Kirjoita hakusana ja paina enteriä.

Tähtiin kirjoitettu: kohtaaminen, joka mullisti maailmani

Olet ehkä saattanutkin jo kuulla tämän tarinan, sillä olen kertonut sen lukuisia kertoja. En vieläkään ole kyllästynyt sen kertomiseen, ja tuskin koskaan kyllästynkään. Jaan tarinani jokaiselle, jolla vain on hetki aikaa ja kiinnostusta kuulla elämäni käännekohdasta. Siitä hetkestä ja siitä tapaamisesta, joka oli tähtiin kirjoitettu ja joka muutti elämäni suunnan. Ja jonka ansiosta nyt vuosia myöhemmin olen juuri tässä, Välimeren rannalla sijaitsevassa pikkuruisessa kylässä, oliivipuiden ympäröimässä pienessä talossa, kertomassa sinulle suosikkitarinaani.

Sallinet siis, että kerron tarinani jälleen kerran. Ja tällä kertaa haluan aloittaa aivan alusta: kelata tarinan varsinaisesta alkuhetkestä vielä vuosia taakse päin, niin kauas kuin on tämän tarinan kannalta oleellista.

Tähtiin kirjoitettu

Palataan siis vuoteen 2009. Kesä oli jo nurkan takana, kun pakkasin omaisuuteni pahvilaatikoihin, säilöin ne varastoon ja lähdin uuden työn turvin maailmalle. Ensiksi kesäksi Espanjaan, sieltä talveksi Thaimaahan. Maailma oli avoinna ja minä olin valmis ottamaan vastaan kaiken, mitä se halusi minulle tarjota.

Tuona samana vuonna haave Kroatiassa työskentelystä sai alkunsa. Ensiksi se oli vain ohimenevä ajatus, mutta ajan kuluessa siitä tuli oikea unelma, jonka toteutuminen tuntui erityisen tärkeältä. Kohtalo ei kuitenkaan pitänyt kiirettä, vaan antoi minun odottaa useamman vuoden unelmani täyttymistä. Myöhemmin tajusin, että odotukselle oli syynsä: aikaisemmin aika ei vain ollut oikea siihen, mitä kohtalo oli minun varalleni suunnitellut.

Noiden vuosien varrella tieni vei ympäri maailmaa: talviksi Karibialle tai Thaimaahan, kesiksi Välimeren maihin ja vietinpä vuoden Australiassakin. Toiveistani ja timanteiksi hiotuista hakemuksistani huolimatta työnantaja lähetti Kroatiaan aina jotkut muut, ja minut jonnekin muualle.

Ja sinne jonnekin muualle olin jo alkanut suunnitella elämääni. Ajatellut lopettavani maailman kiertämisen ja asettuvani aloilleni. En enää haaveillut työskentelystä Kroatian henkeäsalpaavan upeissa maisemissa, vaan ajattelin, että voisin tehdä kotini sinne, missä aurinko paistaa tuhansia tunteja vuodessa, taloja koristavat valtavat bougainvilleat ja ravintoloissa on sinivalkoruudulliset pöytäliinat.

Kohtaaminen, joka muutti maailmani

Mutta kuten tiedämme, on kohtalo oikukas ja tekee meille mielellään jäynää. Hän päätti toteuttaa unelmani juuri silloin kuin olin jo siitä luopunut. Mutta koska minä uskon kaiken tapahtuvan syystä, en hangannut vastaan, vaan lähdin Kroatiaan katsomaan, miksi tämä kesä oli minun ja tuon unelmieni maan kohtaamiselle parempi kuin yksikään aikaisemmista.

Se oli huhtikuinen aamu, kun saavuin Kroatiaan Splitin lentokentälle flunssaisena ja väsyneenä lyhyen hotellihuoneessa nukutun yön jäljiltä. Työnantajani lähettämä kuljettaja oli minua vastassa ja kertoi, että odottaisimme vielä toista henkilöä, jonka kone oli laskeutunut vain viisi minuuttia omani jälkeen.

Eri lähtökenttä, sama lentoyhtiö, sama määränpää. Vain viisi minuuttia minua myöhemmin.

En minä sitä siinä Splitin lentoaseman ovilla vielä tajunnut, mutta myöhemmin kyllä: on selvää, että elämäni jokainen tapahtuma, jokainen päätös, kaikki ne pienet ja suuret vastoinkäymiset, tehdyt ja tekemättä jättämiset olivat ohjanneet minua oikeaan suuntaan. Siihen hetkeen, sen henkilön tapaamiseen.

En usko rakkauteen ensisilmäyksellä, en edes ihastumiseen tai fyysiseen vetovoimaan, sillä ei pelkkä läsnäolo siihen riitä. Mutta myönnän, että sen reilun tunnin mittaisen ajomatkan aikana käydyn taukoamattoman keskustelun jälkeen olin ihastunut.

Tarinamme oli alkanut.

Kohtaaminen, joka muutti maailmani

Kroatian kesän lähestyessä loppuaan olin jo unohtanut purppurakukkaiset bougainvilleat ja ruudulliset pöytäliinat. Tämä yllättäen elämääni tullut henkilö oli tehtynt pitkistä ja kuumista kesäpäivistä vieläkin kirkkaampia, täyttänyt ne naurulla, onnella ja pienillä seikkailuilla. Merkitystä ei ollut enää muulla kuin sillä, että saisin jatkaa yhteistä tarinaa tämän elämäni mullistaneen ja siitä paremman tehneen henkilön kanssa.

Nimittäin jo muutaman kuukauden aikana olin huomannut, että eivät vain päivät olleet hänen seurassaan parempia, vaan minustakin tuli parempi ihminen. Hän oli elämänmyönteinen ja löysi asiasta kuin asiasta positiivista, kun minulla taas oli taipumus jäädä jumiin huonoihin asioihin. Hänen esimerkistään minäkin aloin keskittyä hyviin asioihin epäkohtien sijaan ja nähdä ympärillä olevia yksityiskohtia, pieniä ilonaiheita. Opin valjastamaan ajatukseni siihen hetkeen ilman, että ne jatkuvasti pyrähtelivät menneeseen ja tulevaan.

Vuosia kestäneen maailman kiertämisen aikana en ollut aikaisemmin löytänyt rinnalleni henkilöä, joka muiden tärkeiden piirteiden lisäksi omasi myös sen kenties kaikkein tärkeimmän: palavan halun nähdä maailmaa. Nyt, kun olin sellaisen vihdoin elämääni saanut, halusin pitää siitä tiukasti kiinni.

Joten se olin minä, joka ääni jännityksestä väristen ehdotti, että jättäisimme sen työn, joka heitti meitä ympäri maailmaa miten sattuu ja lähtisimme yhdessä jonnekin. Minulla oli luvassa taas talvi Karibialla, hänellä jossain muualla, ja ajatus teidemme erkanemisesta sattui enemmän kuin olisin ollut valmis kenellekään myöntämään.

Ikuisuudelta tuntuvan, mutta todellisuudessa vain sekunnin tai parin mittaisen, hiljaisuuden jälkeen hän vastasi myöntävästi ja teki minusta maailman onnellisimman ihmisen.

Tähtiin kirjoitettu

Tuosta huhtikuisesta aamusta ja maailmani mullistavasta tapaamisesta Splitin lentokentällä on nyt neljä vuotta aikaa. Näihin vuosiin on mahtunut iloa, onnea ja naurua enemmän kuin vuosiin ennen häntä. Olemme matkustaneet yhdessä lähes kolmessakymmenessä maassa, erikseen muutamassa lisää, ymmärtäneet toistemme parantumatonta kaukokaipuuta, antaneet tilaa ja samalla kasvaneet yhteen. Edelleenkin joka päivä hänen kanssaan tunnen olevani parempi ihminen ja näen maailman kirkkaampana, värikkäämpänä ja kauniimpana.

Ja nyt näiden vuosien jälkeen olemme yhdessä päätyneet asumaan sinne, missä aurinko paistaa tuhansia tunteja vuodessa. Talomme nurkalla kasvaa pieni bougainvillean alku ja Välimeri on vain kivenheiton päässä. Näin tämä oli tarkoitettu, näin tämä oli tähtiin kirjoitettu.

Kohtalo, sinä tiesit, milloin aika on oikea.

Kiitos.


 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

8 kommenttia

  1. Oi, niin romanttinen ja kaunis tarina. Mikä olisikaan sopivampi paikka kahden reissusielun kohtaamiselle kuin lentokenttä! Minäkin uskon kohtaloon. <3

    1. Kiitos Eeva! Huippua, toinenkin kohtaloon uskova :)

  2. Aaawwwsss <3 Matkalla alkaneet tarinat on parhaita. Niissä vain tuntuu olevan jotain korkeimpia voimia matkassa. Nimimerkillä: onneksi nousin siihen junaan. <3

    1. Olen ihan samaa mieltä, että reissussa tapahtuneissa tapaamisissa on jotain erityistä, ja että ne tuntuvat tapahtuvan jonkin ohjauksesta. Ihanaa, että sinullakin on ollut merkittävä kohtaaminen tien päällä! <3

  3. Ihanasti kirjoitettu ❤️

    1. Kiitos Kati! <3

  4. Onpa teillä kaunis kohtaaminen. <3

    1. Olihan se, kaunis ja merkityksellinen :) Kiitos Maisa! <3