Kaikkein rakkaimmat Instagram-kuvani

Tätä kirjoittaessani Instagram-tililläni on 776 kuvaa 30 maasta (kyllä, minä laskin ne!). Osa kuvista on aivan järkyttävän huonoja, mutta en ole kuitenkaan halunnut poistaa niistä yhtäkään, sillä ihan jokainen noista 776 kuvasta tuo minulle muistoja mieleen. Toiset kuvat ovat herättämiensä muistojen vuoksi tärkeämpiä kuin toiset, ja nämä kaikkein rakkaimmat Instagram-kuvat ovatkin sellaisia, jotka vielä vuosienkin jälkeen onnistuu kuljettamaan minut toviksi kuvanottopaikkaan ja sen hetkiseen fiilikseen.

Heinäkuun Instagram Travel Thursdayn teemana on rakkaimmat Instagram-kuvat, joten alla on kuusi omaa lempikuvaani. Yritin kylläkin pitää kuvien määrän viidessä, mutta en pystynyt vaikka kuinka yritin. Joten tässä on tarjolla IG-kuvieni kuusi suosikkiani – tarinoiden kera, totta kai!

Lähdön haikeutta, osa 1

Kesä 2017 oli Kööpenhaminassa säiden puolesta aivan onneton, eikä ainakaan elokuun alkuun mennessä ollut kovinkaan montaa jäätelön arvoista päivää. Tuskinpa niitä oli Tanskanmaalla senkään jälkeen, mutta meitä se ei enää haitannut, sillä saimme nauttia lämmöstä kylliksemme ympäri Eurooppaa reissatessamme – kuten edelleenkin, 11 kuukautta lähtömme jälkeen.

Vaikka tämä kuva oli otettu jo toukokuussa kun kaikki vielä uskoivat pitkän ja kuuman kesän saapumiseen, julkaisin otoksen Instagramissa vasta heinäkuun lopulla kun määrittelemättömän pituiseen reissuun lähtöön oli enää kymmenen päivää. Tämän vuoksi kuvaan onkin latautunut lähdön haikeansuloiset ja odottavat fiilikset. Rakas Kööpenhamina, näytä parastasi kun minä täällä vielä olen – sillä kun lähden, en tiedä, milloin taas näemme!

Lähdön haikeutta, osa 2

Arvaatko, missä otan kuvan lähes joka kerta Suomessa käydessäni? Kuopion lentoasemalla! En ole kovinkaan montaa kertaa lähtenyt Rissalasta niin, ettenkö olisi ottanut lentokoneesta kuvaa ennen matkaan lähtöä. Eihän siellä koskaan ole kuin yksi kone kerrallaan, mutta sekä kahvilan isoista ikkunoista avautuva esteetön näköyhteys parkissa odottavaan koneeseen että ulkokautta koneeseen nouseminen kutsuvat kuvaamaan lentokonetta – etenkin silloin, kun ilokseni koneen moottori on suihku, eikä pelkäämäni potkuri.

Mutta se ei ole se syy, miksi tämä kuva kuuluu tärkeimpiin Instagram-kuviini. Vaan syynä on edellisen kuvan tapaan kuvan aiheuttama haikea lähtöfiilis. Viimeisen neljän vuoden ajan Kuopiosta lähteminen on tarkoittanut reissun päättymistä ja kotiin palaamista; sitä ennen aina kuukausien, toisinaan jopa vuoden, mittaiselle työkomennukselle lähtöä.

Kuopiosta on aina haikeaa lähteä, sillä koskaan en tiedä, milloin palaan synnyinkaupunkiini ja perheeni luokse seuraavan kerran. Kuopioon on jatkuva kaipuu – vaikka siellä asumista en kaipaakaan. Lisäpisteitä kuva saa lumesta. Kyllä: sitäkin on toisinaan ikävä!

Ihana kesäpäivä joella

Se oli täydellinen päivä Kööpenhaminan laitamilla sijaitsevassa Lyngbyn kaupungissa kun meloimme tuntikausia kaupunkia halkovalla Mølleåen-joella: ensiksi Lyngby-järvelle, sen jälkeen toiseen suuntaan Furesø-järvelle, välissä pysähtyen piknikille söpösti nimetylle Bamseøenille eli Nallekarhusaarelle. Aurinko paistoi, seutu oli kuvauksellisen kaunista ja melominen hauskaa. – Ja pääkaupungin betoniviidakossa asuessa Lyngbyn järvimaisemat olivat taivaallista balsamia luontoa kaipaavalle sielulleni.

Tuolloin päätimme, että tekisimme melontaretkestä jokavuotisen perinteen. Emme sitten tehneetkään, sillä tuo kerta jäi ainoaksi: seuraavana vuonna alkukesä oli liian kiireinen ja yhteinen vapaa-aika vähäistä, ja sitten me jo lähdimmekin Tanskasta. Tai ehkä tämä ainoa melontaretki oli niin erityinen, ettemme edes halunneet löytää aikaa uutta reissua varten. Odotukset olisivat kuitenkin olleet aivan liian korkealla.

Lue lisää & katso kaikki kuvat tästä ihanasta kesäpäivästä: Melontaretki Mølleåen-joella

Ei kiirettä mihinkään

Voisin hypätä tähän kuvaan sisään vaikka tältä istumalta. En edes yritä olla vaatimaton, vaan sanon, että tämä on kenties kaunein kuva Instagram-feedissäni! Eikä se totta vie johdu kuvaajasta, vaan ihanasta Stari Gradista, joten voinkin huoletta ihastella ääneen itse ottamaani kuvaa.

Vietimme viime syksynä kokonaisen kuukauden Kroatiassa, ja suurimman osan ajasta laiskottelimme Hvarin saarella Stari Gradissa. Tuo kuukausi paikoillaan oloa teki hyvää kahden aktiivisen reissukuukauden jälkeen, ja Stari Gradiin reissaaminen ja lomailu oikeastaan loppuikin: täällä sain tietää saaneeni töitä Kreetalta, joten jouduimme lähtemään Hvarilta viikkoa suunniteltua aikaisemmin ja ajamaan hurjaa kyytiä Kreikkaan.

Vaikka tykkään työstäani ja rrrrakastan Kreetaa, kaipaan välillä niitä huolettomia ja kiireettömiä päiviä Kroatian väliaikaisessa kodissamme: aamulenkkejä ylös näköalapaikalle, ajelua päämäärättömästi ympäri saarta, auringonlaskujen ihailua rantakivillä istuen ja iltakävelyitä kuvan vanhan kaupungin kujilla.

Uusi reissuvuosi alkaa n-y-t, NYT!

Vielä yli kahden ja puolen vuoden jälkeen muistan tarkkaan fiiliksen, joka tämän kuvan ottamisen hetkellä vallitsi: olin malesialaisen ostoskeskuksen kahvilassa vuoden ensimmäisenä aamuna, ja kolmen kuukauden Aasian-reissumme oli puolivälissä. Myöhemmin samana päivänä lentäisimme Kuala Lumpurista Balille, jossa viettäisimme pari viikkoa. Tai niin vielä tässä vaiheessa luulin, mutta paluulennot jäisivät käyttämättä ja olisimme Balilla kuukauden.

Tuossa hetkessä olin onnellinen, jännittynyt, iloinen ja kiitollinen. Takana oli vuosi, jolloin yritin elää yhdeksästä viiteen jakkupuku päällä, koska luulin haluavani sitä. Tajusin kuitenkin haluavani elämältäni jotain aivan muuta (vapautta! matkoja! huolettomuutta! iloa! onnea!), ja onneksi pienen harha-askeleen jälkeen uskalsin myöntää sen. En enää ikinä tee töitä vain tilille kilahtavaa palkkaa varten: työstä täytyy saada muutakin iloa. Vaikka olin työtön, olin varma, että alkanut vuosi toisi onnea silläkin saralla – reissuista puhumattakaan!

Kesällä 2017 lukija vinkkasi, että tämä kuva minun vuoden 2016 ensimmäisestä aamukahvistani oli päätynyt Business Insiderin juttuun maailman parhaimmista passeista. Jutun laatija vain unohti kysyä minulta lupaa kuvan käyttöön.

Australia, my love ♥

Australia on suuri maarakkauteni, mutta en ole blogissa kertonut juuri mitään Australian-vuodestani. Nyt kuitenkin paljastan sen, että huolimatta rakkaudestani itse maata kohtaan, se vuosi ei mennyt läheskään suunnitelmieni mukaan. Minä nimittäin hölmösti rakastuin, jäin Australian kiertämisen sijaan koko vuodeksi Melbourneen, sain rakkaudessa näpeilleni ja vietin tuon ainutlaatuisen vuoden aivan väärin – näin jälkikäteen ajateltuna.

Kun roadtrippasin Great Ocean Roadilla kavereiden kanssa ja olin kuvan kahdellatoista apostolilla, oli sydämeni musta. Kuvaa katsoessani ei mieleeni tulvi muistoja coolista autoreissusta, vaan muistan vain silloin tuntemani pettymyksen. Ja minua ärsyttää, että yksi ihminen onnistui pilaamaan, ei vain tämän yhden reissun, vaan lähes koko vuoden. Haluaisin palata Australiaan tekemään uusia, parempia, muistoja.

Ja sen vuoksi tämä kuva on minulle niin tärkeä: se on muistutus siitä, että aikaa ei saa tuhlata väärien ihmisten tai asioiden parissa. Jos joku tai jokin ei tuo sinulle iloa, tulee siitä luopua. Sillä tätä hetkeä ei saa enää koskaan takaisin.


Instagram Travel ThursdayTämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka heinäkuun teemana on rakkaimmat Instagram-kuvat. IGTT:n vetäjinä Suomessa toimivat matkablogit Vagabonda ja Travellover.

Liity sinäkin mukaan tempaukseen ja jaa reissuinspiraatiota käyttämällä Instagramissa tunnistetta #IGTravelThursday tai #IGTT! Lue tempauksesta lisää täältä.

Minut löydät Instagramista nimellä @vagabondablog.


Lue myös muita #IGTRAVELTHURSDAY-postauksia ja lisää linkki omaan postaukseesi!


18 comments
  1. Ihania muistoja! Tämä postaus oli myös tosi henkilökohtainen, vaikka et ehkä sitä ollut sellaiseksi tarkoittanut. “Tunnen” sinut vain IGTT-siskona ja blogisi kautta ja nyt opin tuntemaan sinua paljon lisää. Minusta on ihanaa, että otit mukaan kuvia, jotka todella ovat rakkaita juuri sinulle. Instassasi on paljon vaikuttavalmpia kuvia, kauniimpia kuvia, mutta rakkaus ei olekaan sitä pintaa. <3

    1. Meidän pitäisi kyllä treffata jossain päin maailmaa, sillä niin paljon ollaan netin välityksellä jutskailtu mutta koskaan ei kasvokkain!

      Tästä postauksesta tuli kieltämättä henkilökohtaisempi kuin olin ajatellut… Etenkin viimeisen kuvan tarinan vuoksi heti jutun julkaisemisen jälkeen mietin, että kannattiko sittenkään kertoa noin paljoa. Ja harkitsin jopa tekstin muuttamista. Mutta eiköhän meistä jokainen ole joskus kokenut sydänsuruja, joko kotona tai reissussa, joten miksi en kehtaisi kertoa omistani!

  2. Mulla on myös paljon sellaisia “huonoja” kuvia Instagramissa, mitä en kuitenkaan halua poistaa juuri niiden muistojen vuoksi.
    Australia on kyllä ihana >3 Mun vähän tekisi mieli lähteä sinne working holiday viisumilla, onneksi tässä on vielä muutama vuosi aikaa päättää.

    1. Sinun pitäisi kyllä ehdottomasti lähteä Australiaan WH-viisumilla!! Voin suositella sitä lämpimästi, ja kun tykkäät maasta jo valmiiksi, niin uskon sen olevan sulle aivan todella huippu kokemus. Minä mietin edelleen Uutta-Seelantia… Ensi kevääseen asti on aikaa hankkia viisumi, sitten on liian myöhäistä saada WH-viisumia sinne. Saatan hankkia viisumin ja sitten katsoa, että käytänkö sitä vai… en :)

  3. Upeita kuvia eletystä elämästä, Terhi.
    Matkakuvissa on se hauska puoli, että muiden silmissä ne näyttävät – niin juuripa, upeilta ; sille joka kuvan on ottanut ne palauttavat elävästi mielen ohikiitävän hetken elämästä.
    Samaa mieltä Stari Gradin kuvasta – loistava kuva joka houkuttelee luokseen!

    1. Kiitos Alex! Minä rakastan valokuvia juuri sen vuoksi, että ne palauttavat sen kokonaisen hetken mieleen tunteineen, hajuineen ja äänineen, eikä ei vain kyseistä näkymää. Poikaystäväni joskus tuskailee kun otan niin paljon kuvia, mutta minkäs teen: ne vain on niin mainioita (reissu)muistoja :)

  4. Tarinoita kuvien takaa on aina mukava kuulla, sillä ne antavat kuvalle niin paljon lisäarvoa. Mua vähän ärsyttää, jos joku laittaa Instaan kuvan ilman mitään tekstiä. Eihän sitä romaania tarvitse joka kuvaan kirjoittaa, eikä kaikilla tarvitse olla syvää merkitystä, mutta jotenkin mua aina kiinnostaisi tietää, miksi juuri se kuva on ollut jakamisen arvoinen. Tuo Stari Gradin kuva on niin upea! Kävin viime kesänä Ranskan Rivieralla ja siellä Eze-niminen kylä oli aika vastaavan oloinen – luonnollisesti pidin siitä valtavasti :)

    1. Mä myönnän olleeni yksi heistä, jotka ei kirjoita mitään kuva tekstiä Instassa! Ajattelin pitkään, että seuraajia haaliakseen pitää kirjoittaa tekstit englanniksi, ja koska en ole kovin hyvä kirjoittamaan englantia (tai lähinnä koska olen toisinaan perfektionisti ja halusin kirjoittaa erinomaista englantia) oli tekstien kirjoittaminen työlästä ja hidasta. Siksi usein skippasin kuvatekstin kokonaan. Nykyään kirjoitan Insta-kuviin suomeksi, sillä se on helpompaa ja blogin kannalta muunmaalaisilla seuraajilla ei ole mitään merkitystä.

      Kiitos vinkistä: pitää laittaa Eze muistiin, jos joskus pääädyn Ranskan Rivieralle! :)

  5. Röyhkeitä nuo kuvan käyttäjät. Olen myös pohtinut, että pitääkö kuviin alkaa laittamaan puumerkkejä. No vielä en sitä ole tehnyt. Ihana tuo kuva ei kiirettä mihinkään. Kunpa voisi olla tuolla juuri nyt. Insta on kyllä paras hetkien muistuttaja.

    1. Minäkin joskus mietin, että pitäisikö alkaa laittaa kuviin leimat. Mutta olisi kovin työlästä, ja sitten luin jostain että jos kuvaa halutaan käyttää, niin äkkiäkös jonkun nurkassa olevan tekstin rajaa tai photoshoppaa pois. Eli turhaa sekin sitten loppujen lopuksi olisi.

  6. Ihania kuvia! Tämä oli hauska haaste siinä mielessä, että tuli selattua ajatuksen kanssa omaa Insta-tiliä! Paljon muistoja, hyviä ja huonojakin…

  7. Hienoja muistoja joka ikaikinen.
    Minulla on vähän samantyyppinen kokemus USA:sta kuin sinulla Australiasta. Opiskelin siellä vuoden ja jämähdin aika lailla opiskelukaupunkiin, osittain miehen takia. Olisi pitänyt tehdä ja nähdä enemmän. Mutta toisaalta, silloin juuri se tuntui hyvältä, joten mitäpä sitä jossittelemaan ja harmittelemaan.

    1. Aivan totta: ei kannata jossitella tai katua mitään, sillä juuri silloin se oli sitä, mitä halusi tehdä. Ja sitten taas jos olisikin tehnyt toisin (niin kuin nyt jälkiviisastellen olisi ollut järkevämpää), harmittelisi varmaan sitäkin: “entä jos siitä jutusta olisikin tullut jotain, mutta minä vain reissasin….”

  8. näistä kuvista tuo melontakuva teki minuun vaikutuksen. Kuvassa on sitä jotain ja tunnelma käsinkosketeltava. Mieletöntä miten monta maata ja muistoa sinullakin jo elämään mahtuu! Hieman kadehdin välillä elämäntapaasi, mutta enemmän vain ihailen ja seuraan kiinnostuneena seikkailuitasi täältä ruuden takaa :)

    1. Kiitos Jonna! Juuri niin: ei kannata kadehtia, sillä asioilla tuppaa usein olemaan kaksi puolta :) Itselläni kaksi suurinta maksamaani “hintaa” tästä vuosia vallanneesta reissulevottomuudesta on se, että en ole läsnä perheeni elämässä Suomessa, enkä ole perustanut omaa perhettä. Toivottavasti jälkimmäisen aika on vielä joskus – mutta samalla kun kuulen biologisen kelloni tikittävän, kuulen myös maailman kutsuvan :D

  9. Kattava juttu matkailun ja elämän monista puolista ja vielä hienot kuvat. Kiitos! Tuosta luvatta käytetystä kuvasta tuli mieleen, että niistä kannattaa heittää viestiä. Itse sain yhdestä suomalaisesta nettikaupasta matkapakastuslaatikon korvauksena. ^^

    1. Haha, matkapakastuslaatikon! :D Joo, olisihan tuosta pitänyt laittaa heti silloin viestiä, sillä en todellakaan ollut iloinen että kuvaa käytetään luvatta… No, antaa olla nyt – mutta seuraavalla kerralla olen tiukempi! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *