Maaliskuun alussa aloimme miettiä ja laskea, olisiko meidän mahdollista viettää talvi ulkomailla. Kuinka paljon tulisi olla rahaa, että voisimme olla muutaman kuukauden ilman töitä, lentää kauas ja pystyisimme elämään siellä suhteellisen mukavasti? Päätimme aloittaa säästämisen ja katsoa loppukesästä kuinka pitkään reissuun varamme riittäisivät.

Säästämisvinkkejä on blogeissa nähty useita kertoja, sillä kaikilla ei ole mahdollisuutta matkustaa säästämättä sitä varten ensiksi. Vinkkejä on aina mielenkiintoista lukea, vaikkakaan ne eivät usein tarjoa uusia ideoita. Tuhlaa vähemmän, sepä se. Helppoa kuin heinänteko, eikö? Kuulostaa varmasti simppeliltä, mutta käytännössä se saattaa olla haastellista sellaiselle, joka ei ole tottunut miettimään menojaan ja pistämään rahaa syrjään.

image

Tämän vuoksi säästämisen pitäisi lähteä omista asenteista ja valinnoista: mikä on minulle tärkeää? Haluanko mieluummin ostaa asunnon vai tehdä aamulenkkejä Andamaanienmeren rannalla? Haluanko shoppailla joka viikonloppu vai onko haaveissani löytää Nemo?

En ole keksinyt pyörää uudelleen, mutta koska nyt viisi kuukautta myöhemmin huomaan säästäneeni rahaa useamman kuukauden reissun verran, haluan kertoa kuinka sen tein. Kaikessa simppeliydessään kyse on kuitenkin vain priorisoinnista.

Tässä kolme pääkohtaa – kolme valintaa – joiden vuoksi meidän on mahdollista lähteä talvella lämpimämmän auringon alle.

image

Valinta 1: Alhaiset asumiskustannukset

Monille on tärkeää omistaa asunto, ja olen itsekin ajatellut sen olevan päämääränäni. Mutta ei ole enää: minulla ei ole enää mitään kiinnostusta ostaa asuntoa, voin vallan hyvin asua vuokralla ja olla vapaa tekemään mitä vain, vaikka muuttaa ensi kuussa Jyllantiin jos siltä tuntuu.

Joten tämä valinta oli äärimmäisen helppo: asunnon omistamisen sijaan asumme vuokralla. Meillä kävi uskomaton tuuri asunnon kanssa, sillä se on meille erinomainen sijainniltaan, kooltaan passeli ja vuokran määrältä täydellinen. Sen vuoksi emme myöskään luovu asunnosta, vaan pidämme sen reissun ajan. Alivuokralaista meillä ei ole lupa ottaa, joten joudumme laskemaan vuokran budjettiimme.

Pidän kauniista kodista, mutta mitä vähemmän tavaraa on, sen parempi. Muuttomme jälkeen teimme yhden Ikean reissun, ja se oli sillä selvä. Nyt en halua kotiimme enää yhtäkään tavaraa lisää, joten sisustaminen ei ole menoerä.

image

Valinta 2: Menojen minimointi

No niin, tässä se tulee: tuhlaa vähemmän. Mutta eihän tätä kohtaa voi poiskaan jättää.

Erilaisia kuukausimaksuja ja muita säännöllisiä menoeriä kerääntyy kuin huomaamatta. Kuntosalijäsenyydestäni en ole luopunut, enkä haluakaan luopua, mutta tarvitsemmeko tosiaankin sekä HBO:n että Viaplayn? Emme tarvitse, joten HBO sai jäädä sen jälkeen kun Game of Thrones loppui. Thomas perui tilaamansa tv:n kanavapaketin kun vielä kaksi kuukautta muuttomme jälkeen telkkarin johtoa ei oltu laitettu seinään (ja nyt koko telkkari on piilotettu kaappiin odottamaan parempia aikoja). Tanskalaista tv-lupaa, eli mediamaksua joudumme kuitenkin maksamaan.

image

Työmatka tai keskustaan meno julkisilla maksaa ruuhka-aikaan 20 kr/suunta, mutta matkat taittuvat kätevästi myös pyörällä. Pelkissä työmatkoissa olen pyöräilemällä säästänyt yli 100 €/kk. Olemme vähentäneet ulkona syömistä, emmekä käy drinkeilläkään kuin korkeintaan kerran viikossa, ja silloinkin juomme vain yhdet tai kahdet. Jokin aika sitten Tompalle selvisi, että hän voi ostaa työpaikkansa ravintolasta ruokaa kotiin ja nyt syömme lähes joka ilta hyvää ja monipuolista ruokaa todella edullisesti: kahden hengen illallinen maksaa 25 kr, eli reilu kolme euroa.

Emme shoppaile. Kuopiossa käydessäni ostin parit farkut tarpeeseen, muuten kaikki Tanskaan muuton jälkeen ostamani vaatteet ovat olleet alennusmyynneistä, enkä niitäkään ole ostanut kovinkaan montaa kappaletta. Thomas ei ole ostanut tänä vuonna yhtäkään vaatetta. Ruokakaupassa emme katso hintoja ja ostamme mitä mieli tekee, mutta on ollut mielenkiintoista huomata, että harvoin siltikään ostamme mitään ylimääräistä tai erityisen kallista. Olemme valinneet menojen minimoinnin kuin huomaamatta.

image

Valinta 3: Älä kiinny työhösi

Työpaikka on monille sellainen este, jonka yli saattaa olla hankala päästä. Onko mahdollista olla töistä pois useampi kuukausi? Onko minulla enää töitä, jos olen pitkään poissa? Entä jos irtisanoudun, kuinka helposti saan töitä kun tulen takaisin? Haluanko kenties rakentaa uraa?

Minä en ole lainkaan urakeskeinen, sen olen tässä maailmalla vietettyjen vuosien aikana itsestäni oppinut, joten tämäkin valinta oli helppo. Haluan nauttia työstäni, mutta haluan myös olla vapaa: työ ei voi olla vapaa-aikaa tärkeämpi, joten tarvittaessa työpaikasta tulee olla mahdollista luopua. Tanskassa näyttää tällä hetkellä olevan töitä tarjolla sen verran mukavasti, että en (ainakaan vielä) stressaa töiden löytymisestä nyt tai ensi keväänä.

image

Menojen minimissä pitäminen ja säästäminen on siis helpompaa, jos se on tapa elää eikä pakollinen paha vain silloin, kun haluaa ostaa jotain suurempaa. Olen säästänyt aina, joten olen tottunut siihen enkä nytkään koe luopuvani mistään pistäessäni rahaa sukanvarteen unelmamme vuoksi. Aika näyttää, olemmeko reissussa pari kuukautta vai koko talven, mutta näillä näkymin reissuun olemme joka tapauksessa lähdössä.

Elämän prioriteetit eivät ole kaikille samat, eikä niiden missään nimessä tarvitsekaan olla. Yksi saa mielihyvää kivasta laukusta, toinen illallisesta hienossa ravintolassa, kolmas täyteen rustatusta työkalenterista. Minä arvotan matkustamisen ja maailman kolkkien koluamisen arvoasteikossa korkeimmalle, kun puhutaan rahalla ostettavista asioista.

Ja tuosta täyteen rustatusta kalenterista: aika on minulle arvokas asia, ja olenkin pohtinut kuinka paljon olen halukas myymään aikaani työnantajille. Kun kerroin työkaverilleni haaveilevani osa-aikatyöstä, hän ihmetteli miten saisin aikani kulumaan ja mitä muka tekisin.

Nauttisin elämästä, vastasin.

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Maailma teki minusta kahvinjuojan - ja elän siksi pidempään
Nørrebro on Kööpenhaminan must-kohde
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

14 kommenttia

  1. tatjaana

    25.7.2015 at 20:00

    Sain inspiksen tästä postauksestasi.
    http://www.rantapallo.fi/tatjaana/2015/07/25/mihin-mun-manit-menee/

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      27.7.2015 at 08:58

      Vau, hienoa että inspiroin sinua ihan postauksen verran! Pitääpäs käydä lukemassa :)

      Reply
  2. Paula aka sateenmuru

    25.7.2015 at 10:52

    Odotan mielenkiinnolla aurinkoisia talvipostauksia: itselläni päinvastainen tilanne, ja suuntaan säästökuurin jälkeen talveksi Suomeen!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      27.7.2015 at 08:58

      Kiitos paljon Paula! Talvi Suomessa kuulostaa mulle ehkä liian eksoottiselta, vaikka lunta kaipaankin. Mutta mielessä kävi, että entäs jos lähtisikin joku talvi Lappiin töihin… Mutta sitten tajusin, että en IKINÄ saisi tuota toista puoliskoa mukaani :D

      Reply
  3. K

    24.7.2015 at 19:39

    Yksi tärkeä valinta elämässä, sen lisäksi, haluaako oman asunnon vai asuuko vuokralla, on lasten hankinta. Sen jälkeen nimittäin säästäminen ja matkailu saavat aivan uusia ulottuvuuksia : ) Varsinkin, kun pitää päättää, missä ja miten he käyvät koulua. Säästäminen on lähestulkoon toivotonta, mitä isommaksi lapset kasvavat. Mutta kuten sanottu, se on valinta. Omiani en kadu! Sen jälkeen, kun lapset ovat poissa pesästä, voi alkaa taas punnita, mistä voisi säästää. Kuluttaminen ja ostaminen on vain tapa, hyvinkin vähällä voi tulla toimeen, ja elää halvemmalla lomallansa. Niin kauan kun on töitä eli tuloja, voi säästää. Työttömillä nämä vinkit ovat jokapäiväistä elämää eikä lomille sittenkään pääse.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      27.7.2015 at 08:53

      Totta kai, lapset on aika merkittävä asia mm. säästämisen kannalta kun ruokittavia suita on enemmän kuin tienaavia. Itsekin haluan lapsia, mutta koska nyt vielä haluan muita asioita enemmän, ei niiden aika ole vielä. Työttömillä on säästämisen suhteen toinen tilanne, ja minun töiden loppumisen vuoksi meidänkin suunnitelma on vielä auki, ainakin reissun pituuden osalta.
      Kiitos kommentistasi! :)

      Reply
  4. Minttu

    24.7.2015 at 13:55

    Olipa aika samansuuntaista tarinaa, miten mekin olemme säästäneet. Tai oikeastaan emme ole varsinaisesti säästäneet, mutta elämän tapamme on vaan ollut sellainen, että rahaa kuluu vähemmän kuin sitä tulee (vakityöllä). Asumme ASO-asunnossa, ei ole autoa, ei mökkiä, lapsia, lemmikkejä, jne. Olemme luonteeltamme hyvin hinta-tietoisia johtuen lapsuustaustoistamme (rahaa ei kasvanut puissa, itse piti tienata teini-iästä lähtien kaikki rahansa). Ja ainoastaan matkailu on aiheuttanut isompia menoeriä 2-4 krt vuodessa. Matkalla on oppinut, ettei materia (tavarat, vaatteet, …) merkitse mitään, vain ihmisillä ja omalla olotilalla on väliä. Toisaalta on myös voinut tajuta, että matkailu Suomea halvemmissa maissa (joita on lähes kaikki) voi jopa säästää rahaa vs. lomailu Suomessa. Lennot täältä kauas voi olla kalliita, mutta jos olet pidempään matkalla, alkaa kulut kääntyä säästöiksi. Ihmiset jaksaa aina ihmetellä, miten on varaa lomailla tai pitää sapattia. Kuten mainitsit, prioriteetit ratkaisee! Ja vaihtoehtona sijoittamiselle betoniin/asuntoon on olemassa monta muuta tapaa, jolla pienetkin rahat saa poikimaan. En koskaan olisi uskonut nuorena opintolainat niskassa, että olisin tässä tilanteessa, mutta nyt on aika ottaa taas sapattia ja pohtia, josko voisi asua jossain lämpimässä paikassa, osin työllistettynä ja osin vapaalla. Monissa maissa kun sattuu palkatkin (ihan hanttihommista lähtien) olemaan reilusti parempia kuin täällä kotimaassa, ja työtilannekin.
    Uskaltakaa haaveilla, säästäminen ei ole vaikeaa!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      27.7.2015 at 08:47

      Hei, loistavaa tekstiä! Samoilla linjoilla ollaan. Jokunen vuosi sitten kaverini sanoi, että hänen tavoitteenaan, ennen kuin täyttää 30, on saada työ jossa palkka on $$$$/kk. Minun ainoa tavoite oli olla onnellinen kun täytän 30. Vain minä pääsin tavoitteeseen, vaikka olisin kyllä suonut kaverillenikin hänen haaveen toteutumisen, olisi ollut kiva nähdä miten se olisi vaikuttanut häneen.
      Hienoa kuulla, että sinun on mahdollista ottaa sapattia. Toivottavasti löydät mukavan tavan yhdistää ulkomailla asumisen ja osa-aikaisen työn teon. Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta! Kiitos kommentistasi, Minttu! :)

      Reply
  5. Emmi H

    23.7.2015 at 21:31

    Ajattelen tassa asiassa just samalla tavalla kuin sina. Koko pienen ikani, jopa opiskeluaikoina, olen laittanut rahaa saastoon kuukausittain. Valilla pienemman summan, valilla isomman. En myoskaan, ainakaan talla hetkella, haaveile omistusasunnosta. Haluan olla vapaa menemaan kuten haluan, plus keksin sille rahalle parempaakin kayttoa. Urastakaan en haaveile, vaan lahinna mietin, etta miten sita itsensa voisi elattaa lyhyellimmilla patkatoilla eri puolilla maailmaa. Se oisi musta ihannetilanne :) Oon asunut nyt kohta puolitoista vuotta taalla Texasissa ja juuri tuli vuosi tayteen tassa toimistoduunissa ja niin tekisi jo mieli vaihtaa maisemaa! Toivottavasti teidan reissusuunnitelmat toteutuu :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      26.7.2015 at 09:52

      Raha tuo vapautta, sen takia minäkin olen sitä aina säästänyt. Ja olen myös kiittänyt useaan otteeseen, että olen niin tehnyt, koska sen vuoksi olen voinut tehdä radikaalejakin ratkaisuja kun on siltä tuntunut (esim. irtisanoutunut lähteäkseni Australiaan). Pätkätyöt eri puolilla maailmaa kuulostaa hyvältä, toivottavasti se on sulle joskus mahdollista! :) Kiitos, toivotaan että meidän suunnitelmat toteutuu :)

      Reply
  6. Pirkko / Meriharakka

    23.7.2015 at 20:06

    Niinhän se on, vanha viisaus, että kun oikeasti haluaa jotain, niin sen usein saakin!
    Me emme ole varsinaisesti matkailua varten säästäneet, mutta tuon valinnan, että pidin töistä puoli vuotta vapaata sen takia olen kerran tehnyt. Ja tavaran kerääminen kotiin on alkanut tuntua aika vähän tärkeältä, kun mielelläni kuitenkin lähden kotoa pois :-)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      26.7.2015 at 09:46

      Vanhat viisaudet pitää paikkansa :) Usein vaan haaveiden eteen tulee tehdä töitä, ei ne useinkaan ilmaiseksi tule. Tavaran kerääminen mulla loppui hyvin tehokkaasti opasvuosiin: kun pari kertaa vuodessa piti pakata koko omaisuus pariin matkalaukkuun, sitä alkoi miettiä mitä oikeasti tarvitsee ostaa, ja voiko sitä edes ottaa mukaansa sitten kun vaihtaa kohdetta. Tämän vuoksi on ollut sama juttu myös vaatteiden kanssa, käyttää loppuun ne mitä on, ennen kuin ostaa uusia. Kiitos kommentista, Pirkko!

      Reply
  7. tatjaana

    23.7.2015 at 18:17

    Terve, postauksesi sai minut pohtimaan omaa tilannettani. Talomme on maksettu jo vuosia sitten. Pääsin eläkkeelle tammikuussa tänä vuonna. Syön ulkona joka toinen torstai HalpaHallissa hernekeittoa 6,80€.
    Mulla oli viime vuonna toukokuussa noin 2000€ säästössä ulkomaanmatkaa varten. Kosmetologini sai puhuttua minut ympäri: aurinko vanhentaa jne… käytin varmaan 1000€ viime vuonna kasvohoitoihin. Joulukuussa päätin kuitenkin lähteä Thaimaahan. Sain pankista luottokortin 2000€:lle. Maksoin matkan sillä.
    Näinä päivinä sain luoton maksettua.
    Tänä keväänä ja kesänä olen taas kiikuttanut kosmetologille vähintään 500€.
    Heinäkuussa laitoin 200€ ulkomaanmatkarahastoon.
    Miksi kirjoitin nämä tänne? Ilmeisesti kuitenkin pohdin, että laitanko 200-300€/kk matkaa varten vai käynkö pari kertaa viikossa kasvohoidoissa.
    Thaimaan matkan jälkeen tammikuussa kosmetologini huomasi ensimmäiset huulirypyt minulla ja sanoi, että kukaan nainen ei selviä kahden viikon aurinkolomasta kaukomailla ilman, että kasvot rypistyvät ja vanhenevat.
    Mieheni ei suostu matkustamaan ulkomaille.
    Joka päivä laitan ensin päivävoiteen ja sen päälle Blascon, jossa total aurinkosuoja,….
    Olinpa kotimaassa vai ulkomailla. Mutta kun kelluu meressä muutaman kerran päivässä puoli tuntia/kerta Thaimaassa, niin huulirypyt varmasti lisääntyvät verrattuna Kokkolan uimahallissa uimiseen.
    Silti haikailen matkaa Kuubaan ja Thaimaahan j Saksaan ja Espanjaan jne…
    Tässähän ei ollut mitään mieltä….kirjoitan tätä tabletilla, pöytäkoneemme sammui eilen.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      26.7.2015 at 09:27

      Kiitos kommentista Tatjaana! Minulle kuulostaa hurjilta nuo summat, mitä menee kosmetologin palveluihin. Tietenkin kaikki tekee rahoillaan mitä parhaimmaksi näkee, mutta kuulostaa kovasti siltä, että matkustaminen antaisi sinulle enemmän kuin kasvohoidot. Ja tottahan se on, että aurinko on iholle julma ja vanhettaa sitä, mutta parin viikon loma tuskin tekee näkyvää haittaa. Ja sitä paitsi: mielelle aurinko tekee pelkkää hyvää – kuten myös matkustaminen sellaiselle, joka siitä nauttii! Kiva kuulla, että tämä juttu pisti miettimään rahankulutustasi! Toivottavasti löydät kultaisen keskitien, jolla ei tarvitse luopua kaikista ihonhoidoista ja pystyt myös matkustamaan :)

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog