Kun vene karahtaa Indonesian Gili Airin saaren rantahiekkaan, kiirehdimme kantamuksinemme veneestä pois ja kävelemme nopeasti kohti rannan kojua. Tyrkkään kojun miehelle lippumme ja sanon ääni hieman jännityksestä värähtäen, että haluamme Balille niin pian kuin mahdollista. Mies katsoo lippujamme ja sen jälkeen meitä kysyvästi: nämä ovat avoimet liput, eikä teillä ole varausta.

Olen täysin tietoinen, että valmiiksi maksetuille avoimille lipuille pitäisi tehdä paikkavaraus kahta päivää aikaisemmin, mutta emme pystyneet tekemään sitä viereisellä Gili Menon saarella, vaan jouduimme tulemaan Airille, tälle kojulle, tekemään sen. Ja nyt on sellainen tilanne, että nämä saaret saavat riittää, ja minä haluan takaisin Balille. Takaisin Ubudiin. Nyt heti. Please?

Mies vilkaisee kojun sisällä olevaa miestä, joka nyökkää hyväksyen ja kysyy “käykö tänään kello kolmen vene?”. Voi, kyllä käy! Terima kasih, terima kasih. Kiitos, kiitos. Suureksi riemuksemme pääsemme jo tänään Balille, vietettyämme yhteensä viikon Airilla ja Menolla.

imageNäissä Gili Airin cabanoissa kelpaa loikoilla

Palataan hetkeksi ajassa puolisen vuotta taaksepäin, kesäiltaan kööpenhaminalaisen asunnon parvekkeella. Thomas on tavannut työssään lentokentällä kaksi matkustajaa, jotka ovat juuri saapuneet usean kuukauden Kaakkois-Aasian reissultaan. Innostuneiden tyttöjen puhe kääntyy nopeasti kertomaan paratiisimaisista Gilin saarista Balin kupeessa: sinne meidänkin täytyisi mennä. Hörpin kylmää oluttani hymyillen, sillä huomaan kuinka noiden tuntemattomien matkustajien innostus on tarttunut Thomakseen. Gilin saaret ovat olleet omalla toivelistallani jo vuosia, joten lupaan, että menemme sinne tulevana talvena.

Mutta kun sitten eräänä tammikuun iltana ubudilaisessa hotellihuoneessa huomautan, että jos mielimme Gili Airille suunnitelman mukaisesti seuraavana aamuna, pitäisi meidän ostaa liput pikimmiten, saan vastaukseksi vain epämääräistä muminaa. Jokin ajatuksessa Gili-saarille lähtemisessä onkin alkanut tökkiä. Päätämme lykätä lähtöä, mutta jo seuraavana päivänä järkeilemme, että olisihan ne saaret nähtävä kun kerrankin näin lähellä ollaan. Ja kun ne tytötkin niitä niin kehuivat.

image

Gili Air on ihana. Pyöräilemme saarta ristiin rastiin, loikoilemme cabanoissa, syömme hyvää ruokaa ja juomme litroittain tuoretta sitruunamehua. Bungalowimme kylpyhuoneessa ei ole kattoa, ja suihkun aikana on ihana katsoa joko pilvihattaroiden läikittämää tai tähtien rei’ittämää taivasta. Kuistillamme on riippukeinu. Onneksi tulimme tänne!

Mutta ei kaikki kuitenkaan aivan täydellistä ole. Paikalliset ovat tylyjä, ylimielisiä, välinpitämättömiä. Ja todella huumorintajuttomia balilaisiin verrattuna. Olemme Balilla tottuneet juttelemaan ja vitsailemaan ravintolan tarjoilijan, vastaanottovirkailijan, huonesiivoojaan, taksikuskin – kenen hyvänsä! – kanssa, mutta täällä opimme nopeasti, että se ei kannata: juttuun lähdetään vain harvoin mukaan. Asiakkaisiin kiinnitetään mahdollisimman vähän huomiota.

imageErikoisesta mustasta leivästä ei kannata vitsailla, sillä tarjoilijalla ei ole huumorintajua

Eikä sinulle koskaan hymyillä – lukuun ottamatta niitä viisitoistavuotiaan näköisiä tarjoilijanrenttuja, jotka sienipäissään tuovat sinulle täytetyn voileivän sijasta neljä viipaletta kuivaa leipää ja voipaketin. Sitten nauretaankin ihan kippurassa! Meitä nälkäisiä ei vain naurata lainkaan, ja vaihdamme ravintolaa.

Airilla vietetyn kolmen päivän jälkeen menemme Gili Menolle. “Oi, oletteko te häämatkalla?”, meiltä kysytään kun kerromme määränpäämme, sillä Meno on tunnettu pariskuntien ja häämatkalaisten kohteena. Kierrettyämme törkyisen saaren ympäri, emme voi olla kuin ihmettelemättä, miksi ihmeessä kukaan haluaa tulla sinne viettämään romanttista lomaa. Hylättyjä ja rähjäisiä rakennuksia sekä roskaa on joka paikassa. Jostain kuuluu häiritsevää basson jumputusta, ja meille kerrotaan sen tulevan viereiseltä Gili Trawanganin bilesaarelta. Päätämme jättää kolmannen Gilin saaren kokonaan väliin.

imagePulloja, purkkeja ja hylättyjä kenkiä Gili Menon kaduilla

Syömme meille suositellussa sataman ravintolassa. Se taitaa olla koko saaren suosituin ravintola, sillä se on ainoa, missä ylipäänsä on porukkaa. Paistettu riisi on hyvää, mutta siihen se sitten jääkin. Puolessa välissä juustoleivän syömistä maistan homejuuston maun, enkä usko, että se maku on leivässä tarkoituksella. Kokistölkki ja pilli ovat multaiset, ruokailuvälineet on hyvä pyyhkäistä paperiin ennen käyttöä, ja lasin reunaa ei kannata katsoa liian tarkkaan ennen hörpyn ottamista. Hyvä ruoka on osa onnistunutta lomaa, mutta Menolla toiveet ruoan maukkaudesta väistyvät syömäkelpoisuustoiveiden tieltä.

Vettä sataa, vietämme kivan sadepäivän ja Thomas vilustuu, mutta mikään niistä ei vaikuta mielipiteeseemme: tämä ei ole meidän paikkamme, vaikka nautimmekin saaren rauhallisuudesta. Se pelkästään ei vaan riitä meille. Tällaisia pieniä saaria on myös Thaimaassa ja Malesiassa, enkä ymmärrä mitä ihmeellistä juuri näissä Gilin saarissa on. Kun vieressä on mahtava Bali ja sen erinomaiset ravintolat, hymyilevät ja ystävälliset ihmiset sekä ainutlaatuinen ilmapiiri, miksi ihmeessä tulisin tänne hapannaamojen keskelle syömään homeista ruokaa?

Gili Air on kyllä ihan jees, mutta sielläkin kolme päivää on riittävästi.

image

Viimeinen pisara on se, kun huomaamme, että Thomaksen luottokortti on kopioitu todennäköisesti Gili Airin pankkiautomaatissa ja sillä on nostettu satojen eurojen arvosta Indonesian rupioita. Otamme seuraavan aamun ensimmäisen veneen Gili Airille, ja jatkamme sieltä takaisin Balille.

Samana päivänä toisella meistä alkaa neljä päivää kestävä vatsatauti, koko reissun ainoa tähän asti. Toinen meistä selviää kahden päivän sairastamisella. Jostain käsittämättömästä syystä meidän kohtalomme oli kokea tämä kaikki, mutta kerta riitti. Onneksi kaikista paikoista ei tarvitse pitää: kiitos Gilit, tuskin tapaamme enää.

Onko sinulle käynyt niin, että muiden hehkuttama kohde ei olekaan omaan mieleen?

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Ruskettunut iho - loman tärkein tuliainen?
Kaksi viikkoa kotiinpaluuseen - mitkä ovat fiilikset?
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

16 kommenttia

  1. Jenni

    13.4.2016 at 13:13

    Päädyin töissä lukemaan blogiasi ja ajattelin kommentoida, vaikka tämä ”vanha” postaus onkin :) Luulin myös jo kommentoineeni tähän, mutta näköjään en :D
    ELI itse kävin Balilla ja Gileillä vuosi sitten, helmi-maaliskuussa 2015. Kyseessä oli mun ensimmäinen varsinainen ulkomaanmatka (!!!) ja rakastuin Gili Menoon.

    Ei sinne pääseminen kyllä helppoa ollut; yksin kiertelin Sanurin katuja ja koitin hommata speedboat-lippua saarille. Mulle huudeltiin vaan, että ei kannata, maksaa niin paljon.
    Kävin monessa paikassa kyselemässä hintoja, eikä kukaan yrittänyt mua edes suostutella ostamaan lippua alentamalla hintaa. Lopulta maksoin avoimesta meno-paluu-lipusta jotakin 60€ ja 90€ väliltä, tarkkaa summaa en muista.
    Kovin oli kusetettu olo, mutta minkäs teet.

    Noh, Meno oli ihana kun sinne viimein pääsin. Vähän turisteja, ihana ranta. Kiva, ilmastoitu bungalowi löytyi 14€/yö hintaan ja vietin siellä kymmenen yötä.
    Saarella oli leppoisa meininki ja yöelämän puuttuminen viehätti.
    Airillakin kävin, mutta se tuntui turistisemmalta, likaisemmalta ja ranta oli huonompi.

    Tuttavapariskuntani kävi loppuvuodesta 2015 myös Gili Menolla ja kohteen valintaan vaikutti varmaan minun positiiviset kokemukseni saaresta.
    Harmi vaan, että heidän kokemuksensa olivat ihan päinvastaiset; ranta ja koko saari oli heistä likainen ja haiseva. Oli todella kuivaa ja ruskeaa, koska varmaan puoleen vuoteen ei ollut satanut.
    Ranta oli kuulemma täynnä rikkonaista korallia ja jotenkin kuvista päätellen ”kaventunut” sitten minun käyntini. En tiedä johtuuko tämä eroosiosta, vuodenajasta vai mistä.
    Tuttavapariskuntani on reissannut tätä ennen mm. Karibialla, joten varmasti heidän ”vaatimustasonsa” on erilainen ja varmasti ovat upeita rantoja ja paikkoja nähneet jonkun verran.
    Myöskin hinnat olivat majoituspaikoissa nousseet.

    Vaikka minusta Meno oli upea paikka, en menisi sinne toista kertaa. Jatkan täydellisen paratiisisaaren etsimistä ehkä seuraavan kerran Filippiineiltä. :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      16.4.2016 at 21:14

      Hei Jenni, kiva kun kommentoit :) No ohoh, sulla on ollut aika mieletön kohde ensimmäiselle ulkomaanmatkalle! Asetit riman heti korkealle :D
      Aika mielenkiintoista, että Meno muuttui alle vuodessa noin paljon… Koska meidänkin aikaan se oli enemmänkin “likainen ja haiseva” kuin mikään ihana paratiisisaari. Ranta oli rikkonaista, kuollutta korallia, mikä ei minun paratiisiini kuulu. Ei ole kiva kävellä mukamas ihanalla rannalla, kun en voi olla ajattelematta sen olevan vain korallien hautausmaa.
      Voi tietenkin olla, että saaren nuhjuinen yleisilme johtui sadekaudesta: varsinainen turistikausi ei ollut alkuvuodesta (tai loppuvuodesta, kun tuttavasi siellä kävivät) vielä alkanut, vaan odoteltiin sadekauden loppumista että voidaan “siivota” saari sen jälkeen turisteille. Tiedä häntä, kunhan arvailen… Harmi sinänsä, että Gilit näyttäytyivät tällaisina, sillä tuskinpa sinne tulee enää uudestaan mentyä.
      Filippiineillä en olekaan käynyt, mutta uskon, että sielläkin on aikamoisia paratiisisaaria :)

      Reply
  2. Päde

    31.1.2016 at 04:34

    Höh. Mutta yks tykkää äitistä ja toinen tyttärestä, kaikki ei tykkää kaikesta. Ite oon asunu reilut 4 vuotta Trawanganilla, eikä oo kaipuuta muualle. Toki kuherruskuukausi Gili-saarien kanssa on jo ohitettu reippaasti, kaikenlaista pientä hiertämistä on mutta kyllä täällä yhä hyvin viihtyy!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      1.2.2016 at 15:54

      Niinhän se on, ei kaikki tykkää samoista asioista. Ja kun pidemmän aikaa asuu missä tahansa paratiisissa, alkaa nähdä niitä ärsyttäviäkin asioita. Mutta ilmeisesti niitä ei kovin montaa ole, sillä olet niin kauan siellä viihtynyt :) Olen lukenut sun blogia, ja mietinkin, että jos sinne päädyn, pitäisköhän laittaa sulle viestiä. No, en päätynyt :D

      Reply
  3. Anna / Muuttolintu

    29.1.2016 at 00:05

    No se ei sitten mennyt ihan putkeen. Gilit ei tehny isoa vaikutusta meihinkään, vaikka ei meillä onneksi noin ikäviä kokemuksia ollut. Ihan hyvä veto ehkä jättää se viimeinen Gili käymättä, se on ihan täynnä nuoria reppureissaajia. Ubud on kyllä kiva. Me ravataan Balilla koska se on lähellä ja siellä on halpaa. Ihmetyttää, kun niin moni Suomesta haaveilee Balista. Monesta paikasta Kaakkois-Aasiassa, vaikka sieltä Thaimaasta, löytyy paremmat rannat. Toki Bali on hyvää vaihtelua jos Thaimaa kyllästyttää, ja Balilta löytyy ihanaa kulttuuria ja hyvää ruokaa ja ihan ok rantojakin jne, mutta silti ensikertalaiselle Kaakkois-Aasiaan en sitä suosittelisi.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      30.1.2016 at 04:32

      Niin me vähän ajateltiin, että Gili T ei olisi meitä varten. Ei olla enää niin nuoria :D Oon ihan samaa mieltä, että Balia parempia rantoja löytyy vaikka Thaimaasta, mutta koska meitä ei rantaelämä niinkään kiinnosta, ihastui tuo ensi kertaa Kaakkois-Aasiassa olevan matkakumppanini Baliin ihan täysillä. Tämä on kuulemma kaikista käymistämme paikoista paras :) Balin ilmapiiri on ihan omaa luokkaansa, ja täältä löytyy kaikkea mahdollista. Edellisillä Balin (=Kutan) reissuilla vannoin, että en tulisi tänne enää koskaan, mutta nyt kun vihdoin näki saarta hieman enemmän ja etenkin kun tykästyin Ubudiin, voin sanoa, että tänne tulen aivan varmasti vielä uudestaan! :)

      Reply
  4. Sandra

    28.1.2016 at 21:52

    Mä taas puolestani tykkäsin Gili Airista enemmän kuin Ubudista, mutta hyvä, että jokaiselle on jotakin :). Mulla sattui kaiketi hyvä tuuri, kun omasta mielestäni Gilillä oltiin paaaaljon ystävällisempiä ja hymyilevämpiä. Harmi, kun saitte vielä vatsataudin. Olen kanssa lukenut jotain keskusteluja, että moni on juuri Gileiltä saanut jonkin vatsapöpön ja itse odotin kanssa saavani jotain, mutta onneksi niin ei käynyt.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      30.1.2016 at 04:24

      Mä ajattelin etukäteen, että tuskin tykkään Ubudista kun se on varmasti tosi turistinen, ja Gilit on varmasti minulle täydellinen paikka. No, toisin kävi. Ehkä sitä tässä vaiheessa reissua jo haluaa vähän länsimaalaisempaa ympäristöä hyvine ravintoloineen ja kahviloineen, kun alkureissusta jaksoi vielä syödä pelkkää riisiä eikä palvelun tasollakaan ollut niin väliä. Tai saihan Gili Airilta hyvää ruokaa, mutta Menolta ei onnistuttu löytämään (ja sieltähän se vatsapöpökin on varmasti lähtöisin)… Olen jostain muualtakin kuullut, että Gilillä olisi ystävällistä porukkaa, mutta jostain syystä meidän kokemus oli aivan eri :(

      Reply
  5. Outi

    28.1.2016 at 21:48

    Uuh, kylläpäs sattuu ja tapahtuu! Meille Costa rica oli tietyllä tapaa pettymys kokonaisuudessaan vaikka koettiin upeita juttuja ja hienoja maisemia. Joku vaan oli, mikä siinä maassa tökki jos vertaa ihan mihin tahansa käymäämme Aasian maahan. Indonesiassa tosiaan saatiin myös välillä huonoa kohtelua, mutta muuten kyllä rakastuin siihen paikkaan. Balilla tai sen ympäristössä ei käyty, mutta Sulawesi sulatti sydämen ikuisesti :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      30.1.2016 at 04:14

      Niinhän se on, että jotkut paikat ei vaan nappaa, eikä aina osaa edes sanoa, että mikä on syynä että ei tykkää paikasta.
      Voi ei, älä sinäkin sano, että Sulawesi on upea paikka! Meidän oli tarkoitus mennä sinne, mutta se jäi sittenkin reitiltä pois. Niin monet ovat sitä kehuneet, joten joku kerta pitää kyllä saada aikaiseksi mentyä sinne… Nyt vain tuntui liialta säätämiseltä ja jäätiin jumiin Balille :)

      Reply
  6. Kiia

    28.1.2016 at 21:40

    Meillä jäi vähän samat fiilikset Gileistä. Käytiin vain Airilla, mutta se riitti.
    Saarille on hankala päästä, ne ovat todella turistisoituneita ja rannatkaan eivät huumaa.
    Oltiin vielä tosi kivoissa bungaloweissa kivalla rannalla Reggae -barin nurkilla, mutta jokin ei vain saarissa natsannut..

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      30.1.2016 at 04:07

      Meri oli kyllä ihana väristä ja vesi kirkasta, mutta rannat itsessään ei minunkaan mielestä parhaimmasta päästä olleet. Ubudista oli tunnin ajomatka satamaan, siellä tunnin verran odotusta ennen kuin kahden tunnin venematka alkoi. Onneksi ei sentään neljää tuntia enempää kulunut matkaan!
      Kiva kuulla, että en ole ainoa johon Gilit ei tehneet vaikutusta :D

      Reply
  7. Neea

    28.1.2016 at 20:00

    Moi, joo olen ihmetellyt sitä samaa hehkutusta siitä asti kun kävin itse Indonesiassa kolmisen vuotta sitten näillä saarilla. Gili Trawangan oli ihan jees, mutta itseäni jäi harmittamaan ettei oltu Balilla pidempään. Lombok ei myöskään minusta ollut erikoinen paikka. Toivoisinki joskus pääseväni Balille uudelleen :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      30.1.2016 at 04:00

      Meillä oli aikomus käydä Lombokilla, mutta sitten pitikin päästä äkkiä takaisin Balille, niin jäi käymättä. Ei ilmeisesti menetetty mitään :D
      Monet todellakin kehuu näitä saaria maasta taivaaseen, mutta toisen paratiisi voi olla toisen pettymys. Onneksi kaikkien ei tarvitse pitää samoista kohteista :)

      Reply
  8. Jane / Lomaunelmia ja unelmalomia

    28.1.2016 at 18:41

    Olipa ikävä kokemus, onneksi Balilla on sentään viihtyisää, se kun on se minun unelmakohteeni. Joskus vielä, kenties, toivottavasti :-)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      30.1.2016 at 03:56

      Bali on kiva paikka, ja niin monipuolinen! On rantaa, vuoria, järviä, jokia… Varmasti jokaiselle jotakin :) Toivottavasti unelmasi toteutuu!

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog