Olen aina lukenut paljon, mutta muutama vuosi sitten huomasin tarttuvani kirjaan enää harvoin. Tuntui, että en enää malttanut vain olla paikoillaan ja syventyä kirjaan, vaan minulle oli syntynyt todella huono tapa tehdä montaa asiaa yhtäaikaa. Kirjaa lukiessa kun ei voi tehdä niin kuin tv-sarjaa katsoessa: ei voi selailla samalla Instagramia, käsitellä blogiin tulevia valokuvia tai edes neuloa.
Yritin päästä tästä jatkuvasta multitaskaamisesta eroon, mutta huonolla menestyksellä. Halusin palata kirjojen pariin, mutta aina oli mukamas niin paljon kaikkea muutakin tehtävää, että lukeminen jäi listan hännille. Lisäksi ulkomailla asuessa on vaikea päästä käsiksi suomenkieliseen kirjallisuuteen: vaikka luen kirjoja sujuvasti englanniksi, kaipaan kirjoilta viihdykkeen lisäksi myös sitä, että ne rikastuttavat ulkomailla asuttujen vuosien aikana vähemmällä käytöllä ollutta äidinkieltäni.
Sitten onneksi löysin äänikirjat. Ensiksi kuuntelin kirjaa vain lenkillä käydessäni, mutta pikku hiljaa pistin kirjan pyörimään myös autolla ajaessa, siivotessa ja ruokaa laittaessa. Ja nukkumaan mennessä: äänikirjan kuuntelu on parasta lääkettä rentoutumiseen – ja nukahdankin iltaisin kirjaa kuunnellessani lähes aina!
Viimeisen puolen vuoden aikana olen kuunnellut hurjan määrän BookBeat-sovelluksessa olevia kirjoja, joista kokosin parhaat äänikirjavinkit tähän postaukseen. Jos sinulla ei ole vielä BookBeatia, kannattaa googlettaa tarjouskoodeja kuukauden maksuttomaan kokeiluun (en linkkaa koodeja tähän, sillä tämä ei ole yhteistyöpostaus!).
John Irving: Oman elämänsä sankari
Olen lukenut muutamia John Irvingin kirjoja ja pitänyt niistä hurjasti, joten olin riemuissani löytäessäni Irvingin teoksia BookBeatin kirjastosta. Ensiksi kuuntelin Ihmeiden tien, joka ei ollut parasta Irvingiä, mutta menetteli. Sen jälkeen oli vuorossa Oman elämänsä sankari, joka osui ja upposi. Teos ei todellakaan ole mikään uutuus, sillä se on julkaistu jo vuonna 1985 ja siitä tehty elokuva sai ensi-iltansa vuonna 1999, mutta minun lukulistalle se ei ollut aikaisemmin päätynyt.
Oman elämänsä sankari kertoo orpokodista, luvattomasti abortteja tekevästä lääkäristä ja orvosta, jota kukaan ei adoptoi. Viime vuosisadan alkupuoliskolle sijoittuvaan tarinaan mahtuu niin kaipuuta, rakkautta, onnellisia ja onnettomia ihmiskohtaloita kuin myös ihmisten ja valtioiden välistä sotaa, kostoa ja juonitteluakin. Jos et ole koskaan lukenut Irvingiä, on tästä hyvä aloittaa!
Kirjan lukijana on minun ehdoton suosikkini Jukka Pitkänen.
Anja Snellman: Kaikkien toiveiden kylä
Elämä on juhla, sanovat kreetalaiset, ja sinut on kutsuttu.
Kaikkien toiveiden kylä nousi kuuntelulistani kärkeen heti kuultuani kirjan kertovan Kreetasta. Anja Snellman on asunut Haniassa viimeisen lähes 30 vuoden ajan useita pitkiä ajanjaksoja ja tietää siten Kreetasta hyvin, hyvin paljon – ja tämän todellakin huomaa kirjasta.
Kaikkien toiveiden kylä kertoo Kreetalla työskentelevästä nuoresta oppaasta Monikasta, joka onnettomuuden seurauksena päätyy pieneen vuoristokylään 93-vuotiaan Agaven hoiviin. Vaikka kirjan kylä on kuvitteellinen, on Anja sijoittanut sen jonnekin tänne meidän seuduille, Tavronitiksesta etelään. Ja mainitaanpa tuo meidän parin kilometrin päässä oleva isompi kylä pariinkin kertaan! Lisäksi opasaspekti on minulle, Kreetallakin oppaana työskenneelle, herkullinen kiinnekohta, joten kirja imaisi välittömästi mukaansa.
Vaikka opaselämä tai edes Kreeta eivät olisi tuttuja, kannattaa tutustua tähän Anja Snellmanin uutuusteokseen. Kirjan kieli on juuri niin rikasta, mehukasta ja runsasta kuin kirjalta voin vain toivoa: jos saan tällaisia kirjoja kuunneltavakseni (tai luettavakseni) niin kauan kuin asun ulkomailla, ei ole pelkoa suomeni heikkenemisestä – päin vastoin!
Kirjan lukijana on Erja Manto, jonka ihana ääni sopii kirjaan kuin nenä päähän. Ah, miten ihana ääni! Hänen vuoksensa suosittelenkin kuuntelemaan tämän kirjan, ei lukemaan: hän on kuin aikuisten satutäti.
Satu Rämö & Hanne Valtari: Unelmahommissa
Unelmahommissa-kirjaa hehkutettiin todella paljon blogeissa pitkin viime vuotta, mutta minä pääsin kirjaan käsiksi vasta nyt keväällä löydettyäni BookBeatin. Kaiken hypetyksen jälkeen en uskaltanut odottaa kirjalta kovinkaan paljoa, sillä en halunnut pettyä, mutta Unelmahommissa ylitti kaikki minun salaisimmatkin toiveeni.
Jos olet yhtään niin kuin minä, ja haaveilet edes silloin tällöin olevasi itse itsesi pomo, lue tai kuuntele tämä kirja! Vitsit, mikä inspiraatioläjäys! Kirja sai todella miettimään omaa unelmaduuniani, ja vaikka en tarkalleen vielä tiedäkään mikä se olisi, tiedän kuitenkin sen, että se ei oikeasti ole mikään niistä töistä, joita olen viimeisen neljän vuoden aikana tehnyt.
Yrittäjyys on ollut mielessäni jo pitkään, mutta toimiva liikeidea ei ole vielä täysin selvä. Mutta jos olisi, ja sen toteuttaminen olisi vain rohkeudesta kiinni, olisin jo puolivälissä tämän kirjan kuuntelua pistänyt pöhinäksi (siitäkin huolimatta, että kirjassa ei houkutella hyppäämään pää edelle tuntemattomaan, vaan kehotetaan esimerkiksi hakeutumaan kukkakauppaan harjoitteluun ja floristikurssille ennen oman puodin perustamista. Järkevyys ei kuitenkaan ole aina se kaikkein suurin hyveeni).
Ensimmäisellä kerralla kuuntelin Unelmahommissa ahmien, toisella kerralla hitaammin ja kirjoittaen ajatuksia ja inspiroivia pätkiä muistiin. Siis kyllä: kuuntelin kirjan lähes heti perään uudestaan.
Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe
Jos luet tai kuuntelet vain yhden kirjan tänä syksynä, anna sen olla Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe. Tämä Pulitzerilla palkittu kirja on kenties kaunein koskaan lukemani (siis kuuntelemani, mutta ymmärtänet pointtini).
Olen nirso käännösten suhteen, ja vaihdan helposti englanninkieliseen versioon jos käännös on tönkkö ja huomaan liian usein miettiväni kuinka kirjailija on itse tietyn asian ilmaissut. Hanna Tarkan käännöstyö on kuitenkin loistava, ja sekä tarinan että yksittäisten lauseiden kauneus vei minut niin tyystin mukanaan, että en ärsyttävään tapaani jäänyt miettimään alkuperäisiä lauseita ja sanavalintoja.
Kaikki se valo jota emme näe kertoo sokeasta pariisilaistytöstä ja orvosta saksalaispojasta toisen maailmansodan kaaoksessa. Valtaosan kirjasta päähenkilöiden tarinat kulkevat erillään, mutta kuten arvata saattaa, tulevat heidän tiensä kohtaamaan. Oman lisänsä tarinaan antaa Liekehtiväksi mereksi kutsuttu timantti, jonka väitetään tekevän kantajansa kuolemattomaksi.
Kirjaa on kritisoitu latteaksi ja liian pitkäksi venytetyksi, mutta minä olisin voinut kuunnella Anthony Doerria Jukka Pitkäsen lukemana vielä toiset 16 tuntia.
Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas
Onko kukaan samaa mieltä kanssani, kun sanon Kjell Westön olevan kuin Suomen John Irving? Myönnän, että en ole kummankaan tuotannon niin suuri asiantuntija, että osaisin perustella vakuuttavasti väitettäni, mutta muutaman kerran on tuollainen ajatus käväissyt mielessäni.
Ennen Rikinkeltaista taivasta olin lukenut Kjell Westöltä kaksi tai kolme kirjaa. Yksi niistä oli Missä kuljimme kerran, josta pidin luettuna, mutta äänikirjana en saanut teoksesta otetta. Huomattavasti paremmin toimi Rikinkeltainen taivas, joka äänikirjanakin tempaisee mukaansa, ja kirjan kuuntelua ei malta lopettaa.
Rikinkeltainen taivas on kolmen sukupolven kuvaus 1960-luvulta nykypäivään. Kertoja tutustuu lapsena perheensä kesäpaikan lähellä sijaitsevan kartanon varakkaan perheen sisaruksiin: vuosien varrella pojasta tulee hänen paras ystävänsä ja tytöstä rakastettu. Välillä välit etääntyvät ja sitten taas lähentyvät, mutta sisarukset pysyvät kertojan elämässä aina kesäisestä ensitapaamisesta saakka.
Hyvän kirjan loppumisen aiheuttaman tyhjän aukon saa parhaiten täytettyä aloittamalla heti perään uuden kirjan, ja parasta onkin, kun lukujonossa on aina muutama kirja odottamassa vuoroaan. Tämän vuoksi auta minua ja muita äänikirjoista innostunutta, ja jaa sinun parhaat äänikirjavinkit kommenteissa!
4 comments
Mun on pakko myöntää, etten ole koskaan (aikuisiällä) kuunnellut äänikirjoja. Olen kyllä monesti miettinyt sitä, mutta olevinaan aika ei riitä ja kuten sinäkin alussa kerroit, ajatus kirjasta jää helposti to do-listan hännille.
Olen yrittänyt kuunnella äänikirjoja mutta ne eivät ole olleet oikein minun juttu. Lenkeillä olen kuunnellut ja esimerkiksi viime keväänä kuuntelin Aki Hintsan elämäkerran BookBeatin kautta.
Äänikirjat ovst kiinnostaneet jo pitkään, mutta en ole saanut tilattua niitä. Nyt täytyy ehkä ottaa itseään niskasta kiinni ja tilata. Lukeminen on rentouttavaa, mutta kun aika ei aina riitä. Äänikirjoja voisi kuunnella työmatkalla tai autoa ajaessa.
Minulle on suositeltu todella paljon nyt äänikirjoja, ihan siitä syystä, että en oikein ehdi enää lukea. Lukeminen vie aikaa ompelusta sekä neulomisesta, siksi olisikin ihan parasta kun ompelun lomassa kuuntelee kirjaa samalla :)