Sääennuste näytti, että tänään Lesboksella sataisi. Ei mitään kaatosadetta, vaan pientä ilmaa raikastavaa tihkua. Ja sade tietäisi pilviä, joten päivän piti olla erinomainen pienelle pyöräretkelle. Molivosta ainakin Eftaloun kylään, ehkä jopa Skala Sikaminiaksen rannalle saakka, Lesboksen pohjoisrannikkoa kevyesti pyöräillen.
Polkupyörän päivävuokra ei ollut kuin kahdeksan euroa, ja sovimme palauttavamme pyörät vasta seuraavana aamuna jottei olisi kiirettä palata takaisin Molivokseen ennen vuokraamon sulkemisaikaa. Pyörävuokraamon pitäjä kertoi, että reitti Eftalousta Skala Sikaminiakseen on hiekkatietä, mutta “ihan hyvä pyöräillä, kunhan menee rauhallista vauhtia”.
Taivaalla näkyi suuri synkkä pilvi, joten halusimme ehtiä neljän kilometrin päähän Eftalouhun ennen sadetta. Ajattelimme pysähtyvämme siellä johonkin kivaan tavernaan, mutta perille päästyämme huomasimmekin kylän olevan lähes autio. Pari viihtyisän näköistä hotellia ja muutama ravintola olivat suljettuina, eikä missään näkynyt ketään. Vasta kylän toisessa päässä näimme auki olevan tavernan, jossa pysähdyimme syömään parit kreikkalaiset juustopiiraat.
Ja hyvään aikaan pysähdyimmekin, sillä pian alkoi sataa.
Sateen jälkeen aurinko alkoi taas paistaa, ja oli aika jatkaa matkaa. Asvalttitie päättyi ja auringonpaisteessa nopeasti kuivuva hiekka alkoi pöllytä, aivan kuin koskaan ei olisi edes satanut. Hiekkatie toi mukanaan myös jyrkän mäen, jota emme päässeet polkemalla ylös. Tie kiemurteli, mutta jokaisen mutkan jälkeen näkyi vain lisää ylämäkeä, kunnes lopulta olimme mäen päällä ja pystyimme hyppäämään takaisin satulaan ja laskemaan mäen alas.
Meri kimmelsi sinisenä ja tunsin tuulen juuri sopivan viileyden ihollani. Turkki oli niin lähellä, että sinne voisi vaikka uida. Armeijan vene seilasi maiden välissä edestakaisin, todennäköisesti pitäen silmällä mahdollisia pakolaisveneitä – vaikkakin pakolaisvirrat Turkin ja Lesboksen välillä taitavat olla aikaa sitten tyrehtyneet.
Laskettelimme kiemurtelevan tien alas, ja sitten edessämme olkin taas ylämäki, jota en tälläkään kertaa jaksanut polkea kovinkaan pitkälle. Taluttaessani pyörää pari autoa ajoi ohi nostaen vielä enemmän hiekkapölyä ilmaan. Aurinko paistoi jo polttavasi, eikä tiellä ollut lainkaan varjopaikkoja.
Aloin väsyä, polkeminen tuntui jo jaloissa ja pelkäsin migreenin tulevan. Pyöräilykypärä suojasi suoralta auringonpaisteelta, mutta se myös hiosti ja lisäsi tukalaa oloa. Mutta kohta olikin taas alamäki, ja kaikki tuntui vaivan arvoiselta. Kreikkalainen maalaismaisema, upea Egeanmeri ja kaunis kesäpäivä.
Seuraavan mäen päällä tajusimme, että reitti tulisi todennäköisesti olemaan jyrkkää ala- ja ylämäkeä aina Skala Sikaminiakseen saakka. Olimme vasta puolessa välissä matkaa, mutta jo ylämäistä ja kuumuudesta uupuneita – eikä meidän kunto ollut tällaiseen maastoon riittävä. Sateesta ei ollut enää tietoakaan, ja ainoat pilvet näkyivät Turkin yllä. Sadepäivän sijaan tänään olikin koko viikon lämpimin päivä.
Päätimme kääntyä takaisin, sillä mitä pidemmälle menisimme, sitä enemmän meillä olisi mäkiä poljettavana myös paluumatkalla. Vuoristoinen Pohjois-Lesbos oli yllättänyt meidät rankkuudellaan. Reilua tuntia myöhemmin istuimme Molivoksen rantabaarissa uupuneina, mutta tyytyväisinä tekemäämme vaatimattomaan 15 kilometrin pyörälenkkiimme. Kylmä Alfa-olut ei ole koskaan maistunut paremmalta.
Lue myös: Kaksin autiolla saarella – Missä ovat Lesboksen turistit?
