10 ihmeellistä asiaa Tanskassa

Vaikka Tanska maantieteellisesti sijaitsee hyvinkin lähellä Suomea ja monet asiat ovat todella samankaltaisia näissä kahdessa maassa, olen näiden muutaman Tanskan kuukauden aikana kiinnittänyt huomiota asioihin, jotka ei sentään ärsytä, mutta ihmetyttää tässä maassa. Eivät nämä mitään suuren suuria asioita ole, molemmat maat ovat kehityksessä ja elintasossa kuitenkin aika lailla samalla viivalla, mutta ainahan sitä tulee hieman verrattua kuinka asiat ovat Suomessa.

1. Pistorasiat tulee laittaa päälle

Tämän voisin oikeastaan laittaa asioihin, jotka ärsyttävät Tanskassa. Siis kuinkakohan monta kertaa olen laittanut puhelimen lataukseen huomatakseni juuri ennen ulos lähtöä, että puhelimen akku vetää edelleen viimeisiään koska en ole muistanut laittaa virtaa päälle pistorasiaan!

Täällä jokaisessa pistorasiassa on katkaisin, jolla saa virran päälle ja pois, ja tapana on napsauttaa napsauttaa virta pois kun sitä ei käytetä. En tiedä miksi, säästääkö se sähköä vai mitä? Tekee elämän ainakin pirun hankalaksi tällaiselle, joka ei ole siihen tottunut!

2. Jalkakäytävät on tehty vaikeaksi kävellä

Okei, pitäisköhän lisätä tämäkin noihin ärsyttäviin asioihin… Nimittäin jostain syystä jalkakäytäviä ei täällä tehdä aina asfaltista, vaan jostain laatoista ja niiden väliin laitetaan kivasti mukulakiveä koristamaan jalkakäytävän keskikohtaa. Kävelepä siinä sitten a) jonkun kanssa rinnakkain, kun toinen joutuu kävelemään siinä mukulalla, b) korkokengissä. Ei ole helppoa, ei.

Untitled

3. Ole tarkkana, ettet astu koirankakkaan!

Täällä ei ilmeisesti tarvitse kerätä koirankakkaa pois, nimittäin sitä on joka paikassa, jopa keskellä jalkakäytävää! Viimeiset pari viikkoa olemme asuneet poikaystävän vanhempien luona hieman paremmalla asuinalueella, ja täällä sitä kakkaa vasta onkin! Siksi, koska näiden bättre folkien (tai siis bedre mennisker på danska) mielestä oman koiran kakan kerääminen on vaan niin yököttävää. Kiitos teidän, kaikki joutuu olemaan tarkkana mihin astuu.

4. Punaisia liikennevaloja päin ei voi kävellä

Tästä mä ja mun ruotsalainen kollega vedettiin huumoria Tallinnassa kun tanskalaiset jäivät aina liikennevaloihin katua ylittäessämme. Kun punainen liikennevalo syttyy, tanskalainen ei mene kadun yli vaikka olisi ottanut jo pari askelta, vaan hän perääntyy odottamaan vihreää.

Okei, tähän on ilmeisesti syynä suhteellisen korkea sakko punaisia päin kävelystä, mutta entäs kun autolla ajaessa valo on vaihtunut juuri punaiseksi? Who cares, sen kun ajat.

5. Aamupalaksi leipää, lounaaksi leipää ja illalliseksi leipää

Tyypillinen tanskalainen lounas on smørrebrød, jota Wikipedia kuvailee näin:

Smørrebrød eli tanskalainen voileipä on Tanskassa suosittu lounasruoka, avoin voileipä, jossa lihaleikkeleitä, kalasäilykkeitä tai -fileitä, juustoviipaleita, erilaisia levitteitä, vihannesviipaleita ja muita leivänpäällisiä on aseteltu voidellun leipäviipaleen päälle usein niin runsaasti, ettei leipää alta näy. Leipänä käytetään tiivistä ruisvuokaleipää tai vaaleaa vehnävuokaleipää. Runsaiden päällysteidensä takia smørrebrød-leivät syödään yleensä lautaselta veitsellä ja haarukalla. Ruokajuomaksi sopii hyvin tanskalainen tai muu vaalea lager-olut.

Smørrebrød on ihan kiva välipala silloin tällöin, mutta ei se kyllä täytä mun kriteerejä oikeasta lounaasta. Siis kyllähän siihen saa sitä tavaraa kasattua päälle niin, että se on ihan ruokaisa, mutta minä kun tykkään että mun lounas on lämmin. Ja miksi minä haluaisin syödä leipää lounaaksi, kun suurella todennäköisyydellä olen syönyt sitä jo aamiaiseksi? Ja illallisella on varmaankin myös tarjolla smørrebrød tai pari… Pliis, antakaa mulle oikeaa ruokaa!

Untitled

6. Anteeksi, mitä sä sanoit?

Yllätyksenä ei tullut, että Tanskan kieli on yksi vaikeimmista kielistä oppia. Jos osaa jonkin verran ruotsia, pystyy tanskaa lukemaan kuta kuinkin saman verran, mutta puhutun tanskan ymmärtäminen onkin sitten aivan toinen juttu, koska tanskalaisen suussa sanasta puolet tippuu kokonaan pois ja se toinenkin puoli puhutaan mahdollisimman vähän artikuloiden. Vanha vitsi on se, että tanskaa puhutaan kuin olisi kuuma peruna suussa, mutta siinä taitaa olla enemmän totuutta kuin sitä vitsiä…

Pieni esimerkki sanojen oudosta ääntämyksestä: osa Kööpenhaminaa on saari nimeltään Amager (tällä saarella sijaitsee myös Köpiksen lentokenttä). Hämmästykseni oli suuri, kun ensimmäistä kertaa näin tuon nimen kirjoitusasun, tanskalaiset kun lausuu tämän saaren nimen Amaa. Siis oikeesti, mikä merkitys sanan lopulla -ger on, kun se unohdetaan lausuessa aivan täysin??

Tanska ei myöskään ole mikään kovin kaunis kieli ja ihan nätit sanat ja nimet muuttuvat tanskaksi lausuttuna ei-niin-näteiksi. Esimerkiksi kiva tytönnimi Mette lausutaan Mede, ja kahvilassa lattea tilatessa kannattaa pyytää cafe lade.

Mulla on pitkä ja tuskainen taival edessä tätä kieltä opetellessa, mutta jotenkin lohduttaa se, että jopa suomenruotsalaisella Andrélla on vaikeuksia tanskan ymmärtämisessä…

7. Ei tartte tervehtiä…

Tämä on aivan uskomaton asia, minkä olen huomannut omalla työpaikallani: ihmiset eivät tervehdi toisiaan! Minun mielestä kun tapoihin kuuluu, että ensimmäistä kertaa päivän aikana tavatessa toista tervehditään, mutta ei!

Törmään muiden osastoiden työkavereihini useasti portaissa, toisen mennessä alas ja toisen ylös, eikä toisella osapuolella ole aikomustakaan tervehtiä, ainakaan ennen kuin minä tervehdin ensiksi. On siellä onneksi joitain poikkeuksia, eivät kaikki ole ihan noin pahoja mykkäsuita.

8. Hyvää Uutta Vuotta! Vielä maaliskuussakin…

Tervehtiminen on vaikeaa, mutta entäs sitten hyvän uuden vuoden toivottaminen? Se ei todellakan ole! Hyvää uutta vuotta nimittäin toivotetaan täällä aina, kun tapaat tuttusi tai ystäväsi ensimmäistä kertaa vuoden vaihtumisen jälkeen, oli se sitten vaikka maaliskuussa tai keskellä kesää. Hassua.

9. Kierrätys? Mitä se on?

Tanskassa (tai ainakin Kööpenhaminassa) kierrättäminen on tehty yllättävän hankalaksi ja talon pihassa on yleensä jäteastia vain sekajätteelle. Jos haluat kierrättää paperin, pahvin ja pantittomat pullot, ne pitää viedä alueen yleisiin keräyspisteisiin, joihin sitten saattaa olla jonkun verran matkaa.

Virumissa asuessamme oli roskien vienti todella helppoa, koska meillä oli heti meidän oven vieressä luukku, josta roskapussin pystyi tiputtamaan isompaan säiliöön. Koska meillä oli kotona todella vähän tilaa lajitella jätteitä, hävettävän helposti kävi tiputtamassa myös kierrätettävät jätteet tuosta luukusta alas. Onneksi meidän tulevassa talossa Nørrebrossa kierrätys on mahdollistettu ihan omassa kotipihassa, seuraava askel onkin sitten opettaa poikaystäväkin siihen. Vie se sentään nykyään jo pullot kauppaan, ennen nekin meni roskiin. Että näin Tanskassa!

10. Mikä kypärä?

Kööpenhaminassa pyörä on suosituin – ja kätevin – kulkuneuvo. Pyöräilijöitä on joka paikassa, niille on oma kaista jalkakäytävän vieressä (tasaiseksi asfaltoitu, eikä muhkurainen niin kuin se jalkakäytävä jolla pitäisi kävellä), ne ajaa ihan omien sääntöjen mukaan välillä autoja väistäen ja välillä autot väistää niitä, ne ajaa lujaa, ja ne ajaa ilman kypärää! En tiedä kuinka usein onnettomuuksia sattuu, mutta jalankulkijana ja auton kyydistä touhua katseltuani olen tullut siihen tulokseen, että minua ei fillarin satulaan Kööpenhaminassa ilman kypärää saa!

Onko teitä ihmetyttänyt Tanskassa käydessänne mikään näistä? Tai jokin muu? Entäs mihin ihmetyksen aiheisiin olette törmänneet muualla maailmassa? Niitä varmasti riittää enemmän kuin kymmenen kohdan verran!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *