Pakettimatkoista voidaan olla montaa eri mieltä, mutta jos asiasta kysytään meiltä kahdelta usean vuoden työkokemuksen charter-bisneksessä omaavalta, on vastaus simppeli: pakettimatkailu ei ole yhtään hassumpi tapa viettää lomaa, etenkin jos haluaa välttää turhaa säätöä ja päästä siten lomatunnelmaan heti ensihetkestä alkaen. Se tuli taas kerran todistettua juhliessamme Thomaksen synttäreitä viettämällä yhden yön Mallorcan suosituimmassa charter-kohteessa, Playa de Palmassa.

Myönnän, että Playa de Palma ei ollut ykkösvaihtoehtoni suunnitellessani parin päivän irtiottoa, mutta olosuhteiden pakosta halusin viettää yön lähellä Palmaa, helpon siirtymisen päässä. Olimme nimittäin pyytäneet syntymäpäivän ja sitä seuraavan päivän töistä vapaata, mutta täysin putkeen ei toiveiden toteutuminen mennyt: olin yövuorossa syntymäpäivää edeltävän yön ja pääsin töistä aamulla vasta kello kahdeksan, kevyen 12-tuntisen vuoron jälkeen.

image Syntymäpäivälounas erinomaisessa Bagel-kahvilassa Palman keskustassa

Olisin halunnut järjestää Thomakselle oikean hemmottelupäivän kylpylöineen, kuohuvineen ja Michelin-tähditettyine illallisineen, mutta tiesin, että itse en pysyisi tuollaisessa menossa koko päivää mukana. Ja tylsäähän se olisi lähettää synttärisankari lillumaan altaisiin ja poksauttelemaan kuoharipulloja itsekseen, minun vedellessä sikeitä työyön jälkeen. Joten päätin suunnitella mahdollisimman vähän etukäteen, ja jättää tilaa improvisoinnille.

Varasin meille siis hotellin Playa de Palman rantakadulta, vain kymmenen kilometrin päästä kotoamme. En tiennyt tästä viiden kilometrin mittaisesta hotellien reunustamasta rantakaistaleesta etukäteen juurikaan mitään, mutta myöhään iltapäivällä perille saavuttuamme huomasimme saapuneemme todelliseen pakettimatkaparatiisiin.

image

image

Hotellimme kuuluu pohjoismaalaisen valmismatkajärjestäjän valikoimiin, ja sen huomasi myös nuoren vastaanottovirkailijan tavasta selittää meille asiat juurta jaksaen. Eipähän jäänyt epäselväksi kuinka huoneeseen saisi sähköt, miten ilmastointilaite toimii ja missä hotellin ravintola sijaitsee. Pyynnöstäni hän vielä vinkkasi pari cocktail-paikkaa, olimmehan juhlamatkalla, mutta kun hän alkoi selittää Finsk-ravintolasta, otin takapakkia: me emme todellakaan mihinkään suomiravintolaan mene!

Huoneemme, kuten koko hotelli, oli skandinaaviseen makuun sisustettu, ja heti huoneeseen päästyämme loin kaipaavia katseita ihanan muhkeaan sänkyyn: tänä yönä ei tarvitsisi kärsiä kivikovan sängyn aiheuttamasta lonkkakivusta kuten kotimme periespanjalaisessa, pehmeydessään tiiliskiveä vastaavassa sängyssä. Nukkuminen sai kuitenkin odottaa, sillä laukut jätettyämme suuntasimme hotellin rantakadulla olevalle terassille.

image

Ja siinä upeaa rantaa katsellessani, margaritaa siemaillessani ja jalan, pyörällä ja minijunalla ohikulkevia lomalaisia katsellessa se iski: tämähän tuntuu ihan oikealta lomalta! Ja samaa mieltä oli Thomas: vaikka olimme vain kymmenisen kilometriä Palman ulkopuolella, olimme saapuneet lomakohteeseen, jossa ei ollut työajatuksille ja arkiasioille lainkaan sijaa. Saako näin totaalista lomafiilistä hetkessä aikaiseksi missään muualla kuin tällaisessa massaturismikohteessa, josta oikein huokuu helppous ja loma – ja helppo loma? Instant vacation feeling!

Vaikka elettiin jo kesäkauden loppumetrejä, oli rantakadulla kulkeva ihmisvirta loputon: pilvisestä säästä huolimatta jotkut kantoivat uimapatjoja rannalta takaisin hotelleille, toiset suuntasivat jo ravintoloihin drinkeille odottamaan auringonlaskua, flip-flopit läpsyivät, aurinkovoide tuoksui ja bulevardi oli täynnä puheensorinaa, naurua ja lasten riemunkiljahduksia.

Tuntui, että olimme kauempana kuin kymmenen kilometrin päässä kotoamme, arjesta ja kaupunkielämästä, eikä tämä missään nimessä tuntunut vain tavalliselta vapaapäivältä. Tämä totta tosiaankin tuntui lomalta.

image

image

Auringon laskettua ja ihmisten kadottua rantakadulta ravintoloihin kävelimme parin kilometrin päähän Can Pastillaan. Tripadvisorin mukaan alueen paras ravintola on Fins Tapas & Cocktails, ja tämä olikin juuri se sama ravintola, jota vastaanottovirkailija oli yrittänyt suositella meille Finsk-nimellä. Tapakset ja cocktailit kuulosti meille juuri passelilta illalliselta, joten sinne siis!

Jaettuamme suuren salaattiannoksen ja lautasellisen Pa amb Oli -leipiä, alkoi sataa kaatamalla, eikä siitä tullutkaan ihan heti loppua. Mutta voiko olla parempaa paikkaa pitää sadetta, kuin hyvä espanjalainen ravintola, jossa on loputtomat määrät hyvää espanjalaista viiniä?

image

image

image

Paria tuntia myöhemmin sade lakkasi samaan aikaan kun viinipullon pohja tuli näkyviin, joten oli aika hipsiä takaisin hotellille vesilammikoita väistellen. Hotellin aulan kioskista ostimme yösyömisiksi ruotsalaisia makeisia (taas yksi plussa lisää pohjoismaalaisten suosimille hotelleille!), ja huoneessa laitoimme kylpytakit päälle ja istuimme hetken aikaa parvekkeella tuijotellen espanjalaiseen yöhön ja kuunnellen aaltojen pauhua. Loma.

Lopulta minun oli pakko luovuttaa ja kaatua ihanan pehmeään sänkyyn. Tällaisissa hotelleissa tiedetään, mitä pohjoismaalaiset haluavat! Seuraavana päivänä syntymäpäivien juhlinta jatkuisi Michelin-ravintolassa: vaikka Thomas ei kuohuvaa ja kylpylöitä tänä vuonna saanutkaan, oli hän sentään ansainnut edes yhden Michelin-tähden arvoisen elämyksen.

image

image

Jälkeen päin ajateltuna – ja Thomaksen kiitosten perusteella – tällainen minilomasyntymäpäivä olikin aivan nappivalinta. Palasimme seuraavana päivänä kotiin levänneinä ja rentoutuneina, aivan kuin pidemmänkin loman jäljiltä. Lomafiilistä huokuvat ihmiset, kaunis ranta, hyvä hotelli ja erinomainen sänky tekivät sen, että yksi yö Playa de Palmassa tuntui kuin olisimme olleet erinomaisesti onnistuneella valmismatkalla. Näitä lisää!

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Cocktaileja Playa del Inglesin kattojen yllä
Hotellivinkki Tallinnaan: The von Stackelberg Hotel
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

2 kommenttia

  1. Meri / Syö Matkusta Rakasta

    23.10.2016 at 16:26

    Apua, itsekin ehdin jo kauhistua tuon ravintolasuosituksen kohdalla, että ei kai nyt oikeasti jotain tollaista ehdotettu (vaikka epäilemättä jotkut suomalaiset olisivat sitäkin toivoneet), mutta onneksi totuus näytti vähän paremmalta. ;)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      24.10.2016 at 05:13

      Haha, aivan varmasti jotkut olisi sitä toivonut! :D Suomalaiset ei muuten ole ainoita, jotka haluaa syödä kotimaan ravintolassa aina tilaisuuden tullen: Gran Canarialla menin syömään tanskalaisten kavereiden kanssa, ja jos olisin kehdannut, olisin ravintolan nähdessäni jatkanut matkaa jonnekin muualle. Mentiin nimittäin tanskaravintolaan! En tykkää tanskalaisesta ruuasta muutenkaan, enkä todellakaan olisi halunnut syödä sitä Espanjassa…

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog