Miten minä tänne päädyin? Eli päivä Pattayalla

Onko sinulle käynyt koskaan niin, että löydät itsesi paikasta, jonne olet vannonut olevasi menemättä? Sillä varmastikin sinulla on ainakin yksi sellainen maa tai kaupunki tai saari tai kylä, missä et ole koskaan käynyt, mutta et myöskään ole koskaan ajatellut käyväsi, sillä se paikka ei herätä sinussa minkäänlaista mielenkiintoa. Ennemminkin päinvastoin: mikä kamala/tylsä/turistinen/ruma paikka, siellä tuskin on minulle yhtään mitään!

Ja sitten yksi kaunis päivä huomaatkin päätyneesi juuri sinne, minne sinun ei koskaan pitänyt mennä.

Minulle on käynyt niin monta kertaa. Kanariansaaret ovat monien halveksimat, ja niitä yleensä kovaäänisimmin haukkuvat ne, jotka eivät ole saarilla koskaan käyneet. Ei minunkaan ollut sinne koskaan tarkoitus mennä, mutta niin vain olen löytänyt itseni kolmesti Gran Canarialta, ollut pari kuukautta töissä Fuerteventuralla, ja onpahan sitä tullut Lanzarotellakin käytyä. Eivätkä ne saaret niin kamalia olekaan!

Mutta vaikka olisivatkin olleet, eikö Kanariansaarten haukkuminen ole kuitenkin pikkaisen vakuuttavampaa, kun siellä on käynyt itse?

Kanariaakin tiukempi no-no on minulle aina ollut Thaimaan Pattaya. Sehän se nyt vasta kamala paikka onkin! Miksi ihmeessä kukaan matkustaisi sinne? Tai no, kyllähän minä tiedän miksi moni sinne menee, mutta kun siellä käy yksinäisten miesten lisäksi pariskuntia ja perheitäkin. Aivan järkyttävä paikka, minä en sinne kyllä ainakaan menisi!

Tammikuun lopussa Rantapallossa julkaistiin minun haastattelu, jossa väitän, että viikko Pattayalla avartaa varmastikin enemmän kuin viikko kotona. Uskon, että näin on, mutta en siltikään ajatellut, että joskus matkaisin Pattayalle testaamaan väitteeni paikkaansapitävyyden, sillä varmasti löytäisin Thaimaasta heittämällä ainakin kymmenen kohdetta, jonne menisin ennen sitä. Mutta koska elämä on arvaamaton ja koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan, löysin itseni Pattayalta vain kolme päivää haastattelun julkaisemisen jälkeen.

Olimme matkalla Balilta Bangkokin kautta Koh Changille, ja päätimme pysähtyä parin yön lepotauolle jossakin Bangkokin ja Koh Changin välissä. Eipä niitä vaihtoehtoja nyt niin kovin paljoa ole, joten päädyimme Pattayaan. Saapuisimme myöhään illalla, lepäisimme seuraavan päivän ja jatkaisimme matkaa kolmannen päivän aamuna. Eiköhän siellä voi sen aikaa olla?

Koska Pattaya ei kiinnostanut kohteena, emme olleet ottaneet paikasta lainkaan selvää etukäteen, ja hotellinkin olimme varanneet vain hinnan ja uima-altaan perusteella. Aamulla vilkaisimme karttaa ja lähdimme kävelemään Nakluan alueella sijaitsevalta hotelliltamme parin kilometrin matkan kohti Pattayan rantaa. Kaipa sen rannan voisi ainakin nähdä, kun täällä kerran ollaan.

Rannan pohjoispäätyyn päästyämme täytyi hieraista silmiä kahteen kertaan: ensiksi siksi, että Pattaya on todella paljon suurempi kaupunki kuin olin kuvitellut, ja toiseksi siksi, että ranta on aivan järkyttävän ruma. Eittämättä rumin ranta, minkä olen Thaimaassa nähnyt, eikä viihtyisyyttä paranna vilkas rantatie tööttäilevine tuk-tukeineen tai lukuisat meressä päristelevät veneet. En voinut olla ajattelematta ensimmäistä kertaa Thaimaahan tulevia, jotka ovat nähneet kuvia paratiisirannoista, mutta päätyvätkin Pattayan sumeavetiselle rannalle. Mikä pettymys sen täytyykään olla!

Parisen kilometriä rantakatua käveltyämme olimme nähneet tarpeeksi ja palasimme hotellimme uima-altaalle. Päivä – tai puolikas – Pattayalla riitti, vaikka olinkin positiivisesti yllättynyt: olin mielessäni kuvitellut kuinka pahamainen kaupunki näyttää pimeää puoltaan joka kadunkulmassa, mutta näin ei ollutkaan. Kaupunki on todella suuri, joten varmasti sinne mahtuu kaikenlaista, myös niitä mukavampia juttuja. Ja ehkä jopa rauhallisia rantoja? Vai toivonko jo liikaa?

Lyhyessä ajassa ehdin kuitenkin huomata sen, että Pattayassa näyttää olevan paljon samaa kuin Kanarian kohteissa: on kansainvälisiä ketjuliikkeitä, ruokalistoilla tuttuja ravintola-annoksia, on McDonald’s ja muut pikaruokaravintolat, on skandinaavinen karkkikauppa ja länsimaalainen marketti. On helppoa, lämmintä ja halpaa. Eikös siinä ole jo monelle riittävästi aineksia onnistuneeseen lomaan?

Thaimaan suosituin turistikohde ei kuitenkaan voittanut minua puolelleen, joten tuskinpa tulisin kaupunkiin enää uudestaan mahdollista läpikulkumatkaa lukuun ottamatta. Nyt olin kuitenkin nähnyt edes pienen raapaisun paikasta, joten voin hieman vakuuttavammin sanoa, että Pattaya ei ole minun paikkani. Sanaa ‘kamala’ en kuitenkaan enää käyttäisi kuvaamaan koko kaupunkia, sillä vaikka ei Pattaya mikään paratiisi ole, ei se olekaan niin paha kuin kuvittelin.

Seuraavana aamuna jätin Pattayan taakse hyvillä mielin, sillä tiesin, että tätä paikkaa en tulisi ikävöimään. Sitä en kuitenkaan tiennyt, että mielipiteistäni huolimatta palaisin Pattayalle vain neljää päivää myöhemmin, ja tällä kertaa jopa jäisin kaupunkiin pidemmäksi aikaa.

Miten ihmeen kummassa minä aina päädyn paikkoihin, joihin olen vannonut olevani menemättä – ja päädyn niihin vielä monta kertaa?

Oletko käynyt Pattayalla? Mitä ajatuksia kaupunki sinussa herättää?