Täytyy heti tunnustaa tähän alkuun, että en varsinaisesti ole puhelinmyyjä, vaikka sitäkin kyllä joitakin vuoroja silloin tällöin teen. Mutta olen tienannut elantoni ja kartuttanut matkakassaa puhelimessa puhuen nyt parin kuukauden verran, ja olen tykännyt työstäni yllättävän paljon. Yllättävän paljon siksi, että en voinut kuvitellakaan koskaan työskenteleväni call centerissä, puhumattakaan siitä, että oikeasti viihtyisin työssä. Mutta ulkomailla asuessani en ole juurikaan nirsoillut töiden suhteen kun töitä kuitenkin on tehtävä, ja aika mielenkiintoisia ja erilaisia hommia olenkin päässyt tekemään.

Meidän call centerillä on useita toimeksiantoja, joita on minun päätoimenkuvan, eli asiakaspalvelun, lisäksi myös erilaisten tuotteiden myyynti. Ja voitteko uskoa, että puhelinmyynti onkin aika kivaa? Helppoa se ei missään nimessä ole, vaikka minulla on usean vuoden myyntikokemus: puhelimessa asiakkaan kiinnostus ja luottamus täytyy herättää nopeasti, pelkkien sanojen ja äänen avulla. Haasteellisen myyntityön lisäksi omat haasteensa antaa ne langan toisessa päässä olevat ei-aina-niin-ihanat asiakkaat.

image

image

Kun juttelen puhelimessa päivittäin jopa sadan suomalaisen kanssa, eivät kaikki valitettavasti edusta maamme kirkkainta tai ystävällisintä kärkeä. Olen yllättynyt siitä, että ne jotka lyövät luurin heti korvaan kuultuaan asiani, ovat harvassa. Mutta hemmetin tylyjä ihmiset osaavat olla! Puhelimessa on ilmeisen helppo purkaa omaa pahaa oloa luurista kuuluvalle kasvottomalle äänelle. Rispektit kaikille puhelinmyyjille, jotka jaksaa kuunnella kärttyisiä asiakkaita viikosta toiseen.

Onneksi suurin osa suomalaisista osaa kuitenkin olla mukavia puhelimessakin, tuskin tätä työtä muuten kovin pitkään jaksaisi. Ja onhan tämä muutenkin ollut minulle aivan unelmatyö tähän väliin: työ on helppoa, puheluja odotellessa netissä surffailu tai vaikka lehtien lukeminen on sallittua, työkaverit on huippuja ja palkkakin on ihan ok työn helppouteen nähden.

image

image

Minun kokemuksella puhelinmyynti tai puhelinpalvelussa työskentely ei siis ole yhtään hassumpi tapa tienata matkarahoja. Tasan kahden viikon päästä perjantaina soitan viimeiset puhelut, ja sitten loppuu tämä pesti tällä erää. Ei ole pois suljettua, että helmikuussa takaisin Kööpenhaminaan tultuani kyselen olisiko call centerissä jälleen paikka auki. Uusille matkarahoille olisi silloin taas tarvetta.

Jos joku soittaa vieraasta numerosta, älä ole vihainen. Minä siellä vain saatan soitella.

Jutun kuvat Bispebjergin hautausmaalta.

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Käydyt Unesco-maailmanperintökohteet: Amerikka
Tanskalaiset syntymäpäiväjuhlat on perinteitä täynnä
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

56 kommenttia

  1. Heidi

    25.10.2015 at 23:32

    Voi ei, puhelinmyyjä :D. Mutta miksi ei, jos palkintona on ihana reissu maailman ääriin – tai vaikka lähemmäksi.

    Reply
  2. lena

    24.10.2015 at 13:51

    Oli pakko selata nämä kommentit läpi ajan kanssa, mielenkiintoisia mielipiteitä ihmisillä puhelinmyynnistä! Itse yleensä kuuntelen mitä on tarjolla ja sanon “ei”, jos ei uskota niin sanon ettei kiinnosta ja sitten alan hermostua :D En tykkää löydä luuria korvaan, enkä ole niin tainnut monesti tehdäkään, mutta inttäminen ärsyttää. Usein lehtimyyjiltä loppuu myös kiinnostus, kun sanoo että asuu ulkomailla (jos mulla on Suomen SIM puhelimessa). Pisteet sulle kovasti tästä hommasta, mä ainakin jos olisin palkkaamassa arvostaisin juurikin puhelinmyyjän kokemusta… ei oo helppoa hommaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikki työ on arvokasta ja ihan mahtavaa, että teillä on siellä pohjapalkka myös.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      27.10.2015 at 12:31

      En ihmettele yhtään, jos alkaa ärsyttää jos ei uskota että ei kiinnosta. En ymmärrä kuka myyjä jaksaa tuhlata aikaansa sellaisiin asiakkaisiin, jotka ei kuitenkaan mitään osta… Meidän hommaa varmastikin helpottaa se, että me soitetaan vain heille, jotka on jo edustamamme firman asiakkaita, eli heillä on jo kiinnostusta firmaa kohtaan. Ulkomailla asuessa en ole suostunut nirsoilemaan töiden suhteen, pitää olla kiitollinen että töitä on ollut! Ja onhan se kiva tehdä duunia omalla äidinkielellä, ja suomalaisessa työporukassa :) Pohjapalkka on kyllä pakko olla, muuten olisi kauhea paine tehdä myyntejä, ja työnteko voisi olla jopa ahdistavaa. On ollut kyllä mielenkiintoista lukea muiden kommentteja tästä työstä :)

      Reply
  3. Jenna / Journey Diary

    24.10.2015 at 13:27

    Puhelinmyynti olisi kyllä viimeinen homma mihin tarttuisin, mutta jos se olisi ainoa vaihtoehto ja matkarahat olisi saatava, niin hommiin vaan! :D

    Reply
  4. Sukellus Asiaan

    24.10.2015 at 12:09

    HC duunia, mitä tuli joskus junnumpana tehtyä itsekkin. Siitä sain kyllä hyvät rahat kerättyä, mutta pää ei kestänyt kuin parin kuukauden jakson kerrallaan. Olen tosin huomannut, että siitä on ollut valtava hyöty nykyistä työtämme ajatellen. Sukelluskurssin markkinointi on näet moninverroin helpompaa.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      26.10.2015 at 23:29

      Joo, tästä työstä on varmasti hyötyä myynti- ja markkinointihommissa! Ja jos ei aikaisemmin ole tottunut ottamaan kontaktia tuntematomiin ja puhumaan heille “puuta heinää”, niin senkin kyllä oppii tässä :D

      Reply
  5. Anna Koskela

    24.10.2015 at 08:05

    Puhelinmyyntiä en ole koskaan kokeillut, vaikkakin puhelimella olen myynyt paljon : ) On niin eri asia kontaktoida yrityspäättäjiä, kuin soitella yksityisasiakkaille.

    Mutta mitäpä sitä ei matkarahojen eteen tekisi!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      26.10.2015 at 23:26

      Joo, eroa on varmaan ainakin siinä, että yrityspäättäjät ovat tottuneet myyntipuheluihin, ja että he tuskin niin helposti lyö luuria korvaan kun ainakin tätä juttua kommentoineet tykkää tehdä :D

      Reply
  6. Kohteena maailma

    23.10.2015 at 23:21

    Tosiaan jos matkarahaa tarvitsee ja puhelinmyynillä sitä saa, niin eiköhän se hyvä juttu sitten “artistille” ole :-) Itse yhdessä vaiheessa rahoitin ulkomaanreissuni olemalla töissä talviajan kotimaanreissuissa vuodesta toiseen sata päivää vuodessa. No kun neljä kuukautta oli vuodessa lomilla, niin kahdeksan kuukautta jaksoi painaa pitkiä päiviä. Valintakysymyksiä.

    Puhelinmyyjistä voisi todeta sen, että niitäkin kun asiakkaita on hyvin monenlaisia. Eniten itseä ärsyttää myyjät, jotka ensiksi kysyvät kauniisti onko hetkia aikaa, ja kun on, niin alkavat lukemaan jotain valmista A4:sta. Siinä vaiheessa tiedän, että en osta mitään, vaikka myisi maailmanympärimatkan eurolla. Se jos mikä on asiakkaan aliarvoimista, että ei osaa kertoa asiaa omin sanoin. Tästä syystä tietyt henkilöt löytyvät puhelimestani nimellä Lehtimyyjä, älä vastaa.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      26.10.2015 at 23:22

      Niin, kyllä sitä jaksaa paremmin raataa kun näkee valoa (ja neljän kuukauden loman!) tunnelin päässä :) Tuosta paperista lukemisesta olen kyllä yllättynyt, että sellaista on… Kuten Annikalle alempana vastasin, että ei meillä ole mitään paperia mistä lukea, ei ole olemassakaan. Jokainen kertoo tuotteesta niin kuin parhaaksi näkee, ja siksi meillä onkin yhtä monta persoonallista tapaa myydä kuin on myyjääkin. Täällä taitaa olla hieman rennompi ote hommaan, myös työnantajan puolelta kun ei pakoteta tiettyyn muottiin vaan jokainen saa tosiaankin tehdä myyntipuheet omalla tyylillään.

      Reply
  7. Mirje / Kotona kaikkialla

    23.10.2015 at 23:06

    Mitä sitä ei reissurahojen vuoksi tekisi? :) Itse tein joskus markkinatutkimushaastatteluja puhelimitse, kestin reilun viikon. Se oli jotenkin vielä pahempaa kuin puhelinmyynti, sillä vein vain ihmisten aikaa eivätkä he saaneet siitä mitään vastineeksi. Puhelinmyyjä voi kuitenkin kaupata jotain tarpeellistakin, minä ainakin vielä Suomessa asuessani tilasin silloin tällöin lehtiä puhelinmyyjän kautta. Nykyään en tosin vastaa puhelimeen ollenkaan, ellen tunnista numeroa. Ajattelen, että jos on oikeasti tärkeää asiaa niin jättävät viestin vastaajaan tai lähestyvät muuta kautta,

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      25.10.2015 at 23:20

      No ei tuo markkinatutkimushaastattelujen tekokaan kuulostaa miltään huippukivalta työltä, kun pitää pyytää ihmisiltä niiden aikaa ilman, että ne saa mitään takaisin… Mitä mä oon yrittänyt nyt ihmisille kaupata, on itse asiassa hyvä ja hyödyllinen tuote. Ei sitä onneksi hävetä myydä :) Ja niin, en minäkään puhelimeen vastaa jos en tiedä kuka soittaa tai odota puhelua numerosta, jota en tunne..

      Reply
  8. Miika ♥ Gia | matkakuume.net

    23.10.2015 at 18:24

    Jostain kuulin että puhelinmyyjille on opetettu, että vasta kun asiakas on sanonut kolme kertaa “ei” niin homma on selvä. Sitkeitä pirulaisia olette ;)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      25.10.2015 at 23:15

      Ei meille vaan ole opetettu! Mulle voi riittää yksi “ei”, jos sen sanoo riittävän voimakkaasti. En mä ala väitellä tai yrittää pakkomyydä, minä siinä vain häviän. Mutta jos se “ei” on epäröivä, toki yritän vielä. Mutta niin yrittäis kuka tahansa myyjä, ei pelkkä puhelinmyyjä…

      Reply
  9. AnnKat

    23.10.2015 at 15:34

    En osaa sanoa “ei kiitos” puhelinmyyjälle ja sen takia kulutan varmaan liikaakin myyjien aikaa. Kuuntelen ja kuuntelen vaikka olen päättänyt jo ensimmäisen lauseen jäkeen etten ole tilaamassa mitään. :D

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      25.10.2015 at 11:51

      Heh, sä oot liian ystävällinen kun kuuntelet myyjän höpinät vaikka ei kiinnostaiskaan :) Mutta oikeassa oot, tuhlaat vain myyjän aikaa ja se raukka varmaan jo luulee että meinaat ostaa jotain :D

      Reply
  10. Elämää ja Matkoja

    23.10.2015 at 14:16

    Monelle työ on vain se, joka mahdollistaa vapaa-ajan vieton ja parasta on kun vielä viihtyy tekemässään työssä.
    Olen käyttänyt mittarina sitä, että jos useampana päivänä keljuttaa mennä töihin kuin menee sinne mielellään, niin on korkea aika vaihtaa paikkaa.
    Mukavaa, että teillä on rento ilmapiiri eikä pelkän provikkapalkan tuomaa kovaa myyntipainetta.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      25.10.2015 at 11:49

      Tuo on hyvä mittari, että jos töihin meno ketuttaa liian useasti, on paras vaihtaa duunipaikkaa! Siellä kuitenkin viettää niin monta tuntia elämästään, niin kyllä siellä täytyisi viihtyä. Vaikka call centerissä työskentely tuskin kovinkaan monelle on se dream job, niin ainakin työilmapiiri on mukava ja rento :)

      Reply
  11. Tiia/reisereise

    23.10.2015 at 12:30

    Joo useimmat puhelinmyyjät Suomessa tekevät töitä provikkapalkalla, on kiva kuulla, että Tanskassa työssä on ihan pohjapalkka.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      25.10.2015 at 11:42

      Voi ei, en kyllä pelkällä provikkapalkalla suostuisi tätä tekemään, olisi liian stressaavaa! Ja siitä varmasti johtuukin se tuputtaminen ja lähes pakolla myyminen, mitä monet ovat Suomessa kokeneet…

      Reply
  12. Henna /suurin onni

    22.10.2015 at 19:27

    Voi jee :D Olen aina miettinyt, että puhelinmyynti on kyllä varmasti aika hirveää, samoin kuin tuo feissarina toimiminen, josta joku tuolla aiemmissa kommenteissa mainitsi. Onpahan ainakin reissumotivaatio kohdillaan, hatunnosto sille! Tsemppiä loppupätkälle, toivotan leppoisia ja hyvin käyttäytyviä asiakkaita!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      25.10.2015 at 11:40

      Kiitos paljon Henna! Ei ole enää kuin viisi työpäivää jäljellä, aika haikea fiilis tulee olemaan :D Niin minäkin olen ajatellut, että puhelinmyynti olisi aivan kamalaa, mutta eipäs se olekaan! Eipä olisi mielipide muuttunut jos en olisi ottanut tätä työtä avoimin mielin vastaan :)

      Reply
  13. Jenni / Unelmatrippi

    22.10.2015 at 19:26

    Minua ei puhelinmyyntiä vuosia sitten tehdessäni haitannut, jos joku löi luurin korvaan. Parempi niin, kuin että olisin ladellut aivan turhaan kaikki myyntispiikit kuullakseni lopuksi vaimean “ei kiitos” -lausahduksen, jonka jälkeen olisin vielä jatkanut myymisen yrittämistä ja lopulta puhelu olisi kuitenkin päättynyt tuloksettomana. Ennemmin vain uutta matoa koukkuun! :) Sitä ihmettelen usein, miksi ihmiset suorastaan raivoavat puhelinmyyjien soitoista (eivät välttämättä myyjälle suoraan, mutta ylipäätään vaahtoavat asiasta). Myyjähän tekee vain työtään. Eihän puhelimeen tarvitse vastata, tai ei ainakaan tarvitse jäädä kuuntelemaan myyjän puhetta – ei siinä raivostuminen auta, vaan ihan vain sen puhelun lopettaminen. :) Mutta meitä on moneen junaan. :)

    Ja niin, mikä tahansa työ on kai lopulta vain matkarahojen keräämistä, jos on sairastunut tähän useita meitä vaivaavaan ikuiseen matkakuumeeseen. :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      25.10.2015 at 11:37

      Meidän systeemissä ei kuule tai näe, jos asiakas on lyönyt luurin korvaan. Pidän myyntipuheen aikana muutaman tauon, jolloin asiakkaan on mahdollista sanoa jotain, vaikka sen “ein” tai kysyä jotain, mutta usein ei sanota mitään, joten jatkan höpötystäni. Sitten jos lopuksi vasta tajuan, että eihän siellä linjoilla olekaan enää ketään, niin kyllä se piru vie suututtaa, että olen tuhlannut aikaani vain sen takia, kun tyyppi ei ole vaivautunut sanomaan mitään ennen puhelun lopettamista.
      En mäkään sitä raivoamista ymmärrä. Älä sitten vastaa puheluun, tai sano että sulla on hetki aikaa jutella kun kuitenkin tiedät/arvaat mistä on kyse. Mutta on siellä niitä mukaviakin, jotka kiittää soitosta vaikka ei mitään ostakaan. “Oli kiva jutella” on mieltä lämmittävä kommentti, vaikka ei kauppoja olisikaan syntynyt :)

      Reply
  14. Virpi /Täynnä tie on tarinoita

    22.10.2015 at 19:24

    Minä yritän aina päästä nopeasti ja tehokkaasti eroon puhelinmyyjistä, koska en halua ostaa mitään mitä en kuitenkaan tarvitse. Säästän rahat mielummin matkusteluun. :) Ja ymmärrän oikein hyvin sun pointin tehdä tuota työtä, jossa en itse pärjäisi ollenkaan.
    Onhan sitä itsekin tullut yritettyä kaikenlaista, jotta ne matkarahat saisi jostain raavittua kasaan. Vuosikausia tein kahta työtä. Lähdin aamulla 8-9 aikaan ja tulin kotiin puolilta öin, nukkumaan ja taas lähdin aamulla. Toki tein sitä paljon muunkin kuin vain matkustelun vuoksi, mutta jos en olisi tehnyt niin eipä olisi tainneet minun lapseni koskaan käydä ulkomailla.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      25.10.2015 at 11:27

      Meidän tuote on itse asiassa aika hyvä, ja monelle oikeasti tarpeellinen joten sitä kauppaa ihan mielellään :) Hatunnosto sinulle kahden työn teosta! Rankalta kuulostaa tehdä noin pitkää päivää, vielä useamman vuoden ajan!!

      Reply
  15. Hanna

    22.10.2015 at 09:59

    Mä oon tehnyt kuukauden feissarin hommia, ja siinä todella huomasi, miten ihmiset osaavat olla tylyjä. Jotenkin oli hassua huomata, että todella monet eivät reagoineet mitenkään, kun heitä lähestyi kadulla. Ystävällinen ei kiitos olisi riittänyt. Homma ei ollut kyllä yhtään minun juttuni, ja soppari loppuessa kuukauden kuluttua olin todella helpottunut, että se oli ohi. Opin hommasta ainakin sen, että helpoin tapa päästä feissareista eroon on vastata heille jollain kielellä, jota he eivät osaa. Ranskassa vastasin feissareille aina suomeksi, että en valitettavasti puhu ranskaa :D Mutta matkarahat täytyy saada jotenkin kasaan, joten nytkin teen todella paljon ilta- ja viikonloppuvuoroja koulun ohessa. Ei mitään herkkua sekään, mutta maailmanympärimatka on ihan hyvä palkinto :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      25.10.2015 at 11:21

      Feissarit on kyllä yks juttu mitä yritän välttää! Toki jos ne edustaa jotain mielenkiintoista järjestöä, niin saatan pysähtyä, mutta muuten kävelen mahdollisimman nopeasti ohi. SPR:n feissarin kanssa tein kerran kuukausilahjoitussopimuksen, ja seuraavalla kerralla kun pysäytettiin sanoin jo olevani kuukausilahjoittaja. Sain vastaukseksi “en usko”. Sen tyypin vuoksi minua ärsyttää nykyään kaikki feissarit.
      Australiassa oli paljon Unicefin feissareita, tuntipalkka 22 dollaria ja ekstraa jokaisesta sopimuksesta. Suuri osa lahjoituksista menee feissareiden palkkoihin?
      Maailmanympärimatka on aika hemmetin hyvä palkinto ilta- ja viikonlopputöistä!! :)

      Reply
  16. Sanna / From London

    21.10.2015 at 17:05

    Minäkin hermostun vain silloin, jos sitä pontevaa EItä ei osata tulkita oikein. Mutta tosiaan, mikään työkokemus tuskin on pahitteeksi ja matkakassan vuoksihan sitä tekee mitä tahansa! :D

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      25.10.2015 at 11:07

      Jos “ei” on ponteva, uskon kerrasta, enkä tuhlaa aikaani sellaiseen. Mutta jos se on epäröivä, jatkan jutustelua ja toisen “ein” kohdalla lopetan. Harvoin niiden päätä saa enää sen jälkeen käännettyä. Voisi niitä huonompiakin töitä olla matkarahojen kerryttämiseksi! :)

      Reply
  17. Annika | Travelloverblogi

    20.10.2015 at 21:24

    Nostan kuvitteellista hattuani ja kumarran syvään! Minusta ei tuohon hommaan olisi. Mutta matkarahat. :) Niiden eteen. Ymmärrän!
    Minä taidan olla myös niitä tylyjä suomalaisia. Kun en vain halua ostaa mitään. :) Mutta aivan välittömän ja ponnekkaan EIn kuulee sellainen, joka lukee litaniaansa suoraan paperista eikä ehkä oikein itsekään tiedä, mitä myy. :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      25.10.2015 at 11:02

      Kiitos Annika! Meillä ei ole olemassakaan mitään papereita, mistä voisi myyntipuheen lukea. Sain aluksi muutaman tunnin koulutuksen tuotteesta (on hieman monimutkaisempi kuin esim. lehdet), jonka jälkeen kuuntelin muutamat kollegoiden puhelut ja tein muistiinpanot missä järjestyksessä asiat olisi järkevin sanoa. Ja eikun soittelemaan. Paperista suoraan puhuminen saisi kyllä minutkin sanomaan “Ei”, olisi tuote mikä hyvänsä!

      Reply
  18. Lotta Watia | Unagidon

    20.10.2015 at 10:55

    Mä kokeilin puhelinmyyntiä opiskeluaikoina, mutta ei ollut yhtään mun juttu. Toisaalta ehkä riippuu paljon siitä, mitä myy. Sain kyllä myytyä ihan ookoosti, mutta jotenkin se oli tosi tylsää ja yksitoikkoista työtä, joten en sitä pitkään jaksanut. Asiakaspalvelu puhelimitse voisi olla ehkä sitten vähän erilaista. Pääsisi ratkomaan ongelmia yms. Mutta ehkä kuitenkin itselleni sopii paremmin sellainen asiakaspalvelu, jossa pääsee olemaan kasvokkain ihmisten kanssa. Eipähän voi ainakaan luuria lyödä korvaan! ;-)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      25.10.2015 at 10:54

      Kyllä minäkin enemmän tykkään face-to-face asiakaspalvelusta, mutta puhelimen välityksellä tapahtuva on tyhjää parempi :D En nimittäin voisi enää kuvitellakaan tekeväni pelkkää toimistotyötä ilman asiakaskontakteja (toivottavasti ei tarvitsekaan). Kyllähän puhelinmyynti on sitä saman toistoa päivät pitkät, ja on pakko keksiä jotain mikä sitten viihdyttää siinä samalla. Jotkut lukee puhelujen välillä kirjaa tai lehtiä, joku neuloo – ja minä luen blogeja :)

      Reply
  19. Meri / Syö Matkusta Rakasta

    20.10.2015 at 09:39

    Syy miksi lyön puhelinmyyjille välillä luurin korvaan, on se, etteivät he lopeta puhettaan – en saa edes sanottua väliin “ei kiitos”, kun minuuttien pituinen myyntipuhe alkaa. :(

    Reply
    • Meri / Syö Matkusta Rakasta

      20.10.2015 at 09:40

      Mutta en mitenkään vähättele kyseistä työtä, ja varsinkin sun elämäntilanteessa vaikuttaa aika hyvältä ratkaisulta. :)

      Reply
      • Terhi / Muru Mou

        22.10.2015 at 17:54

        Joo, kyllä tämä tässä tilanteessa on ihan hyvä työ, mutta tuskin mä tästä eläkkeelle jään :)

        Reply
    • Terhi / Muru Mou

      22.10.2015 at 17:29

      Joo, tiedän kyllä tuon. Turhaa hommaa myyjä vaan tekee kun tekee koko myyntipuheensa ennen kuin voi sanoa että ei kiinnosta. Mutta silti kyllä olisi kohteliaampaa vaikka huutaa sinne väliin heipat kuin lyödä luuri korvaan ;)

      Reply
  20. Rosita

    19.10.2015 at 21:33

    Mäkin oon ollut töissä puhelinoperaattoreiden asiakaspalveluissa, joissa puheluiden lopuksi, kun asiakkaan ongelmat oli ratkottu, piti yrittää myydä jotain. Olen melekosen huono myyjä ja varsinkin puhelinmyyjä, joten työ tuntui vaikealta. Kerran taisin puolivuotiskaudella urani aikana päästä myyntitavoitteisiin, ja sitten palkinnoksi niitä nostettiin, kun olin muka tullu jo hyväksi. Uh, ei ollu kannustavaa! Hauskaa oli se, että sain vastata enkunkielisistä puheluihin ja hulluuspäissäni ilmoittauduin vastaajaksi myös ruotsinkielisiin! Ehhehe, pakon edessä kielitaito karttuu, oli tuosta se hyöty, että Ruotsiin aktivoitui ja voin sillä kielellä edelleen palvella asiakkaita, kunhan ei puhuta kovin syvällisiä :D

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      22.10.2015 at 12:48

      No ei varmasti ole kannustavaa jos myyntitavotteita nostetaan heti kun on vihdoin saavuttanut entiset tavoitteet. Tuota ruotsin taitoa kaipaisin minäkin tässä hommassa kun ruotsinkielisiä on usein langan toisessa päässä. Mutta sanasto on sen verran hankalaa, että ei toivoakaan että voisin keskustella ruotsiksi…

      Reply
  21. Venla / Breezes from my Atlas

    18.10.2015 at 20:44

    Huh kaikkeen sä oot ryhtyny, hatunnoston arvonen suoritus. Mulla on muutamia ehdottomia no-no -töitä, ja yks niistä on puhelinmyynti. Vihaan puhelinmyyjiä (vaikka pyrinki olemaan ystävällinen mulle soittaville) ja varsinkin tuputtamalla myymistä.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      22.10.2015 at 12:34

      No niin minäkin luulin, että en puhelinmyyntiä koskaan tekisi! Enkä varmaan Suomessa tekisikään, mutta Tanskassa kielitaidottomuus rajoittaa työnsaantia ja tässä kuitenkin on ihan jees palkka. Ja kun on avoimin mielin, voi yllättyä, kuten minä tämän työn suhteen :)

      Reply
  22. Stacy Siivonen

    18.10.2015 at 20:41

    Minä taas kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät osaa sanoa “ei” ja tuhlaisin sinun aikaasi, paitsi että en tuhlaa, koska olen kieltänyt puhelinmyynnin kokonaan.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      22.10.2015 at 12:30

      Suomessa vielä asuessani en osannut parille myyjälle sanoa “ei”, niin piti kieltää puhelinmyynit kokonaan. Ne myyjät oli liian hyviä :D

      Reply
  23. sarrrri | La Vida Loca 2.0 Matkablogi

    18.10.2015 at 15:51

    Haha! :D Mä löin aina ennen luurin suoraan korvaan kaikille myyjille, mutta nyt minulla on henkilökohtainen numero sama kuin työnumero, joten en enää valitettavasti voi sitä tehdä. ;D Just tänä aamuna paasasin miehelle siitä, miten ihanaa olisi jos saisi sellaisen puhelimen, johon ei voisi soittaa ollenkaan. Inhoan puhelimessa puhumista ihan yli kaiken, enkä koskaan osta puhelimitse mitään. Joten ei muuta kuin hattu päästä jos jaksat tuollaista tehdä ja vielä siinä viihdyt, ei olisi minusta tuohon. :D

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      22.10.2015 at 12:28

      Siis minähän en edes vastaa puhelimeen, jos en tiedä kuka soittaa! Suomessa mulla oli estot päällä, eikä soittoja tullut, niin ei ole kokemusta muutamaa soittoa enempää ärsyttävistä puhelinmyyjistä. Mutta kiitos, kannatti ottaa työ vastaan niin opin sen, että ei tämä niin kauheeta hommaa ole kuin voisi luulla :)

      Reply
  24. Ansku BCN

    16.10.2015 at 19:03

    Sori, jos olen lyönyt luurin korvaan, niin minä teen aina, kun joku myyjä soittaa :D. Täällä meillä päin on todella paljon Call Centereitä ja moni kaveri on niitä hommia tehnyt, harva tosin on pitkää aikaa jaksanut. Varmaan juuri ikävien ihmisten takia (ja ehkä palkkauksenkin, käsittääkseni se ei täällä kovin kaksinen ole).

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      17.10.2015 at 09:31

      Voi ei, sä oot NIITÄ!! :D Kuulut todellakin harvaan joukkoon, suurin osa osaa käyttäytyä ;) Nyt olen alkanut miettiä, että miksi on niin vaikeaa käydä asiallinen keskustelu myyjän kanssa, tai edes sanoa “ei kiitos” ennen kun sen luurin lyö korvaan? Ennen kun minäkin ajattelin, että on ihan ok tehdä puhelinmyyjille niin. Mutta työtään hekin (mekin!) vain tekee. Mutta pahin on kuitenkin ne päätään aukovat, ja mä kun olen niin äkkipikainen että mun on vaikea pitää välillä kieli kurissa :D “Hei mä soittelen sulle parin päivän päästä uudestaan, niin ehdit kerrata käytöstavat siihen mennessä.”
      Mä tuskin pystyisin tekemään tätä työtä ihan missä call centerissä tahansa, koska tosiaankin palkkaus ei useinkaan ole kovin hyvä (käsittääkseni ei Suomessa, ja tuskin Espanjassakaan kun sinne on joitakin suomalaisia keskuksia siirretty). Meillä jo pohjapalkka on ihan ok, ja jos saa edes keskiverrosti myytyä niin kyllä kuukausipalkka on euroissa helposti useamman tonnin.

      Reply
  25. tatjaana

    16.10.2015 at 18:46

    Kiitos ideasta! Pääsin tammikuussa eläkkeelle. Rahatilaanteeni on edelleen heikko, kuten on aina ollut. Mieli tekisi matkoille, mutta rahaa ei ole.
    Voisin onnistua puhelinmyyntityössä. Haluaisin ainakin kokeilla. Mihikähän pitäisi ottaa yhteyttä? Täytynee selvittää asiaa.

    Jos saan rahaa myyntityöstä eläkkeen lisäksi, niin päätän, että laitan ne rahat matkailuun.

    Tarja

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      17.10.2015 at 09:14

      Kuten tuossa Veeralle vastasin, näin joskus työkkärin sivuilla ilmoituksen etänä tehtävästä puhelinmyynnistä. Mutta palkka siinä ei kyllä kaksinen ollut, toki sitten parempi jos niitä myyntejä saa. Mutta jos olet hyvä myymään, kannattaa ehdottomasti kokeilla matkarahojen hankkimista! :)
      Kiitos kommentistasi Tarja!

      Reply
  26. Veera A

    16.10.2015 at 17:36

    Monipuolinen työkokemus ei ole koskaan paha asia. Minä kokeilin lukiossa ollessani puhelinmyyntiä ja olin siinä aivan surkea. Myytiin perinteisesti jotain lehtiä ja kylkiäiseksi tarjottiin kelloa :). Se oli niin kamalaa, että oli oikeastaan ihan hauskaa. Meidän työporukka oli ihan huippu! Kovin paljoa en kuitenkaan tienannut, koska palkka muodostui suurimmaksi osaksi provikasta. Nautinnollista reissun suunnittelua!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      17.10.2015 at 09:11

      Ennen kuin sain tämän työn, katsoin Suomen työkkärin sivuilta etänä tehtäviä puhelinmyyntitöitä, mutta niissä oli palkka aivan järkyttävän surkea. Just noin, että palkka muodostuu suurimmaksi osaksi provikasta. Sellaisessahan olisi kauhea stressi myydä! Meillä kuitenkin jo peruspalkka on ihan ok; asiakaspalvelussa hieman parempi kuin myynnissä, mutta pitäähän siinä kuitenkin joku porkkana olla että niitä myyntejä tekee. Mutta ilmapiiri on rento kun ei ole niin sellaista pakkoa myydä, että saisi edes jotain rahaa tekemästään työstä.
      Kiitos Veera! :)

      Reply
  27. Pirkko / Meriharakka

    16.10.2015 at 17:06

    Samalla opit tietysti yhtä sun toista myymisestä ja myyntipuheista – ja myyt omaa osaamistasi vaikka bloggaajan ominaisuudessa entistä paremmin!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      17.10.2015 at 09:04

      Toivoisin, että pääsisin nämä kaksi viikkoa olemaan enimmäkseen myyntipuolella asiakakaspalvelun sijaan, koska myyntitaitoa haluan kehittää. Myyminen on kiinnostanut aina, ja olenkin ollut siinä suht hyvä, mutta puhelinmyynnissä ei toimikaan kaikki samat jutut. Ja totta, jonkinlaista myyntitaitoa tarvitsee myös bloggaaja :)

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog