Ribe ja Christiansfeld: vanhoja kyliä ja Unesco-kohteita

Olen hullaantunut aivan täysin Tanskan vanhoihin pikkukyliin, joiden mukulakivikatuja reunustavat vanhuuttaan kallellaan olevat värikkäät talot ja kaikki tapahtuu leppoisan rauhallisesti. Sellaisiin, kuin Ebeltoft Jyllannissa ja Helsingør Sjællandissa.

Aina sellaisessa kylässä käydessäni alan haaveilla sinne muuttamisesta: kuvittelen itseni asumaan vinksahtaneeseen parisataa vuotta vanhaan punaiseen tai keltaiseen taloon, ja näen sieluni silmin kuinka kävisin joka aamu hakemassa aamiaisleivät kylän leipomosta, huikkaisin iloiset godmorgenit vastaantulijoille, keittäisin kahvit kodikkaassa keittiössä lattialautojen narahdellessa jokaisella askeleella, ja nauttisin aamiaisen pieneksi viidakoksi villiintyneellä takapihalla. Villasukkia, räsymattoja, kynttilöitä ja hyggeä kellon ja vuoden ympäri.

Toistaiseksi tämä unelma on kaukainen, sillä viihdyn liian hyvin pääkaupungin vilskeessä ja palveluiden keskellä, mutta aina kun mahdollisuus koittaa, haluan käydä ainakin päiväreissulla tällaisissa pikkukylissä miettimässä entä jos sittenkin… Ja mitä vanhempi kylä on kyseessä, sen parempi!

Kun varmistui, että olisimme menossa juhannukseksi Billundiin ja Legolandiin, aloin heti ottaa selvää lähistön muista nähtävyyksistä. Pian ymmärsin, että vanhojen kylien ystävälle on Etelä-Tanskassa kaksi kohdetta yli muiden: Tanskan vanhin kylä Ribe ja Unesco-kohteeksikin luokiteltu herrnhutilaisten perustama Christiansfeld.

Länsirannikon historiallinen Ribe

Olimme Jyllannissa kolmatta kertaa, emmekä voineet olla huomaamatta huonoa tuuriamme: jokainen kerta Jyllannissa käydessämme on ollut kylmää ja sateista, ja tummat pilvet ovat peittäneet taivaan. Tai ehkei kyse olekaan huonosta tuurista, ehkä siellä vain on aina huono sää?

Paksun pilviverhon peittämästä taivaasta ja tihkusateesta huolimatta ajoimme juhannusaaton aamuna Billundista noin 60 kilometrin päähän pikkuiseen Ribeen. Tanskan – ja koko Skandinavian – vanhin kaupunki tuskin näyttäytyisi niin kauniina kuin se voisi, mutta olihan se silti nähtävä.

Ribe on yli 1300 vuotta vanha, aikoinaan viikinkien perustama kaupunki Tanskan länsireunalla. Ribe oli pitkään maan ainoa Pohjanmeren rannalla sijaitseva satamakaupunki, ja sen vuoksi siitä tulikin nopeasti yksi koko Skandinavian tärkeimmistä kauppakaupungeista. Varsinaisesti Ribe ei aivan meren äärellä kylläkään sijaitse, vaan lähes kymmenen kilometrin päässä sisämaassa, mutta se on yhteydessä mereen kaupungin läpi virtaavan joen ansiosta.

Merkittävän asemansa vuoksi kristinuskon levittäminen Pohjolaan alkoi juuri täältä, ja Ribeen rakennettiin Skandinavian ensimmäinen kirkko vuonna 860. Tuota kirkkoa ei Ribessä enää ole, mutta kaupunkia komistaa 1100-luvulla alkunsa saanut tuomiokirkko. Vuosisatojen varrella kirkkoa on korjattu ja laajennettu ajan trendien mukaisesti, ja nykyään kirkko onkin sekoitus useita tyylisuuntia.

Ribe alkoi kokea kovia 1500-luvulla: koettuaan suuren osan kaupungista tuhonneen tulipalon vuonna 1580 ja kuusi metriä vedenpinnan nostaneen myrskyvuoksen vuonna 1634 ei kaupunki noussut enää keskiajan kukoistukseensa. Nykyään Ribe on noin 8000 asukkaan kaupunki, joka houkuttelee kesäaikaan Legolandiin saapuneita turisteja päiväretkelle luokseen.

Tuomiokirkon lisäksi merkittäviä nähtävyyksiä Ribessä on Tanskan ensimmäinen raatihuone ja kymmenet 1600-luvulta peräisin olevat asuinrakennukset – ja nämä kaikki yhdessä muodostavat oikein pittoreskin kaupungin, jossa historian siipien havinaa ei voi olla kuulematta.

Kahvilassa käydessämme luimme tarkkaan asuntomyynti-ilmoitukset paikallisesta sanomalehdestä. Yhtäkään 1600-luvun taloa ei kylläkään ollut myynnissä.

Vattimeren vuorovesialue

Vain muutamien kilometrien päässä Ribestä sijaitsee Vattimeren vuorovesialue, joka levittäytyy Tanskasta aina Hollantiin saakka. Alue on erityinen suuren biologisen monimuotoisuutensa vuoksi, ja suurena nähtävyytenä täällä on keväisin ja syksyisin niin sanottu musta aurinko -ilmiö, eli valtavan kottaraisparven tanssi taivaalla. Vattimeri kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.

Parhaiten Vattimereen pääsee tutustumaan Vattimerikeskuksessa, mutta me törpöt päätimme jättää keskuksen väliin ja ajaa Mandøn saarelle omatoimisesti. Vastaamme tuli bussi valtavilla traktorin renkailla varusteltuna ja pian varoitusmerkki sai meidät pysähtymään: älä jatka matkaa ilman tietoa vuorovesivaihteluista. Eihän meillä ollut niistä mitään käsitystä, eikä googlekaan osannut auttaa, joten ilman traktorin renkaita oli vain parempi pistää auto parkkiin ja tutustua Vattimeren maisemiin hieman suunniteltua kauempaa. Noin muutaman kymmenen kottaraisen parven onnistuimme sentään näkemään. Jos ne oli kottaraisia.

Unescon maailmanperintökohde Christiansfeld

Paria päivää myöhemmin sää oli huomattavasti juhannussäätä parempi ja saimme jopa nauttia hetkittäisestä auringonpaisteesta kävellessämme Christiansfeldin hiljaisia katuja. Olimme saapuneet Christiansfeldiin vain siksi, että se on listattu Vattimeren tavoin Unescon maailmanperintölistalle ja uskoimme sen siis olevan näkemisen arvoinen paikka. Christiansfeldistä tulikin viikon sisällä neljäs käymämme Unesco-kohde: Jellingin riimukivistä ja Stevns Klintistä on tulossa postaukset myöhemmin!

Christiansfeld on maailmanperintöpaikkansa saanut siksi, että 1700-luvulla perustettu kaupunki on säilynyt erinomaisesti nykyypäiviin saakka. Kaupungin simppeli arkkitehtuuri on ajatonta, eikä näiden talojen uskoisi olevan yli 200 vuotta vanhoja. Christiansfeldin rakennukset ovat yllättävän värittömiä kun vertaa muihin Tanskan vanhoihin kyliin, eikä edes kirkkoa meinannut erottaa muiden samannäköisten rakennusten joukosta. Sisältäkin kirkko on todella pelkistetty – aivan toista maata kuin tanskalaiset kirkot yleensä.

Syy poikkeavaan arkkitehtuuriin on se, että Christiansfeldin perusti herrnhutilaiset, kristillisen herätysliikkeen edustajat. He ottivat kaupungin suunnittelussa mallia aiemmin suunnittelemistaan Saksassa sijaitsevista Gnadaun ja Herrnhaagin kylistä.

Kirkon lisäksi Christiansfeldin nähtävyyksiin kuuluu myöskin hyvin pelkistetty hautausmaa, jonne miehet ja naiset on haudattu eri puolille. Kaupungin erikoisuus on hunajakakku, jota on leivottu täällä 1700-luvun lopusta saakka. Me maistelimme Brødremenighedens Honningkagebageri -kahvilan kakkua, ja oli kyllä niin tuhtia tavaraa että puolikas pala riitti mainiosti.

Christiansfeld ei ollut aivan sellainen tanskalainen vanha pikkukylä, jonka katuja kävellessä olisin alkanut haaveilla sinne muuttoa. Ehdottomasti siellä kuitenkin kannattaa pysähtyä ohikulkumatkalla tai tehdä päiväreissu esimerkiksi Billundista käsin. Aikaa ei kuitenkaan tarvitse perilläoloon paljoa varata: Christiansfeld on nopeasti nähty.

Matka Billundiin tehty yhteistyössä LEGOLAND Billundin ja LEGOLAND Billund Resortin kanssa,
mutta Ribessä, Vattimerellä ja Christiansfeldissä kävin samalla reissulla omasta kiinnostuksesta.