Päivä Helsingissä – Mitä tekee ulkosuomalainen?

Olin odottanut tätä elokuista päivää Helsingissä, sillä halusin näyttää ensimmäistä kertaa kaupungissa käyvälle Thomakselle Helsingin parhaimmat palat. Tai paljoahan en minäkään kaupungista tiedä, mutta olin ottanut selvää Helsingin mielenkiintoisimmista nähtävyyksistä ja parhaimmista ravintoloista – ne kun ovat minulta itseltänikin vielä näkemättä ja kokematta, sillä muutettuani ulkomaille en ole kovinkaan montaa kertaa päässyt lentokenttää lähemmäksi Helsinkiä.

Liikaa ei kuitenkaan kannattaisi suunnitella, sillä suunnitelmat näyttävät muuttavan muotoaan hyvinkin reippaasti, ainakin kun on meistä kahdesta kyse. Saavuimme nimittäin syksyisen oloiseen Helsinkiin aikaisin torstaiaamuna rättiväsyneinä pikaisen Riian reissun jälkeen, ja ainoa asia, joka sillä hetkellä kiinnosti, olikin nukkuminen.

image

Päiväunet ja kauppahallilounas

Laahustettuamme kaupungin läpi matkatavaroinemme Radisson Blu Aleksanteriin olimme henkisesti valmistautuneet jättämään vain laukkumme säilöön ja lähtemään kiertämään etukäteen suunnittelemiani nähtävyyksiä, mutta saimmekin yllättyä positiivisesti: saimme huoneen heti saavuttuamme, vaikka oltiin vielä aamupäivässä.

image

image

Ah, kuinka ihanaa olikaan kaatua Aleksanterin muhkeaan sänkyyn ja jatkaa liian lyhyiksi jääneitä yöunia parin tunnin verran. Tämän jälkeen kävin hakemassa meille läheisestä Hietalahden kauppahallista lounasta, jonka söimme huoneessamme vällyjen välissä. Kesästä ja auringonpaisteesta ei ollut tietoakaan, joten nähtävyyksien kiertely ei edelleenkään kiinnostanut. Eiköhän niitä ehdi nähdä sitten vaikka seuraavalla kerralla?

Iltapäiväkahvit Café Kokossa

Vaikka varsinaiset nähtävyydet jäivät sitten tällä Helsingin reissulla näkemättä, oli Café Kokko kuitenkin paikka, jossa käymistä en halunnut jättää väliin. Olin jo joskus aikaa sitten törmännyt kahvilan kuviin Instagramissa, ja siitä lähtien olin yrittänyt käydä siellä harvoilla Helsingin reissuillani, mutta kertaakaan aikaisemmin ei aika ollut riittänyt siihen.

image

image

Kalevankadulla sijaitseva Café Kokko oli meille loistava iltapäiväkahvipaikka, sillä se oli lähellä Aleksanteria, palvelu oli huippuhyvää ja kahvi maistuvaa. Täällä olisin voinut kuvitella itseni istumassa läppärin kanssa kahvista, herkullisen näköisistä kakuista ja rennosta tunnelmasta nauttien.

Harmi kyllä, käynti Café Kokossa oli samalla minun ensimmäinen ja viimeinen, sillä kahvila sulkee ovensa perjantaina 26.8.

Treffit Stockan kellon alla ja oluen maistelua Bier-Bierissä

Koska olimme Helsingissä vain yhden päivän ja yhden yön, olin päättänyt olla ottamatta yhteyttä yhteenkään pääkaupunkiseudulla asuvan kaveriini, sillä en olisi ehtinyt tavata kuin yhden tai pari, enkä voinut tehdä valintaa kenet olisin treffeille pyytänyt. Ongelma ratkesikin sitten niin, että vanha opaskaverini otti yhteyttä ja ehdotti tapaamista. Ja sehän passasi, sillä edellisestä tapaamisesta olikin ehtinyt vierähtää aikaa jo muutama vuosi!

image

Tapasimme perinteisesti Stockan kellon alla ja päätimme mennä Bier-Bieriin vaihtamaan kuulumisia lasillisten ääreen. Bier-Bier osoittautuikin todella mukavaksi paikaksi istuskella hyvän oluen äärellä. Thomas oli erityisen tyytyväinen paikan osaavaan baarimikkoon, joka tiesi baarin oluet kuin omat taskunsa ja osasi ehdottaa juuri toiveiden mukaista juotavaa.

Drinkkejä Groteskissa ja iltapalaksi hampurilaisia

Oluiden jälkeen siirryimme naapuriin Groteskin terassille. Ja mikä helmipaikka se onkaan! Oli todella tunnelmallista istua ulkosalla viltin ja lämpölampun alla siemaillen hyvää cocktailia, katsellen terassin täyttymistä afterworkilaisista. Käsitykseni siitä, että Suomessa ei osata käydä yksillä tai kaksilla arki-iltoina murentui täysin, sillä paikka tuli illan aikana täyteen.

image

Täälläkin palvelu oli erityisen hyvää, kuten kaikkialla missä olimme päivän aikana käyneet. En edelleenkään käsitä marmatusta suomalaisen asiakaspalvelun alhaisesta tasosta, sillä Kööpenhaminan palvelun puutteeseen tottuneelle Suomessa on aina aivan ihanaa asioida. Ja samaa mieltä on Thomas, joka jo edellisellä Suomen reissullamme hämmästeli saamaansa hyvää palvelua.

Iltapalaksi kävimme vielä syömässä hampurilaiset paikassa, jonka nimeä en valitettavasti enää muista. Syytän tästä ravintolan vaikeasti muistettavaa nimeä, en juotuja juomia… Ja eikös se ole vain hyvän illan merkki kun ei ole ollut aikaa pistää mieleen käytyjen paikkojen nimiä?

image

Ruoan jälkeen oli sitten ihana kallistua takaisin Radissonin sänkyyn, ja aamulla meitä odottikin aivan mahtava aamiainen. Aleksanterin aamiainen on heittämällä paras Suomessa koskaan syömäni hotelliaamiainen, sillä vaikka en yleensä paljoa aamuisin syökään, oli täällä kaikki haluamani (kahvi, leivät, mysli ja mehut) juuri niin hyviä kuin niiden toivoo päivän ensimmäisellä aterialla olevan. Pisteet myös munakkaiden paistajasta, sellaista kun harvoin Suomessa näkee!

image

image

Uloskirjautumisen jälkeen olikin sitten aika hypätä junaan ja lähteä kohti reissun seuraavaa pysäkkiä, Jyväskylää. Tämä ulkosuomalaisen ja ensimmäistä kertaa kaupungissa olleen Helsingin stoppi ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan, mutta ei tämä “seurustelu, hauskanpito ja kuppilakierros” -teema missään nimessä huono ollut.

Ja tarkennetaanko vielä sen verran, että päivä Helsingissä ei mennyt aivan minun suunnitelmien mukaan – Thomaksen mielestä kun tämä oli aivan paras tapa tutustua Helsinkiin!

6 comments
  1. Tämä kaupunki on yksi kauneimmista. Kuka tahansa haluaisi viettää loman tässä kauniissa paikassa. Se on todella hyvän ja hyödyllisen artikkelin ansiota. Ihania kuvia ja loistavia matkavinkkejä kuten aina.

  2. Minustakin tuo kuulostaa just hyvältä tavalta tutustua Helsinkiin! :) Meidän pääkaupunkivierailu oli aika lailla samaa luokkaa viime helmikuussa, kun mies oli ensimmäistä kertaa ihmettelemässä talvista Pohjolaa. Oluset maistui Bruuverissa ja Kaislassa, palvelu oli mitä mainiointa, ja joka paikassa sai hyvin asioitua myös englannin kielellä, mikä jaksoi ihmetyttää Italiassa asuvaa chileläistä. Nähtävyydet jäi meilläkin aika minimiin, käytiin lähinnä pällistelemässä öistä Senaatintoria Tuomiokirkkoineen ja päiväsaikaan talvista (hiljaista) Kauppatoria. Täytyy kyllä todeta, että Helsinki on minusta parhaimmillaan kesäaikaan ja rakastan kaupungin valoisia kesäöitä! Ehkäpä ensi vuonna täytyy ajoittaa visiitti jonnekin kesä-heinäkuulle :)

    1. Vähän mua harmittaa, että Thomas ei nähnyt itse Helsinkiä kovinkaan paljoa, mutta onneksi sentään tykkäsi siitä, mitä näki :D Senaatintori ja Kauppatori olisi ollut mullakin näytettävien paikkojen listalla, mutta jääpi sitten seuraavaan kertaan.

      Musta tuntuu, että mä olen yllättyneempi kuin tanskalainen, että Suomessa asiointi sujuu todella hyvin englanniksi. Tanskassa palvelun saaminen englanniksi on itsestäänselvyys, mutta mulla on ollut ihan väärä mielikuva siitä, että Suomessa se on vähän niin ja näin. Aina oppii uutta :) Kiitos kommentista!

  3. Kiva, että teillä oli onnistunut reissu harmaasta säästä ja muuttuneista suunnitelmista huolimatta! Jännä kuulla, että Köpiksessä palvelun taso on sitten noin heikkoa :O Itse juuri Amerikkaa koluamasta päästyäni olen aivan häkeltynyt siitä ylitsevuotavasta ystävällisyydestä, millä asiakasta palvellaan paikassa kuin paikassa. Suomessahan kyllä asiat hoituvat ja siinä mielessä palvelu on aina hyvää, mutta jotenkin se lämmin fiilis jää mielestäni tilanteesta uupumaan – mutta tämähän ei toki tarkoita, että palvelu olisi varsinaisesti huonoa :) Ilmeisesti Kööpenhamina jättää enemmänkin toivomisen varaa…

    1. Jenkeissä palvelun taso on tietysti aivan omaa luokkaansa, onhan siellä tippauskulttuuri varmasti parantanut palvelun tasoa ihan joka sektorilla. Ja sen jälkeen suomalainen palvelukulttuuri tuntuu varmasti aika kylmältä :D Köpiksessä ei palvelu suoranaisesti ole huonoa, sitä vaan ei ole lainkaan. Joissakin paikoissa jaksetaan hymyillä ja olla iloisia, mutta ne on harvassa. Asiat kyllä hoituvat, mutta tässä kahden vuoden aikana en ole kuin muutaman kerran kokenut sellaisen vau-elämyksen, että olipas hyvää palvelua. Tanskalaiset sanovat, että jos he haluavat palvelua, he menevät Ruotsiin – eli ei ne ilmeisesti sitä sitten edes Köpiksessä vaadi. Kiitos kommentista! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *