Se oli kesän ensimmäisiä auringon lämmittämiä päiviä kun päätimme lähteä ajelulle Stevns Klintille. Sjællandin itärannikolla sijaitsevat liitukalliot olivat kuuluneet pitkään listalle paikoista, joissa halusin Tanskassa käydä – onhan kyseessä yksi Tanskan Unescon maailmanperintöluettelossa olevista kohteista ja upean Møns Klintin kaltainen luontokohde.
Stevns Klint sijaitsee Kööpenahaminasta noin 80 kilometrin päässä, ja kaikkein helpoimmin sinne pääsee autolla. Tämä olikin suurin syy, minkä vuoksi Stevns Klintillä käyminen oli jäänyt: meillä ei ollut ollut omaa autoa pariin vuoteen, joten ex tempore -autoreissuja ei niin vain tehty. Nyt olimme kuitenkin juuri hankkineet auton, joten aurinkoinen viikonloppu oli kuin tehty uuden automme ensimmäistä pidempää testiajoa varten.
Stevns Klint löytyy parhaiten, kun laittaa navigaattoriin määränpääksi Højerup Gamle Kirke, sillä jostain syystä ainakin Thomaksen karttasovellus heitti Stevns Klintin aivan jonnekin muualle. Højerupin vanhan kirkon vieressä on myös uusi kirkko (Højerup Ny Kirke) ja parkkipaikka, johon voi jättää auton parkkiin 40 kruunun (n. 6 €) maksua vastaan.
Vanha kirkko on rakennettu aivan jyrkänteen reunalle, ja sen parvekkeelta onkin mainiot näköalat merelle ja Stevns Klint -liitukivikalliolle. Kirkko on peräisin 1200-luvulta, mutta vuonna 1928 osa siitä suistui mereen maanvyöryn seurauksena. Tapahtuman jälkeen kirkosta tulikin nähtävyys, ja jo heti seuraavana sunnuntaina kirkkoa kävi ihmettelemässä jopa 20 000 ihmistä. Nyt kirkkoon on aivan turvallista mennä, ja tämä pikkuinen kivikirkko on edelleenkin nähtävyys mutta myös suosittu vihkipaikka.
Ihailtuamme maisemia riittävästi ylhäältä käsin, oli aika laskeutua rannalle. Alas vie tolkuttoman jyrkät portaat, ja pari askelta otettuaan Thomas kääntyi takaisin: hän ei korkean paikan kammoisena todellakaan lähtisi laskeutumaan arviolta noin parinkymmenen metrin matkaa miltei pystysuoria portaita alas.
Menin siis yksin, mutta myönnän, että kyllä minullakin sydän pamppaili. Laskeuduin askel kerrallaan kuin pikkulapsi, puristaen molemmilla käsillä merisuolan ja hien liukastamista kaiteista kiinni. Jotkut menivät takaperin, kuin tikapuita pitkin.
Mutta eiväthän ne maisemat niin upeat alhaalta päin olleet. Portailta rannalle vievä polku oli vaikeakulkuista, ja päätin luovuttaa kesken kaiken. Ennen kuin käännyin takaisin, yritin katsoa näkisinkö tältä etäisyydeltä kalliossa näkyvää niin kutsuttua K/T-rajaa, jonka ansiosta Stevns Klint on päässyt Unescon maailmanperintökohteeksi.
K/T on se raja, jolloin maailmanlaajuisessa joukkosukupuutossa hävisivät muun muassa dinosaurukset, ja tämän pitäisi näkyä harmaana juovana Stevns Klintin kalliossa – paremmin kuin missään muualla maailmassa. Minusta se kallio oli juovia täynnä, enkä tiennyt mikä niistä olisi ollut se oikea.
Kun olin päässyt turvallisesti portaat ylös ja löytänyt Thomaksen, päätimme kävellä parin kilometrin päässä sijaitsevalle majakalle. Reitti kulki unikkojen reunustamaa pellon viertä ja toisella puolella näkyi toisinaan meri ja kalliojyrkänne. Olen monesti haukkunut Tanskaa sen tylsän luonnon vuoksi, mutta täällä olin eri mieltä itseni kanssa: ei näin upeita maisemia voi tylsiksi haukkua!
Majakkaan ei päässyt sisälle, joten käännyimme takaisin lähes saman tien. Päästyämme takaisin lähtöpisteeseen, maistui kesän ensimmäinen pehmis taivaalliselta.
10 comments
Pitäisi useammin poikkeilla Tanskassa, eikä vaan ajaa kiiruulla läpi. Kaikki kiva on muka jossain kaukana 😂
Olen käynyt täällä teininä, olen jossain aiemmassa kommentissa siitä kai jo maininnutkin. Oliko jossain kuvassa ne rappuset alas, kun en hoksannut? Olen saattanut ne silloin mennäkin, en lapsena tai nuorena samalla tavoin pelännyt korkeita paikkoja. Olen huomannut että fobiat muutenkin pahenee iän mittaan. Viisikymppisenä on jo vaikka mitä fobioita plakkarissa 😕😁
Rappusia ei näköjään tullut kuviin mukaan. Ainoastaan postauksen alussa olevassa kuvagallerian kuvassa, jossa on ranta ja kirkko kauempaa kuvattuna, näkyy kirkon vasemmalla puolella portaat harmaana viiruna.
Mikähän siinä onkin, että lapsena ei pelottanut korkeat paikat tai vaikka hurjat huvipuistolaitteet yhtään samalla tavalla kuin aikuisena! Mä olen nykyään todella arkajalka, ja se vain pahenee vuosi vuodelta :D
Nyt oli kyllä hienoja kuvia ja uskon, että tuon taivalluksen jälkeen se pehmis maistuikin! :)
Kiitos! Kyllä maistui, ja onhan tanskalainen jäätelö muutenkin niin herkkua :)
Unesco kohteet ovat kyllä aina mielenkiintoisia kuin tämäkin mutta jäisiköhän itselläkin laskeutumatta nuo portaat…..Tanska on kaunis maa. Olimme siellä jotakuinkin 2000 vuonna. Silloin sattui olemaan lämpimät kelit ja mieleeni ovat jääneet ne päivät, jotka vietimme Lemvigin lähistöllä ja teimme retkiä länsirannikon hiekkadyyneille! Oli kyllä upea kesä!
Totta puhuakseni ei kyllä juuri mitään menetä, vaikka niitä järkyttävän jyrkkiä portaita ei laskeutuisikaan alas. Unesco-kohteet on toki sellaisia, että kiinnostus herää kun kuulee jonkun kohteen listalla olevan, mutta otan kyllä kohteesta selvää enemmän, ennen kuin sitä varta vasten menen katsomaan. Jotkut kohteet kun eivät kovin suurta vaikutusta ole minuun tehnyt, enimmäkseen kai kiinnostuksen tai tiedon puutteesta johtuen.
Kiva olisi päästä tutkimaan Tanskaa paremminkin, vaikuttaa niin symppikseltä maalta, enkä tiedä siitä juuri mitään. Vaikuttaa siltä, että sen rannikko olisi täydellinen hitaille kävelyretkille – ja jäätelöille. ^_^ P.S. En muuten ole tainnut ennen huomannut että sinun blogipostausten alussa on tuollainen slideshow, hieno!
Voi suosittelen kyllä tutkimaan Tanskaa ihan kunnolla! Mä olen yllättynyt, kuinka paljon kaikkea kivaa täältä löytyykään :) Tuota slideshowta ei ole jokaisessa postauksessa, mutta silloin tällöin kätevä ominaisuus hyödyntää jos on paljon kuvia eikä halua kuitenkaan postausta tukkia suurella kuvamäärällä :)
Tässäpä hyvä syy laittaa Tanskan autoreissu tulevien suunnitelmien listalle. Kiitos!
Meillä on ollut joskus puhetta Ruotsin länsirannikostakin, niin siinähän menisi samalla molemmat. :-)
No niin menisi Tanska siinä samalla kun autoilette Ruotsin länsirannikkoa! Jos ei ihan Jyllantiin saakka samalla reissulla menisi, niin ainakin Kööpenhaminaa ja näitä lähialueita voisi vallan hyvin poiketa kiertämään :)