Tuntikausia auringossa makaamista. Brasialaisen hotellin uima-altaalla, Thaimaan valkohiekkaisella rannalla, australialaisessa puistossa, kreikkalaisella saarella, Rauhalahden rannalla, kattoterassilla Dominikaanisessa tasavallassa, veneen kannella, omalla parvekkeella, laiturinnokassa… Ja jopa Suomen solariumeissa.
Hikoilua, tukalaa oloa, auringonpistoksia ja palanutta ihoa.
Matkaoppaana ollessani mahdollisimman syvä rusketus oli kauden tavoite ja vapaapäivät menivätkin aurinkoa ottaessa. Vitsailimme, että se oli osa työtämme ja teimme sen asiakkaiden vuoksi: kun lomakohteeseen saapuessa vastassa ovat ruskettuneet oppaat, on se kuin lämmin lupaus aurinkoisista lomapäivistä.
Aurinkovoiteita ei tarvinnut käyttää, olihan iho vuosien aikana tottunut aurinkoon, eikä siis palanut niin helposti. Rusketusöljy oli se juttu – ilman suojakertoimia tietenkin. Etelä-Euroopan ja Kaakkois-Aasian kuumuudessa öljy teki olosta vieläkin tukalamman, mutta olihan se sen arvoista kun palkintona oli entistä ruskeampi hipiä.
Ja tulihan sitä väriä, voi pojat! Eihän meitä meinattu pohjoismaalaisiksi enää tunnistaa! Välillä väri oli rantapäivien jälkeen punainen, mutta kyllä se siitä sitten tasoittui rusketukseksi. Sellaiseksi kauniin syvän ruskeaksi. Tämän päivän puna on huomisen bruna. Toisinaan kuollutta ihoa sai repiä valkoisina suikaleina pois, mutta sekin kuului asiaan.
Toisinaan, liian ahkerien auringonottojaksojen jälkeen iho alkoi tuntua vieraalta. Käsivarsien iho oli paksuksi ruskettunutta, jopa elottoman oloista. En pitänyt siitä millaiseksi ihoni oli mennyt, mutta kai sekin kuului asiaan.
Kuusi vuotta kuuman auringon alla, suurimmaksi osaksi ilman aurinkosuojaa. Mitä sanoo ihoni?
Olen ollut onnekas, että ihoni ei ole vielä rypistynyt rusinaksi kaiken sen auringonoton vuoksi. En usko, että minulla on kasvoissani sen enempää näkyviä ryppyjä kuin muillakaan kolmekymppisillä, enkä ole vuosien aikana saanut juurikaan lisää luomia. Mutta herkän dekolteen alue onkin jo hieman toinen tarina: rintaani koristavat kesakot ja pienet, mutta jatkuvasti syvenevät juovat.
Vuosien rusketus on haalistunut jo aikaa sitten, mutta sen seuraukset tulen näkemään ihollani aina. Ei se ollut sen arvoista.
Tämän talven Kaakkois-Aasian matkalla päätin jättää auringonoton väliin. En halua viettää reissupäiviä kuumuudesta tukalana rannalla, enkä etenkään öitä tuskissani palaneen ihon vuoksi. Ja aurinkovoiteita tulisin ehdottomasti käyttämään!
Nyt kun reissua on takana lähes kaksi ja puoli kuukautta voin sanoa, että päätös oli yksi reissun parhaimpia: en ole ottamalla ottanut aurinkoa kertaakaan, ja olen välttynyt auringonpistoksilta ja palaneelta iholta, mutta silti olen kuin itsestään saanut kivan päivetyksen. En edellisvuosien superrusketusta, vaan paljon nätimmän ja iholle ystävällisemmän värin. Altaalla loikoilukin on varjossa ollut huomattavasti miellyttävämpää kuin suorassa polttavassa auringonpaisteessa.
Dibs on the place in the shade! Varjossakin ruskettuu, mutta huomattavasti miellyttävämmin.
Testissä Nivean aurinkotuotteita
Sain Nivealta reissulleni mukaan parit aurinkosuojatuotteet ja after sun -voiteen, ja kun Thaimaahan saavuttuamme suuntasimme suoraan hotellimme uima-altaalle oli kätevää, että voiteet olivat jo valmiina laukussa. Tuskinpa olisi tullut lähdettyä matkaväsyneenä purkkeja mistään kioskeista tai kaupoista metsästämään. Ja vaikka aurinkoa en varsinaisesti olekaan tällä reissulla ottanut, ovat nämä voiteet olleet kovassa käytössä jopa matkakumppanillani, joka ennen reissua vannotti pärjäävänsä aina ilman suojakertoimia. Eipä ollut poika aikaisemmin kokenut Thaimaan ankaraa aurinkoa.
Aloitimme 30 suojakertoimen Protect & Refresh -suihkeella, mikä riitti vallan mainiosti pohjoismaalaiselle vaalealle iholle varjossa oleskeluun. Suihke on todella kätevä ja nopea levittää, joten yleensä aurinkovoiteita käyttämätön ei kokenut voiteen käyttöä työläänä. Voide antaa välittömän suojan, eikä jätä ihoa tahmean tuntuiseksi.
Koska minulla on näppylöihin taipuvainen iho, olen ollut aina tarkka mitä voiteita kasvoilleni laitan, mutta tätä kuitenkin laitoin surutta kasvoillekin, eikä iho tykännyt lainkaan huonoa. Vaikka kasvoille laittaessa suihkutimme nesteen käteen ennen levittämistä, oli voiteen aerosolimainen haju naamalla miestestaajalle liikaa, joten ostimme kasvoille erillisen 30-suojakertoimen voiteen.
Kun Protect & Refresh -purkki suhisi tyhjyyttään, siirryin kokeilemaan 20 suojakertoimen rusketusta edistävää Protect & Bronze -öljyä. Olin hieman skeptinen, sillä aikaisemmat kokemukseni rusketusöljyistä eivät ole olleet kovinkaan hyviä, mutta tämä olikin ihan kiva tuttavuus. Öljy antaa iholle ihanan kiillon ja aurinkosuojan lisäksi tuote edistää ruskettumista. Itseruskettava tämä ei siis ole, joten epätasaista rusketusta ei tarvitse pelätä.
Protect & Bronze sopii erityisesti auringonottoon, joten minun tämän reissun tarpeisiin se ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen. Kävelylenkeille, pyöräilyyn ja esimerkiksi koskenlaskuun sopii öljyä paremmin Nivean tavallinen suojakertoimella 30 oleva aurinkovoide. Öljyn rusketusta tehostava vaikutus menee parempaan testiin tulevana kesänä Kaakkois-Aasiaa huomattavasti hellemmän Tanskan auringon alla.
Paikallisista mallia: sateenvarjo aurinkosuojana toimii erittäin hyvin!
Auringonoton jälkeinen ihonhoito unohtuu liian helposti, vaikka silloin iho kaipaa kosteutta kipeästi. After sun -voidetta kannattaa käyttää joka auringonoton jälkeen, eikä vain silloin kun iho punottaa. Nivean after sun on ollut meillä ahkerassa käytössä, ja voide onkin ollut yllättäen etenkin miesmatkalaisen mieleen. Omaan nenään emulsion tuoksu on liian voimakas, mutta kumppani taas tykkää tuoksusta. Miedompituoksuisena – tai hajuttomana! – tämä aloe veraa sisältävä tuote löytäisi jatkossakin tiensä minun matkakassiin.
Enää en halaja mahdollisimman ruskettunutta ihoa, enkä tulevaisuudessakaan aio viettää lomapäiviäni nahkaani käristäen. Ei se ole iholle hyväksi, eikä rusketus edes säily kovinkaan pitkään, joten aika kehno tuliainen se on kaikin puolin. En kuitenkaan aio vältellä aurinkoa (minähän rakastan aurinkokohteisiin matkustamista!), mutta muistan suihkutella iholleni suojat jatkossakin. Jos ne rinnan rypyt vaikka hidastaisivat syvenemistään.
Aurinkotuotteet saatu Nivealta blogiyhteistyön kautta.
18 comments
Maaliskuun alusta elokuun loppuun saakka Suomessakin (saatikka ulkomailla) laitan aamutoimien yhteydessä heti hampaidenpesun jälkeen kasvoilleni päivävoidetta, jonka suojakerroin on viisitoista. Sen päälle sipaisen sienellä Blascoa, jossa sanotaan olevan total-aurinkosuoja. Kesällä en mene edes postilaatikolle aamulehteä hakemaan ilman näitä aurinkosuojauksia. (minulle tulee helposti maksaläiskiä jo viiden minuutin auringossaoleskelun johdosta).
Lomaillessani Dominikaanisessa Tasavallassa olin pulassa systeemini kanssa, koska siellä oli niin kuuma heti aamusta. Laitoin voiteet kasvoilleni ja koko vartalolleni ennen aamupalaa. Aamiaisella hiki virtasi ja huuhtoi osan voiteista pois jo ennenkuin pääsin aurinkotuoliin. (jonne menin suoraan aamiaiselta).
Ilmeisesti suojaan tosi hyvin kasvoni, koska erään ulkomaan reissun jälkeen uimahallissa eräs rouva sanoi, että vartaloni ja pääni vaikuttavat eriparilta, koska kasvot ovat valkoiset muuhun ruskeaa kroppaan verrattuna.
Suojaan myös dekoltee alueen hyvin.
2014 joulukuussa lomailin kaksi viikkoa Thaimaassa. Vietin kuumimmat tunnit sisällä. Ja ensimmäisen viikon käytin suojakerrointa 30, toisen 20 vartalolla, sekä 50+total Blasco kasvoilla. Silti kosmetologini sanoi, että mulle oli tullut huuliryppyjä. (joita sitten hoidettiin).
Mitä oikeastaan tahdon kertoa tällä vuodatuksessani?
Sitä, että aurinkosuojavoiteen käyttö pitää ottaa osaksi aamurutiineja kesäaikaan Suomessa ja ympäri vuoden ulkomailla!
Kiitos kommentistasi Tatjaana! Olen ihan samaa mieltä, että Suomessakin kannattaa käyttää suojakertoimia, ja päivävoide esimerkiksi suojakertoimella 15 on kätevä kun suojakerrointa tulee laitettua “ihan itsestään”. Olen käyttänyt jo vuosia ympäri vuoden Estee Lauderin päivävoidetta (SPF 15) ja vaikka yleensä en törsää mihinkään ylimääräiseen, en tuosta voiteesta luovu.
Kuten kommentistasikin käy ilmi, että vaikka kuinka käyttäisi aurinkovoiteita, iho kärsii silti. Paras onkin välttää varsinaista auringonottamista ja suorassa auringonpaisteessa olemista (ja käyttää voiteita vaikka oliskin vain varjossa)!
Sorry, oli tarkoitus tarjota tätä linkkiä mahdollisesti aiheesta kiinnostuneille!
http://meriharakka.net/2015/12/09/viisi-elaman-vuotta/
Kiitos linkistä!
En haluaisi pelotella, mutta muistuttaa kuitenkin, että melanooma ei ole vaan harmillinen luomi vaan edelleen pahimmillaan tappava tauti.
Itse selvisin, luulisin, säikähdyksellä, mutta ei se kevyt kokemus ollut! http://meriharakka.net/2016/02/06/galapagos-omatoimisesti/
Totta, eihän se ole vain luomi, vaan vakava tauti. Olen käsittänyt, että runsas auringonotto saattaa aiheuttaa luomien lisääntymistä – ja mitä enemmän luomia on, sitä suurempi mahdollisuus on, että luomi saattaa muuttua pahanlaatuiseksi. Mitään faktatietoa tämä ei siis ole, vain minun päättelyä. Vaikka eihän melanooma aina muodostu jo olemassaoleviin luomiin…
Kiitos tarinasi jakamisesta! Rohkeaa kertoa raskaasta kokemuksesta, mutta tarinasi on varmasti pistänyt monet miettimään omaa käyttäytymistään auringossa. Toivottavasti sinun koettelemuksesi on nyt lopullisesti ohi!
Itse olen myös miettinyt monesti tätä ruskettumisasiaa. Lomalta kun palaa niin kavereiden ja tuttujen ensimmäinen kommentti on: “no oothan sä vähän saanut väriä”. Itseäni tuo rusketuksen kommentointi ärsyttää vaikka itse olenkin helposti ruskettuvaa tyyppiä niin on monia jotka eivät rusketu vaikka makaisivatkin koko loman auringossa tai niitä jotka eivät halua olla auringossa sen haittojen vuoksi.Ihan kuin loma ei olisi onnistunut ellei ole ruskettunut. Itsekin monesti makoilen auringossa vaikka hiki valuu hulluna. Toki käytän aurinkorasvoja, mutta viime reissumme Thaimaan lämmössä sai minut miettimään että onko tässä mitään järkeä. Ehkäpä seuraavalla reissulla tulee kokeiltua tuota varjossa makoilua enemmän. Onneksi en ole sitä sorttia joka jaksaa maata aamusta iltaan aurinkotuolissa käristymässä. Ja parhaiten mukavan päivetyksen saa liikkumalla jolloin samalla näkee matkakohteesta muutakin kuin uima-altaan. :)
Mä olen huomannut aivan saman, että heti pitää kommentoida rusketuksen tasoa! Mä muistan vieläkin mun ekan oman ulkomaanmatkan Brasiliaan vuonna 2003, jolloin tuntematon toinen suomalainen turisti tokaisi loman loppupuolella, että “ethän sä ole edes ruskettunut”. Siis mitä? Minä kun olin halunnut kokea Brasiliassa muutakin kuin rannalla tai altaalla makoilun :D
Minä myös olen niin monta kertaa hikoillut huonovointisena aurinkoa ottaen, että olen ihan ajatellut sen käyvän työstä. Etenkin Thaimaan kuumuudessa rusketuksen hankkiminen saattaa olla aika tuskaista hommaa. Eikä siinä oikeasti ole mitään järkeä! Suosittelen kokeilemaan varjossa olemista :) Ja liikkuminen, vaikka rannalla kävely, on sekin pelkkää makoilua mukavampi vaihtoehto kun näkee maisemiakin samalla :)
Asiaa! Mun kosmetologi näytti minulle loppukesästä yksityiskohtaisesti auringon aiheuttamat vahingot kasvoillani ja lupasin hänelle pyhästi käyttää aurinkorasvaa ympäri vuoden, täällä Barcelonassa kun tuo aurinko paistaa melkein aina. Olen lipsunut lupauksestani, mutta on se rasva tuossa ulko-oven vieressä nytkin näkösällä ja melkein aina muistan sitä laittaa. Lasten kohdalla olen supertarkka auringon kanssa, mutta oma iho meinaa unohtua… Onneksi olen maailman huonoin rannalla makaaja, kyllästyn nimittäin auringonottoon helposti :)
Minä en edes uskaltaisi mennä kosmetologin syyniin, sillä tiedän auringon tehneen pahoja tuhoja, vaikka paljaalla silmällä ei kaikki vielä näykään… :( Viimeisen muutaman vuoden olen sentään käyttänyt joka päivä 15 SPF -kasvovoidetta ja toisinaan 30 suojakertoimen BB-voidetta, eli hieman eteen päin olen päässyt noista pakkorusketusajoista. Jos tässä joskus vielä tulee asuttua aurinkoisissa maissa, pitää muistaa käyttää aurinkorasvaa muutenkin. Hyvä idea pitää purkkia eteisessä näkösällä, ehkä se ainakin hieman helpottaa rasvan laittamisen muistamista! :)
Tuttuja fiiliksiä! En ole koskaan ollut varsinainen auringonottaja, mutta enne rantalomaillessa makasin suorassa auringon pahteessa vähillä kertoimilla. Saan helposti luomia ja kesakoita, vaikka en pala kovin helposti. Olen kuitenkin polttanut itseni muutaman kerran niin pahasti, että siitä on jäänyt kammo. Samoin olen kuullut niin monesta melanooma-tapauksesta, että sekin saa varovaiseksi. Viimeisen viiden vuoden ajan rantalomailu on tarkoittanut aurinkovarjon alla loikoilua tai maks. 1-2 auringossa. En viihdy suorassa auringonpaisteessa enkä halua polttaa ihoani. Nykyisin aurinkorasvankin kertoimet ovat kohdillaan :) Niin sitä vaan vanhemmiten oppii. Luonnollinen päivettynyt iho on kivempi kuin punainen rintamus ja nenänpää.
Parempi, että oppii myöhemmin kuin ei milloinkaan! :) Minulla on muutama ruotsalainen kaveri, jotka onnistuivat polttamaan kasvonsa ihon niin pahasti, että niiden naamat oikeasti turposivat. Ruotsalaiset ovat kyllä niin rusketushullua kansaa, ja niiden vaaleat ihot kestää usein suomalaisten ihoa huonommin aurinkoa. Auringonpolttamat voivat olla niin tuskallisia, että sitä ihmettelee mitenkä voikaan olla ollut niin tyhmä, että on halunnut sellaisen riskin ottaa kerta toisensa jälkeen.
Kun kävimme nyt Balilla snorklaamassa, pyysimme pelastusliivit ihan vain sen takia, että se suojaa selkää porottavalta auringolta. Kyllä kannatti, sillä alaselkään jäänyt pienen pieni paljas kaistale paloi aurinkorasvasta huolimatta. Näytettiin varmaan uimataidottomilta idiooteilta, mutta eipähän palanut koko selkä! :)
Sama laulu täälläkin! Himoauringonottaja teini-iästä asti. Kuusi vuotta Australiassa on tehnyt tehtävänsä, enää en aurinkoa ota. Säikähdin kun luomia alkoi olla enemmän. Silti valehtelisin jos väittäisin ettei tummanruskeaa ihoa ole ikävä. Terve iho on kuitenkin tärkeempi!
Onhan se sopivasti ruskea iho kaunis, ei sitä voi kieltää. Mutta terve iho on vielä kauniimpi! Jokainen on varmasti joskus nähnyt niitä ikänsä aurinkoa palvoneita ruskeita rusinoita, eikä kukaan tuskin toivo näyttävänsä sellaiselta viisi-kuusikymppisenä.
Australian aurinko on kyllä aivan hullun voimakas! Puoli tuntia Melbournen kevätaurinkoa ilman kertoimia, ja iho punotti. Auts.
Kuulostaa kyllä niin tutulta! Itselläni aika samanlainen tarina – nuorena se auringossa makaaminen vei aina suurimman osan lomasta, viikon lomaltakin tultiin takaisin kera niin tumman ihon ettei pimeässä meinannut erottaa, olenhan ihotyypiltäni sellainen ärsyttävä “ei pala, mutta tummuu kunhan joku auringon edes mainitsee”. Jotenkin vuosien vieriessä ajatus rannalla makoilusta kuitenkin enemmän ahdistaa kuin ihastuttaa ja nyt kuukauden Aasian kierroksella ne minuutit jotka suorassa auringon paisteessa tuli makoiltua voi laskea kahden käden sormilla ja joka päivä ihoa suojasi suojakertoimet 30-50 vaikka makoilin varjossa, ei siksi että palaisin, vaan siksi että halusin varman suojan. Lopputulos? Paras loma pitkään aikaan kun sen ajan käytti auringonoton sijaan kiertelyyn ja uuden kokemiseen. Niin ja toki kotiinviemisenä oli myös kaunis ja luonnollinen rusketus (joka katosi jo suurimmaksi osaksi toki viikossa) ja iho joka kiittää kun sitä ei kuukautta kiduttanut.
Sekin on niin totta, että kun ei ole sitä kamalaa pakkoa ruskettaa itseään joka päivä, tulee tehtyä, koettua ja nautittua lomasta aivan eri tavalla! Aikaisemmin sadepäivät lomalla olivat aivan kamala asia kun niinä päivinä jäi rusketukset hankkimatta. Nyt ei sade haittaa läheskään niin paljoa kun se loman ykkösprioriteetti ei enää ole säästä riippuvainen. Ja vaikka mulla etenkin pidemmillä reissuilla löhöily kuuluu edelleenkin lomaan, voi senkin tehdä varjossa – eikä tule heikko olo, niin kuin minulle usein helposti suorassa auringon paisteessa tulee.
Tuttua juttua. Ne vaikutuksethan näkyy sitten neljänkympin tienoilla, nuori iho vielä kestää, nelikymppisenä varmasto kadun paljonko olen auringossa ollut. :(
Niin, eihän ne kaikki vaikutukset vielä näy… Eipä sitä osannut ajatella terveyttään, tai edes sitä miltä iho vanhempana näyttää. Helppo heivata tuollaiset ajatukset mielestä kun on niin kivaa, että on ruskea iho ja näyttää hyvältä.