Matkaoppaana ollessani saimme aina esittää muutaman toiveen minne haluaisimme seuraavaksi mennä. Tai oikeammin: me haimme haluamiimme kohteisiin ja kerroimme miksi juuri minä olisin paras juuri siellä. Olin oppaana kahteen kertaan, ensiksi kaksi vuotta suuressa firmassa ja vuoden tauon jälkeen 2,5 vuotta pienemmällä matkanjärjestäjällä. Suuressa firmassa oppaat olivat vain numeroita, jotka sijoitettiin lähes tulkoon summamutikassa kohteisiin, mutta pienenessä firmassa henkilöstövastaavat oppivat tuntemaan oppaat nopeasti ja heillä usein oli suunnitelma oppaiden varalle jo ennen kuin he saivat oppaiden hakemukset hyppysiinsä, tai siltä ainakin tuntui.

Yhtenä tylsänä loppusyksyisenä toimistopäivänä Fuerteventuralla selailin työnantajani nettisivuja saadakseni inspiraatiota minne haluaisin kesäksi töihin. Tiesin jo, että yksi vaihtoehdoistani tulisi olemaan takuuvarmasti Kroatia, mutta mitä varavaihtoehtoja laittaisin hakemukseeni? Kävin kaikki kohteet järjestelmällisesti läpi, kunnes osuin kreikkalaisesta Pargan kylästä kertovalle sivulle. Luin esittelytekstin kerran, ja heti perään uudestaan. Tämän jälkeen katsoin kuvat läpi, ja viimeistään siinä vaiheessa tiesin, että tuonne minä haluan. Ja tunne ei ollut lainkaan sellainen, että tuonne olisi kiva päästä, vaan ennemminkin, että tuonne minun täytyy päästä.

image

image

image

Kun hakuaika koitti, laitoin kuitenkin sen Kroatian ykköstoiveekseni, koska olin haaveillut siitä jo vuosia. Parga tuli toisena vaihtoehtona ja jotenkin olin todella varma, että siellä tulisin viettämään tulevan kesäni. Fuerteventuran syksyn jälkeen minut oli siirretty talveksi Kuubaan, ja koska vastaus kesän kohteesta tuli sähköpostitse, olivat oppaat huonojen nettiyhteyksien äärellä lähes hermoraunioina vastauksia odotellessaan.

Olin hotellikäynneillä kun en enää malttanut odottaa, vaan maksoin hotellin järkyttävän kalliin internet-maksun ja pääsin tarkistamaan olinko jo saanut tämän tulevaisuuteni määräävän sähköpostin. Kyllä, siellä se odotti. Ja kuten arvasin, sähköpostissa minut toivotettiin tervetulleeksi työskentelemään Kreikan Pargaan kesäkaudeksi 2013.

Kun muutama kuukausi myöhemmin saavuin Pargaan, rakastuin tähän pieneen ja uskomattoman idylliseen kylään heti ensisilmäyksellä. Heti ensimmäisenä iltanani kävimme uusien työkavereideni kanssa syömässä ja parilla drinkillä. Ja heti ensimmäisenä iltana silmäni kiinnittyi henkilöön, jonka vuoksi palaisin Pargaan uudestaan – ja jopa suunnittelisin sinne pysyvää muuttoa.

image

image

image

image

Ihana kesä kului nopeasti: pienessä kylässä oli yllättävän helppo keksiä tekemistä, ja jos paikka alkoi käydä pieneksi, niin ainahan pääsi vaikka Korfulle, Lefkakselle tai jopa Albanian puolelle. Turkoosi Joonianmeri houkutteli uimaan ja ottamaan aurinkoa joko Pargan omalla Krioneri-rannalla tai läheisillä Valtoksen, Lichnoksen ja Sarakinikon rannoilla. Lenkkeilijää hemmotteli upeat luontomaisemat ja oliivilehdot, jotka alkoivat heti kylän keskustan ulkopuolelta.

Kreikkalainen mies on huomaavainen, hellä ja hauska. Ja kotiseuturakas. Mutta miksipä ei olisi, jos on varttunut niinkin ihanassa paikassa kuin Parga? Tämä ei ollut missään nimessä huono asia, luulin. Kunnes menin talviunilla olevaan Pargaan takaisin seuraavan vuoden alkukeväällä. Suhteemme oli tässä vaiheessa ollut kaukona koko pitkän talven paria lyhyttä viikon tai parin tapaamista lukuun ottamatta. Olimme jo alustavasti puhuneet siitä, että jos muuttaisin Pargaan lähitulevaisuudessa pysyvästi.

image

image

image

image

Kuten jo mainitsin, tuolloin kylä eli vielä talven rauhassa, ilman yhtäkään turistia kävelemässä pienillä kujilla, ihastelemassa pittoreskeja taloja tai istumassa satamassa nauttimassa merimaisemasta ja herkullisesta kreikkalaisesta jogurttijäätelöstä. Ravintolat ja kaupat olivat suljettu muutamaa hassua lukuun ottamatta, eikä siellä ollut yhtään mitään tekemistä. Päivät kuluivat siinä ainoassa auki olevassa kahvilassa istuskellessa, mitä nyt välillä kävimme syömässä. Tuon parin viikon aikana näin sen oikean Pargan: kylmän, sateisen, hiljaisen ja tylsän.

Kun varovasti kysyin, että eikös noin 100 kilometrin päässä oleva 65 000 asukkaan kaupunki Ioannina olisi hieman monipuolisempi paikka asua, oli vastaus ”rakastan Pargaa, en muuta täältä minnekään”. Vaikka minäkin rakastin kesäistä Pargaa, mieleeni alkoi hiipiä epäilys siitä, että ympärivuotinen asuminen siinä pienessä kylässä olisi kokemus, jota en ehkä sittenkään haluaisi kokea.

image

image

image

Varsinainen ero tapahtui muutamaa kuukautta myöhemmin ja syitä toki oli muitakin, kuin vain se, että en halunnut muuttaa Pargaan ja hän ei halunnut asua missään muualla. Vietin Pargassa mahtavan kesän, jota en tule koskaan unohtamaan. Mutta tulenko koskaan palaamaan sinne? En usko. Pienessä kylässä kaikki tuntee kaikki, ja poikaystävän kautta minäkin tutustuin ainakin puoleen kylään. Tuntuisi yksinkertaisesti oudolta mennä sinne takaisin ja törmätä sekä eksään että hänen kavereihinsa joka paikassa, koko ajan.

Ehkä sitten, kun aikaa on kulunut, menen tuonne aivan ihanaan pieneen paratiisiin uudelleen, mutta toistaiseksi palaan sinne vain muistoissani.


Blogikirjoitus on osa IG Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat
Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca.

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Maailmalla vietettyjä syntymäpäiviä
Ravintola Bæst - gourmet-pitsoja Kööpenhaminassa
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

26 kommenttia

  1. Jenna / Journey Diary

    10.5.2015 at 14:42

    Tosi mielenkiintoinen postaus! Otsikon luettua heräs heti mielenkiinto lukee koko postaus (-:

    Reply
  2. Sandra

    9.5.2015 at 02:32

    Ihana tarina ja todellakin koukuttava otsikko. Bongasin taman Facebookista ja oli pakko kayda lukemassa, mikset enaa Pargaan palaisi. Vaikka Kreikan pienet kylat ovat ihania kesaisin, uskon, etta talvella meno on niissa auttamattoman kuollutta. Itse olen myos kaynyt Pargassa, joten paljon tuttuja paikkoja loysin kuvistasi :D

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      10.5.2015 at 11:02

      Kiitos :) Välillä kyllä käy mielessä, että kunpa en olisi ikinä tutustunut tähän herraan, niin eipä olisi estettä mennä Pargaan uudestaan :)

      Reply
  3. Palmuaseman Sanna

    8.5.2015 at 17:38

    Tosi koukuttava tarina, pakko oli lukea! :) Vanhempani ovat olleet Pargassa kahdesti ja voisivat palata sinne aina vaan uudelleen. En ihmettele.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      10.5.2015 at 11:00

      Kiitos Sanna! Siellä siis lisää heitä, jotka ovat ihastuneet Pargaan :) Kuulin monta kertaa meidän asiakkailta, että “meillä on periaate, että emme matkusta samaan paikkaan kahdesti. Mutta Pargaan me tullaan takaisin!”

      Reply
  4. Satu VW I Destination Unknown

    8.5.2015 at 15:44

    Mielenkiintoinen kurkkaus matkaopaselämän kulissien taakse ja voi mitä kuvia Pargalta! Onneksi siellä ei ole eksää, haluan tuonne!! :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      10.5.2015 at 10:50

      Kiitos :) Monet meidän asiakkaista oli käyneet Pargassa aikaisemminkin tai jos olivat ensimmäistä kertaa, vannoivat tulevansa takaisin. Eli varo vaan, jos menet sinne kerran, saatat joutua menemään uudestaankin :)

      Reply
  5. Jenna

    8.5.2015 at 14:38

    Koukuttava otsikko :) Pargaa on moni kyllä kehunut. Ymmärrän kyllä hyvin, miksi et itse sinne enää halua palata.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      10.5.2015 at 10:44

      Kiitos kommentistasi :) Onhan se ihana paikka, suosittelen kuitenkin menemään sinne alku- tai loppukesästä, koska etenkin elokuussa siinä pienessä kylässä on niin paljon porukkaa että hyvä että mahtuu kaduilla kävelemään.

      Reply
  6. aNNa

    8.5.2015 at 14:32

    I know the feeling.. Mulla on vähän samanlainen tarina. Asuin pari kesää Zakynthoksella ja siellä oli poikaystäväkin. Hän tosin sanoi, että on valmis muuttamaan talveksi ihan minne vaan, mutta kesäksi haluaa palata takaisin kotisaarelleen. Vaikka mä rakastan sitä saarta, en kuitenkaan nähnyt, että suhteemme olisi voinut toimia silleen. En vaan koe, että pystyn asumaan ikuisesti talvisin jossain ja kesäisin sitten jossain muualla. Talvella Kreikan saaret on niin ankeita ja tylsiä. Just kirjoitin eilen illalla postauksen ihanasta Kreikasta, johon jatkuvasti kaipaan… kesäisin.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      10.5.2015 at 10:42

      Hei, kohtalotoveri :) Niin, onhan se pidemmän päälle rankkaa muuttaa edestakaisin, ehkä sitä jaksaisi pari vuotta mutta ei todellakaan ikuisuuksia. Pitääkin käydä lukemassa sun Kreikkapostaus :)

      Reply
  7. Anu Haapala

    8.5.2015 at 12:03

    Kreikassa asuneena tuo kuulostaa niin tutulta… :D Useammin kuin kerran on tullut törmättyä niin miehiin kuin naisiin, jotka eivät ikinä suostuisi muuttamaan pois kotiseudultaan.

    Tavallaan sen ymmärtää, jos toinen on sattunut syntymään johonkin erityisen ihanaan paikkaan. Sellaisen ihmisen kanssa on kuitenkin varmaan aika vaikea löytää niin yhteistä säveltä, että jakaisi yhteisen elämän, jos lähtökohtakin on se, että on ylipäänsä tavattu, kun toinen on muuttanut ulkomaille ja haluaa nähdä maailmaa.

    Pargassa en ole käynyt, mutta kävin pikkuruisella Santorinilla kolmisen vuotta sitten. Siellä mulla tuli ekana mieleen, että kiva paikka viikon lomalle ja ehkä jopa yhdeksi kesäksi, jos tulisi töihin, mutta talvella täällä ei kyllä ole yhtään mitään.

    Ymmärrän täysin, mikset halua enää palata Pargaan, vaikka se tosi ihanalta paikalta vaikuttaakin. Toivon itse pääseväni sinne joskus, ja Ioanninassa haluaisin myös käydä, sillä olen kuullut siitä paljon hyvää!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      10.5.2015 at 10:21

      Kreikkalaisilla on ihan erityinen suhde kotipaikkaansa, mikä on näin suomalaisesta hieman hassua kun meillä on aivan normaalia muuttaa toiselle paikkakunnalle, eikä olla niin kiinni siinä paikassa minne on sattunut syntymään. Santorini on ihana paikka, mutta voisin veikata että sekin muuttuu talven tultua yhtä hiljaiseksi kuin Parga. Mä kuitenkin kaipaan elämää ympärilleni, joten pienessä kylässä asuessani joutuisin luopumaan liian monista asioista…

      Parga on ihana paikka ja myös Ioannina on mukava kaupunki, suosittelen! :)

      Reply
  8. Meri / Syö Matkusta Rakasta

    7.5.2015 at 22:24

    Mä oon miettinyt että jos (kun) joskus taas menen Kreikkaan niin Parga voisi olla se the kohde. :) Kuulosta ihanalta. Mutta ymmärrettävää, ettet sä sinne enää halua. :D

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      8.5.2015 at 11:08

      Suosittelen lämpimästi! Kylä on ihana, mutta kaunista on myös lähialueilla, joten siellä kannattaa vuokrata auto. Ja lähteä merelle! Ja, ja… :)

      Reply
  9. Maarit Johanna

    7.5.2015 at 20:33

    Ihana postaus! Mietin jo että mikähän Pargassa on vialla kun sinne ei voi palata. Nyt ymmärrän. Ihanaa, että se on vielä hyvänä muistona :)

    Reply
  10. Pirkko / Meriharakka

    7.5.2015 at 12:29

    Hyvin koukutettu otsikolla :-) – pakko käydä lukemassa, että miksi et halua enää palata kylään! Mutta noin asiana, tai Pargasta, niin kauniiltahan tuo näyttää!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      7.5.2015 at 19:10

      Heh, kiva kuulla, että otsikko toimi :) Parga on upea paikka, suosittelen lämpimästi! :)

      Reply
  11. Katja

    7.5.2015 at 11:06

    Olipa mielenkiintoinen oma kertomuksesi Pargasta. Tuolla itsekin lomailleena en ihmettele yhtään, mikä sai sinutkin ihastumaan tuohon pieneen kylään. Jotenkin hankala edes kuvitella tuota paikkaa kylmänä, tyhjänä ja hiljaisena, talven armoilla. Ainakin sulla on varmasti kasa unohtumattomia muistoja tuolta, koska jo viikossa toi paikka kyllä vei mennessään.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      7.5.2015 at 19:08

      Todellakin on ihania muistoja koko kesältä :) Monethan palaa Pargaan joka kesä, enkä ihmettele yhtään. Mutta ajatus pitkistä talvista siellä – ei kiitos. Kiitos kommentistasi! :)

      Reply
  12. lena / london and beyond

    7.5.2015 at 11:00

    Apua, ihan mahtava tarina. :) Italialaisissa ja kreikkalaisissa miehissä on tosi paljon näköjään samaa eikä kotiseudulta hevin muuteta. (Paisti Matteo. :D )
    Mutta täysin ymmärrettävää on, ettei Pargaan tee mieli palata ainakaan hetkeen, siinä sitä sitten olisikin monta outoa kohtaamista tiedossa. Ihana kuitenkin että sait tutustua myös siihen paikallisempaan elämään Pargassa ja nähdä ns. pinnan alle :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      7.5.2015 at 19:06

      Kiitos Leena :) Joo, siellä olisikin muutama kiusallinen kohtaaminen tiedossa. Ja kenen kanssa sinne menisin, nykyisen poikaystävänikö? En todellakaan :D

      Reply
  13. Laura Svartström

    7.5.2015 at 10:55

    Bongasin sun blogin tuolta blogipolusta, kun silmiin sattui tämä Pargapostaus. Päätin lukea tämän, kun olen ollut lomailemassa Pargassa muutama vuosi takaperin ja ihastuin paikkaan aivan valtavasti. Sinne vielä täytyy päästä uudelleen! Itsekkin olen miettinyt, että turistikauden ulkopuolella paikka on varmasti tosi hiljainen.. Enimmäkseenhän siellä oli tosiaan nuita turistikrääsäkauppoja. No mutta jokatapauksessa löysin blogisi ja jään kyllä lukijaksi pitemmäksikin aikaa! :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      7.5.2015 at 19:03

      Kaikki ihastuu Pargaan, on se vaan niin idyllinen paikka! :) Paljon siellä on kauppoja täynnä turistikrääsää, mutta muutamasta kaupasta saa ihan “oikeita” vaatteita tai muuta tavaraa :D Kiva, että löysit blogiini!

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog