Tänään on Ohi-päivä, Ei-päivä, toinen Kreikan kansallispäivistä (όχι [óhi] – kreikaksi ‘ei’). Ohi-päivänä ympäri Kreikkaa juhlitaan paraatein sitä, että 28.10.1940 Kreikan silloinen pääministeri Ioannis Metaxas kieltäytyi Benito Mussolinin ultimaatumista: Mussolini vaati italialaisille vapaata pääsyä Kreikkaan ja saamaan käyttöönsä tarkemmin määrittelemättömiä “strategisia alueita”. Metaxas ei suostunut tähän, joten tämän “ein” myötä Kreikka vedettiin mukaan toiseen maailmansotaan.
Vaikka Kreikka pystyi kuukausien ajan pitämään sodassa pintansa, ei maalle loppujen lopuksi käynyt kovin hyvin, vaan italialaisten avuksi tulleet saksalaiset valloittivat Kreikan vuonna 1941. Tänään ei kuitenkaan muistella tätä historian synkkää ajanjaksoa, vaan juhlitaan kreikkalaisten periksiantamattomuutta, taistelutahtoa ja sitä, että maan itsenäisyys on uhrauksia tärkeämpää.
Jotkut kritisoivat Ohi-päivän juhlimista, sillä se on sodan alkamisen vuosipäivä. Useimmat kuitenkin juhlivat sitä, että Kreikka rohkeasti jopa sodan uhalla kieltäytyi noudattamasta Mussolinin vaatimuksia, ja nousi yhtenä kansana taistelemaan yhteistä vihollista vastaan ja itsenäisyyden puolesta.
Jos Kreikka olisi suostunut Mussolinin vaatimuksiin ja luovuttanut alueitaan taisteluitta, olisivat vaikutukset olleet todennäköisesti pitkäikäisemmät ja syvemmät. Osa Kreikkaa olisi todennäköisesti menetetty pysyvästi akselivalloille: luoteessa Albanian raja menisi jossain kohtaa Epirusta, koillisen alueita kuuluisi Bulgarialle ja osa Kreikan saarista olisikin Turkin saaristoa. (Lähde: Greek Reporter)
Ja puhumattakaan siitä syvästä kolhusta, jonka tämän maan ylpeys ja moraali olisi saanut. Kreikkalaiset ovat ylpeää kansaa, mutta olisiko silloin jos pääministeri Metaxas yli 80 vuotta sitten olisi suostunut Italian uhkavaatimukseen ja antanut maan sodankäymiseen. Sodan, jossa Kreikka ei itse ollut osallisena, eikä edes halunnut olla, joten maa olisi ollut vain sotatantereena ja sijaiskärsijänä muiden sodassa.
Lokakuun 28. päivä vuonna 1940 Kreikan kansa kokoontui kaduille yhdeksi joukoksi, seisoen pääministerin päätöksen takana ja valmiina taistelemaan maansa puolesta. Ohi-päivä ei ole voiton päivä tai itsenäisyyden päivä, vaan juhla Kreikan kansan yhteen hiileen puhaltamiselle ja taistelutahdolle.
Nyt, 83 vuotta myöhemmin, on surullista ajatella, että sotia käydään yhä. Kreikka menetti “ein” seurauksena käydyissä taisteluissa noin 335 000 kreikkalaista, nyt kymmeniä tuhansia ihmisiä kuolee Ukrainan ja Gazan sodissa. Eikö ihminen koskaan opi?
Tässä maailmantilanteessa Ohi-päivä ei tuntunut juhlimisen ja paraatien arvoiselta, tai en vain ole riittävän perillä kreikkalaisesta kulttuurista ja Ohi-päivän syvimmästä merkityksestä kreikkalaisille, että ymmärtäisin päivän tärkeyden muuna kuin sotaan liittyvänä juhlapäivänä. Joten minä pakenin juhlahumua Kreetan luontoon. 🕊️
Terhi Eirini
2 comments
Enpä tiennyt tästä toisesta ns. kansallispäivästä. Onko toinen kansallispäivä siis Kreikan viralllinen itsenäisyyspäivä? Mielestäni ruo on hyvinkin merkittävä päivä ja itse ymmärrän täysin, että kyseistä päivää halutaankin juhlistaa!
Kyllä vain, toinen kansallispäivä on Kreikan itsenäisyyspäivä 25.3. :)