4 x Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä

Vaikka onnekseni lähes kaikki matkani ovat olleet kokonaisuudessaan onnistuineita, mahtuu joukkoon kuitenkin muutama täysin epäonnistunut, ja suoraan sanottuna paska reissu. Nämä reissut eivät tapahtumahetkellä tuoneet minulle juurikaan iloa, vaan enimmäkseen toivoin olevani jossain ihan muualla. Jälkeen päin en ole juurikaan ajatellut näitä reissuhistoriani mätämunia, sillä eipä niissä mitään positiivista muisteltavaa ole ollutkaan. En kadu, että olen nämäkin paikat nähnyt, ja voisin toki käydä (viimeistä lukuun ottamatta) jokaisessa uudestaankin – hieman erilaisella kattauksella kylläkin.

1. Hanoista Saigoniin, Vietnam

Vietnam

Kymmenen vuotta sitten matkustin ensimmäistä kertaa yksin, ja tuo reissu alkoi Laosista ja päättyi paria kuukautta myöhemmin Balille. Laosista jouduin järkyttävän kamalalle bussireissulle Hanoihin, ja tämä antoikin ensimakua tulevasta. Koko parin viikon mittainen reissu Hanoista Saigoniin oli nimittäin yhtä kärsimystä: hotellit ja taksikuskit yrittivät huijata, vettä satoi kuin saavista, sairastuin, lääkäri huusi kun olin viivytellyt lääkäriin menemisen kanssa, ja tunsin olevani maailman yksinäisin ihminen. Vannoin, että en enää koskaan matkusta Vietnamiin, enkä ikinä minnekään yksin. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä ensimmäinen sooloreissu!

2. Kiipeäminen Mt Kinabalulle, Malesia

Mt Kinabalu

Samalla sooloreissulla päädyin Borneolle, sillä halusin kiivetä Kinabalu-vuorelle. Tässä vaiheessa yksinmatkustaminen maistui jo paremmalta, sillä sateisen Vietnamin jälkeen Malesian aurinko oli saanut matalan mielen piristymään, olin jaksanut olla sosiaalinen enkä enää tuntenut itseäni yksinäiseksi.

En ollut varannut kiipeilylippua etukäteen, joten lähdin aamulla aikaisin bussilla kohti aloituspistettä toiveenani päästä matkaan seuraavana päivänä, jos samana päivänä ei onnistuisi. Yllätyksekseni sainkin heti oppaan ja pääsimme aloittamaan kahden päivän patikoinnin samoin tein. Muuten todella kiva juttu, mutta en ollut ehtinyt syödä aamiaista ja mukanani oli vain keksejä ja pähkinöitä – olin nimittäin ajatellut syöväni aamiaista odotellessani matkaan pääsyä, mutta ei lähtöpaikalla edes tainnut olla mitään kahvilaa siihen tarkoitukseen.

Syömättömyys ja useita tunteja kestävä rankka ylämäkeen kiipeäminen aiheutti sen, että migreenihän siitä sitten tuli – ja sen jälkeen kiipeäminen oli vielä enemmän yhtä helvettiä. Seuraavana päivänä päänsärky oli onneksi poissa, mutta helvetti jatkui kun alas päin tullessa lihakseni olivat niin äärirajoilla, että meinasin lopettaa koko homman kesken ja jäädä sinne vuoren rinteelle loppuiäksi.

Kun joku kysyi, milloin aion tulla Kinabalulle uudestaan, sihahti hampaideni välistä tiukka “never!”. Kesti ainakin viikko, ennen kuin lihakseni olivat parantuneet sen verran, että pystyin kävelemään edes joten kuten normaalisti. Paska reissu, mutta tulipahan käytyä neljässä kilometrissä!

3. Pingviinejä katsomaan Phillip Islandille, Australia

Penguin Parade

Melbournessa asuessani halusin käydä Phillip Islandilla katsomassa kun lukuisat pingviinit palaavat päivän kalastusreissuiltaan rannan pesäkoloihinsa. Sain viikonloppureissulle mukaan miespuolisen kaverini, mutta jälkeen päin ajateltuna olisi sittenkin kannattanut tehdä reissu yksin.

Ennen kyseistä viikonloppua en ollut nähnyt tyyppiä moneen viikkoon, sillä hän oli ollut matkustamassa ympäri Australiaa, ja olin unohtanut, että kundihan oli oikeasti aika ärsyttävä. Kaiken lisäksi hemmo kuvitteli, että meidän välillä olisi ollut muutakin kuin kaveruutta, ja pimenevällä rannalla pingviinejä odotellessamme hän yritti napata kädestäni kiinni ja vetää kainaloon. Onneksi samassa hostellin dormissa yöpyi muitakin, joten vältyin pahemmilta lähentely-yrityksiltä.

Seuraavana päivänä bussi takaisin Melbourneen oli myöhässä, sillä juutuimme liikenneruuhkaan. Minulta nousi savu korvista, sillä en olisi jaksanut kuunnella enää yhtäkään typerää tarinaa tai ällöttävää lepertelyä, vaan olisin vain halunnut reissun jo loppuvan. Minua harmitti, sillä reissusta olisi varmasti tullut todella mahtava, jos vain olisin valinnut reissuseurani paremmin – tai vaikka mennyt Phillip Islandille yksin. Tuon viikonlopun jälkeen emme enää pitäneet yhteyttä. Paska reissu, mutta tulipahan nähtyä pingviinejä!

4. Paskat paratiisisaaret, Indonesia

Gili Air

Olimme kuulleet Gili-saarista hirmuisesti kehuja, joten tokihan siellä piti käydä ollessamme Balilla tammikuussa 2016. Saavuimme ensiksi Gili Airille ja yritimme parin päivän ajan etsiä sitä paratiisisaarta, joka täällä olisi pitänyt olla. Air oli ihan ok, mutta ei se meidän mielestämme ollut lähellekään sen kaiken hehkutuksen arvoinen. Mitä erikoista täällä muka on?

Päätimme sitten siirtyä viereiselle Gili Menolle, sillä ehkä se olisi meidän paratiisisaaremme. “Ooh Menolle! Olette varmaankin häämatkalla?” paikalliset kysyivät, kun he kuulivat lähtöaikeistamme. Menoa toisinaan kutsutaan honeymoon islandiksi, joten vaikka emme häämatkalla olleetkaan, kuulosti saari meille täysin passelilta.

Ja paskan marjat! Romanttisuus oli kaukana, kun saaren katuja pitkin kulkiessamme väistelimme hevosten lantaläjiä, öisin meitä piti hereillä viereisen metsikön miljoonat kovaäänisesti kurnuttavat sammakot, vettä satoi taivaan täydeltä ja saaren ainoan edes joten kuten kelvollisen ravintolan ruoka oli homeessa. Pari päivää jaksoin yrittää pysyä positiivisena, mutta sitten luovutin. Pakenimme Balille kiireen vilkkaa, emmekä kaivanneet Gileille enää koskaan. Been there, done that, ain’t never goin’ back again.

Mikä on sinun surkein reissukokemuksesi?


Piditkö lukemastasi?
Seuraa blogia Instagramissa | Blogit.fi:ssä | Facebookissa | Bloglovinissa


34 comments
  1. Hah, meillä oli juurikin sama kokemus Gileistä, ja vähän tuoreempi eli parin viikon takaa. Ei oikeastaan mitään nähtävää rantojen lisäksi, ja sitten kun kolme päivää kestänyt jatkuva kaatosade alkoi, niin eipä niistä rannoistakaan paljon iloa ollut… :D Koko saaren hiekkapohja muuttui valtaviksi polveen asti ulottuviksi lätäköiksi, joiden läpi sitten yritettiin luovia pimeillä poluilla. Yih. Mutta hirveästihän vaikuttaa aina pienet jutut: se, että siellä oli just nyt liikaa suomalaisia, meidän hotelli oli ällö, sadepäivät osui juuri Gileille, tultiin huijatuiksi toisessa lauttamatkassa ja niin edelleen. Kokemus olisi varmaan ollut ihan eri hyvällä säällä ja hotellilla, jne.

    Hauska kun kirjoitat näistä flopeistakin välillä! :)

    1. Kiva kuulla, että muillakin on samansuuntaisia ajatuksia Gileistä! Ja samanlaisia kokemuksia muutenkin. Mä viihdyin päivän tai pari rantabaarin cabanassa smoothieta siemaillen, kirjaa lukien ja sateen ropinaa kuunnellen, mutta sitten alkoi tympiä. Ja ne hemmetin lammikot, joita ei päässyt kiertämään vaan piti kahlata läpi! Majapaikan edessä olevalla tiellä oli ennen sateita ollut suuri hevosen lantaläjä, ja juuri siihen kohtaan muodostui lätäkkö jota ei voinut kiertää. Ai että oli kiva kahlata sen lantaveden läpi! :D

      Vaikka meillä ensimmäiset päivät Airilla olivat aurinkoisia ja kaikki meni muutenkin ihan hyvin enkä siltikään ihastunut saareen, olen kuitenkin samaa mieltä, että niillä pienillä jutuilla on suuri merkitys. Varsinkin kaikenlainen säätäminen, kuten huijatuksi tuleminen, vaikuttaa kokemukseen aivan varmasti negatiivisesti, oli paikka sitten muuten millainen paratiisi tahansa.

  2. Surkeimmat reissut ovat olleet myös “paskimpia” sanan kirjaimellisessa merkityksessä – Intiaan. Kertan Mumbaissa ja kaksi kertaa Kolkatassa. Vaikka kyseessä ovat (valitettavasti..) olleet työmatkoja, joissa ollaan 5* tähden hotelleissa plus auton kuljettajat, niin aika on jotain säätämistä – jollet ole “paskomassa tavaraa ulos” niin kadulla kaikki roikkuu hihnassa ja kerjää. Onneksi paikallinen kolleega hieman auttoi ja oli “turvamiehenä” ympärillä.. Lisäksi se jatkuva säätäminen otti enemmän kuin “pattiin”. Intiaan en lähtisi hetkeen – en edes lomamatkalle, ja nyt näyttää pahasti taas siltä että työmatka on tulossa piakkoin keväällä. Paskempi juttu…

    Lomamatkoista paskempia ovat olleet lähinnä ne, joissa on valitettavasti tullut sairaaksi kesken matkaa – kohteessa ei ole mitään vikaa..

    1. En ole käynyt Intiassa, ja nyt kieltämättä kiinnostaa entistä vähemmän lähteä sinne lomailemaan :D Ei kuulosta hihasta nykijöineen yhtään sellaiselta, jossa mina viihtyisin – puhummattakaan sitten lähes takuuvarmasta vatsataudista. Joo ei kiitos. Lomalla sairastuminen on aina ikävää, ja varsinkin niin pahasti sairastaminen, että koko loma menee joko hotellin tai sairaalan sängyssä maaten!

  3. Heh, kieltämättä voin niin samaistua näihin hetkiin, ja vaikka ne eivät sillä hetkellä nauratakaan, onneksi jälkikäteen näkee asiat ja tilanteet hieman eri tavalla. Varsinkin pitkään reissussa olleena voi näitä “huonoja matkapäiviä” tulla useammin vastaan, kun tuntuu siltä ettei mikään onnistu tai kaikki on pielessä. Onneksi aina on seuraava päivä! Ja muuten oma kokemukseni Gili Airista oli aika saman suuntainen, en tiedä pitäisikö saarille antaa vielä mahdollisuus seuraavalla Balin reissulla…

    1. Näinhän se on, että huonoja päiviä tulee väistämättä vastaan etenkin kun on reissun päällä pidemmän aikaa. Mutta onneksi yksittäinen päivä ei yleensä tee vielä koko reissusta huonoa. Mulla jäi Gileistä sellainen fiilis, että ei sinne tarvitse enää toiste mennä: jos parhaan reissukaverin kanssa ei paikka natsaa, ei se sitten natsaa koskaan :)

  4. Sää vaikuttaa niin paljon siihen onko reissukokemus hyvä vai ei! Kaikki paskat reissut mitä itselle tuli mieleen liittyivät jotenkin kehnoon säähän tai ruokamyrkytykseen. Mun kehnoin kokemus oli 4 vuotta sitten Gambiassa. Meidän hotelli ei ollut vielä valmistunut kun sinne tultiin ja meidät sijoitettiin ihan kamalaan läävään ensimmäisiksi päiviksi. Samana päivänä kun saimme uuden huoneen, minulle tuli elämäni pahin vatsatauti, jonka kourissa meni sitten loppureissu.

    1. Eikä! Ihan kauhea loman aloitus kun upouuden hotellin sijasta joutuukin aluksi hirveään läävään. Ja sitten perään vielä kamala vatsatauti :( Veikkaan, että ei tainnut kauhean hyvät muistot jäädä tuosta Gambian-lomasta…

  5. Mun täytyy kyllä ihan tosissaan miettiä, että onko oikeasti jotain todella PASKAA reissua takana päin. Ja nyt en kyllä äkkiseltään keksi..Monta sellaista matkaa tai kohdetta on kyllä, joissa odotukset ovat olleet korkeammalla kuin itse reissu on sitten antanutkaan. Toki yhtenä hirveytenä täytyy mainita meidän matka Indonesian Sulawesille, joka oli aivan fiasko alusta loppuun, mutta koska kohteessa odotti todellakin paratiisisaari ja seuraava viikko saarilla muuttui reissun kohokohdaksi, on tuo fiaskokin muuttunut mielessä vain huvittavaksi koettelumkseksi.

    1. Ihana juttu, että huonosti mennyt matka muuttuikin perille päästyä kaiken fiaskon arvoiseksi :) Ja mahtava juttu muutenkin, että kohdallesi ei ole sattunut superhuonoja reissuja. Oma asennehan siihen toki vaikuttaa!

  6. Ekalla Thaimaan reissulla menin Koh Samuille kuultuani sen olevan upea paratiisi. No, satuin tietysti tietämättömänä samalle rannalle, kuin miljoonat keski-ikäiset speedo-uikkariukot. Kadut olivat täynnä ruotsalaista ruokaa tarjoavia ravintoloita ja joka toinen myyjä huuteli minulle suomeksi “Terve!”. Seuraavana aamuna lähdin lautalla toiselle saarelle, en kestänyt paikkaa yhtään. No, tulipahan nähtyä. :D Tuoreempi paska reissu on viime vuodelta Glasgow’sta. Vierailu yhtä hautausmaata lukuunottamatta oli niin pettymys, että en varmaan toiste ko. kaupunkiin mene. Ihmiset, hostelli ja oikeastaan kaikki oli aivan perseestä! Oma asenne ja mieliala tietysti vaikuttaa, mutta kaikki ei vaan voi tykätä kaikesta.

    1. Haha, speedo-uikkariukot :D Mä vielä tykkäsin Samuista ekalla reissulla 2006, mutta kymmentä vuotta myöhemmin tajusin sen olevan aivan kamala paikka. Vaikka kaipa sielläkin jotain rauhallisempia ja kivempia alueita on kuin se suosituin turistialua, mutta eipä minulla ole enää mitään hinkua lähteä niitä etsimään kun kivempiakin saaria Thaimaassa on. Mielenkiintoista kuulla, että Glasgow oli sulle pettymys. Ikävä tietenkin, että näin oli, mutta jos mä sinne joskus päädyn, niin eipähän ole odotukset liian korkealla ja sitten saatankin yllättyä positiivisesti :)

  7. Niinhän se vähän on, että jos olosuhteet on päin persausta niin hienoimmistakin kohteista lähtee viehätys tai sitä ei pääse syntymäänkään. Useinhan vika ei ole itsessään paikassa, vaan siinä mitä siellä tapahtuu ja kokee. Surkeessakin kohteessa taas voi kokea hienon reissun, jos vaikka seura on oikeanlaista. Myös se jos odotukset ovat kovat ennakkotietojen perusteella ja sitten paikan päällä ei olekaan niin mahtavaa, niin tästähän voi seurata pettymyksen tunteet ja jopa paska reissu -vibat.
    Itellä varmaan huonoimmat reissumuistot liittyy siihen, kun Sziget -festareilla krapulaksi luultu olotila jatkuikin useamman päivän sairaalareissuksi ja tietenkin festarien keskeytymiseen omalta osalta ja lopulta karmeassa olossa kotiin lentäen ja kentältä suoraan jatkoille vielä sairaalaan. Seuraavan vuoden Sziget jäi sit väliin, mutta kahden vuoden päästä uskalsin taas lähteä :P

    1. Totta, just näinhän se on! Reissun onnistumiseen tai epäonnistumiseen vaikuttaa niin monet asiat, ja paikka itsessään on loppujen lopuksi aika pienessä osassa siinä. Omat odotukset on mulla useimmiten se suurin tekijä, ja etenkin niin päin, että jos kuulen paikasta vain kehuja, on hyvin todennäköistä että petyn siihen. Siksi yritänkin aina suhtautua hehkutuksiin kriittisesti ja mennä uuteen paikkaan ilman odotuksia. Vaikka eihän se aina tietenkään onnistu, ja Gilit on siitä hyvä esimerkki.

      Huh, mikä festarikokemus! Ei ihme, että seuraavana vuonna jäi festit väliin, sillä tuosta reissusta tuskin jäi kovin mukavat muistot!

  8. Huh, mitä tarinoita. Naurattavat tosiaan vain jälkikäteen, jos silloinkaan. Mulla nuo paskat kokemukset liittyvät usein yksin syömiseen ja ulkopuolisuuden tunteeseen, jolloin helposti jää hengaamaan hotellihuoneeseen, vaikka piti ihanasti istuskella kahviloissa ja loikoilla puistoissa. Sää on toinen, joka saattaa pilata reissun. Etenkin purjehdusreissujen myrskyt ovat syöpyneet mieleen. Vatsataudit ovat tietysti sellaisia myös, mutta niiltä ei voi välttyä juuri kukaan. Ei siis mitään verrattuna sun kokemuksiin!

    1. Minullekin on niin tuttua tuo, että yksin reissatessa yksin syöminen tökkii ja toisinaan on vain mukavampi jäädä hotellihuoneeseen kuin lähteä itsekseen seikkailemaan. Tähän mulla auttaa se, että yövyn useimmiten hostellissa, niin siellä ei viihdy niin hyvin kuin omassa hotellihuoneessa, vaan mieluummin sitten lähtee vaikka notkumaan kivoihin kahviloihin.

  9. Hahha voi että, sainpas päivän naurut. :’DD Voin kuvitella miten hirveää on ollut olla tuolla Mt Kotakinabalulla. Itseasissa munkin paskin reissu liittyy yhteen kertaan Gileillä (tykkään kovasti Menosta ja Airista) – mulle tuli silloisen poikaystäväni kanssa ero Trawanganilla ja parisuhdematka muuttui sitten kesken reissun soolomatkaksi, jossa piti matkustaa yksin takaisin Balille sekä Bangkokiin. Oli suoraan sanottuna aika perseestä olla yksin loppuloma, sillä en tykkää yhtään esimerkiksi istua ravintolassa iltaa yksin. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. :’DDD

    1. Voi apua, ero kesken reissun! Siinä varmasti reissufiilis latistui pohjalukemiin :( Tästä tulikin mieleen, että minähän olen kerran ollut reissussa hiuskarvan varassa sitkutelleessa parisuhteessa silloisen poikaystävän kotimaassa. Oli niin paska fiilis koko reissun, ja piti teeskennellä tyypin perheen edessä että kaikki oli hyvin vaikka kahden kesken ollessamme vain riitelimme. Erosimme reissun jälkeen. Sekin reissu olisi muuten kuulunut tähän postaukseen, mutta se oli ilmeisesti niin kamala kokemus että olin haudannut sen sen verran syvälle, että se ei edes tullut mieleen tätä juttua kirjoittaessani.

      1. Joo se oli kyllä aika mielenkiintoinen kokemus, ei ollut suunnitelmissa viettää solomatkaa. Ehkä juuri tuon kokemuksen takia oon saanut vähän kammoja yksin matkustamisesta, joten sen takia en oo toteuttanut sellaisia reissuja. Tosin tuokin parisuhde oli samoin hiuskarvan varassa, olisi varmana pitänyt jättää menemättä koko reissulle. Minkäs teet, kun kaikki oli jo maksettu niin eihän sitä nyt Balin reissusta voinut kieltäytyä enää. :) Oh voi ei, ei kyllä kuulosta tuo siunkaan kokemus kivalta – epämiellyttävää varmaan ollut olla hänen perheensä kanssa esittäen, että kaikki olisi hyvin. Toivottavasti en herättänyt henkiin liikaa tätä siun kamalaa kokemusta Terhi! <3

        1. Haha, näin minäkin ajattelin omalle reissulle lähtiessäni: määränpää kun oli Uusi-Seelanti, niin ajattelin kestäväni reissusta vaikka hammasta purren, mutta NZ ei jäisi väliin! Ja kyllähän sen kesti, vaikka ei reissusta jäänytkään mitkään huikeat muistot.

          Et sinä sentään repinyt mun haavoja auki, hyvä vaan välillä aina saada muistutus siitä kuinka hyvässä suhteessa on nyt verrattuna edelliseen :D :D

  10. Heh, reissaaminen on välillä rankkaa :) Mies on myös kiivennyt Mt Kinabalun ja se ei ole jäänyt senkään mieleen positiivisena kokemuksena. Hmm, paskoista reissukokemuksista tulee mieleen lähinnä hirveitä majoituksia. Viimeisimpänä yö vuoristotaudissa rotat seurana Bhutanissa ei ollut kovin positiivinen kokemus, vaikka muuten upea paikka olikin.

    1. Huh, rotat huonekaverina ei todellakaan ole mikään mukavin juttu, ja siihen vielä päälle vuoristotauti! Mulla on yksi rottakokemus Malesian Perhentianilta: heräsin yöllä siihen kun samassa sängyssä nukkunut kaverini alkoi kiljua: hän oli herännyt siihen kun rotta oli hänen rinnan päällä. Oli ollut sängyssämme ilmeisesti jonkun tovin, kun hänen yöpaitana toimineen hupparin naruja oli pureskeltu…

  11. :D Olipa hauska juttu! Pitäisi varmaan itsekin koostaa tälläinen :D
    Tuo Kinabalu voisi olla mulle melko makea kokemus. Pitää laittaa se muistiin :D Hauska että jonkun paskasta kokemuksesta voi löytää itselleen mahdollisen kohteen. Me käytiin Gileillä 2013-2014 ja nimenomaan Meno oli aika mukava kokemus meille :) Trawangan oli jäätävä, siitä ei pääse mihinkään. Mutta Menolla asuttiin reilu viikko saaren pohjois-osassa ja melko rauhassa saimme siellä olla :) Voi olla, että vuosi vuodelta saaret “pilaantuvat” entisestään.

    1. Mä uskon, että monien muiden mielestä Kinabalulle kiipeäminen on ihan huikea juttu, mutta tällaiselle kokemattomalle sohvaperunalle se oli pelkkää kärsimystä :D Me ei onneksi menty Trawangille ollenkaan, se olisi varmasti ollut viimeinen niitti koko surkealle Gili-kokemukselle. Se jääköön paikaksi, joka jää minulta ikuisiksi ajoiksi näkemättä… :)

  12. Täytyy myöntää, että Gilit oli mullekin vähän yllätys. Ei nyt sentään pettymys, mutta kyllä mäkin siellä kiertelin niitä saaria ja ihmettelin, että missä se paratiisi oikein on. Mutta todella moni tykkää niistä hullunu, meitä on vaan siis niin erilaisia.

  13. Itse matkustin ekaa kertaa yksin Lontooseen, mikä oli ihan ok ja suht kotoisa. Mutta tokalla kerralla yritin näppäränä mennä Budapestiin. Jo heti lentokentältä taksilla lähtiessä tuli sellanen olo, ettei halua olla siellä ja taksikuski oli vähän törkeä ja olin vielä fiksuna varannut hotellin kauimmasta nurkasta ja taksimatka kentältä maksoi 50€. En ymmärtänyt julkisesta liikenteestä juurikaan mitään, joten nähtävyyksille pääsy oli hankalaa.

    Ekana iltana tilasinkin hotlaan pizzan ja katsoin Lotr:ia. Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen päätinkin lähteä pois, sillä en haluaisi viittä päivää olla siellä, kun en ymmärrä yhtään mitään eikä kukaan melkein osaa englantia. Pakkasin siis reppuni ja ilmoitin respaan että lähden pois. Peruin myös lentoni ja suuntasin juna-asemalle. Bussikuskikin alkoi huutaa kun ei ollut tasarahaa, vaikka en olisi edes siinä tilanteessa halunnut rahoja takaisin vaan halusin vaan pois sieltä. Itkuhan siinä meinasi tulla. Onneksi joku tyttö auttoi vaihtamaan rahani.

    Otin junan Prahaan. Olin perillä keskiyöllä. Suuntasin heti lentokentälle, toivoen että saisin lipun kotiin. No. Kaikki oli yöllä suljettu. Tämähän sitten nukkui lentokentän pöydän ääressä. Aamulla piti äidin kanssa puhelimessa pyytää omat pankkitunnukset että sai lipun ostettua ja vihdoinkin pääsi odottamaan konetta ja kotiin.

    Olisin ehkä halunnut tutkia Prahaa, joka tuntui paljon Unkaria kutsuvammalta, mutta keskiyöllä oli mahdotonta alkaa etsiä hostellia taksista. Prahaan voisin mennä takaisin yksinkin, mutta Unkariin en ikinä enää yrittäisi yksin. En tiedä mikä siellä oli, mutta oli en ikinä ole ollut missään missä olo oli niin ei-tervetullut.

    x Lilly
    Insta: @TheLillyPierce
    Blog: http://bellefernal.com

    1. Voiko noin kädetöntä ihmistä oikeesti olla olemassa??? Parempi että matkustaa vaan isin ja äidin kaa.

    2. Voi ei, kuulostaa ikävältä tuo Budapestin-matka! Joskus vaan käy noin, että tuntuu että kaikki menee pieleen. Ja vaikka ei mitään suuren suuria ongelmia olisikaan, niin monta pientä kun kasaantuu, alkavat ne tuntua suurelta. Harmi kyllä, että kävi noin, sillä Budapest on todella kiva kaupunki ja yksin matkustavallekin helppo. Ja kyllä siellä ihan hyvin puhutaan englantia, ei kylläkään kaikki, mutta sinulle kävi kaikin puolin huono tuuri että kohdallesi osui juuri ne kielitaidottomat. Ja unkarilaiset eivät ole tunnettuja ystävällisyydestään, joten sinne mennessä kannattaa varautua joiden asiakaspalvelijoiden tylyyteen :D Jos vielä joskus palaat sinne, niin vinkkinä se, että Google Maps -sovelluksen julkisen liikenteen reittiohjelma toimii Budapestissa kuin unelma!

      Kiitos tarinasi jakamisesta! Toivon sulle paremmin onnistuneita (soolo)reissuja jatkossa! :)

  14. Minulla ei ole sisällöllisesti surkeita reissuja kovin monta, mutta viime “kesänä” olin kaksi viikkoa Lapissa niin että oli yksi päivä, ettei satanut lainkaan. Kun olin kaksi viikkoa Amazoniassa, oli kaksi päivää ilman pisaraakaan vettä. Lapissa tuli vielä räntää, pohjoisempana oli tullut lunta.
    Sitten oli se reissu Amazonasiin. Pakko sanoa, että se, että on ilman sähköä pimenevät illat ja vaatteet rupeavat mätänemään päälle, kun koskaan ei ole kuivaa missään, on henkisesti kuluttavaa.
    Kaksi ihan äärimmäistä ilmastoa panee miettimään, onko mikään ilmasto hyvä. Itse asiassa olen tykännyt aina aavikon ilmastosta. Kuuma tai kylmä, aina kuitenkin kuiva. Kylmältäkin pystyy suojautumaan, kunhan ei kastu. Kylmä ja märkä on ehkä pahin kombinaatio ikinä missään.
    Ai niin, Amazoniassa oli eläimiä, jonka pisto johtaa sairaalaan tai jopa hautaan. Väliin kimpussa oli sellaisia eläimiä, mitä ei ole edes virallisesti löydetty vielä. Se on hyvä muistaa tropiikissa aina.

    1. Olen aivan samaa mieltä, että kylmä ja märkä on kamalin kombo! Ihan noin hirveitä kastumiskokemuksia ei minulla ole, mutta voin vain kuvitella kuinka jatkuva märissä vaatteissa oleminen ja paleleminen alkaa jo nakertaa mieltä. Jostain syystä noiden ötököiden ajattelu (sen kosteuden lisäksi) aiheuttaa sen, että en kyllä haaveile Amazoniin menemisestä…

  15. Onneksi näille voi nauraa jälkikäteen! :D Vietnamissa tuota huijaamista kyllä esiintyy aika runsaasti, ja esimerkiksi parempi puoliskoni on aika vakaasti sen takia sitä mieltä, että Vietnamiin emme enää palaa.

    Oma paskin reissuni tähän mennessä osui viime syksyyn, kun kävimme Maltalla. Reissussa meni pieleen surkean sään lisäksi hotellivalinta (kamala jättiresortti, jonka aamiaishallissa olisi tarvinnut kuulosuojaimet). Läheinen makasi vakavasti sairaana sairaalassa reissun aikana, mikä aiheutti jäätävää huolta, ja lisäksi Hemmo vielä sairastui reissussa vatsatautiin ja makailin itse hotellissa “omaa vuoroa odotellen” Hemmon laatoittaessa kylppäriä. (Tauti ei onneksi koskaan tullut mulle!) Lisäksi Malta ei yhtään vakuuttanut kohteena, mokoma ankea kivisaari. :D Että joo, tulipahan käytyä. :D

    1. No joo, onneksi näille voi jo jälkeen päin nauraa! Vietnam oli yllätys muiden Kaakkois-Aasian maiden jälkeen huijaamisen suhteen. Ärsytti suunnattomasti, kun väsyneenä raahaa rinkkaa ympäri helteistä kaupunkia löytääkseen kivan majoituksen ja sitten kun sellaisen löytää vielä kohtuuhinnalla, niin ei se sitten olekaan se näytetty huone, vaan joku kämäinen koppi haisevan kujan perällä.

      Voi ei, sairastapaukset lomalla ovat vielä ikävämpiä kuin kotona. Siinä on vaikea saada minkäänlaista lomafiilistä kun on huoli läheisestä, ja ymmärrettävästikin lomasta ei jää hyvät fiilikset. Toivottavasti läheistäsi hoidettiin hyvin ja terveeksi! Mutta hei, jos haluaa positiivisesti ajatella, niin onneksi se oli juuri Maltan loma mikä meni mönkään, eikä mailman ihanimmalla paratiisisaarella lomailu :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

You May Also Like