Rødgrød med fløde ja tanskan kielen helppous

Kuukausi sitten kirjoitin listan, mitä kaikkea aion tehdä kun työt loppuvat. Yksi listan kohdista oli tanskan kielen opiskelu, joten ensimmäistä kertaa suuntasin kielikouluun heti viikko töiden loppumisen jälkeen. Ihan kivasti koulun penkkiä onkin tullut tässä muutaman viikon aikana kulutettua, sillä oppitunteja on neljänä päivänä viikossa 3,5 tuntia kerrallaan. Nyt ensimmäinen kurssi on jo puolessa välissä, joten on aika kertoa ensivaikutelmia siitä, että onko se tanska sittenkään niin vaikea kieli oppia!

(On se. Otsikko on huijausta.)

Meidän kurssilla on noin 15 oppilasta. En ole ihan varma tarkasta luvusta, koska jotkut saattavat olla poissa useamman päivän ja luulen jo heidän luovuttaneen, mutta sitten he ilmestyvätkin taas yhtenä aamuna luokkahuoneeseen. Meitä suurinpiirtein jokaisella tunnilla käyneitä on noin kymmenen ja meistä onkin muodostunut aika tiivis porukka. Kurssilaisia on ympäri maailmaa, ja on ollut mielenkiintoista kuulla tarinoita miten kukakin on Kööpenhaminaan päätynyt, kauanko he ovat täällä olleet ja mitä tykkäävät paikasta (kanadalaisen mielestä Kööpenhamina on tuppukylä, jenkki pitää tanskalaisia todella töykeinä ja intialaisen mielestä tanskalaiset naiset ovat outoja. Hmmh?).

image

Jo ennen kurssin aloittamista ymmärsin tanskankielisiä tekstejä suhteellisen hyvin, kiitos kouluruotsin, mutta kuullun ymmärtäminen oli lähestulkoon nollassa, eikä tanskan ääntäminenkään sujunut oikeastaan lainkaan. Tai siis omasta mielestänihän minun tanskan mokellus kuulosti aivan samalta kuin paikallisten, mutta Thomaksen kysyvä ilme olisi ollut ikuistamisen arvoinen joka kerta kun yritin jotain tanskaksi sanoa.

Ruotsin jonkinasteisen osaamisen ansioista suurin osa sanoista on tuttuja, usein eri tavalla kirjoitettu mutta ymmärettävissä, ja kielioppikin on ollut tähän asti minulle vain ruotsin sääntöjen kertausta. Lukion ruotsin muistisääntö pappas nya bil toimii edelleenkin, vaikkakin on tanskaksi muuttunut muotoon fars nye bil.

Numeroiden opettelussa ruotsista ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi ollut kovinkaan paljon apua. Viidestäkymmenestä eteenpäin kun alkaa todella outo lukuun 20 perustuva laskentasysteemi, jonka olen ihme kyllä sisäistänyt ilman, että olen ymmärtänyt sitä täysin: esimerkiksi luku 60 on tanskaksi tres eli lyhennelmä vanhasta versiosta tresindstyve, joka tarkoittaa “kolme kertaa kaksikymmentä”. Hauskaksi homma menee viimeistään parittomissa kymmenissä: yhdeksänkymmentä on halvfems, eli 4,5 x 20. Yhdeksänkymmentäyhdeksän on todella looginen nioghalvfems, eli yhdeksän ja 4,5 x 20. Että näin.

Ette siis usko, millainen onnistumisen hetki oli kun sain kuuntelutehtävässä kaikki numerot oikein! En ollut riemuissani pelkästään siksi, että ymmärsin jotain tuosta sekopäisestä numeroinnista, vaan myös siksi, että ylipäänsä erotin sanoja siitä muminasta ja sanojen sumpusta. Puhuttu tanska kun on minun korvissani edelleenkin yhtä puuroa, mutta kehitystä on alkanut jo hieman tapahtua!

image

Ja entäpäs se ääntäminen? En tiedä klikkaako minulla palaset joskus kohdalleen niin, että tiedän miten sanat lausutaan vain lukemalla ne, mutta tällä hetkellä en osaa kuin veikata – ja arvaus menee aina pieleen. Tanskan pehmeä d ja karhea r ovat minulle äärimmäisen vaikeita, ja sanat joissa ovat molemmat äänteet ovat lähestulkoon mahdottomia. Kuinka tanskalaiset ovat tehneet sanojen Frederik, rød ja kvadratmeter ääntämisestä niin kauhean vaikeaa? Harmaata tarkoittavaa sanaa grå toistin kymmeniä kertoja, ennen kun Thomas lopulta sanoi, että minun kannattaa vain yrittää välttää sanan sanomista, koska kukaan ei tule koskaan ymmärtämään mitä yritän sanoa.

Eikä vain d ja r ole niitä vaikeita, vaan myös… no, oikeastaan lähes kaikki! Danskit ovat muiden kiusaksi laittanut jopa u- ja o-äänteiden väliin kolme muuta äännettä, eikä suomalainen korva kovinkaan helposti erota onko se nyt uu, uo, uö, vai oo. Yritäpä siinä sitten arpoa oikea äänne keskiviikkoa tarkoittavan sanan onsdag ensimmäiselle kirjaimelle, se kun ei ole suomalaisittain o eikä ruotsalaisittain u!

Ja kuinkas tuo otsikossa mainittu rødgrød med fløde? Tarkoittaa marjapuroa kermalla: sanat, jotka tuo Thomakselle mieleen kauniita kesämuistoja, kuulostaa minusta lähinnä siltä kuin tulisi pari puklua suuhun. Kuulemma todella helppo lausua, itse olen kyllä eri mieltä! Kuuntele YouTubesta löytämältäni videolta, ja koeta sanoa perässä niin ehkä ymmärrät hieman paremmin, mitä tarkoitan.

Vaikka joidenkin sanojen lausuminen on yllättävän vaikeaa, on Thomaksen mielestä minun ääntäminen kehittynyt huimasti sitten kurssin aloittamisen. En siis aio masentua, vaan harjoittelen lausumista pikku hiljaa, sana kerrallaan. Pitää kuitenkin muistaa, että ei tässä tosiaankaan ole opiskeltu vielä puolta kurssia enempää.

Ehkäpä jo ensi kesän jälkeen rødgrød med fløde tuo minullekin kivoja kesämuistoja mieleen, eikä kuulosta korviini enää noin… no, kamalalta.


Onko sinulla kokemusta kielikursseista tai uuden kielen opiskelusta aikuisiällä? Kuinka nopeasti kieli alkoi sujua?

16 comments
    1. Niinhän se taitaakin olla! Ala-asteen ranskan tunneilta en muista enää muuta kuin sen, että numerot olivat jotenkin hankalia, mutta en tarkalleen kuinka ne menikään. En vaan ymmärrä, miksi joissakin kielissä numerointi on noin hankalaa.. Tehty tahallaan vaikeaksi muiden oppia, veikkaan :D

  1. Hehe I feel you! Ruotsin pääainelukijana jouduin käymään kaksi kurssi tanskaa yliopistossa (ne kuullunymmärtämistehtävät oli kaikkein kamalimpia). Yksi kesä olin myös Ruotsissa Uppsalassa yhdellä pohjoismaalaisella kesäkurssilla, jossa enemmistö oli tanskalaisia. Kommunikointi oli aika vaikeaa; he ymmärsi kyllä mitä minä sanon (ruotsiksi), mutta mä en ymmärtänyt ollenkaan, mitä he yrittivät mulle sanoa (muka hyvin sel-väs-ti tanskaksi).

    1. Ohoh, en tiennytkään, että ruotsia yliopistossa opiskelevat joutuvat opiskelemaan hieman tanskaa myös. Hehe, tiedän erinomaisesti tuon tunteen kun tanskalainen yrittää muka puhua selvästi ja hitaasti, mutta eihän siitä siltikään tajua mitään! :D Kiitos kommentista!

  2. Huh huh, ymmärrän yskän! Vietän työpäiväni monien kielten sekamelskassa, tanskaa, ranskaa, puolaa, kreikkaa ja montaa muuta kuuluu korvissa ja näkyy papereissa. Jo hankitun kielitaidon avulla pystyy jonkin verran tajuamaan muista kielistä kirjoitettuna, mutta puheen ymmärtäminen saatika sen tuottaminen ei noin vain sujukaan. Itselläni on kääntäjän tutkinto alla, kielinä englanti ja ranska. Aikuisena olen jatkanut kielten opiskelua ja se kiinnostaa edelleen. Nyt syksyllä aloitan kreikan kielen opinnot, tahtina puolikas päivä viikossa. Tämän ikäisenä tuntuu välillä, että oppiminen on hidasta, mutta toisaalta aivojen aktivoiminen virkistää niitä. Kreikan suhteen mennään kuitenkin kokolailla epämukavuusalueelle, kun aakkosetkin on opeteltava uusiksi. Niin kauan kuin motivaatiota riittää uudet kielet tarttuvat kyllä!
    Tsemppiä sinulle !

    1. Kiitos kommentista, Aino! Vau, sinulla todellakin on kielten sekamelskaa töissä! Sinulla taitaa olla aikamoinen kielipää :) Minulla kielet on aina olleet hieman ongelmallisia, englanti sentään on suht vahva. Tsemppiä kreikan opiskeluun! Kreikassa asuessani kirjaimet oppi vain tavaamalla kauppojen kylttejä ja opitut sanat jäivät yllättävän hyvin muistiin. Eli eiköhän sinun opiskelut suju hyvin :)

  3. Ranskassakin lasketaan numerot 70:sta eteenpäin jollain ihme yhteenlaskulogiikalla ja edelleen saa hetken miettiä noiden isojen lukujen kohdalla, mikä oli mikä. En ymmärrä, miksi tällaisia vaikeita systeemejä joissain kielissä on, miten ihmeessä pienet koululaisetkaan oppivat laskemaan, kun numerot ovat mitä sattuu :D Tsemppiä tanskan opiskeluun! Mä oon todennut saman, että kirjoitettua tanskaa vielä ymmärtää, mutta puheesta ei tahdo saada selvää, toisin kuin norjasta, jota pystyy yleensä jotenkuten ymmärtämäänkin puhuttuna :)

    1. Itsekin olen miettinyt, että mitä ihmeen järkeä tällaisissa numeroinnissa on! Lapset varmastikin oppii helpommin kuin me, he kun eivät tiedä mistään paremmasta ja helpommasta :D Olen samaa mieltä, puhuttua norjaa on yleensä helpompi ymmärtää kuin tanskaa! Kiitos tsempeistä! :)

  4. Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta!
    Itsellä kielikurssi edelleen vasta ajatuksen asteella. :) Muutama kirja ollaan hankittu ja niitä lueskeltu, mutta kaikkein hankalin hommahan on juuri tuo oikea ääntäminen.
    Onnea ja iloa opiskeluun! :) Kerrohan taas jossain vaiheessa lisää fiiliksiä kurssista. Jospa sitä joskus saa kaiveltua omankin motivaation jostain esiin ja osallistuttua kanssa kurssille. :)

    1. Kiitos Sanna! Joo, se ääntäminen todellakin tuntuu aivan kauhean vaikealta… Minä kertoilen myöhemmin lisää, kuinka sujuu. Sitten kun toivottavasti on tapahtunut jotain kehitystä :D Mukavat kurssikaverit on ollut minulle hyvä motivaattori käydä tunneilla, ehkä se motivoisi myös sinua? Vaikka tiedän kyllä, että suurin kynnys on yleensä juuri se päätös, että menee ensimmäiselle tunnille… Toivottavasti motivaatio löytyy! :)

  5. Moikka! Siis löysin ihan vasta äskettäin sun blogin ja oon ihan innoissani lukenu sun postauksia sen ku kerkeen! Oon ite kans ollu matkaoppaana ja sitte menin rakastumaan tanslalaiseen mieheen ja nyt puoltoista vuotta asunu täällä Köpiksessä. Pystyn niin samaistumaan sun kirjottamiin juttuihin; varsinki siihen ku kirjotit sun saapumisesta Kööpenhaminan lentokentälle ja niistä perhosista vatsan pohjalla kunnes näki sen toisen odottavat, hymyilevät kasvot väkijoukon keskellä. Ja todellakin samaistun myös tähän tanskan kielen opiskeluun ja pehmeän d:n ja r:n ääntämiseen :D puolentoista vuoden jälkeen en vieläkää puhu, vaikka yritetty on vaikka mitä! Sitä on vaa pakko puhua ja puhua, jotta oppis, mutta se on helpommin sanottu ku tehty. Turhauttavaa kun yrität helppoja juttuja ja siltiki äännät väärin. Tsemppiä! :)

    1. Hei Tiia, kiva kuulla että olet löytänyt blogiini! :) Ja mielenkiintoista kuulla, että sulla on sama tarina takana kuin mullakin! Eikä ihme, onhan noissa tanskalaisissa miehissä sitä jotain.. ;) Voi ei, et vieläkään puhu tanskaa? Apua, en mäkään sitä sitten koskaan opi… Tuossa kirjoitin kommenttiin Miitulle, että eilisessä työhaastattelussa jäädyin totaalisesti kun olisi pitänyt sanoa edes JOTAIN tanskaksi. Hävetti kun jouduin vastaamaan englanniksi! :D Mutta eiköhän me tätä kieltä joskus vielä puhuta ihan sujuvasti! :) Kiitos ihanasta kommentista!

  6. Mä oon nyt asunut Turkissa virallisesti puoli vuotta, mutta vasta pari kuukautta oon kunnolla yrittänyt opiskella kieltä. Alussa otin semmoisen asenteen, että kyllä se tulee pikku hiljaa kun vaan asuu täällä, mutta voit varmaan kuvitella millaista se edistyminen tolla logiikalla on ollut.. heh. Kyllähän sitä tuli pari vuotta täällä ravattua ennen muuttoa, mutta ei sujuvaksi opita muutamassa viikossa, kun kaikki sitten unohtui Suomeen palatessa ja opettelu alkoi taas alusta seuraavalla kerralla. Turkin kieli on kieliopiltaan mun mielestä aika simppeliä, mutta kyllähän se vie aikansa että kaikki aikamuodot ja päätteet tulee suusta ulos kuin vettä vaan. Tällein itsenäisesti opiskelu on aika rankkaa, täällä ei ole mitään kielikursseja, joten pakko yrittää selvitä omillaan. Mul on ongelma se, että kotona on aina jotain muuta tekemistä ja häiriötekijöitä, joten opiskelu on tosi katkonaista… pitäs varmaan ottaa kirjat kantoon ja lähteä ulos kämpästä, jospa siitä olisi apua.

    Parissa kuukaudessa kuitenkin on tapahtunut huima edistyminen ja tajusin sen itseasiassa toissayönä, kun oltiin kavereiden kanssa ulkona ja ymmärsin lähestulkoon kaiken mistä pöydässä puhuttiin. Siitä sai vähän uutta potkua opiskelulle! Mä en edelleenkään puhu lähestulkoon ollenkaan, vaikka ymmärrän mitä mulle sanotaan ja päässä tiedän miten pitäisi vastata, se on varmaan suurin kynnys mulle kielen opiskelussa. Rohkeus ei riitä ja se ärsyttää!

    Mä yksi päivä luin netistä artikkelin, että uuden kielen opiskelu sujuvalle tasolle veisi keskimäärin 5 kuukautta. Noh, minä en ainakaan ole kieltä sujuvaksi saanut viidessä kuukaudessa, mutta siinä oli esimerkkinä opiskelu joka päivä väh. 5tuntia ja kielen jatkuva käyttö, joten ihmekkös. Tolla nopeudella jos jaksaisi itsenäisesti opiskella ja käyttäisi kieltä jatkuvasti, niin varmasti osaisi paremmin! Nyt mä lopetan tän kommentin tähän, koska mulla on näköjään asiaa aiheesta romaanin verran. ;D

    1. Kiitos mielenkiintoisesta kommentista! Kiva kuulla, miten muilla kielenopiskelu sujuu :) Mahtavaa, että olet sentään oppinut ymmärtämään puhuttua turkkia, se on jo hyvä alku! Minulla ei varmastikaan tulisi itsenäisestä kielen opiskelusta yhtään mitään. Tai sitten pitäisi todellakin ottaa kirjat mukaan ja mennä vaikka kahvilaan pariksi tunniksi joka päivä opiskelemaan.
      Olin eilen työhaastattelussa, jossa haastattelija yhtäkkiä vaihtoi kielen tanskaksi ja kysyi simppelin kysymyksen. Ymmärsin toki sen, mutta menin täysin lukkoon. En saanut yhtäkään sanaa tanskaksi ulos suustani. Oli todella noloa kun oltiin just puhuttu, että käyn tanskan kurssilla. Huoh, se kieli vaan ei tule vielä ulos suusta… Ja tuskin tulee koskaan jos joka kerta jäädyn tuolla tavoin! :D
      Viidessä kuukaudessa kieli sujuvaksi? Just joo, ei tule mulla onnistumaan, vaikka aika monta tuntia päivässä sitä tuleekin opiskeltua… Katsotaan vuoden päästä, jos silloinkaan osaan sanoa yhtään mitään :D
      Tsemppiä turkin opetteleuun! :)

  7. Ah tulee muistoja mieleen, vaikka itse vietinkin Tanskassa vain puoli vuotta. Kuinka monta kertaa yritin vain kertoa nimeni tanskaksi ja joka kerran kuulemma lausuin sen väärin jotenkin niin, että “minun nimeni on” sijasta lausumani kuulosti joltain tytön nimeltä eikä siltä mitä sen piti. Lycka till vaan! :D
    Nyt on vuorossa kreikanopinnot ja itse asiassa suomalaisen suuhun kreikka on yllättävän helppoa (jos vaan jaksaisi opiskeluun panostaa enemmän ja avata suunsa useammin…).

    1. Niin, tanskalaiset kun ei ymmärrä lainkaan jos et sano just oikein. Nostaa kynnystä edes yrittää sanoa jotain… Kreikka on suuhun yllättävän helppoa, ainakin sanat on itselle ollut helppo saada muistiin eikä lausuminenkaan ole vaikeaa. Kiitos tsempeistä – ja sitä samaa kreikan opiskeluun! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *