Saapuessamme Hua Hiniin ajattelimme tekevämme siellä u-käännöksen ja suuntaavamme seuraavaksi tutkimaan Pohjois-Thaimaata. Mutta suunnitelmat elävät, ja yllättäen huomasimme tutkailevamme karttaa Hua Hinin eteläpuolelta miettiessämme seuraava pysähdyspaikkaa. Koh Samui oli alkanut kiinnostaa sen sadekaudesta huolimatta, mutta emme halunneet harpata niin pitkää väliä näkemättä mitään matkalla. Mutta missä kannattaisi pysähtyä?
Reilu kuukausi ennen reissuun lähtöä olin kysynyt blogissa vinkkejä Kaakkois-Aasiaan ja muistin Pingviinimatkojen Millan suositelleen mielestään mainiota paikkaa Hua Hinistä etelään: Prachuap Khiri Khan -nimistä pientä rantakaupunkia. Pienen googlettelun ja Pingviinimatkojen juttujen lukemisen jälkeen päätimme nopeasti, että Prachuap olisi seuraava pysähdyspaikkamme. Tapahtumarikkaasta matkasta kaupunkiin olenkin jo ehtinyt kirjoittaa täällä.
Ihastuimme pieneen ja autenttiseen Prachuap Khiri Khaniin välittömästi, ja olin pelkkää hymyä kävellessäni pitkin rantabulevardia pian hotelliin kirjautumisen jälkeen. Ei ollut matkamuistokauppiaita, ei tuk-tukin kuljettajia tarjoamassa kyytiä, ei näkynyt Ruotsin lippua mainostamassa lihapullaravintolaa eikä pienten paikallisten ravintoloiden edessä näkynyt yhtäkään sisäänheittäjää.
Aallot olivat niin korkeat, että vesi pärskyi kastelemaan jalkakäytävää ja jouduimme kävelemään autotiellä, mutta sillä ei ollut merkitystä, sillä ei tiellä juurikaan kulkenut autoja. Bangkokin ja Hua Hinin jälkeen Prachuap Khiri Khanin rauha ja aitous oli juuri sitä, mitä olimme kaivanneet.
Seuraavana päivänä heti aamiaisen jälkeen otimme hotellilta polkupyörät maksutta käyttöömme ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin paremmin. Parin temppelin jälkeen poljimme koko keskustan läpi pientä katua pitkin. Verkkaisesti pyöräillessämme näimme avoimista ovista jonkun katsovan telkkaria tai lakaisevan lattiaa, kahvilasta korviimme kantautui iloinen naurunremakka ja aina välillä jostain tulvahti herkullinen ruoan tuoksu. Kukaan ei välittänyt meistä, kukaan ei halunnut meistä mitään, kukaan ei nähnyt meitä pelkkinä rahatukkoina. Kaupunkiin saapuneet satunnaiset turistit eivät vaikuttaneet paikallisten lauantaipäivän askareisiin millään tavalla.
Lopulta tie päättyi ja saavuimme muurille. Etsimme portin, jossa luki Wing 5 ja kävimme rekisteröitymässä muurien sisäpuolella olevassa toimistossa: olimme saapuneet Thaimaan armeijan ilmavoimien tukikohtaan. Meitä ei Prachuap Khiri Khanin sotahistoria kiinnostanut, vaikka siihen olisi voinutkin tutustua alueella olevassa museossa, vaan me halusimme nähdä kaupungin kauneimman rannan, Ao Manaon.
Ja kun sitten vihdoin istuin rannalla aurinkotuolissa puun varjossa, katsellen veden tuntumassa leikkiviä lapsia ja pyyhkien hikeä otsaltani, en olisi voinut olla tyytyväisempi olooni. Ei edes se, että tilaamani soodavesi oli lämpimämpää kuin edessäni aaltoileva meri, voinut häiritä hyvää oloani. Halusin vain kellua siinä hetkessä ja nauttia olostani, olla ajattelematta muuta kuin sitä, kuinka ihanasti Prachuap Khiri Khan vierastaan hemmottelee.
Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, että seuraavana päivänä Prachuap Khiri Khan tarjoaisi minulle kauhunhetkiä.
10 comments
Ihanan oloinen paikka, juuri jotain tällaista haluiaisin itsekin löytää jos vielä joskus Thaikkuihin palaan.
Minä yritän löytää tällaisia paikkoja enemmänkin tällä reissulla! Olen täysin tympääntynyt turistikohteisiin, kun ne on kaikki sitä samaa tyrkyttämistä ja turistien rahoista kilpailemista. Matkakumppani on ensimmäistä kertaa Thaimaassa, ja Hua Hinin ja Samuin Chaweng beachin jälkeen sanoi suorastaan vihaavansa sellaisia paikkoja. Jos onnistuttais löytämään enemmän Prachuapin kaltaisia paikkoja, tulisi tästä reissusta aika täydellinen :)
Oi tää paikka vaikuttaa ihanalta! :) Tosin hieman jäin puolestanne jännittämään, mistä kauhun hetkistä mahtaa olla kyse, kunnon cliffhanger toi loppu…
Prachuap on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jos haluaa nähdä turistikohteita huomattavasti aidompaa Thaimaata! Heh, yritän saada postauksen seuraavan päivän tapahtumista pian ulos :)
Ai mikä ihana muistojen lämmin fiilis näistä kuvista ja jutustasi tuleekaan. Ihana paikka kerrassaan. Ja miten onnelliseksi voi toinen tullakaan siitä, että jaettu vinkki on poikinut toisellekin hymyn huulille ja noin onnellisen hetken reissulle :) Jatkoa tosiaan kuitenkin kauhulla odotellessa… Toivottavasti ei mitään vakavampaa kuin mitä ne meidän kauhun hetket koirien kanssa olivat… Turvallista ja ihanaa matkan jatkoa!
Kiva kuulla, kiitos :) Tämä oli kyllä meille niin passeli paikka, kiitos vielä kerran vinkistä! Ei Prachuapiassa toisenakaan päivänä mitään kamalan kamalaa tapahtunut, omat pelot vaan sai vallan. Ja lisää sydämentykytyksiä toi kyllä ne hemmetin koirat! :D Kiitos!!
Vaikuttaa ihanalta paikalta! Jatkoa todellakin odotellessa :O
Tämä oli aivan ihana paikka, voisin mennä uudestaankin! :)
Hui miten dramaattinen loppu! Jatkoa odotellessa…
Sanotaanko näin, että seuraava päivä oli asteen verran tätä päivää jännittävämpi :D