Syyskuun kuulumisia: patikointia, kokkailua ja hurja myrskyvaroitus

Niin se syyskuukin vain mennä hurahti ohi, ja vuoden 2018 viimeinen neljännes on pyörähtänyt käyntiin. Elokuu oli vaikea kuukausi, eikä syyskuukaan helppo ollut. Itkua ja ikävää on tähänkin kuukauteen mahtunut, mutta toki myös paljon muuta.

Tässä on syyskuun kuulumisia, elokuun tapaan kännykällä räpsäistyjen otosten kuvittamina. Tällä kertaa kerron kuitenkin vain ne kuulumiset, joista olen syystä taikka toisesta ottanut kuvan. Joidenkin kuvien kohdalla en ole lainkaan varma miksi olen kyseisen kuvan ottanut. Ottaako kukaan muu kuvia ilman mitään järkevää syytä?

(Ehkä minun täytyisi harkita uuden kännykän hankkimista, sillä miten nämä kuvat ovatkaan näin suttuisia? Huononeeko kamerat käytössä, vai mitä ihmettä minun “vähänkö tässä on hyvä kamera!” -kännykälle on oikein tapahtunut?!)

1.9. | Hautajaiset Kuopiossa

Syyskuun kuulumisia

Oli sulla sydän lämmin hellä,
paikka siellä meillä jokaisella.
Mitään et pyytänyt kaikkesi annoit,
meitä muistit ja huolta kannoit.
Muistosi kaunis voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.

Tuskinpa mikään muu värssy kuvaisi mummiani paremmin. Hän oli paras mummi, mitä toivoa saattaa ♥

2.9. | Kävelyllä Halmejoen luontopolulla

Syyskuun kuulumisia

Suomessa käydessä täytyy päästä edes hetkeksi luontoon. Tällä kertaa suuntasin siskon ja hänen miehensä kanssa Kuopion pohjoispuolelle Ranta-Toivalaan Halmejoen luontopolulle. Parin tunnin luontoreippailun aikana ohitimme tämän mökin, josta en kylläkään tiedä, että onko se yksityisessä käytössä vai kenties tapahtumia varten.

3.9. | Seuraavaan kertaan, Kuopio!

Syyskuun kuulumisia

Lähtöpäivänä oli niin kaunis ja kirkas sää, että pystyin seuraamaan synnyinkaupunkini tuttuja paikkoja ilmasta käsin. Matkalla Helsinkiin kone lensi ensiksi Kuopion keskustan yli, sen jälkeen bongasin äitini kotikadun ja näkyipä koneen ikkunasta myös Matkuksen ostoskeskus ja sinistä seinää vasten keltainen Ikean logo. Mutta parasta ovat nämä järvet ja metsät: on se Kuopio kaunis, ei voi muuta sanoa!

4.9. | Yritys lisätä sisustukseen väriä

Syyskuun kuulumisia

Toin Kuopiosta valtavan määrän tavaraa – enimmäkseen sisustusjuttuja, mutta myös muun muassa mausteita, useamman kilon karkkia ja kymmenen paria kenkiä.

Ikeassa mietin pitkään, että ostanko nuo lehtikuvioiset tyynynpäälliset vai en. Olin kyllästynyt kokoharmaaseen sohvanurkkaukseemme, ja kaipasin siihen hieman väriä. Pelkäsin, että lehtikuviointi olisi liikaa, mutta taisin pelätä turhaan: ei tämä vieläkään väreissä kylve, mutta en edelleenkään ole varma, että pidänkö tyynyistä. Lähetin tämän kuvan äidilleni, joka oli Ikeassa mukana pähkäilemässä sopivia tyynyjä. Myös pöydällä oleva vaasi on Kuopion-tuliaisia.

9.9. | Ensimmäinen neulomiskokeilu

Syyskuun kuulumisia

Löysin nämä pinkit puikot sattumalta valtavasta krääsäkaupasta Jumbosta ja päätin kokeilla neulomista. Innostuin siitä niin, että viikkoa myöhemmin metsästin sukkapuikkoja useasta Hanian käsityöliikkeestä. Onnekseni parin ei oon jälkeen löysin käypäiset puikot, ja olen jo onnistunut kursimaan kasaan säärystimet ja lähes kokonaisen sukkaparin. Kirjoitinkin uudesta rentouttavasta harrastuksestani täällä.

15.9. | Kasvissosekeittoa – vai sittenkin kasvismuhennosta?

Syyskuun kuulumisia

Meillä täällä Haniassa ei ole Ikeaa, vaan ainoastaan tilaus- ja noutopiste. Kreikassa Ikean hinnat ovat muutenkin huomattavasti Suomen hintoja kalliimmat, joten Kuopion Ikeassa innostuin haalimaan ostoskassiini kaikkea tarpeellista ja myös paljon vähemmän tarpeellista. Yksi ostoksistani oli perunasurvin, sillä haaveilen toisinaan perunamuusista.

Nyt kuitenkin kokeilin tehdä survimella kasvissosekeittoa perunoista, porkkanoista, kurpitsasta ja inkivääristä. Maultaan keitos oli todella herkullista, mutta ulkonäöltä se muistutti lähinnä pikkuvauvan vaipasta löytyvää tavaraa. Mutta onkos sen väliä, sillä paksu ja paakkuinen keitto (vai ennemminkin muhennos?) katosi nälkäisiin suihin hetkessä – ja sain käskyn tehdä prikulleen samanlaista keittoa uudestaankin.

16.9. | Bissellä rantabaarissa

Syyskuun kuulumisia

Aurinkoinen sunnuntaipäivä, eikä mitään tekemistä, joten lähdin pyöräilemään. Kauaa en kuitenkaan jaksanut fillaroida, vaan pysähdyin Malemessa sijaitsevaan Menta-rantabaariin oluelle. Lähetin tämän kuvan Melbournessa asuvalle ystävälleni kuulumisten kera, jonka jälkeen luonnostelin työn alla ollutta postausta tunnin tai pari.

18.9. | Kurkistus meidän iltoihin

Syyskuun kuulumisia

Näin romanttisesti me vietämme iltojamme: molemmilla omat läppärit, joilla teemme omia juttujamme – yleensä kuitenkin katsomme sarjoja tai leffoja omien mieltymystemme mukaan. Emme juuri ikinä katso yhdessä yhtään mitään, sillä makumme eroavat hurjasti. On toki joitakin sarjoja, joista me molemmat pidämme, mutta minä haluan aina katsoa samaa sarjaa monta jaksoa putkeen kun Thomas taas mieluummin katsoo yhden jakson tätä ja toisen jotain muuta.

Tässä minulla on katselussa koskettavan hauska Atypical, ja kuten niin usein, käsittelen samalla iPadilla blogiin tulevia kuvia. Jossain peittojen poimuissa on varmasti myös meidän molempien puhelimet, joten tekniikka on todella vallannut meidän sängyn!

23.9. | Patikoimassa Samariassa

Syyskuun kuulumisia

Kolmas kerta Euroopan suurimmassa rotkossa, Samariassa, ja edelleenkin se oli huikea kokemus! Samaria oli itse asiassa paras yksittäinen asia syyskuussa – mutta harva asia aiheuttaisikaan yhtä euforista fiilistä kuin pitkä patikointi näissä huikeissa maisemissa. Tämä kännykkäräpsy ei tee rotkolle oikeutta, joten kannattaa käydä katsomassa kuvat tästä pitkästä mutta antoisasta sunnuntaista kertovasta postauksesta täällä.

27.9. | Päivän ruokaostokset

Syyskuun kuulumisia

Minun ja Thomaksen tyypillisintä työpäivän aikana tapahtuvaa kommunikointia on kaupassa käynnistä, ostoslistoista ja illallisideoista viestittely. Tänä päivänä Thomas pyysi ostamaan Lidlistä kananmunia, kurkkua, pastaa, pähkinöitä, fetaa ja viiniä. Lisäksi ostin muun muassa paprikaa, kurpitsan ja rukolaa, sillä päätin tehdä illalliseksi kasvispastaa.

En ole koskaan aikaisemmin kokannut kurpitsasta mitään, mutta tässä kuussa olen jo kahdesti. Tykkään kurpitsasta, joten aion nyt hyödyntää kurpitsakauden ja opetella laittamaan siitä vaikka mitä herkullista ruokaa! Seuraavaksi voisin kokeilla vaikka kurpitsarisottoa…

29.9. | Hirmumyrskyä odotellessa

Syyskuun kuulumisia

Kuukauden viimeisinä päivinä Kreetan ennustettiin olevan Zorbas-hirmumyrskyn armoilla. Luulin myrskyn alkavan jo lauantaina heti aamusta, mutta herätessäni paistoi vielä aurinko. Ulkoministeriö lähetti varoitukset sekä teksti- että sähköpostiviestein, ja olin varma, että myrsky alkaisi minä hetkenä hyvänsä. UM:n viestin lopussa ollut “ilmoittakaa tilanteestanne läheisillenne” kuulosti pahaenteiseltä, joten päätin pysyä kotona koko päivän.

Käydessäni ulkona siirtämässä tuolit ja muut ulkokalusteet myrskyltä suojaan, tuli kylämme uusin asukas ja naapurimme Neroksi nimeämä kissanpentu tervehtimään minua. Lähestyvän myrskyn armoille jäävä Nero säälitti minua ja mietin hetken, että voisiko sitä millään ottaa meille sisälle. Ei tietenkään voisi, olihan se lähes villi, joten toivoin sen löytävän hyvän suojan kylän muiden kissojen kanssa.

Zorbas ei kuitenkaan koskaan saapunut Kreetalle, vaan selvisimme myrskystä muutamalla sadepisaralla, tuulenpuuskalla ja taivaanrannassa näkyneellä tummalla pilvellä.

30.9. | Siisti koti, paras koti

Syyskuun kuulumisia

Pölyt pyyhitty, imuroitu ja sängyssä puhtaat lakanat – tällaisena pidän kodistamme eniten. En kuitenkaan juurikaan siivoa muulloin kuin viikonloppuisin, mutta tykkään kyllä pitää kodin järjestyksessä, ja siksi makuuhuoneemmekin näyttää tältä joka päivä. Tai siis ei kylläkään silloin, kun Thomas jää nukkumaan minun lähdettyä töihin, sillä häntä ei kiinnosta asetella tyynyjä minun haluamallani tavalla, enkä ole koskaan häntä pyytänytkään niin tekemään.

Vaikka muuten tykkäänkin, että sisustuksessa on väriä, pidän makuuhuoneestamme juuri tällaisena; rauhoittavan värittömänä ja rentoutumaan kutsuvana. Tässäkin näkyy Kuopion-tuliaisia: sekä isommissa että pienemmissä tyynyissä olevat harmaat tyynyliinat ostin Kuopiosta. Maton ostin täältä Kreetalta syyskuun alussa. Olen nyt innostunut ostamaan uusia sisustusjuttuja, kun tiedän, että emme ole ihan hetkeen lähdössä muualle.

Kalo mina – Hyvää kuukautta!

14 comments
  1. Hei kiva lukea sinun juttuja Kreetalta!
    Voisitko kirjoittaa talven hyvistä ja huonoista puolista?
    Nimimerkillä itsekin miettinyt muuttoa :)

    1. Kiitos, Sisko! <3

      Atypical on mainio! Tarinan ja huumorin lisäksi henkilöhahmoissa on onnistuttu todella hyvin; kaikki ovat rakastettavia ja kukaan ei jää pintapuoliseksi, vaan henkilöt ns. oppii tuntemaan kunnolla. Tykkään! 👍

    1. Mä vähän toivon, että lokakuukin menisi ripeästi, niin ollaan sitten jo marraskuussa. Koska sitten saa huoletta alkaa fiilistellä joulua! :)

  2. Tätä sun blogia in ihana seurata. Sun kirjoituksista tulee niin hyvälle mielelle. ❤

    Tykkään paljon kuvista ja otan niitä välillä monta samasta paikkaa. Teetän ja ihastelen. Se on parasta.

    Sulla on kauniita kuvia ja paljon on tapahtunut kuukauden aikana. Paljon voimia suruusi ❤.

  3. Onpas sulla ollut monipuolinen kuukausi! Mutta sitähän elämä parhaimmillaan ja pahimmillaan on, tanssia läpi kyyneleiden ja kulkua läpi onnen hetkien <3

    1. Näinhän se menee, elämä on sekä naurua että kyyneliä. Surussa täytyy vain yrittää keskittyä olemaan kiitollinen yhdessä koetuista hetkistä, ikävästä huolimatta.

  4. Otan osaa suruusi mummosi kuoleman johdosta!

    Minun isäni ja äitini ovat kuolleet. Molempien hautajaisissa luin muistolauseen suoraan Raamatusta. Raamatun ylösnousemustoivo lohduttaa surevia.

    Johannes 5:”28. Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä 29. ja tulevat esiin,”

    Ilmestys 21: 3,4:”…Katso! Jumalan teltta on ihmisten luona,… 4 Ja hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet+ heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole…”

    Sitten sisustukseen: Mielestäni Kuopiosta ostamasi tyynyt sopivat sohvallesi erinomaisesti.

    Tyttäreni miehineen muutti viime perjantaina Torreviejaan Espanjaan, matkustan marraskuussa sinne, siis en tulekaan Kreikkaan, mutta Välimeressä uin joka tapauksessa.

    Lämmintä syksyä sulle!

    1. Kiitos, Tarja! Läheisen hautaaminen on todella rankka kokemus, omien vanhempien varmasti vielä pysähdyttävämpi kuin isovanhempien… :( Vaikka kuolema on yhtä luonnollista kuin syntymä, on aivan kamalaa, että yhtäkkiä tärkeä henkilö ei olekaan enää fyysisesti olemassa.

      Kiva kuulla, että tyynyt sopivat mielestäsi sisustukseen :) Ja aivan todella upea juttu, että tyttösi on muuttanut Espanjaan! Se on yksi lempimaitani Kreikan ohella, ja joskus vielä haluan asua Manner-Espanjassa – Mallorcallahan olen jo jonkun aikaa kahteen otteeseen asunut.

      Lämpöistä syksyä myös sinulle! Ja ihanaa loman odotusta! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *