Päivä Pisassa, Pisa päivässä

Saavuin aamulennolla Budapestista Pisaan. Bussimatka kentältä juna-asemalle ei kestänyt kymmentä minuuttiakaan ja maksoi vain päälle euron. Olin varannut hotellin lähes juna-aseman vierestä ja kävelin sinne suoraan viemään laukkuni säilöön.

Vastaanotossa työskentelevän vanhan miehen tyly tokaisu “sisäänkirjautuminen on kello yksi” ei ollut paras tervetulotoivotus, mutta en antanut sen häiritä. Jätin laukkuni respaan, nappasin kaupungin kartan mukaani ja lähdin kävelemään Corso Italia -katua kohti Arnojokea. Sillan ylitettyäni jatkoin pitkin Bergo Strottoa kohti ainoaa nähtävyyttä, jonka Pisasta tiesin: kalteva torni Piazza del Duomolla.

image

image

Huomasin nopeasti, että Pisa ei ole mitenkään erikoisen kaunis kaupunki, vaan ennemminkin hieman nuhjuinen ja ränsistynyt. Tai sellainen pieni nuhjuisuus kai on yleistä muuallakin Italiassa, mutta Pisa on jokseenkin… rempallaan.

Kaupungin ulkonäöstä huolimatta pisalaiset näyttävät yhtä hehkeiltä kuin italialaiset isommissakin kaupungiessa. Minun reppureissaajan habitukseni oli ollut ihan ok Budapestissa, mutta nyt tunsin itseni Pisan talojen julkisivujakin nuhjuisemmaksi.

image

Naureskelin turhamaisuuttani kun kävin H&M:ssä ostamassa uuden mekon ja korvikset, ja laitoin huulipunaa. Minun viidentoista euron makeover ei edelleenkään ihan vetänyt vertoja italialaisten tyylikkyydelle, mutta tunsinpahan itseni edes himpun verran enemmän joukkoon sopivaksi.

Karttaani oli merkitty tornin lisäksi muutama muukin nähtävyys, ja kävin matkalla kurkkaamassa niistä pari. Mutta kyseiset rakennukset eivät herättäneet minussa mitään mielenkiintoa, sillä ne eivät näyttäneet kovinkaan erikoisilta, eivätkä niiden nimet olleet minulle entuudestaan tuttuja. Eikä kyllä myöhemmin tehty googlettelukaan lisännyt niiden arvoa silmissäni.

image

image

Olin tullut Pisaan näkemään sen kuuluisan tornin ja kaikki muu samalla nähty olisi vain plussaa. Mutta eipä kaupungissa tosiaankaan ihan hirveästi mielenkiintoista nähtävää ollut, eikä noin 90 000 asukkaan Pisa kovin suuri edes ole: juna-asemalta vanhankaupungin toiseen päähän Piazza del Duomo (toiselta nimeltään Piazza dei Miracoli) -aukiolle kävelee noin 20 minuutissa.

Vanhankaupungin muurien ulkopuoliseen Pisaan jätin tutustumatta, mutta tuskinpa siellä mitään erikoista olisi ollut, sillä sitä ei näkynyt kartassanikaan.

Ja kuten niin monen muunkin kuuluisan nähtävyyden kohdalla, en voinut noin 750 vuotta vanhaa Pisan kaltevaa tornia katsellessani olla ajattelematta, että tässäkö tämä tosiaankin sitten on? Torni on upea, mutta odotin jonkinlaista vau-elämystä sen nähdessäni, mutta siltä osin sain pettyä.

image

Aukiolla on tuon lähes neljä astetta vinossa olevan käyrän tornin lisäksi myös kupolikattoinen Kastekappeli, tuomiokirkko ja hautausmaarakennus Camposanto. Alueella pörräsi turisteja tietenkin niin paljon, että kuvien ottaminen oli paikoin jopa mahdotonta ilman ylimääräisiä päitä peittämässä puolta ruutua. Ja monet kuvattavista tietenkin poseerasi niin kuin Pisan kaltevan tornin luona kuuluukin. Ai miten? Katso täältä!

En kiivennyt torniin, sillä jonon pituus ennakoi hyvinkin pitkää odotusta. Jälkeen päin olen ihmetellyt, että minne minulla muka oli edes kiire? Seuraavan tunnin istuin kahvilla ja sen jälkeen kävelin vain päämäärättömästi ympäriinsä ennen hotellille paluuta. Mutta tuskinpa torniin olisi niin vain päässytkään, vaikka olisinkin kiltisti odottanut jonossa. Nimittäin netin keskustelupalstojen mukaan 18 euron arvoinen sisäänpääsylippu tulisi ostaa etukäteen, tietylle kellonlyömälle. Lisätietoa täältä.

image

image

Olisin aivan hyvin voinut jatkaa matkaani seuraavaan kohteeseeni Luccaan jo samana päivänä, sillä en nähnyt mitään syytä miksi kaupungissa kannattaisi viettää aikaa yhtä päivää enempää. Mutta hotelli oli jo varattu ja maksettu, joten hyppäisin Luccaan vievään junaan vasta seuraavana aamuna.

Vaikka Pisa ei sinänsä minuun kovin suurta vaikutusta tehnyt, on se legendaarisen tornin vuoksi silti käymisen arvoinen paikka niillä seuduilla liikkuessa. Suosittelen päiväretkeä, sillä ei Pisaan ainakaan nähtävyyksien vuoksi tarvitse yöksi jäädä.

Pari päivää myöhemmin istuessani kahvilassa Luccassa en voinut olla kuulematta viereisen pöydän pariskunnan kinastelua siitä, minne heidän kannattaisi seuraavaksi mennä. Suosittelin heille päiväreissua 25 minuutin junamatkan päässä olevaan Pisaan, annoin heille vielä tallessa olleen karttani ja pian he sitten tekivätkin lähtöä juna-asemalle. Kinastelematta, toivon mukaan.

6 comments
  1. Tämä oli jotenkin hauska postaus. Rehellistä kerrontaa matkailijan tuntemuksista :)

    Kerroin kerran italialaisille työkavereilleni, että minua kiinnostaisi lentää Suomen matkallani halvoilla Ryanairin lennoilla muutaman päivän reissulle Pisaan, että onko sen arvoista. Ja he kertoivat, että ihan Pisan vieressä olisi joku tosi mukava pieni paikkakunta jossa kannattaisi yöpyä ja olla. Hekään eivät siis suositelleet vaan sanoivat, että tämä kylä olisi parempi kuin Pisa ja siitä voisi sitten käydä katsomassa tornin äkkiä. Reissu jäi tekemättä niin en sitten sen enempää tutkinut, mikä paikka oli kyseessä.

    1. Rehellistä tietenkin, ei kaikki paikat voi olla ihania paratiiseja, jonne haluan jäädä loppuelämäkseni :D
      Olisivatkohan työkaverisi tarkoittaneet Luccaa? Se nimittäin on ihana pieni kylä suht lähellä Pisaa; vain 25 minuutin junamatkan päässä. Mutta niin minäkin nyt suosittelisin, että menisi muualle ja tekisi vain lyhyen päiväreissun tornille, se riittäisi. Ja vaikka Firenzestäkin pystyy Pisassa käymään päiväseltään, kun välimatkat ei niin kovin pitkiä loppujen lopuksi ole.
      Kiitos kommentista, Paula!

  2. Mulla on ihan samanlaiset fiilikset Pisasta ja julkaistiin siitä itse asiassa postauskin tällä viikolla. Ei mikään lempparein paikka ja nopea visiitti riittää, mutta kyllä se torni on silti katsomisen arvoinen jos liikkuu jossain lähistöllä. Oli kiva piipahtaa Pisassa, mutta uudelleen ei tarvitse mennä. :)

    1. Sitä oli vain vaikea uskoa muiden kommenteista, että Pisassa ei oikeasti ole tornin lisäksi juuri mitään nähtävää. Mutta tulipahan itsekin todettua – eikä se turha reissu ollut! :) Kiitos kommentista!

  3. Mä olen käynyt tornin juurella joskus vuosia sitten, ja miten sattuikin että muistelen, että sielä olisi ollut jotenkin tosi hiljainen päivä, ja muita turisteja vain kourallinen. Tai sitten aika kultaa muistot. Kauniita kuvia!

    1. Kiitos Ansku! Voi, se olisi ihanaa, jos joskus pääsisi jollekin nähtävyydelle ilman muita turisteja! Sulla on käynyt hyvä tuuri :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *