Espanjan Benalmádenassa majoituimme viikoksi Hotel Best Tritónissa, joka on 60-luvun alussa rakennettu valtava betonimöhkäle aivan Benalmádenan rannalla. Itse olisin todennäköisesti valinnut majapaikaksi jonkun pienemmän ja persoonallisemman hotellin, mutta koska kyseessä oli Thomaksen työreissu, oli työnantaja valinnut majoituksen koko ryhmälle. Samalla oli päätetty myös se, että majoituspakettiin kuuluisi jokaisella puolihoito.

En ole koskaan aikaisemmin majoittunut puolihoidolla, ja etukäteen hieman irvistelin ajatukselle, että joutuisin syömään joka ilta samaa ruokaa hotellin buffetissa ja vielä tiettyyn aikaan. Matkan luonteeseen kun kuului, että illallistaisimme joka ilta yhdessä ryhmän kanssa – aamiaisen sentään jokainen saisi syödä omaan aikaan.

Ennakkoluulojani ruokki myös se, että aikaisemmat kokemukseni hotellien massatuotetuista ruuista eivät ole olleet kovinkaan suuresti makunystyröitä kutkuttelevia, joten odotukseni puolihoidosta eivät olleet kovinkaan korkealla.

Puolihoito Espanjassa

Jos termit puolihoito, täysihoito ja all inclusive ovat hieman epäselvät, kerrottakoon että hotellin puolihoito tarkoittaa siis sitä, että aamiainen ja illallinen kuuluvat pakettiin, ja yleensä ruokailu on seisovasta pöydästä. Täysihoidossa myös lounas on järjestetty hotellilla. All inclusivesta täysi- ja puolihoito eroavat siten, että juomat eivät yleensä kuulu hintaan ja ruokaa on tarjolla vain tiettyinä aikoina.

Millaisia ajatuksia puolihoito herätti?

Ensimmäistä kertaa ruokasaliin astuessani pelkäsin, että Tritónissa olisi samantyyppistä ruokaa kuin hotellissamme tammikuussa Teneriffalla: parin aamun jälkeen aloimme syödä aamiaisen hotellin buffan sijaan läheisessä kahvilassa, ja illallisella tarjottava ruoka näytti lähinnä säilykeruoalta, eikä siksi käynyt mielessäkään, että olisin syönyt yhtäkään illallista hotellin ravintolassa.

Tämä pelko oli kuitenkin turha, sillä Tritónissa ruoka oli yllättävän hyvää ja vaihtoehtoja oli joka päivä enemmän kuin toivoa saattoi. Vaihtoehtojen runsaus kuitenkin aiheuttaa helposti sen, että haluaa maistaa ihan kaikkea hyvältä näyttävää ja päätyy lopulta syömään aivan liikaa. Ja ähkyhän on aivan kamala olotila!

Puolihoito Espanjassa

Kun lautaselle lappaa valtavat määrät sapuskaa, ei kaikki välttämättä maistukaan niin herkulliselta ja päätyy siksi tyhjentämään lautaselta vain ne kohdat, joissa on kaikkein parasta ruokaa. Ruokahävikki on buffeteissa muutenkin aivan järkyttävän suurta, enkä missään nimessä haluaisi lisätä sitä yhtään enempää omilla teoillani. Myönnän kuitenkin sen, että en valitettavasti pystynyt syömään lautasta tyhjäksi jokaisella kerralla ja toisinaan jopa hain lisää ruokaa vaikka en ollut syönyt entisiäkään.

Mutta kun aina kaikki ruoka ei ollutkaan niin hyvää kuin olin kuvitellut: salaatinlehdet saattoivat olla todella kitkeriä, herneet ja maissit olivat lähes jäisiä, pari kertaa huono lihapala piti sylkäistä lautasliinaan, jälkiruoat näyttivät paremmilta kuin maistuivat ja kerran kurkussa oli jotain homeelta näyttävää. Kun ruokaa tuotetaan sadoille ihmisille, ei laatu välttämättä ole toivotun tasoista.

Seisovasta pöydästä ruokaillessani valitsin lautaselle enemmän lihaa kuin kotona tai normaalisti ravintolassa syödessäni. Olen sekasyöjä, mutta yleisesti ottaen syön lihaa vain vähän: kotona syömme lihaa kerran, pari kuukaudessa ja ravintolassa ruokaillessa valinta osuu yleensä kasvisvaihtoehtoon. Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että kasvisruoat ovat usein lihavaihtoehtoja maukkaampia.

Tämän lomaviikon aikana söin kuitenkin lihaa päivittäin. Eikä syynä ollut se, etteikö lihattomia vaihtoehtoja olisi ollut, mutta oli niin helppoa lappaa lautaselle kaikkea mahdollista mitä esillä oli, ihan vain maistamisen ilosta.

Puolihoito Espanjassa

Kun ruokaa on tarjolla yllin kyllin, oli yllättävän helppo heittää omat ruoka-aatteet romukoppaan. Yleensä kun en ylensyö, pyrin välttämään ruoan haaskausta ja valitsen ennemmin lihattoman vaihtoehdon, mutta puolihoito ja buffet-ruokailu aiheuttivat sen, että tein kaiken vähän päinvastoin. Kun ruokailun päätteeksi ja vatsa pullollaan katsoin lautasellani olevaa syömätöntä ruokaa, oli minulla hieman huono omatunto.

Omien ruokailutottumusten romuttumisen lisäksi hotellissa ruokailun miinuksena oli se, että suuressa ruokasalissa satojen muiden kanssa ruokailu ei ole millään muotoa viihtyisä kokemus. Aamiaisella se vielä menee joten kuten, sillä aamun ruokailu ei ole muutenkaan niin spesiaali tilanne: kunhan vain täyttää vatsaa sen verran, että jaksaa aloittaa uuden lomapäivän.

Illallinen on kuitenkin toinen juttu. Lomalla illallisella haluaa nauttia hyvästä ruoasta miellyttävässä ja rauhallisessa ympäristössä, ja paras paikka siihen on viihtyisä ja tunnelmallinen ravintola – ja ehdottomasti sellainen ravintola, josta saa laadukasta paikallista ruokaa bulkkiruoan sijaan. Vaikka Tritónin ruoka ylitti minun odotukseni, ei se kuitenkaan vetänyt vertoja oikealle ravintolaillalliselle.

Puolihoito Espanjassa

Onko puolihoito hyvä idea?

Suoraan sanottuna puolihoito ei ole minun juttuni, ja tuskinpa sitä koskaan valitsisin itse – täysihoidosta nyt puhumattakaan! Kuka haluaa olla sidottu hotellin ruoka-aikoihin lomallaan? Minua häiritsi suunnitella päivän ohjelma niin, että olen illallisaikaan takaisin hotellilla, saati sitten että joutuisi olemaan paikalla myös lounasaikaan.

Lomalta palattuani tajusin, että harmittavasti tapakset jäivät tällä Espanjan-reissulla kokematta yhtä pinchos-lounasta lukuun ottamatta. Yleensä kun runsaan aamiaisen vuoksi lounaaksi riitti vain kahvi ja voileipä, eikä kunnolliselle ravintolalounaalle ollut tarvetta. Tältä lomareissulta jäinkin eniten kaipaamaan hyvien ravintoloiden etsimistä ja niissä pitkän kaavan mukaan istumista. Tämänkään vuoksi puolihoito ei siis mielestäni ole hyvä idea: onhan paikalliset ruokaelämykset tärkeä osa lomaa!

Myös alueen ravintolayrittäjien kannalta hotellin ravintolapaketit ovat surkea idea: jos hotellien tuhannet asiakkaat söisivät joka ilta alueen yksityisessä omistuksessa olevissa ravintoloissa (ketju)hotellin buffettien sijaan, kukoistaisi Benalmádena aivan eri tavalla: alueella olisi enemmän ravintoloita, kahviloita ja kauppoja turistien poistuessa hotellialueilta nykyistä enemmän. Tämä siis tarkoittaisi enemmän mahdollisuuksia paikallisille, eikä suuri osa turistien rahoista menisi hotellinomistajien jo valmiiksi pulleisiin taskuihin.

Puolihoito Espanjassa

Kenelle puolihoito sopii?

Puolihoito, täysihoito ja all inclusive sopivat sellaisille lomalaisille, jotka arvostavat helppoutta ja ruoan määrää laadun sijaan, ja jotka matkustavat hotelli ja sen palvelut edellä ilman suurempia suunnitelmia tutustua lomakohteeseen hotellin lähiympäristöä enempää. Tällaisella lomalla paikallinen kokemus jää huomattavasti vajaammaksi, sillä kyllähän sitä matkustaessa kannattaisi tutustua aitoon paikalliseen ruokakulttuuriin kansainväliseen makuun kootun seisovan pöydän sijaan. Lisäksi pienissä ravintoloissa pääsee juttusille paikallisten kanssa aivan eri tavalla kuin pää kolmantena jalkana juoksevan hotellin tarjoilijan kanssa.

Joten skipataanko tästä lähtien kaiken maailman hotellien ruokapaketit ja allinclusivet? Ja sen sijaan tuetaan alueen yrittäjiä ja nautitaan herkullisista, laadukkaista ja annos annokselta valmistetuista paikallisen keittiön antimista? Sillä sen me olemme totta vie lomallamme ansainneet!


Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

Joulu Espanjassa (tuntuiko se edes joululta?)
Viisi parasta asiaa vuodessa 2017

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

2 kommenttia

  1. Tarja

    30.12.2017 at 15:31

    “Tältä lomareissulta jäinkin eniten kaipaamaan hyvien ravintoloiden etsimistä ja niissä pitkän kaavan mukaan istumista.”
    ” Lisäksi pienissä ravintoloissa pääsee juttusille paikallisten kanssa aivan eri tavalla kuin pää kolmantena jalkana juoksevan hotellin tarjoilijan kanssa.”

    Periaatteessa olen samaa mieltä kanssasi, mutta: jos pääset ulkomaille ainoastaan kerran vuodessa viikoksi tai kahdeksi, niin et voi tuhlata rajoitettua aikaasi ravintoloiden etsintään ja hitaaseen syömiseen!

    Ja: esim. kerran 25vuotta sitten Kanarialla etsimme nälkäisinä lounaspaikkaa, mutta kaikki paikat olivat kiinni. Aikaa tuhlaantui monta tuntia. Kun viimein löysimme yhden ravintolan, niin tilasimme kanaa, koska emme ymmärtäneet mitään muuta ruokalistalta.

    Ja emme voi jutella kielitaidottomina kenenkään kanssa, joka ei puhu Suomea.
    Joten täysihoito omalla hotellilla on tosi hyvä vaihtoehto minulle.

    Kaduttaa, kun en viime tammikuisella Kuuban reissullani ottanut Havannassa puolihoitoa, koska en osannut ja en uskaltanut syödä kaupungilla. Joka päivä iltapäivisin kävelin omalle hotellille ja tilasin sitä, mitä osasin eli kanaa. Annos perunoineen maksoi noin 25€, joten päivällinen, joka olisi kuulunut puolihoitoon, olisi varmaankin tullut halvemmaksi.

    Toukokuussa matkustamme Kosille tytön, vävyn ja mieheni kanssa. Tyttö halusi välttämättä all inclusiven, joten se tilattiin (vaikka tyttö ja vävy puhuvatkin tosi hyvin Englantia). Minun kohdalla menee juomat hukkaan, koska juon ainoastaan vettä.

    Reply
  2. Leena

    30.12.2017 at 12:36

    Puolihoito on kyllä ja ei. Alpeilla pienissä kylissä kyllä. Siellä olemme yleensä perhehotelleissa ja ruoka tarjoillaan ja usein todella hyvää paikallista ruokaa. Muuten ehdottomasti ei. Nyt olemme Gran Canarialla (Radisson Blu) ja jo aamiainen on rankkaa. Tarjonta toki superhyvä, mutta vilinä ja rauhattomuus salissa ei miellytä. Karseaa on myös katsella, kuinka ruokaa ladotaan lautasille ja jätetään syömättä.

    Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

@vagabondablog