Onko sinulle käynyt koskaan niin, että löydät itsesi paikasta, jonne olet vannonut olevasi menemättä? Sillä varmastikin sinulla on ainakin yksi sellainen maa tai kaupunki tai saari tai kylä, missä et ole koskaan käynyt, mutta et myöskään ole koskaan ajatellut käyväsi, sillä se paikka ei herätä sinussa minkäänlaista mielenkiintoa. Ennemminkin päinvastoin: mikä kamala/tylsä/turistinen/ruma paikka, siellä tuskin on minulle yhtään mitään!

Ja sitten yksi kaunis päivä huomaatkin päätyneesi juuri sinne, minne sinun ei koskaan pitänyt mennä.

Minulle on käynyt niin monta kertaa. Kanariansaaret ovat monien halveksimat, ja niitä yleensä kovaäänisimmin haukkuvat ne, jotka eivät ole saarilla koskaan käyneet. Ei minunkaan ollut sinne koskaan tarkoitus mennä, mutta niin vain olen löytänyt itseni kolmesti Gran Canarialta, ollut pari kuukautta töissä Fuerteventuralla, ja onpahan sitä tullut Lanzarotellakin käytyä. Eivätkä ne saaret niin kamalia olekaan!

Mutta vaikka olisivatkin olleet, eikö Kanariansaarten haukkuminen ole kuitenkin pikkaisen vakuuttavampaa, kun siellä on käynyt itse?

image

Kanariaakin tiukempi no-no on minulle aina ollut Thaimaan Pattaya. Sehän se nyt vasta kamala paikka onkin! Miksi ihmeessä kukaan matkustaisi sinne? Tai no, kyllähän minä tiedän miksi moni sinne menee, mutta kun siellä käy yksinäisten miesten lisäksi pariskuntia ja perheitäkin. Aivan järkyttävä paikka, minä en sinne kyllä ainakaan menisi!

Tammikuun lopussa Rantapallossa julkaistiin minun haastattelu, jossa väitän, että viikko Pattayalla avartaa varmastikin enemmän kuin viikko kotona. Uskon, että näin on, mutta en siltikään ajatellut, että joskus matkaisin Pattayalle testaamaan väitteeni paikkaansapitävyyden, sillä varmasti löytäisin Thaimaasta heittämällä ainakin kymmenen kohdetta, jonne menisin ennen sitä. Mutta koska elämä on arvaamaton ja koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan, löysin itseni Pattayalta vain kolme päivää haastattelun julkaisemisen jälkeen.

image

Olimme matkalla Balilta Bangkokin kautta Koh Changille, ja päätimme pysähtyä parin yön lepotauolle jossakin Bangkokin ja Koh Changin välissä. Eipä niitä vaihtoehtoja nyt niin kovin paljoa ole, joten päädyimme Pattayaan. Saapuisimme myöhään illalla, lepäisimme seuraavan päivän ja jatkaisimme matkaa kolmannen päivän aamuna. Eiköhän siellä voi sen aikaa olla?

Koska Pattaya ei kiinnostanut kohteena, emme olleet ottaneet paikasta lainkaan selvää etukäteen, ja hotellinkin olimme varanneet vain hinnan ja uima-altaan perusteella. Aamulla vilkaisimme karttaa ja lähdimme kävelemään Nakluan alueella sijaitsevalta hotelliltamme parin kilometrin matkan kohti Pattayan rantaa. Kaipa sen rannan voisi ainakin nähdä, kun täällä kerran ollaan.

image

Rannan pohjoispäätyyn päästyämme täytyi hieraista silmiä kahteen kertaan: ensiksi siksi, että Pattaya on todella paljon suurempi kaupunki kuin olin kuvitellut, ja toiseksi siksi, että ranta on aivan järkyttävän ruma. Eittämättä rumin ranta, minkä olen Thaimaassa nähnyt, eikä viihtyisyyttä paranna vilkas rantatie tööttäilevine tuk-tukeineen tai lukuisat meressä päristelevät veneet. En voinut olla ajattelematta ensimmäistä kertaa Thaimaahan tulevia, jotka ovat nähneet kuvia paratiisirannoista, mutta päätyvätkin Pattayan sumeavetiselle rannalle. Mikä pettymys sen täytyykään olla!

image

image

Parisen kilometriä rantakatua käveltyämme olimme nähneet tarpeeksi ja palasimme hotellimme uima-altaalle. Päivä – tai puolikas – Pattayalla riitti, vaikka olinkin positiivisesti yllättynyt: olin mielessäni kuvitellut kuinka pahamainen kaupunki näyttää pimeää puoltaan joka kadunkulmassa, mutta näin ei ollutkaan. Kaupunki on todella suuri, joten varmasti sinne mahtuu kaikenlaista, myös niitä mukavampia juttuja. Ja ehkä jopa rauhallisia rantoja? Vai toivonko jo liikaa?

Lyhyessä ajassa ehdin kuitenkin huomata sen, että Pattayassa näyttää olevan paljon samaa kuin Kanarian kohteissa: on kansainvälisiä ketjuliikkeitä, ruokalistoilla tuttuja ravintola-annoksia, on McDonald’s ja muut pikaruokaravintolat, on skandinaavinen karkkikauppa ja länsimaalainen marketti. On helppoa, lämmintä ja halpaa. Eikös siinä ole jo monelle riittävästi aineksia onnistuneeseen lomaan?

Thaimaan suosituin turistikohde ei kuitenkaan voittanut minua puolelleen, joten tuskinpa tulisin kaupunkiin enää uudestaan mahdollista läpikulkumatkaa lukuun ottamatta. Nyt olin kuitenkin nähnyt edes pienen raapaisun paikasta, joten voin hieman vakuuttavammin sanoa, että Pattaya ei ole minun paikkani. Sanaa ‘kamala’ en kuitenkaan enää käyttäisi kuvaamaan koko kaupunkia, sillä vaikka ei Pattaya mikään paratiisi ole, ei se olekaan niin paha kuin kuvittelin.

image

Seuraavana aamuna jätin Pattayan taakse hyvillä mielin, sillä tiesin, että tätä paikkaa en tulisi ikävöimään. Sitä en kuitenkaan tiennyt, että mielipiteistäni huolimatta palaisin Pattayalle vain neljää päivää myöhemmin, ja tällä kertaa jopa jäisin kaupunkiin pidemmäksi aikaa.

Miten ihmeen kummassa minä aina päädyn paikkoihin, joihin olen vannonut olevani menemättä – ja päädyn niihin vielä monta kertaa?

Oletko käynyt Pattayalla? Mitä ajatuksia kaupunki sinussa herättää?

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
AirAsia ja lentopelon paluu
Minun kymmenen asuinmaatani
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

12 kommenttia

  1. markus

    14.3.2016 at 13:06

    en tiijä missä menee raja nuoremmatite 33v. vaimon kanssa asuttu kaksi talvea pattayalla ja mukavaa ollu. käyty toki isaanin maakunnassa ja monessa muussakin paikassa. kaksi vuotta sitten oltiin viikko koh lantalla ja tuntui jo toisena päivänä et kyl riittää

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      15.3.2016 at 12:12

      Monet toki tykkää Pattayasta, eihän sinne muuten menisi niin paljoa porukkaa jatkuvasti. Omaan makuuni on kylläkin enemmän vaikka esimerkiksi tuo Koh Lanta, se on mukavan rauhallinen Pattayaan verrattuna :) Kiitos kommentistasi Markus!

      Reply
  2. Teija / Lähdetään taas

    13.2.2016 at 16:04

    Hah :D Hauska kirjoitus. Jotenkin odotin “onnellista loppua”, että sittenkin olisit pitänyt paikasta. En siis ole koskaan käynyt Thaimaassa. Nyt maaliskuun lomalle haettiin helppoa vauvamatkakohdetta Thaimaasta, mutta ei ihan noin helppoa kuitenkaan, että Mäkkärit ja Suomi-baarit tarvitsisi olla naapurissa.
    Aika lailla samanlaiset ennakkoajatukset täälläkin siis kyseisestä paikasta.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      23.2.2016 at 11:13

      Heh, ei ollut sellaista onnellista loppua tällä jutulla :D Mäkkäreitä ja suomirafloja ei kyllä parin kolmen viikon lomalla kaipaa, mutta vähän pidemmällä reissulla saattaa jo tehdä Bic Maccia mieli… Saatoin nimittäin käydä Pattayan Mäkkärissä syømässä parikin kertaa :D

      Reply
  3. janne

    13.2.2016 at 12:56

    mä en oo ikinä nähny pattayalla tutk tukeja………………… en tiädä missä olet ollu….. mut mun mielestä ihan mukava mesta. olen nähnyt niin sanottua AITOA thaimaata riisipellon vieressä, aina anoppilassa käydessä.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      13.2.2016 at 13:25

      Tuk-tukilla tarkoitin niitä hop on/hop off -lava-autoja, jotka ajaa tiettyä reittiä. Ei ne minustakaan varsinaisia tuk-tukeja ole, mutta useamman kerran kuulin paikallisten niitä siksi kutsuvan… Minua kiinnostaisi Pattayaa enemmän nähdä elämää vaikkapa juurikin riisipellon vieressä :) Mutta jäi tällä reissulla väliin.

      Reply
  4. Laura / My Passport Pages

    12.2.2016 at 08:08

    Mekin aikanaan pysähdyttiin Pattayalla juuri matkalla Bangkokista saarille ja aika samanlaiset fiilikset oli. Ranta oli kamala ja hotellin altaalla näkyi keski-ikäisiä miehiä seuralaisineen sen verran, että koko allas tuntui jotenkin likaiselta paikalta :) Päädyttiin lähtemään Koh Larnille siihen kaupungin edustalle ja se pelasti kyllä tuon vierailun. Kaikista mielenkiintoisin kaupunki oli kyllä ilta-aikaan, “International meeting street” näytti kyllä parhaat (vai pahimmat?) puolensa ja menoa tuli tuijoteltua aika monttu auki. Siinä vajaan tunnin iltakiertelyn aikana meillekin ehdittiin tarjoamaan aikalailla kaikkea piristä pikkupoikiin…

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      13.2.2016 at 13:19

      Me ei tällä ensimmäisellä kerralla nähty iltaelämää lainkaan, ja toisellakin reissulla vain sen verran kun ajettiin rantakatua takaisin hotellille. Rantakadun päässä olevan Walking Streetin (onkohan sama kuin tuo mainitsemasi International?) ruuhka nähtiin ohiajettaessa ja eikä kyllä kiinnostanut lainkaan mennä katsomaan sen menoa. Ihan noin pahaa kuin “piristä pikkupoikiin” en edes osannut ajatella paikan tarjoavan… Vaikka paljon olen reissuillani nähnyt, taidan silti olla vähän turhan naiivi…

      Reply
    • Kake Bkk

      14.2.2016 at 02:47

      Pikku poikia??????? On se kumma kun en 2 vuoden asumisen aikana Nähnyt yhtään pikkupoikaa myynnissä!! JA jos semmoseen sekaantuu niin tuomio on XX vuotta kiinteetä siis +10 vuotta! ja walking street ja ranta katu on täynnä poliiseita iltaisin niin jotenkin tuntuu kummalta että siellä olisi jotkut myymässä poikaansa?! Olisitkohan käynyt sittenkin myanmarissa tai laosissa jos tieto on tuota luokkaa =)

      Reply
      • Terhi / Muru Mou

        23.2.2016 at 11:17

        Hyvä kuulla, että ei ole poikia sinulle tarjottu! Ihan kamalaahan tuo on, vaikka sitä kyllä maailmalla tapahtuu – jos ei Pattayalla, niin varmasti jossakin muualla :(

        Reply
  5. Kiira / Lifelong Adventure

    11.2.2016 at 23:08

    En oo käynyt, mutta samansuuntaiset on ajatukset!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      13.2.2016 at 13:13

      Pattaya ei taida kuulua etenkään nuorempien matkaajien ykköskohteisiin :D

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog