Pääsiäinen Jyllannissa: taidetta, vanhoja taloja ja kuninkaallisia

Katsottuani pari kertaa pääsiäisen ajan järkyttävän kalliita lentoja Skyscannerista, oli selvää, että pysyisimme pyhät Tanskassa. Ensimmäinen suunnitelma oli mennä Bornholmiin, Etelä-Ruotsin edustalla sijaitsevalle Tanskalle kuuluvalle saarelle. Bornholmissa käyminen on ollut haaveissani pitkään, mutta tuo haave ei toteutunut vielä: hotelleja olisi löytynyt edullisesti, mutta pelkästään lauttamatka Ruotsin Ystadista Bornholmin Rønneen olisi maksanut 120 euroa suuntaansa.

Siihen vielä päälle Juutinrauman sillan ylitys Kööpenhaminasta Malmöön (50 euroa/suunta), ja Bornholm alkoi vaikuttaa turhan kalliilta parin päivän lomakohteelta. Lentäminen olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta vielä kalliimpi, ja ilman autoa saareen tutustuminen olisi jäänyt vähäiseksi.

Päätimme siis suunnata katseemme länteen, ja löydettyämme edullisen kahden yön majoituspaketin Jyllannissa Aarhusin lähistöltä, pikkuisesta Nilles Kro -hotellista, oli päätös helppo: lähtisimme siis tutustumaan toiseen vuoden 2017 Euroopan kulttuuripääkaupungeista (se toinen on Kyproksen Pafos).

Aarhus on Tanskan toiseksi suurin kaupunki ja siksi siellä käyminen on ollut ajatuksissa pitkään: toistaiseksi kun Tanskaan tutustuminen on rajoittunut Kööpenhaminan lisäksi vain pikkukyliin, eikä minulla ole ollut käsitystä, millaisia muut suuret tanskalaiset kaupungit oikein ovat.

Siltamaksuilta ei Jyllantiinkaan matkatessa välty, mutta Ison-Beltin siltamaksu on Juutinraumaa edullisempi: 240 kruunua (n. 32 €) yhteen suuntaan. Tällaista tämä saarella asuminen on: ei täältä kukkaron nyörejä avaamatta pois pääse.

Pakko mainita se, että olen ylittänyt Ison-Beltin sillan matkustajana muutaman kerran, mutta nyt paluumatkalla ajoin ensimmäistä kertaa sillan yli itse. Toivottavasti ensimmäistä ja viimeistä kertaa, sillä 65 metrin korkeudessa ajellessani alkoi korkeus yllättäen pelottaa. Tätä ei ole tapahtunut koskaan pelkääjän paikalla istuessani. Vaikka yritin pitää katseeni tiessä, ajautui se väkisinkin katsomaan kaukana alhaalla vellovaa merta ja mietin, että entäs jos jotain sattuu ja auto pyörähtää matalan näköisen kaiteen yli…

Aarhus ja ARoS-museo

Lähtiessämme lauantaina kohti Jyllantia satoi vettä taukoamatta. Ainostaan Fynin saaren kohdalla paistoi aurinko, mutta sadepilvet palasivat taivaalle päästyämme Jyllannin puolelle. Tämän vuoksi päätimme ajaa suoraan hotellillemme ja vietimmekin loppupäivän siellä vain rentoutuen, pelaten biljardia ja syöden hyvin: Aarhusiin tutustuminen jäisi seuraavalle päivälle.

Sunnuntaina ajoimme Aarhusiin ja menimme ensimmäiseksi ARoSiin, eli Aarhusin taidemuseoon. Museo on ehkäpä koko kaupungin tunnetuin nähtävyys, ja se olikin oikeastaan ainoa asia, minkä tiesin kaupungista etukäteen. Erityisesti museorakennuksen katolla oleva sateenkaren väreissä oleva panoraamakuja on varmasti jokaiselle kaupungissa käyneelle tuttu, ja se onkin ikoninen osa Aarhusin kaupunkikuvaa.

Pyörittyämme museossa parisen tuntia, lähdimme kävelemään pääsiäissunnuntain hiljentämiä katuja. Aarhus näyttäytyi meille harmaana, hiljaisena ja todella kylmänä, joten latinalaiskorttelissa kahvittelun jälkeen hyppäsimme auton kyytiin ja lähdimme ajamaan kohti pohjoista.

Ihana, ihana Ebeltoft

Kun katsoo Jyllannin karttaa, voi pientä mielikuvitusta käyttämällä huomata, että Tanskalle kuuluva osa Jyllannin niemimaasta näyttää aivan hattupäiseltä Ruotsin suuntaan katsovalta mieheltä. Miehen nenästä valuu hieman räkää, ja tätä räkää kohti me suuntasimme. Eli Mols Bjergen kansallispuistoa.

Kansallispuisto kuulostaa sanana mielenkiintoiselta, mutta kun on Tanska kyseessä, ei se mitään niin erikoista ollutkaan: pelkkää peltoa, niin kuin koko muukin Tanska kaupunkien ulkopuolella. Ajoimme peltojen läpi ja pysähdyimme Ebeltoftin pikkukylässä. Ja kyllä kannatti ajaa tänne saakka!

Ebeltoft ansaitsee oman postauksensa, mutta laitoin tähän muutaman maistiaiskuvan. Eivätkö nuo värikkäät talot ja mukulakivikadut näytäkin idyllisiltä – jopa harmaana ja sateisena päivänä?

Siellä se on, puiden takana: Marselisborgin linna

Kohtaaminen kuninkaallisten kanssa

Maanantaina palasimme Aarhusiin sen verran, että kävimme Marselisborgin puistossa. Puiston vieressä on Marselisborgin linna, joka oli vierailumme pääsyy. Thomas oli etukäteen selvittänyt, että kuningasperhe majailee linnassa parhaillaan, mutta uskoimme silti pääsevämme näkemään linnan ulkoapäin.

Laitoimme auton parkkiin, ja kävellessämme kohti linnan porttia huomasin kadulla äidin kyykistyneen pienen tytön eteen ja selittävän hänelle jotain. Ohikulkiessani kiinnitin huomiota noin viisivuotiaan tytön koiranpentusilmiin, ja mietin, että onpas siinä suloinen tyttö.

Linna-alueelle vievä portti oli auki, mutta porttia vartioi sotilas. Kun astuimme portista sisään, teki sotilas käsimerkillään selväksi, että emme saaneet tulla peremmälle. Kuningasperheen ollessa paikalla, ei linnan lähelle siis päässyt.

Emme ehtineet poistua paikalta, kun portista astui sisään aikaisemmin näkemäni äiti ja tyttö, ja heidän lisäkseen isä, poika ja pieni valkoinen koira. Sotilas otti asennon ja tervehti seuruetta, mutta ei tehnyt elettäkään, että olisi kieltänyt heitä jatkamasta matkaa.

Ihmettelimme asiaa hetken, kunnes Thomaksella välähti: sehän oli prinssi Joachim puolisonsa Marien ja kahden nuorimman lapsen kanssa! Aikaisemmin näkemäni koiranpentusilmäinen tyttö oli siis ollut prinsessa Athena, ja hänen eteensä kyykistynyt nainen prinsessa Marie.

Linnaa ei siis nähty kunnolla, mutta nähtiinpäs ainakin muutama linnan asukas. Tämän jälkeen olikin sitten hyvä aloittaa kotimatka takaisin Kööpenhaminaan.