme. Thomas on hoitanut kaikki juoksevat asiat, jopa käynyt ruokkimassa läheisen kirkon kissat. On ahdistava fiilis, kun tuntuu, että en ole saanut mitään aikaiseksi oikeastaan koko viikkona.

Sunnuntai 29.3.2020 – Ulkonaliikkumiskiellon 7. päivä

Herään siihen, kun Thomas rapisuttelee kissanruokapussia mennessään ulos ruokkimaan kissat. Katson kelloa ja hämmästyn: yhdeksän! Eipä olla pitkään aikaan nukuttu näin myöhään! Mutta kohta muistankin kellojen siirtämisen, joten herääminen ei olekaan kovin poikkeavaa. Olen tyytyväinen, että vuorokausirytmimme ei ole mennyt sekaisin karanteenin aikana, vaan edelleen heräämme suht ajoissa ja ajoissa menemme myös nukkumaan.

Käyn pikaisella kävelyllä kylää ympäröivässä oliivipuutarhassa. Kissat seuraavat minua ja hidastavat matkaa kiipeillessään ikivanhassa oliivipuussa. Minun tekee mieli kahvia, ja yritän hoputtaa kissoja.

Aamukahvin jälkeen päätän tehdä pikaisen, 20 minuutin joogasession. Innostun niin, että teenkin YouTube-videoiden ohjeistuksella kolme pätkää putkeen. Tunnin joogaamisen jälkeen olo on energinen ja mieli voi eilistä paremmin. Päätän kokeilla bageleiden leipomista Kinuskikissan ohjeen mukaan, ja niistä tuleekin todella hyviä.

Koko päivässä on paljon parempi fiilis kun eilen, ja olen hyvällä tuulella. Odotan kuitenkin huomista, sillä näinä aikoina työpäivä voittaa vapaapäivän: on ainakin jotain tekemistä sen kahdeksan tuntia päivässä.

Luen uutisista, että ulkonaliikkusmiskielto Kreikassa tuskin tulee päättymään alustavan suunnitelman mukaisesti viikon päästä 6. huhtikuuta. Mutta sehän oli arvattavissa.

Jutun kuvat on otettu kotikylästämme tämän viikon aikana.