Kuinka tässä ehtii bloggaamaan, kun täytyy neuloa?

Kun kävin Suomessa elo-syyskuun vaihteessa, päätin ostaa sateista Kreetan talvea varten pitkään haaveilemani Hai-saappaat. Suunnittelin ostavani kirkkaankeltaiset, mutta tarjoussaappaiden hillitympi vaaleanpunainen vei voiton. Kun vedin Hait ensimmäistä kertaa jalkaan Citymarketin kenkäosastolla, tajusin kumppareiden kaipaavan sisäänsä villaisia säärystimiä. Neulominen ei kuitenkaan kuulunut taitoihini.

Perheemme vuosikymmenet taidokkailla neulostöillään lämpimänä pitänyt mummini oli poissa, joten mistä saisin haluamani säärten lämmittäjät? Kreetalta en ainakaan mistään, joten lähdin kiertämään Kuopion kauppoja. Elokuun viimeisenä päivänä kaupat eivät olleet vielä varautuneet talven tuloon, joten muutaman hukkareissun jälkeen tajusin suunnata kauppahalliin.

Neulominen

Ja sieltähän sitten löytyikin, useampia erilaisia. Valitsin valkoiset, Hai-saappaiden varren reunaan sopivat. Hintalapun nähdessäni taisin hieman nielaista, mutta maksoin kuitenkin mielelläni jonkun toisen mummon kädentöistä pyydetyt 22 euroa. Eihän se kallis hinta loppujen lopuksi edes ollut, mutta ennen sukkalaatikossani oli ollut villasukkia ja säärystimiä vaikka pienelle armeijalle – ja kaikissa toivomissani väreissä ja pituuksissa. Tämä oli ensimmäinen kerran kun ostin villasukat tai säärystimet.

Uusien säärystimien lähempi tarkastelu osoitti, että ne eivät olleet (tietenkään!) niin taidokkaasti tehdyt kuin mummini villatyöt: puikkojen väleihin oli jäänyt naimaraot. Eikö neulominen olekaan niin helppoa, kuin mummini oli antanut olettaa?

Neulominen

Mietin, että olinkohan todella osannut lapsena ja nuorena arvostaa mummini kädentaitoja riittävästi? Sitä, kun hän neuloi kädenkäänteessä nutut kaikille nukeilleni, virkkasi minulle kesähattuja (koska pää täytyy suojata auringolta, muuten tulee auringonpistos!) ja neuloi toiveestani valtavan kaulahuivin ja ilman pyyntöäni siihen sopivan myssyn ja lapaset.

Okei, ainakin kaulahuivia arvostin niin paljon, että en olisi raaskinut käyttää sitä ulkona säiden armoilla, vaan mieluummin kietouduin siihen vain kotona, mutta myssyä ja tumppuja käytin ulkona paljon. Koko setin uskon (ja toivon!) olevan edelleen tallessa äitini luona.

Säärystimien ostoa seuraavana päivänä hyvästelin maailman parhaan neulojan, maailman parhaan leipojan ja maailman parhaan mummin kuopiolaisen hautausmaan kappelissa. Tuona päivänä mummini kädentaidot eivät kuitenkaan olleet päällimmäisinä mielessä, vaan kaikki muu, vielä suurempi ja tärkeämpi. Se, mitä hän oli hyväkseni tehnyt ja kuinka tärkeässä roolissa hän oli elämässäni ollut.

Neulominen

Kun Kreetalle palattuani näin sattumalta Jumbossa lankoja ja puikkoja, sujahtivat ne ostoskoriini hetkeäkään miettimättä. En uskonut olevan neulomisessa kovinkaan hyvä yli 20 vuoden tauon jälkeen, mutta halusin edes kokeilla. Ja halusin tehdä sen mummini muistolle.

Hämmästyin, kun kotiin päästyäni otin puikot käteen ja muistin heti kuinka silmukat luodaan. Neuloin pari kierrosta oikeita silmukoita ja tuntui, että edellisestä neulomiskerrasta olisi vain muutama vuosi aikaa – ei missään nimessä yli kahtakymmentä! Nurjien silmukoiden kohda kuitenkin iski tenkkapoo ja jouduin tarkistamaan niiden teon netistä. Ei tarvinnut katsoa Youtube-videota kuin yhden silmukan verran ja jo muistin niidenkin tekotavan.

Huomasin neulomisen olevan todella rentouttavaa, ja kudoin tilkkua Netflixiä katsoessani. Seuraavana päivänä töissä kysyin työkaveriltani Hanian lankakaupoista: halusin sukkapuikot ja lisää lankoja.

Neulominen

Tämän jälkeen olenkin viettänyt kutimen ääressä lähes kaiket illat. Ensimmäiseksi neuloin Hai-saappaiden päälle sopivat harmaat säärystimet. Ne ovat hieman muotopuolet, ja virheitä ja niitä vanhan kansan naimarakoja täynnä, mutta mitäs sitten. Jostainhan sitä on aloitettava!

Säärystimien jälkeen päätin koventaa panoksia ja yrittää kutoa sukat. Tuskinpa se muuten sen haasteellisempaa olisi, mutta mieleeni oli iskostunut, että kantapäiden neulominen olisi vaikeaa.

Sinä iltana Thomas lähti baariin ja minä pistin Youtubesta pyörimään Novitan villasukkaohjevideon. Minua nauratti kuinka erilaiset iltasuunnitelmat meillä oli, mutta en olisi kovinkaan helpolla vaihtanut rauhallista koti-iltaa meluisaan Plataniaksen yöhön.

Neulominen

Siitä kantapäästä tuli yllättävän täydellinen, ja vieläpä ensimmäisellä yrittämällä! Olin alkanut löytää oman neulomiskäsialan. Tiesin, että mummini olisi ollut ylpeä minusta, jos olisi nähnyt lopputuloksen.

Viimeiset pari viikkoa blogi on jäänyt vähälle huomiolle, sillä neulominen on syrjäyttänyt ykkösharrastukseni ja olen käytännössä katsoen käyttänyt kaiken vapaa-aikani puikkojen heiluttamiseen. Toivon, että tämä harrastus ei lopahda ihan heti, sillä kieltämättä olen itsekin innoissani neulomistaidoistani. Vielä hetken kun harjoittelen, saatan mummini tapaan alkaa neuloa lämpimiä lahjoja muillekin.

10 comments
  1. Neulominen vie mukanaan. Minulla lähti muutama vuosi sitten sukasta koko homma..
    Sen jälkeen nälkä on kasvanut neuloessa ja olen tehnyt, sukkia säärystimiä, lapasia ja villapaitoja vaikka kuinka.
    Loistavan harrastuksen olet löytänyt!
    Siisti on sukan kantapää :)

    1. Saman olen huomannut minäkin, että neulominen vie mukanaan! Nyt haaveilen jo villapaidan neulomisesta, mutta yritän hillitä itseäni vielä ja pysyä tovin sukissa ja säärystimissä. Vielä kun työni jälki ei ole ihan tasalaatuista, joten pitää harjoitella enemmän ennen kuin siirryn suurempiin juttuihin.

      Kiitos, yllätyin itsekin kuinka siisti kantapäästä tuli heti ensimmäisellä yrittämällä! Kiitos kommentistasi, Aija :)

  2. Neulominen on ihana harrastus ja ihan parasta kun saa tehdä just sen näköiset ja tyyliset neulomukset, kuin itse haluaa.
    Ei ihme jos bloggaamienn jää hieman syrjään, neulomiseen koukuttuu :D

    1. Totta, neulomiseen tosiaan jää koukkuun ja aika menee neuloessa todella nopeasti. Mahtava harrastus, kun on rentouttavaa puuhaa ja saa aikaan jotain hyödyllistä :)

  3. Neulominen ja virkkaaminen on sellasia harrastuksia, mistä itse innostun aina uudelleen syksyn ja talven aikana. Jotenkin todella rentouttavaa ja terapeuttista puuhaa :). Villasukkia en ole koskaan vielä uskaltanut yrittää, juurikin sen kantapään vuoksi. Yhdet lapaset tuli tehtyä viime talvena :)

    1. Kantapään neulominen on yllättävän helppoa! Itsekin jännitin sitä, mutta Novitan selkeän Youtube-videon avulla se onnistuikin yllätyksekseni virheittä. Suosittelen kokeilemaan!

    1. Onhan se ihanaa, että saa toisen tekemiä käsitöitä, mutta on palkitsevaa myös oppia itsekin tekemään niitä. Vaikka jälki ei mulla tosiaankaan ole vielä hääppöistä, mutta tekemällä kai sitä pitäisi kehittyä :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

You May Also Like