Kymmenen asiaa, jotka olen omaksunut asuessani ulkomailla

Lapasesta lähti -blogin Meeri kirjoitti hyvän postauksen siitä, millaisia tapoja hän on omaksunut Saksassa ja Itävallassa oleskellessaan. Joukossa on muutamia kohtia, jotka itsekin tunnistan omissa tavoissani, mutta koska myös Minun kymmenen asuinmaatani -postauksessani kyseltiin minulta samaa asiaa, ajattelin kirjoittaa aiheesta postauksen.

Asuttuani ulkomailla pian yhteensä kahdeksan vuotta, ovat jotkut tavat niin hitsautuneita minuun, että en enää edes erota niiden olevan ulkomailla opittuja. Ja samalla olen joistakin Suomessa totutuista jutuista kasvanut niin erilleen, että en edes osaa kaivata niitä – kuten astiankuivauskaappi, pyykinpesukone asunnossa ja valtavat hypermarketit. Laadin listan niistä asioista, jotka tiedostan ottaneeni käyttöön maailmalla, vaikkakin suurin osa näistä on vasta Tanskassa omaksuttuja – mikä ei sinänsä ole yllättävää, sillä olenhan asunut täällä yhtäjaksoisesti pisimpään.

image
Helsingør, Tanska

1. Tiskaaminen pesusienellä

Tämän tavan otin käyttööni ensimmäisten asioiden joukossa, eikä tiskiharjaan ole ollut paluuta. Tiskiharja tuntuu nykyään kömpelöltä käyttää, ja Thomaksen ensimmäisellä Ikean reissullamme ostoskärryyn laittama harja jäi lähes kokonaan käyttämättä. Ainoa ikävä asia tässä on se, että pesusienet kuluu käyttökelvottomaksi harjoja nopeammin ja kuormittaa siis luontoa enemmän.

2. Kiittäminen

Etenkin Tanskassa olen tottunut siihen, että kiitetään kaikesta: ruokaseurasta, työpäivästä, illanistujaisista, mukavasta tapaamisesta… Etenkin juhlien jälkeen seuraavan kerran tavatessa kiitetään viimeisestä, tak for sidst! Jopa kumppanini kanssa kiitämme toisiamme mukavasta illasta/päivästä/viikonlopusta.

Kun työkseni puhun puhelimessa suomalaisten kanssa, olen huomannut, että ‘kiitos’ on suomalaisille yllättävän vaikea sana. Kun puhelun loppuun kiitän asiakkaan ajasta ja toivotan mukavaa päivänjatkoa, saan yllättäen usein vastaukseksi ‘joo’ tai ‘moi’ ja luurin korvaan. Enää en edes haaveile siitä, että asiakas toivottaisi hyvät päivät minulle aina takaisin.

3. Hyvän ruokahalun toivottaminen

Kotona kaksin syödessämme emme ihan joka kerta toivota velbekomme, eli hyvää ruokahalua, ennen kun käymme ruoan kimppuun, mutta muuten se kyllä kuuluu tapoihin. Työpaikallani ruokailutilan läpi kulkevat toivottavat lounaalla oleville hyvät ruokahalut, eli toivotusta ei sanota vain kun ollaan yhdessä syömässä, vaan myös silloin, kun itse ei ole osa ruokailevaa porukkaa – vaikka ei edes henkilökohtaisesti tunnettaisi.

image

4. Kippistäminen

Tämän olen omaksunut niin hyvin, että en koskaan juo ensimmäistä hörppyä (ainakaan alkoholipitoisesta) juomastani ilman kippistelyä. Silmiin tulisi tietenkin katsoa samalla kun skoolataan, mutta tämä ei kylläkään ole kaikilla tapana. Aina kippistelyjuoman ei kuitenkaan tarvitse olla alkoholipitoista: Kreikassa huomasin kippisteleväni myös kahvilla, vaikkakin siitä tuli kyllä paikallisilta sanomista. Olen myös oppinut tavan skoolata esimerkiksi jäätelöillä, jos seurassani oleva on ostanut jäätelön samaan aikaan. Tämä on hieman hassu tapa, mutta jostain olen senkin oppinut.

5. Kahviloissa istuskelu

Tämä on aivan selkeästi Tanskan tekosia: vaikka olen muissakin maissa tykännyt istua kahviloissa, ei se koskaan ole ollut niin usein toistuva tapa kuin Kööpenhaminassa. Viikonloppuisin saatan usein lähteä pyöräilemään päämäärättömästi ja kun kohdalle osuu viihtyisän näköinen kahvila, menen sinne lukemaan kirjaa tai bloggailemaaan samalla kun hörpin hyvää kahvia. Tämä on minun tapani rentoutua! Suomessa vastaava ei tulisi mieleenkään, sillä houkuttelevan näköisiä kahviloita ei niin vain löydy.

image

6. Alkoholia arkenakin

Suomessa asuessani alkoholijuomat kuuluivat ehdottomasti vain baari-iltoihin ja illanistujaisiin, harvoin tuli juotua mitään “muuten vain”. Etenkin Etelä-Euroopassa asuessani olen oppinut, että arki-iltanakin voi juoda illallisen kanssa oluen tai ottaa lasillisen viiniä – ei se sinusta alkoholin suurkuluttajaa tee. Tanskassa olutta juodaan usein, mutta vähän kerrallaan: meilläkin saatetaan juoda oluet vaikka joka ilta töiden jälkeen, mutta yksiin tai kaksiin se sitten jääkin.

7. Naapureiden tervehtiminen

Tarvitseeko tähän lisätä mitään? Naapureita tulee tervehtiä, piste.

8. Ravintoloissa syöminen

Joskus aikoinaan jopa tykkäsin ruoanlaitosta – ja etenkin leipomisesta! – mutta nykyään teen sitä äärimmäisen harvoin. Edellisestä kerrasta kun olen keittiössä taikonut jotain kaurapuuroa monimutkaisempaa, on aikaa lähes vuosi – ja se kerta olikin sitten koko viime vuoden ainoa. Olen tottunut syömään joko ulkona tai hakemaan takeaway-ruokaa, oli kyse sitten lounaasta tai illallisesta, arkena tai viikonloppuna – eineksiä en satunnaisia keittokertoja lukuun ottamatta syö. Jos meillä joku kokkaa, se on mies, eikä sitäkään kovin usein tapahdu.

image
Kokkaaminen ei kiinnosta, kun kodin läheltä saa paljon vaivattomammin näin herkullista ruokaa!

9. Kaasuliesi on sähköistä parempi

Niin naurettavaa kuin onkin puhua keittolevyistä sen jälkeen kun on tunnustanut kokkaamattomuutensa, olen kuitenkin sitä mieltä, että kaasuliesi on sähköliettä paljon parempi – ja tämä on ehdottomasti ulkomailla asuessa opittu juttu. Siitäkin huolimatta, että ensikosketuksen kaasulieteen sain jo opiskellessani lukion ohella hotelli- ja ravintola-alan koulussa.

10. Pyöräillen joka paikkaan

Kööpenhaminassa ei pärjää ilman polkupyörää! Tai se ainakin tekee liikkumisesta niin paljon helpompaa, että en voisi kuvitellakaan luopuvani pyörästäni. Kuljen pyöräillen 95 % matkoistani, ja vain jos matkan pituus on yli viisi kilometriä, harkitsen julkisten käyttämistä. Ainoastaan lähikauppaan menen kävellen, suurimmaksi osaksi siksi, että painavien ostoskassien kantamista pyörällä en ole vielä täysin oppinut.

Oletko sinä omaksunut uusia tapoja ulkomailla ollessasi?

22 comments
  1. Minä olen muuttunut kokonaisuutena rennommaksi ja liberaalimmaksi ollessani kaukomailla. Ennen minä olin aika natsi ja nuttura oli tiukkana, nyt minä olen natsi lähinnä matematiikassa ja joissain faktajutuissa. Vaikka olenkin vielä natsi joissain asioissa, niin yleensä pyrin olemaan myönteinen ja kannustava. Asiakaspalvelijalle mesoaminen on minusta noloa, silloinkin kun siihen on syytä. Minusta on tullut myös anteliaampi ja ajattelen, että hyvä kiertää aina takaisin ja onhan se kiertänyt, mitä nyt joskus vähän sen toimitus jää jumiin jonnekin. Minä kuitenkin ajattelen, että on minun velvollisuuteni auttaa.
    Tykkään istua kahviloissa myös ja tervehdin naapureitani, mutta en sitten tosin muuten yleensä juttele niiden kanssa. Olen kuitenkin aika introvertti. Vastapainona tälle olen sitten aika masentunut kotioloissa.
    Minua pidetään kai jonkinlaisena hippinä. Fundiksesta hipiksi on aika iso muutos. Jotkut ovat esittäneet, että ihmisen perusluonne olisi konservatiivi tai liberaali, eikä sitä voi muuttaa, mutta minäpä muutin. Turha niuhottaa, mikään ei koskaan mene niin kuin on suunniteltu.

    1. Todella hyvää pohdintaa, ja tunnistan itsessänikin samanlaisia muutoksia. Rennommaksi ja liberaalimmaksi olen minäkin muuttunut, enkä mene ohjeiden ja normien mukaan enää ihan joka jutussa. Vaikka monia sääntöjä kyllä noudatan vieläkin usein suomalaisella tarkkuudella, ja saankin silloin usein kuulla olevani “niin suomalainen”.
      Turhasta valittamisesta ja niuhottamisesta en pidä, mutta harmittavasti kaikenlainen negatiivisuus on suomalaisten keskuudessa aivan liian yleistä. Nykyisen kumppanin kanssa onkin tullut tavaksi katkaista toisen valitus heti alkuunsa, kun ei sitä oikeasti jaksa kuunnella. Joskus pitää saada ärtymys ulos, mutta kunhan ei jää vatvomaan asiaa.

  2. 9. kohtaan liittyen Italiassakin sanotaan että kaasuliesi on siksi parempi koska se on nopeampi eli tehokkaampi. Itse kumminkin tykkään edelleen enemmän sähköliedestä, koska koen että se on turvallisempi vaihtoehto. Kaasuliesiin pitäisi tehdä tarkistus ainakin 6kk välein, toisin kuin sähköllä toimiviin, tai näin on Italiassa tapana että jos on varaa siellä tarkistetaan liesi 3-6kk välein

    1. Niin, kaasuliesi on nopeampi ja sitä on nopeampi säätää. Turvallisuusasia on kyllä sellainen, mitä tulee joskus mietittyä, etenkin alkuaikoina kun kaasupullon pelkäsi räjähtävän ja piti monta kertaa tarkistaa, että onhan se varmasti kiinni. Nyt Tanskassa ei ole mitään kaasupulloja, vaan kaasu tulee seinästä. En kylläkään tiedä sen tarkemmin, että miten se oikein toimii… :)

  3. Täytyy itsekin pistää mietintämyssyyn. Lyhyehkön postauksen aiheesta jo teinkin, nyt kun ollaan oltu jo reilu pari viikkoa täällä Lontoossa. Miten siis arki muuttui tähän mennessä. Monessa maassa asuneena olen omaksunut monia tapoja joko lyhyeksi tai pidemmäksi aikaa, ja kyllä, ne tosiaan tekee arjesta jotenkin rikkaampaa ja helpompaa. Jos sitten vielä on muunmaalainen puoliso, niin uusia rutiinejahan tulee roppakaupalla ihan sen turhempia miettimättä. Tuo alkoholiasia mua jaksaa aina kummastuttaa. Itse tykkään kans joka ilta illallisella puolittaa miehen kanssa oluen tai juoda lasin viiniä, mutta siihen se sitten jää. Tuntuu aina, että sitä saa jotenkin selitellä suomalaisille. En tiedä johtuuko osaksi itsestä vai niistä toisista suomalaisista :)

    1. Tiedätkö, minä meinasin jättää tuon tunnustuksen lähes jokapäiväisestä alkoholin käytöstäni tekemättä, sillä pelkäsin, että minut leimataan alkoholistiksi! Siis ajattelen, että suomalaiset ei välttämättä ymmärrä sitä, että joku juo joka päivä yhden oluen tai lasillisen viiniä, sillä “eihän se ole normaalia”. Enkä minäkään tiedä, että johtuuko tällainen ajattelu itsestä, vai muista suomalaisista… Tuota Nomadin mainitsemaa suomalaiskansallista lärvien vetämistä en harjoita lainkaan, mutta silti oma alkoholin käyttö tuntuu muiden suomalaisten edessä jotenkin “väärältä”. Tai ehkä minä vain kuvittelen… Mutta suhtautuminen alkoholiin on Tanskassa niin paljon rennompaa, sillä sen ei ajatella olevan suuri ongelma ja hirveä mörkö – ja ei kai se sitä sitten olekaan.

  4. Kiitos postauksesta! Erittain monet yllaolevat patevat myos minuun, erityisesti hyvan ruokahalun toivottelu (johtuu lahinna varmaan unkarilaisesta vaimosta, unkarilaiset kun eivat koskaan voisi aloittaa ruokailua toivottamatta hyvaa ruokahalua), arjen normaalitissuttelu (sita suomalaiskansallista larvienvetamista ei sitten harjoitetakaan ollenkaan), pesusienen kaytto (miten se tiskiharja ennen tuntui ainoalta oikealta?!) ja kaasuliesi, jota aluksi pelkasin ihan irrationaalisesti kuvitellen koko keittion rajahtavan kasiin. Muita suomalaisia juttuja, joita en enaa koe omikseni on esimerkiksi maidon juominen (jo ennen semi-vegaaniuttani se alkoi allottaa) ja leivan syominen kaiken ruokailun yhteydessa.
    Pitaapa itsekin vasailla vastaava postaus juhlistamaan 10 vuoden ulkosuomalaisuuttani (vaikka itse vuosipaivan missasinkin, se meni jo kuukausi sitten)!

    1. Tuli sinun unkarilaisesta vaimosta mieleen unkarilainen kaverini, joka oli Norjassa töissä ja alkuaikoina kysyi työkavereitaan oluille töiden jälkeen. Norjalaiset olivat katsoneet häntä kummissaan, että mikä outo tyyppi kun pyytää pubiin arki-iltana! Oli sitten nopeasti tajunnut, että olut työpäivän päätteeksi ei ole Norjassa tapana – ainakaan työkavereiden kanssa! Mutta eipä taida olla missään Pohjoismaissa tapana… Tanskassa on monilla työpaikoilla kylläkin “Friday bar” eli käsittääkseni (en ole vielä päässyt kokemaan tätä itse muuta kuin satunnaisina kertoina) työt lopetetaan hieman aikaisemmin ja sitten työnantaja kustantaa oluet tai parit työpaikan tiloissa. Ihan mukava team building -tapa, mielestäni. Ja rento työviikon lopetus.
      Haha, minäkin olen niin monta kertaa pelännyt keittiön räjähtävän kaasulieden vuoksi! :D Nykyäänkin säpsähtelen, jos keittiöstä kuuluu jotain outoa ääntä, ja ajattelen heti kyseessä olevan kaasulieden. Onneksi niitä “outoja ääniä” ei kovin usein kuulu :)
      Maitoa en juonut Suomessakaan lapsuuden jälkeen, mutta maito palasi jääkaappiin aloitettuani kahvin juonnin. Leipä on jäänyt minultakin aterioilta pois: miksi ihmeessä pitää täyttää vatsaa leivällä kun on parempaakin ruokaa tarjolla!?
      Kirjoita ihmeessä oma postauksesi aiheesta, tämä aihe näköjään kiinnostaa ulkosuomalaisia! :)

  5. Kahvilassa istuskelu, usein ulkona syönti ja viiniasillisen nautiskelu silloin kun siltä tuntuu, eikä vain juhlissa tai perjantai-iltana, on tullut tutuksi Englannissakin, ja monesti menen läppärin kanssa kahvilaan kirjoittamaan, kun kotikoneen ääressä ei tunnu tulosta syntyvän. Enää en tunne syyllisyyttä, jos olen muutaman minuutin myöhässä, enkä odota suojatien varrella valojen vaihtumista, jos ehdin hyvin yli muutenkin. :-)

    1. Myöhästymiseen en ole vielä tottunut, vaan olen edelleen säntillisesti paikalla oikeaan aikaan – ja oletan, että muutkin ovat. Tanskalaiset noudattavat liikennevaloja jopa naurettavuuteen asti: punasia päin ei mennä edes autiolla kadulla. Sen vuoksi itse tunnen aina omantunnon pistoksen, kun ylitän tien punaisilla :D

  6. Kovin Eurooppa-keskeinen postaus. Suomen hypermarketit eivät ole USA:n hypermarketteihin verrattuna mitään. Joka paikkaan mennään autolla, mutta alkoholia ei juoda arkena.

    1. Vaikka olenkin asunut Euroopan ulkopuolella, en näköjään ole niistä maista omaksunut tapoja. Ainakaan niin, että olisi jäänyt pidemmäksi aikaa, toki maassa ollessa on saattaneet jotkut tavat siksi aikaa tarttua. Voin vain kuvitella, että Jenkeissä marketit ovat valtavia jopa suomalaisiin verrattuna!

  7. Olipa tosi hyvä postaus. Itsekin huomaan omaksuneeni erilaisia tapoja. Erityisesti jatkuva kysely “miten menee/ you’re alright?/ whats up?” tulee joka väliin nykyään samoin kuin kaikenlainen pikku small talk. Itsekin pidän nykyään kaasuhellaa parempana, kaikki lämpiää älyttömän nopeasti.

    1. Kiitos Sandra! Muistan itsekin omaksuneeni Australiassa tuon small talkin ja kuulumisten kyselyn, mutta se tapa kyllä jäi Australiaan, Suomessa kun se ei tunnu yhtään luontevalta! Luulin kyllä, että jatkaisin kaupan kassoille juttelemista, mutta ei niin ei :D

  8. Voi kuinka hauska että säkin tartuit tähän aiheeseen, on tosi kiva lukea muiden kokemuksia tapojen muovaantumisesta! Jännää myös, että sun listalta löytyy monen monta kohtaa, jotka itsekin tunnustan, vaikkei kyse olekaan samoista maista (vaikka Tanska ja Saksa ei taida kulttuurillisesti kovin kaukana toisistaan ollakaan). Varsinkin kahvila- ja alkoholikulttuurissa taitaa kyllä huomata erot pohjoisen periferian ja Keski-Euroopan välillä. :)

    1. Monta samaa asiaa meillä oli, vaikka tosiaankin eri maista on kyse! Mutta oikeassa olet, Tanska ja Saksa ei ilmeisesti taida kovin paljoa toisistaan erota… Oikean kahvilakulttuurin puuttuminen Suomesta on kyllä sääli. Potentiaalia sinänsä olisi, kun kahvinkulutus on niin suurta, mutta kun siitä ei olla valmiit maksamaan. Ja aika kallista kahvi taitaa Suomen (ankeissa) kahviloissa ollakin.

  9. Lappilaisena jaksaa aina Etelä-Suomessa surettaa, miten epäkohteliaita ja kylmiä ihmiset ovat. En ikinä voisi olla toivottamatta asiakaspalvelijalle takaisin hyvää päivänjatkoa, saati jättäisin kiitosta pois. Suomen sisälläkin on valtavia kulttuurieroja, minkä takia minun on ollut ehkä helpompaa sopeutua elämään ulkomailla. Täällä Wienissä ei ole inarilaisen mielestä sen eksoottisempaa kuin Helsingissäkään :)

    Tanskalainen tapakulttuuri vaikuttaa mukavalta ja rennolta, mutta ei liian lepsulta!

    1. Ihan varmasti suuren Suomen sisällä on kulttuurieroja, eikä pitäisi yleistää, että kaikki suomalaiset olisivat kiittämättömiä. Mutta kun soittaa vähintään 50 puhelua päivässä ja siinä jutellessa näkee henkilön asuinpaikan ja iän, niin olen pistänyt merkille, että asuinpaikasta riippumatta etenkin (nuoret) miehet saattavat omata hieman vajavaiset puhelinkäytöstavat. Naiset osaa useammin kiittää, ja etenkin nuoret ovat todella ystävällisiä!
      Tanskalainen tapakulttuuri on kyllä mukavaa, mutta välillä tuntuu että olen suomalaisena ehkä tietämättäni ollut liian tyly kun en olekaan muistanut kiittää viimeisestä tai toivottaa aina hyvää ruokahalua. Puhumattakaan hyvän uuden vuoden toivotuksista – se kun pitää muistaa toivottaa ensimmäistä kertaa uuden vuoden puolella tavattuaan, vaikka sitten helmikuussa!

      1. Täälläkin toivotetaan uutta vuotta todella ahkerasti. Tämä ja vaikka ylitsevuotavat synttärionnittelutkin tuntuivat aluksi vaikeilta ja ylimitoitetuilta, mutta nykyään on kyllä sanottava että musta on ihanaa, että ihmiset ilmaisevat toisten olevan heille tärkeitä. Tätä lisää Suomeenkin!

        1. Onhan se ihanaa, että näytetään ympärillä olevien ihmisten olevan tärkeitä. Tanskassakin syntymäpäiväsankaria onnitellaan runsaasti, ja synttärien juhliminen on suomalaisittain hieman outoa, sillä juhliin kutsutaan joka vuosi “koko suku”, Tanskan liput liehuu ja synttärilaulut raikaa. Ja esimerkiksi niinkin pieni juttu, että lentokentällä ollaan saapuvaa tuttavaa/sukulaista vastassa heilutellen paperisia Tanskan lippuja, on aivan ihana tapa!

  10. Tunnistin kaikki listan tavat, paitsi viimeiseen vaihtaisin fillarin tilalle auton. Muutama päivä sitten vähän järkytyin, kun selitin miehelle jotain asiaa ja hän keskeytti nauraen että susta on tullut vähän italialainen – kovasti käsin selvitin asiaa…
    Salaa tunnen kuitenkin pientä helpotusta, kun toisinaan ahdistaa liian lähelle tulevat, etenkin tuntemattomat, ihmiset. Sisäinen suomalainen nostelee päätään!

    1. Hahah, voi että! Olet todellakin italialaistunut jos on kädet alkaneet viuhtoa puhuessa! Se on kyllä mielestäni ihana tapa, ja tuo kyllä roimasti elävyyttä puheeseen :)
      Tuon ahdistuksen liian lähelle tulevista ihmisistä koin Bangkokin julkisissa ruuhka-aikaan – se on kyllä varma merkki siitä, että kaikki suomalaisuus ei ole vielä kaikonnut! Kiitos kommentistasi! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *