Espanjan huipulla: Teneriffan Teide

Vuosien varrella olen kuullut Teneriffalla työskennelleiden opaskavereideni puhuvan Teide-vuoresta niin usein, että Teneriffan reissulla halusin minäkin ehdottomasti käydä tuolla saaren keskellä kohoavalla tulivuorella. En minä siitä juuri mitään etukäteen edes tiennyt – muuta kuin sen, että Teide on Espanjan korkein vuori ja siellä käymistä ei kannattaisi Teneriffan lomalla jättää väliin.

Vasta vuorella käynnin jälkeen opin sen, että Teiden kansallispuisto kuuluu Unescon maailmanperintölistalle, joten sen myötä sain yhden paikan lisää noin 40 käymäni Unesco-kohteen joukkoon.

image

image

Lähdemme matkaan Playa de las Americasista retkibussilla, ja pian matkan aloittamisen jälkeen mukavasti keinuva bussi, oppaan ruotsinkielinen selostus ja takana ollut pitkä viikko saavat aikaan sen, että minä vaivun uneen. Aina välillä kuitenkin havahdun hetkeksi, ja joka kerta maisema ikkunan takana on muuttunut.

Kauniin havumetsän läpi ajaessamme yritän pitää itseni hereillä ihaillakseni maisemia, mutta valitettavasti uupumus vie voiton. Jälkeen päin totta vie harmittaa, että vihdoinkin Teiden retkelle päästyäni vedän sikeitä ison osan matkasta. Mutta minkäs teet, aina ei vain jaksa, ei vaikka olisi kuinka upeat maisemat nenän edessä.

Lopulta bussimme parkkeeraa muiden autojen sekaan ja on aika nousta kyydistä pois. Olemme jo 2356 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella ja ilma on täällä useita asteita rannikkoa viileämpää, joten minun viimeiset väsymyksen rippeet karisevat hetkessä. Vedän neuletakkiani tiukemmin ympärilleni ja asetun kiemurtelevan jonon hännille: vielä korkeammalle on päästävä, ja matka sinne taittuu kaapelihissillä.

image

image

image

Pian oppaamme kuitenkin tulee sanomaan, että ei meidän tarvitse jonottaa, vaan pääsemme retkilipun yhteydessä ostetulla hissilipulla jonon ohi. Tämä on ilmeisestikin vasta tänä vuonna aloitettu käytäntö jonojen pienentämiseksi: hissilippu on mahdollista, ja jopa suotavaa, ostaa etukäteen tietylle kellonlyömälle, jolloin pääsee toisinaan hyvinkin pitkien jonojen ohi.

Jos lippua ei ole ostanut valmiiksi, voi vapaata hissipaikkaa joutua odottamaan hyvinkin kauan – etenkin jos sattuu paikalle samaan aikaan lukuisten retkibussien kanssa. Käytännössä siis voisi myös olla mahdollista se, että vaikka saavut paikalle aamulla ensimmäisenä, voi kaikki paikat olla myyty jo etukäteen etkä aikaisesta yrityksestä huolimatta pääse hissin kyytiin koko päivänä.

image

image

image

image

Kaapelihissi, eli teleférico, vie 3555 metrin korkeuteen. Aivan huipulle saakka ei tälläkään pääse, mutta tämä korkeus riittää meille: maisemat ovat karut mutta upeat, ja ohuen ilman hengittäminen alkaa tuntua sellaisena huminana päässä, että Teiden huiputtaminen ei käy edes mielessä. Eikä sinne huipulle, 3718 metrin korkeuteen, niin vain pääsisikään, vaan se vaatii erillisen luvan, jonka saamisessa voi kestää useita viikkoja.

Palaamme hissillä takaisin alas lähtöpaikkaan ja kahvitauon jälkeen matkan on tarkoitus jatkua, mutta istumme bussissa pitkän tovin odottamassa kahta puuttuvaa matkaajaa. Lopulta bussi lähtee viemään meidät Los Roques De García -kivimuodostelmille, ja palaa oppaan kanssa takaisin kaapelihissin lähtöpisteelle etsimään kadonneita lampaita.

Kivimuodostelmien tunnetuin paasi Chinchado on takana näkyvän Teide-vuoren kanssa painettu muun muassa moniin postikortteihin ja euroja edeltäviin tuhannen pesetan seteleihin. Kivet on äkkiä nähty, mutta lyhyeksi tarkoitettu pysähdys venyy odotellessamme bussia takaisin.

image

image

image

Lopulta bussi ja oppaamme palaa hakemaan meitä – ilman niitä kahta kadonnutta. Myöhemmin meille selviää, että hukassa ollut pariskunta oli mennyt kaapelihissillä ylös, mutta päättänyt patikoida alas. Sellaiseen ei näillä retkillä ole aikaa, joten jos haaveissa on patikointi, kannattaa mennä paikalle joko paikallisbussilla tai vuokra-autolla (löydät reittiohjeet ja bussilinjat täältä).

Matkalla takaisin Playa de las Americasiin en nuku, vaan nyt pidän silmät tiukasti vaihtuvissa maisemissa. Ensiksi ajamme läpi laavakenttien, tämän jälkeen maisema vaihtuu havumetsäksi ja lopulta ohitamme banaaniviljelmiä. Tällä retkellä ei ole kyse vain määränpäästä, vaan myös matka on näkemisen arvoinen.

Oppaamme varoittaa, että näin nopea korkeuden vaihtuminen saattaa aiheuttaa väsymystä. Mutta se ei haittaa, vaikka loppupäivä meneekin entistä väsyneempänä. Nyt olen minäkin käynyt siellä, paljon puhutulla Teidellä.

20 comments
  1. Mitä kautta varasitte tälläisen retken? Ollaan menossa kuukauden päästä tuonne ja mietin et jos pääsis käymään ylhäällä ilman tuota jonottamista:)

    1. Me oltiin Tjäreborgin retkellä, mutta käsittääkseni kaikki retkien järjestäjät myy nykyään hissilippuja ennakkoon niin, että silloin välttää jonottamisen. Kannattaa kuitenkin vielä tarkistaa asia kun ostat lippuja :)

  2. Jos nyt jotenkin maisemia kuvailisi, niin karun kaunis taitaisi olla melko osuva lausahdus! :) En ole tämän seudun turistikohteista laisinkaan perillä, joten kiva lukea vähän niistäkin ja yleissivistää itseään. Ollaan tosiaan uuden vuoden jälkeen menossa kuuluisalle (?) Caminito del Rey -patikkareitille siellä Andalusiassa, ja sielläkin täytyy ostaa etukäteen liput tietyllä kellonlyömälle. Ihan kätevää toisaalta.

    1. Karun kaunista todellakin! Ja todella tyypillistä Kanarian maisemaa. Sopivassa määrin on ihan kiva tällaisia maisemia tuijotella, mutta ihan joka lomalla en jaksaisi. Kyllä sellaiset vehreät maisemat on kuitenkin enemmän mun juttu.
      Huippua, tuon Caminito del Reyn haluaisin minäkin kokea! :)

  3. Minustakin se matka havupuurinteiden ja laavakenttien läpi on vähintäänkin yhtä upea kuin itse vuori. Kivasti kasvillisuus muuttuu ja ilma jäähtyy ylös noustessa.

  4. Ihanaa te kävitte siellä melkein ylhäällä asti. Me emme mutta olimme katsomassa auringonlaskua kraaterin juurella ja sitten vielä illallistemme vieressä olevassa ravintolassa. Takaisin tullessa ihailimme tähtiä, jotka olivat meitä “huomattavasti lähempänä”. Ei vaiskaan näkyivät paremmin.

    1. Teneriffa kyllä yllätti positiivisesti, ja nousi heti käymistäni Kanariansaarista (Fuerteventura, Lanzarote ja Gran Canaria) suosikikseni. Eli kannattaa käydä, juurikin jos kaipaa helppoa lomaa! :)

  5. Tiedän niin tunteen, kun ei vaan pysty taistelemaan unta vastaan, vaikka olisi jotain mielenkiintoista nähtävää. :/ Mutta onneksi paluumatkalla näit kuitenkin maisemia. Musta on jotenkin kiva, että vuorta pääsee näinkin helpolla lähelle, ettei tarvi patikoida. :D

    1. Mä olin myös hieman yllättynyt, että sinne ei tarvinnutkaan patikoida! Kysyin jopa ennen retkeä, että kuinka paljon patikontia on että osaan laittaa oikeanlaiset kengät, mutta enpä päässytkään haikkaamaan :D

  6. Itse kiipesin huipulla olevalle ristille vuonna 1988 ja muutama vuosi takaperin kävin tuolla kaapelihissillä niin korkealle kuin siis pääsi ilman lupaa. Oltaisiin menty muuten huipulle, mutta ei oltu tajuttu hakea lupaa riittävissä ajoin ja se jo reissussa ollessa ei onnistunut. Eli todellakin kannataa varata lupalappu ajoissa!

    Korkeudesta tulee sen verran, että viime kerralla vuoden ikäinen tytär sammahti kuin saunalyhty. Siinä sitten reippailin tyttö sylissä katsomassa maisemia :-D Itse asiassa siellä on ikärajoituskin, että aivan pieniä lapsia ei saa ylös juuri tästä syystä viedä.

    Aivan huippupaikka + bonuksena lähistön kuumaisemat :-)

    1. Volcanoteide.com -sivulla sanotaan että hissillä ei suositella menevän alle 2-vuotiaat, raskaana olevat ja sydänvikaiset. Mutta kyllä se muillakin saattaa kropassa tuntua, mutta jos ei kovin pahasti, niin kyllä se on sen arvoista! :)

  7. Teide on niin upea, ja oot aivan oikeassa siinä, että jo matka sinne on näkemisen arvoinen! Oli kiva lukea kokemuksestasi, sillä itse olen käynyt Teidellä vain autolla siinä reilussa kahdessa kilometrissä. Mulla on astma, joten korkeammalle kipuaminen ei oikein tullut kysymykseen. Se tietty vähän harmitti, mutta onneksi siellä alempanakin on aivan huikeat maisemat. :)

    1. Sitä ei osaa oikein etukäteen edes kuvitella, että noissa korkeuksissa hengittäminen saattaa tosiaankin olla hankalaa, oli astmaa tai ei. Meidänkin seurueessa oli täysin terve henkilö, joka tuolla korkeimmalla kohdalla tunsi, että ei saa riittävästi henkeä ja pelkäsi pyörtyvänsä. Onneksi maisemat tosiaankin on upeat alempanakin, joten ylös asti ei edes tarvitse mennä! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *