Suomessa yli kahden vuoden jälkeen!

Terveisiä Suomesta! Olen ollut nyt kaksi viikkoa nauttimassa Suomen upeasta (ja kylmästä!) syksystä, ja vielä on pari lomapäivää jäljellä ennen Kreetalle palaamista. Edellisestä Suomen-reissustani ehti vierähtää aivan liian pitkä aika – hieman päälle kaksi vuotta – sillä viimeksi kävin Suomessa elokuussa 2019.

Pyrin käymään Suomessa ainakin kerran vuodessa, mutta kiitos covidin, jäi viime vuoden reissu väliin. Eipä tässä ole kahteen vuoteen reissattu Kreikan rajojen ulkopuolella muutenkaan, ja Kreetaltakin olen poistunut vain kerran, kun kävimme maaliskuussa 2020 muutaman päivän matkalla Thessalonikissa.

Suomessa kahden vuoden jälkeen

Vaikka edellisestä Suomen-vierailustani on jo tovi aikaa, ja vaikka olen asunut ulkomailla jo reilusti yli vuosikymmenen, tuntuu Suomeen saapuminen aina siltä, että aivan kuin ei olisi poissa ollutkaan. Kaikki on niin kovin tuttua. Tai ainakin lähes kaikki.

Kenties poikkeuksellisen pitkästä suomitauosta johtuen olen nimittäin huomioinut joitakin asioita eri tavalla kuin yleensä. Tässä pohdintaa muutamista asioista, joihin olen kiinnittänyt huomiota ollessani Suomessa reilun kahden vuoden tauon jälkeen.

Suomessa kahden vuoden jälkeen

Savon murteesta

Vaikka olen asunut Kuopiossa elämäni ensimmäiset 21 vuotta, on savo karissut normaalista puheestani aikaa sitten enkä yleensä suomea puhuessani puhu savvoo. En muista, että aikaisemmilla kerroilla Kuopiossa savo olisi hiipinyt puheeseeni ja olisin alkanut puhua kotoista murretta sujuvasti, mutta nyt olen viäntänyt savvoo säästelemättä ja sen minkä kerkiän. Eläköön Savon murre!

Vessapaperista

Kreikasta Suomeen tullessa täytyy aina opetella heittämään vessapaperit pönttöön roskakorin sijaan, ja yleensä se onnistuu sen enempää miettimättä parin vessakäynnin jälkeen. Nyt kahden vuoden jälkeen asian sisäistämiseen kului kauemmin aikaa ja vielä muutaman päivän jälkeenkin jännitin, että meneekö WC tukkoon kun paperikin on niin kovin paksua… (Yllättäen ei mennyt.)

Suomessa kahden vuoden jälkeen

Lähimaksamisesta

Kreikassa lähimaksua voi käyttää minkä hintaisissa ostoksissa vain; suuremmissa ostoksissa näpytellään tunnusluku kortin heiluttamisen jälkeen. Eipä tullut mieleen, että Suomessa ei lähimaksaminen onnistu yli 50 € ostoksissa lainkaan, ja ensimmäistä kertaa isompaa ostosta maksaessani myyjä totesi närkästyneenä, että “no ei se lähimaksu tähän kyllä käy”.

Ei jäänyt epäselväksi, että myyjä piti minua ihan idioottina kun yritin maksaa yli parinsadan euron ostokset lähimaksulla. “Ei meillä Kreikassa sirua käytetä…”

(Korteista puheen ollen: K-ketju saa minulta risuja siitä, että heille ei käy kreikkalaiset pankkikortit. Kaikkialla muualla kyllä käy!)

Suomessa kahden vuoden jälkeen

Autolla ajamisesta

Tällä Suomen-reissulla en ole ajanut autoa lainkaan, sillä pelkään nopeusrajoituksia. Kreetalla ajellessa rajoitukset eivät ole niin justiinsa, eikä nopeusrajoituksista kertovia kylttejä juuri edes näy teiden varsilla, joten ajonopeus tulee valittua lähinnä oman mieltymyksen ja muun liikenteen mukaan.

En tietenkään kaahaile, eikä autovanhukseni pääsisikään hurjiin nopeuksiin, mutta autolla ajaminen on tässä mielessä Kreetalla rennompaa. Kuopiosta Ouluun mennessämme matkalla oli lukuisia kameroita, nopeusrajoitukset muuttuivat jatkuvasti ja alla oli äitini huomattavasti omaani tehokkaampi ja hiljaisempi auto jossa nopeuden nousua ei edes huomaa, joten jos olisin ajanut, olisi matkalla rapsahtanut useampikin sakko.

Kuopio

Valokatkaisijoista

Kun Thomas kuusi vuotta sitten kävi ensimmäisen kerran Suomessa, ihmetteli hän sitä, että valokatkaisijat toimii täällä väärinpäin: Tanskassa valot menevät päälle kun katkaisijan alareuna on painettu alas, mutta Suomessa (tai ainakin äitini luona!) katkaisija on päällä kun yläreuna on alhaalla.

En tuolloin, enkä muinakaan kertoina Suomessa ollessani, kiinnittänyt asiaan lainkaan huomiota, mutta nyt kahden vuoden tauon jälkeen tajusin, että katkaisijat tosiaan taitaa Suomessa olla toisin kuin myös Kreetalla. Vai onko ne ns. väärinpäin vain äitini luona? Joka tapauksessa olen päivittäin räpsytellyt valoja kun en ole tiennyt mikä on päällä ja mikä ei, jos vierekkäin on useampi katkaisija.

Kuopio

Ihmisistä

Suomessa ihmiset ovat ihania! Etenkin Oulussa hämmästelin sitä, kuinka mukavia ja huomaavia asiakaspalvelutehtävissä työskentelevät ovat, mutta kyllä sitä Kuopiossakin osataan. Minua on palveltu kiireettömästi, rennosti ja minut huomioiden. Kenties aitous on se avainsana: kukaan ei väkisin yritä antaa hyvää palvelua, vaan ollaan aidosti mukavia joten hyvä asiakaspalvelu tulee luonnostaan. Kiitos, on ollut miellyttävää asioida!

Lue myös: Suomalainen asiakaspalvelu huonoa?

1 comment
  1. Moi,
    kyllä ne valokatkaisijat on äidilläsi oikeinpäin ;) sekavuutta tuo sitten kytkimet jotka sarjassa, eli saman lampun saa toimimaan eripuolelta huonetta. Joskus lukenut myös tällaisen selityksen sille: “Sähkö on lisäriski mm. tulipalojen sammutustyössä. Esineet tai väliseinät jotka tulipalossa kaatuvat kytkimen päälle, laittavat sähkön päälle jos valot tai muu sähkö laitetaan kytkimestä päälle alaspäin. Siksi käytäntönä laittaa sähkö päälle ylöspäin.” En tiedä olisiko jopa sääntö?
    Kiitos herkkuvinkistä instan puolella, syyskuussa käytiin testaamassa Hans and Gretel :) testiryhmä (12…14v) antoi paljon pisteitä herkkujen näyttävyydestä. Mukaan tarttui makeaa ja kuului toive “olisipa suomessakin”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

You May Also Like