Milanon parin päivän mittaiselta viikonloppureissulta on nyt kotiuduttu, mutta ennen kun alan enempää purkaa miniloman tapahtumia (ja satoja valokuvia!), käyn läpi tekemäni reissumokat joita ilman loma olisi ollut täysi kymppi. Enkä puhu nyt suuruusluokkaan ”kadotin passini” kuuluvista mokista, vaan sellaisista pienistä amatöörivirheistä, jotka luulin osaavani välttää.

1. Huonot kengät

Minähän en mitään lenkkareita käytä, varsinkaan Milanossa! Otin mukaani sandaalit, joilla olen kävellyt useita kymmeniä kilometrejä ongelmitta (mutta en viime kesän jälkeen), sekä jalkaani laitoin lähtiessäni halpistennarit. Milanon lentokentälle saavuttuamme kuumuus tuli vastaan sellaisella voimalla, että vaihdoin tennarit heti sandaaleihin ja nautin sukattomien jalkojen tuomasta viilentävästä vaikutuksesta.

Juna-asemalta hotellillemme oli matkaa kävellen pari kilometriä ja sisäänkirjautumisen jälkeen menimme tutkailemaan keskustaa – ja kävelimme lukuisia kilometrejä lisää. Tunsin askel askeleelta kuinka pitkän talven ajan sukissa piilossa olleet jalkani hankautuivat ikävästi sandaalin nihkeää pintaa vasten yhä kipeämmin. Illalla jalkoihin sattui todella paljon, enkä voinut enää kävellä ilman irvistelyä ja tasaisin väliajoin sanottua muutamaa valituksen sanaa. Eikä asiaa ei auttanut se, että täpötäydessä ratikassa varpailleni astuttiin useamman kerran. Jalkapöydät ja varpaat olivat turvonneet pulleiksi ja jalkapohjat olivat rakoilla, ja vielä olisi toinen samanlainen kävelypäivä edessä.

Seuraavana päivänä jouduin nöyrtymään tyylikkyydessä siinä, että lisähankaumia välttääkseni laitoin sukat tennareihin, joihin ne eivät missään nimessä sopineet. Mutta tämä kuitenkin auttoi ja pystyin kävelemään toisenkin päivän, ainakin jotenkuten. Mitä opin? Älä tingi hyvistä kengistä!

image

2. Auringonpolttamat

Jos on lämmintä yli 3o astetta, eikö se usein tarkoita myös auringonpaistetta, tai ainakin muuten korkeaa UV-indeksiä? Ja eikö silloin kannattaisi sipaista aurinkorasvaa valkoisen suomalaisen ihon suojaksi? Niinpä! Kahden päivän auringossa olon tuloksena käsivarteni olivat palaneet kutiavallle punaiselle syherölle. Oppaana ollessani muistin kyllä aina muistuttaa asiakkaita auringon vaikutuksesta talvi-iholle, mutta itse en näköjään osaa noudattaa omia neuvoja. Olisi ehkä kannattanut, sillä viimeisen illan illallisella yritin taistella raapimishimoa vastaan ja haaveilin juustohöylästä, jolla voisi kätevästi höylätä kutiavan ihokerroksen pois. Romanttista, sanoi poikaystäväni.

image

3. Kamera kaulassa

Opasvuosina tuli otettua kuvia todella vähän, tai jos niitä räpsi ne oli ennemminkin pikaisia otoksia muistin tueksi: “tämän portin kohdalla kerrot siitä kuinka tarvikkeet tuotiin Spinalongalle” tai “ota selvää mikä on tämä rakennus Parque Centralin laidalla”. Omiksi muistoiksi otettuja kuvia tärkeämpää oli nähdä ja hahmottaa paikat kokonaisuutena, eikä vain keskittyä tihrustamaan yhtä kukkaruukkua linssin läpi.

Toista se on nykyään. Milanossa kävelin kamera kaulassa koko ajan, pysähtyen ottamaan kuvia sieltä ja täältä. Kuva ennen ruoan syömistä, kuva ennen ensimmäistä kulausta drinkistä, toinen kuva, kolmas kuva. Ei tullut hyvä, ota vielä yksi. Hieman nolona (mutta auttavaisesta poikaystävästä ylpeänä) tunnustan, että loppujen lopuksi Thomas joutui uhrautui kantamaan laukkuani, jotta minun olisi helpompi ottaa kuvia.

Pitäisi muistaa, että parhaat hetket eivät ole linssin läpi elettyjä.

image

Vaikka Milanon minilomamme ei saanutkaan arvosanaksi kymppiä, niin ei se kauaksi siitä jäänyt. Kaupunki on upea ja emme olisi voineet valita parempaa kohdetta kahden päivän kiertelyyn: ehdimme nähdä kaiken haluamamme ja myös rentoutua puistoissa ja kahviloissa istuskellen.


Lisää Milano-postauksia on tulossa!

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
18 tuntia Pariisissa: Tarina siitä, kun lensin päiväksi Ranskaan
Hotelli Residenza Cenisio, Milano - Voiko halvalla saada hyvää?
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

8 kommenttia

  1. Anu Haapala

    9.6.2015 at 21:12

    Auts, tuli melkein sympatiakipuja, kun ajattelin tuota kävelemistä huonoissa kengissä. :/ Oon päättänyt, että parin vuoden takainen Berliinin-reissu saa jäädä viimeiseksi kerraksi, kun jätän kunnolliset kengät kotiin. Sielläkin oli yli 30 asteen helle ja jalat menivät ballerinoissa niin rakoille, etten pystynyt normaalisti kävelemään moneen päivään. Onneksi nykyään on olemassa myös hienoja ja muodikkaita lenkkareita! Tosin kuumalla säällä niitäkään ei kyllä kauheasti huvita vetää jalkaan.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      10.6.2015 at 13:45

      Totta, kovin kuumalla säällä ei kiinnosta käyttää sukkia ja lenkkareita. Vaikka taitaa olla niin, että juurikin ne sukat on se avainsana rakkojen estämiseen helteellä :D Seuraavalle kaupunkilomalle otan lenkkarit mukaan, ei ole mitään järkeä kärsiä vain sen takia, että haluaa näyttää hyvältä. (Heh, hyvä olla jälkiviisas!)

      Reply
  2. Pirkko / Meriharakka

    9.6.2015 at 11:49

    Tuon palamisen kanssa kannattaa kyllä tosissaan olla varovainen – melanooma ei ole ihan pikkujuttu :-( Juuri tänään taas sattui silmiini Iltasanomien juttu yhdestä kokemuksesta sen kanssa – oli auringonotto jäänyt.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      10.6.2015 at 11:55

      Niin pitäisi olla varovainen, ja käyttää aina aurinkorasvaa. Valitettavasti aina ei ole järki mukana tässä touhussa: Milanossa ei suoraan sanottuna tullut mieleenkään, että laittaisin/tarvitsisin aurinkorasvaa. Ja totta puhuakseni olen huolissani myös monen vuoden aurinkokohteissa asumisen jälkeen. Rannalla tuli maattua aina kun oli aikaa, ja lähes aina ilman aurinkorasvaa. Todella typerää ja iho vanhentui noiden vuosien aikana paljon. Toivottavasti se on ainoa seuraus… Tärkeä asia, kiitos että otit esille!

      Reply
  3. marikaw

    8.6.2015 at 19:41

    Ah täällä on kanssa tullut tehtyä kaikki noista virheistä. :D Osa vähän turhankin monta kertaa… Mut kyllä pikkuhiljaa ne ehkä menee päähän, en oo polttanut itteäni nyt moneen vuoteen pahasti, oon kävellyt viimeset pari vuotta reissut lenkkareissa ja muutaman feilauksen jälkeen on ymmärtänyt ensin ihailla maisemia ilman kameraa. Kiva että teillä oli hyvä reissu! :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      9.6.2015 at 10:17

      Heh, hyvä että olet oppinut :) Tuo maisemien tai minkä hyvänsä ihailu ensiksi ilman kameraa on kyllä hyvä tapa, mikä pitäisi minunkin omaksua. Itsellä (ja varmasti monella muullakin!) kun käy monesti niin, että pitää automaattisesti kaivaa kamera heti esille kun näkee jotain kivaa ja se vie hieman fiilistä… Ja mun poikaystävä ei voi sietää sitä, että kun ravintolassa annosten tultua kiellän sitä koskemasta ruokaan heti, koska “ensiksi pitää ottaa kuvia”.

      Reply
  4. Meri / Syö Matkusta Rakasta

    8.6.2015 at 15:53

    Lukemattomat on ne kerrat, kun mä oon lähtenyt huonoilla kengillä liikenteeseen. :( Mulla kipeytyy alaselkä huonoilla kengillä kävelystä todella nopeasti ja sen takia kaupunkilomat on usein tuskaa. Viimeksi näin kävi Pariisissa. Jotenkin sitä ei vaan ikinä opi. No, Pariisin matkan jälkeen tilasin itelle uudet Niket citykäyttöön, ja aion tästä eteenpäin käyttää niitä AINA kaupunkilomilla, koska pieni tyylin menetys (vaikka ne on oikeesti tyylikkäät Niket!) on pientä verrattuna siihen tuskaan, mitä huonot kengät aiheuttaa.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      9.6.2015 at 08:54

      Auts, sulla se vaikuttaa jopa selkään saakka. Siinä tapauksessa on ihan järkevä idea alkaa käyttää hyviä kenkiä :) Mä en ole ollenkaan lenkkari/tennarityyppiä ja ne ei vaan käy mulle. Muilla näyttää todella kivalta vaikka mekon kanssa, mutta sitten kun mä kokeilen, näyttää aivan kamalalta. En tiedä missä vika :D

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog