Monet menevät Riikaan syömään hyvin, sillä kaupungista löytyy laadukkaita ravintoloita, joissa voi syödä hyvin pikkurahalla. Tämä oli meidänkin suunnitelmamme viimeviikkoisella yhden päivän ja yhden yön Riian reissulla, mutta valitettavasti emme onnistuneet valitsemaan ravintoloita niin, että sekä lounas että illallinen olisivat olleet erinomaisia kokemuksia.

Meillä nimittäin kävi niin, että lounas oli loistava, mutta illallinen oli ikimuistoinen kokemus – eikä valitettavasti hyvässä mielessä.

image

Lounas KID*-ravintolassa

Lounaspaikan valinnan olimme jättäneet vasta Riikaan, sillä emme osanneet ennakoida mitä haluaisimme heti saavuttuamme syödä ja jaksaisimmeko edes mennä minnekään parempaan paikkaan muutaman tunnin yöunien ja matkustamisen aiheuttamassa väsymyksessä. Lennolla kuitenkin luin Air Balticin lehdestä jutun vuonna 2008 avatusta KID*-ravintolasta, ja heti hotellille päästyämme teimme sinne pöytävarauksen lounaalle.

KIDin kokki Kristaps Silis on hakenut oppinsa Kööpenhaminan legendaarisesta Noma-ravintolasta ja Lontoon Tom Aikensin ravintolasta, joten ravintola kuulosti todella lupaavalta.

image

Gertrudes ja Terbatas iela -katujen kulmassa oleva KID* sijaitsee hieman päälle kilometrin päässä vanhastakaupungista, joten se on saavutettavissa helposti kävellen. Saavuimme paikalle noin klo 13.30 ja silloin siellä oli todella hyvin tilaa, eikä pöytävaraus olisi edes ollut tarpeellinen. Uskon, että viikonloppuisin ja iltaisin tilanne on hieman eri, ja silloin kannattaa tehdä pöytävaraus etukäteen.

Meidät otettiin hymyillen ja ystävällisesti vastaan, ja ohjattiin pöytään. Saimme ruokalistat, josta olisi voinut tilata noin kymmenen euron ruoka-annoksia, mutta me olimme enemmän kiinnostuneita arkipäivän lounasmenusta, jossa pystyi valitsemaan sekä alku-, pää- että jälkiruoan kahdesta vaihtoehdosta.

image

image

Pelkkä pääruoka maksaa 6 euroa, kaksi ruokalajia 7 euroa ja kaikki kolme ruokalajia yhteensä 9 euroa. Valitsimme alkuruoaksi ceasar-salaattia ja pääruoaksi kalaa. Tarjoilijan viisaasta ehdotuksesta jätimme jälkiruoan vielä tässä vaiheessa tilaamatta, sillä olisi järkevämpää katsoa pääruoan jälkeen onko vatsassa enää tilaa.

Ruoka tuli nopeasti ja molemmat annokset olivat todella hyviä. Tilaan ravintolassa harvoin kalaa, mutta nyt olin tyytyväinen, että valitsin sen poikkeuksellisesti kanan sijasta. Kalalaji jäi kylläkin hieman epäselväksi, jotain norjalaista turskan tapaista (mutta ei kuitenkaan turskaa) se oli.

image

image

Tarjoilija arveli oikein, että jälkiruoka oli meille liikaa, joten jäätelö tai kirsikkapiirakka jäi testaamatta. Kahden hengen lounaan hinnaksi tuli viinilasillisten kanssa vain noin 26 euroa, ja se oli ehdottomasti jokaisen sentin arvoinen: kodikas ravintola, hyvä ruoka ja loistava palvelu. Vahva suositus KIDille!

KID*
Terbatas iela 41/43
http://restaurantkid.lv

Illallinen Restorans 3 -ravintolassa

Riikan vanhassakaupungissa sijaitsevaa Restorans 3 -ravintolaa minulle suositteli FIFTYFIFTY-blogia kirjoittava Sonja, ja pikaisen googlettelun jälkeen olimme vakuuttuneita, että tämä olisi ehdottomasti paikka, jossa haluaisimme illallistaa. Teimme pöytävarauksen hyvissä ajoin varmistaaksemme, että emme jäisi tästä fine dining -kokemuksesta paitsi.

Restorans 3 keskittyy nettisivujensa mukaan luonnonmukaiseen ruokaan, joka on mahdollisimman vähän käsiteltyä. Ravintola pitää tärkeänä, että ruoan alkuperä on tiedossa, ja että se on linjassa vastuullisen tuotannon kanssa. Ravintolan ikkunassa lukee suurella ‘forest food’, joten odotin listan olevan koottu enimmäkseen metsän antimista.

image

Saavuttuamme ravintolaan sovittuna aikana klo 18.00, meidät otti vastaan tympeän oloinen miestarjoilija. Häntä ei kiinnostanut meidän pöytävaraukset, sillä ravintola oli näin aikaisin vielä tyhjä, ja hän vain huitoi pöytiin päin mumisten jotain. Alku ei luvannut hyvää, sillä meille tuli heti olo, että emme olleet tervetulleita.

Saimme odottaa pöydässä pitkän tovin, ennen kuin samainen tarjoilija kävi tyrkkäämässä meille ruokalistat käteen ja katosi taas paikalta. Lounaalla saatu erinomainen ja ystävällinen palvelu oli vielä tuoreena mielessä, joten olimme hämmentyneitä miehen tympeydestä. Päätimme molemmat jättää neljänkymmenen euron arvoisen viiden ruokalajin illallisen väliin, sillä nälkämme ei ollut siihen riittävän iso.

image

Niin sanotuksi metsäruoaksi ruokalista on yllättävän merellinen: kalaa, rapua, kampasimpukkaa. Lisäksi tarjolla on possunkorvaa, lammasta, häränhäntää. Oma syyni, että en ollut ottanut ruokalistasta etukäteen tarkemmin selvää, mutta olin ajatellut metsäruoan olevan enemmänkin esimerkiksi riistaa, sieniä ja marjoja.

Päätimme aloittaa alkupalalautasella ja katsoa sen jälkeen haluammeko jäädä tähän ravintolaan vai mennä kenties jonnekin muualle syömään lisää. Ensivaikutelma paikan ilmapiiristä ei nimittäin ollut kovin miellyttävä, vaan ennemminkin vaivautunut.

image

Kysyimme tarjoilijalta mitä alkupalalautaseen tarkemmin ottaen kuuluu, ja saimme vastaukseksi epämääräistä mutinaa juustoista ja lihasta. Kysyin punaviinisuositusta, ja tarjoilijan vastaus oli vähintäänkin hämmentävä: ei tämän lautasen kanssa käy mikään viini.

Hän kuitenkin toi maistiaisen jostain punaviinistä ja hintaa kysyessäni hän tuhisi ärsyyntyneenä, ja laskeskeltuaan jotain kertoi lasillisen maksavan kuusi euroa, tai kuusi ja puoli, tai jotain sinne päin. Häntä ei tuntunut viinit tai etenkään niiden hinnat paljoa kiinnostavan. Tässä vaiheessa minä olisin ollut valmis vaihtamaan ravintolaa, mutta ikkunaa piiskaava sade sai minut pysymään paikoillani.

image

Tilaamisen, viinien ja ruoan tuomisen lisäksi kukaan ei tullut käymään pöydässämme kysymässä maistuuko ruoka tai olisimmeko halunneet toiset lasilliset viiniä. Ruoka oli ihan hyvää, mutta ei mitään erikoista, eikä herättänyt halua tilata pääruokaa.

Tilaamamme vesipullo oli jostain syystä laitettu sivupöydälle, mutta kun kukaan ei käynyt täyttämässä lasejamme, nappasi Thomas sen itse kaataakseen meille lisää. Tämä sai naistarjoilijan ryntäämään paikalle, repäisemään pullon Thomaksen kädestä ja täyttämään lasimme. Oli kuulemma ravintolan tapa, että asiakkaat eivät saa itse täyttää vesilasejaan. En sitten tiedä, että kuinka kauan olisimme joutuneet odottamaan janoisina… Tämänkään jälkeen ei lasejamme enää täytetty, joten osa maksamastamme vesipullosta jäi juomatta.

image

Meille sattui ilmeisen tollo tarjoilija, minkä vuoksi kokemuksemme oli ikimuistoinen vain sen huonouden vuoksi. Lähtiessämme ravintolaan oli tullut yksi ruokailija lisää, joten ainakaan tuona keskiviikkoiltana paikka ei vaikuttanut kovinkaan suositulta. Enkä ihmettele! Mutta jos mahdollinen huono palvelu ei haittaa, uskon ruoan olevan muuten herkullista: lue vaikka Sonjan kokemuksesta FIFTYFIFTY-blogista!

Restorans 3
Kaleju-katu 3
http://www.restaurant3.lv

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Sadepäivä Riiassa
Päivä Helsingissä - Mitä tekee ulkosuomalainen?
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

6 kommenttia

  1. hana kupari

    22.9.2016 at 12:38

    Mielenkiintoista lukea :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      24.8.2016 at 09:37

      No aivan varmasti löytyy! Pitää tutustua sun kokemuksiin, jos ja kun seuraavan kerran päädyn kaupunkiin :)

      Reply
  2. Sonja | FIFTYFIFTY

    22.8.2016 at 17:54

    Voi morjens mitä tunarointia! :D Tuo ei kuulostanut yhtään samalta ravintolalta. Meillä kaikki sujui moitteettomasti. Mutta ihan totta muuten tuo metsäruokajuttu, onhan se terminä vähän hämäävä kun ei meilläkään nyt ollut välttämättä niin metsäteemaista ruokaa.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      24.8.2016 at 09:45

      Joo, toi tarjoilija oli aivan uskomaton! Ikinä ennen en ole tuntenut oloani noin vaivautuneeksi ravintolassa… Ja jätin tästä vielä mainitsematta sen, että hän kaatoi meille molemmille aluksi viiniä vain puolet normaalista annoksesta ja kun mainitsimme että tilkka ei ole riittävä, ärähti tarjoilija “joojoo, olen tuomassa lisää!”. Unohti vaan meille mainita, että tuo lisää kun katosi paikalta – ja ärähtely ei ainakaan parantanut jo valmiiksi ankeaa fiilistä. Huh huh, aivan uskomaton tyyppi! :D

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog