Asiat, jotka ärsyttävät Kreetalla

Sain taannoin kommentin neljä vuotta vanhaan postaukseen, jossa listasin silloisen asuinmaani Espanjan ärsyttäviä puolia. Olin jo unohtanut koko jutun, mutta tajusin sitä lukiessani, että en olekaan vielä laatinut vastaavaa listaa asioista, jotka ärsyttävät Kreetalla. Sillä kyllähän niitä täälläkin on!

Juttu Espanjan ärsytyksen aiheista oli kirjoitettu kieli poskessa, eivätkä listan asiat saaneet minua oikeasti raivon partaalle. Mutta Kreetan miinuksia miettiessäni kieli tuli poskesta pois, sillä ihan kaikkia täällä ärsyttäviä asioita en voi kuitata kulttuurieroilla tai sillä, että en vain ole tottunut saaren tavoille. Koska kaikkeen en haluakaan tottua.

Asiat, jotka ärsyttävät Kreetalla

Asiat, jotka ärsyttävät Kreetalla

Rakastan Kreetaa ja kreetalaiset ihmiset osaavat olla hyvin vieraanvaraisia, mukavia ja auttavaisia, mutta on aivan normaalia, että uudessa asuinpaikassa tulee vastaan niitäkin asioita, joista ei pidä. Kreeta-hurmiossani minulla kesti pitkään hyväksyä monilta kuulemani väittämä, että kreetalaiset ovat kyläläisiä, saarelaisia, juntteja. Yleistystähän se on, mutta näiden reilun kolmen vuoden aikana olen alkanut ymmärtää, miksi kreetalaisista sanotaan usein näin.

Mutta ennen kun kaikki Kreeta-fanit lopettaa lukemisen tähän paikkaan ja siirtyy suoraan kommenttiboksiin väittämään vastaan, on aika siirtyä itse listaan näistä ärsytyksen aiheistani. Ehkä oletkin joistain asioista samaa mieltä?

Kreetan Botanical Park

Kreetan Botanical Park

Asiat, jotka ärsyttävät Kreetalla ovat…

Ajokulttuuri

Etenkin moottoritie on mainio näyttämö sille, kuinka hyvin paikallisilla muropakettiajokorteilla ajellaan: toiset kaahaavat vähintäänkin 150 km/h lasissa tehden kamikaze-ohituksia, toiset tekevät u-käännöksiä muusta liikenteestä juurikaan välittämättä, ja loput ajavat rauhallista neljänkympin sunnuntaiajeluvauhtia välittämättä siitä, että nopeusrajoitus on 90 km/h.

Turvaväli on aivan tuntematon käsite, on ihan ok varata ajoon kaksi kaistaa ajamalla kaistaviivan päällä, ja ohittaa niin läheltä, että ohitettava joutuu lyömään jarrut pohjaan. Paikallinen kaverini ihmetteli kyydissä ollessani, että enkö käytä sivupeilejä lainkaan, vai miksi ihmeessä kääntelen päätäni kaistaa vaihtaessani. Minä vuorostani ihmettelin, että eikö hän ole koskaan kuullut kuolleesta kulmasta.

Asiat, jotka ärsyttävät Kreetalla

Apteran muinainen kaupunki

Roskaaminen

On kaksi asiaa, jotka ärsyttävät Kreetalla kaikkein eniten. Toinen niistä on roskaaminen. Roskaa on ihan kaikkialla: teiden varsilla, luonnossa, rannoilla… Kreetalaiset vähät välittävät roskien laittamisesta jäteastioihin, vaan tyhjät pullot ja kertakäyttöiset kahvikupit heitetään auton ikkunasta, roskapussit jätetään minne sattuu ja oliivilehdot ovat täynnä suklaakroisanttien foliokääreitä oliivien poimijoiden jäljiltä.

Pitkään Kreetalla asuneen suomalaisen tuttuni mukaan etenkään vanhempi väki ei edes ymmärrä, miksei roskia voi heittää vaikkapa jokeen. Nehän katoavat, joten miksei roskia muka voi heittää virran vietäviksi?

Viime marraskuussa keräsin roskat kotiamme ympäröivistä oliivilehdoista ja kyläämme sivuavan autotien varresta. Tähän meni kaikkiaan kolme viikonloppua, ja keräsin roskaa yli kymmenen jätesäkin verran. Sitten alkoi taas oliivinpoiminta ja vain joitakin viikkoja myöhemmin oliivilehdot näyttivät siltä kun en olisi kerännyt sieltä yhtäkään roskaa. Täytyi siis alottaa koko homma alusta.

Kreetan kissat

Asiat, jotka ärsyttävät Kreetalla

Eläinten kaltoinkohtelu

Toinen asia, joka aiheuttaa Kreetalla kaikkein eniten ärsytystä, on se, kuinka yleistä eläinten kaltoinkohtelu on. Nääntymäisillään olevilla hevosilla kuskataan laiskoja turisteja, kissoilla ei ole mitään arvoa, ja koirat ovat halpoja vahteja, jotka haukkuvat koppiin sidottuna jokaiselle taloa lähestyvälle. Jos käy niin, että koira saa pentuja, hylätään emo pentuineen rannalle, tien varteen, jäteastiaan, minne tahansa. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Viime syksynä Haniaa järkytti tapaus, jossa mies pisti koiransa roikkumaan pihansa puusta ja alkoi leikata sen kiveksiä pois. Miksi? Koska koira oli halunnut leikkiä, ja sekös oli miestä ärsyttänyt.

Kukaan naapuruston paikallisista ei reagoinut koiran tuskanhuutoon, mutta onneksi saksalainen ohikulkija puuttui asiaan ja sai vietyä koiran kiireesti eläinlääkäriin. Miehen vaimo ja lapset olivat tapahtumahetkellä talossa, mutta eivät puuttuneet järkyttävään rääkkäykseen millään tavoin.

Eiväthän kaikki kreetalaiset tietenkään ole tällaisia raakalaisia, mutta valitettavasti tämä ei ole ainoa tapaus laatuaan.

Thodorou, Kreeta

Falassarna, Kreeta

Paikallisten kovaäänisyys

Minä en ymmärrä, miksi on pakko huutaa kun vieressä oleva kaveri varmasti kuulee pienemmälläkin volyymillä? Miksi vaihdetaan kuulumiset kadun toisella puolella olevan kanssa niin, että jokainen kuulee, eikä mennä tutun luokse puhumaan omaa kurkkua ja muiden korvia säästävällä äänenvoimakkuudella?

Eikö luonnossa olisi mukavampi jutella hiljaa, samalla luonnon ääniä kuunnellen? Eikö musiikki rytmittäisi lenkkiä paremmin kuulokkeilla kuunneltuna eikä kännykän kaiuttimista koko tienoolle soitettuna? Pitääkö lääkärin ilmoittautumistiskillä kailottaa niin lujaa, että jokainen odotusaulassa oleva tietää vaivoistasi? Ja onko sukujuhlissa musiikin soitava aina niin lujaa, että kolmen kylän päässäkin kuullaan?

Hiljainen suomalainen ei ymmärrä.

Asiat, jotka ärsyttävät Kreetalla

Kolymvari, Kreeta

Virastojen virkailijoiden palveluasenne

Tämä on listan ärsytyksistä pienin, sillä nykyään asioin virastoissa harvoin. Mutta aikaisemmin jouduin juoksemaan verotoimistossa ja muissa virastoissa jopa useampana kertana viikossa työtehtäviäni hoitamassa. Nopeasti opin, että vaikka tietäisin oikeuteni, ei asiakas voi näissä virastoissa vaatia mitään – kaikki valta on virkailijoilla, ja riippuu aivan päivästä, naamastasi, puserosi väristä tai viimeviikkoisesta tähtien asennosta, millaista palvelua saat, tai saatko asiaasi edes hoidettua.

Kreikkaa osaamattomana ulkomaalaisena joudun menemään virastoihin nöyrällä asenteella ja kiireettä: pompottelu virkailijalta toiselle, ohittelu jonossa tai jopa kesken minun asian toisen asiakkaan palvelu on ihan normaalia. On virkailijasta kiinni, mitä dokumentteja vaaditaan, ja suostuuko hän joustamaan jos jotain uupuu. Virkailijan vaatimien päästänsä keksimien dokumenttien metsästämisen sijaan kannattaa kokeilla hetken kuluttua uudestaan: ehkä onni on myötä ja pääsee virkailijalle, joka hoitaa asian ilman ylimääräisiä liitteitä.

Ystävällisyys ja kärsivällisyys ovat pakollisia, jos meinaa saada hoidettua hiemankin rutiinitehtävästä poikkeavan asian. Jos jatkuvaan pomputteluun alkaa mennä hermo ja se purkautuu virkailijalle, on peli menetetty.

Preveli

Untitled

Ensimmäistä kertaa kulttuurisokissa

Kulttuurisokki: Monet asiat uudessa paikassa alkavat näyttäytyä huonompina, outoina ja ärsyttävinä. Asiat eivät suju ja turhautuminen, yksinäisyys ja koti-ikävä painavat päälle. Pienetkin vastoinkäymiset saattavat tuntua suurilta ongelmilta ja uuden kotimaan ihmiset kylmiltä tai töykeiltä. (Lähde)

Kreikan ja Suomen lisäksi olen asunut kahdeksassa muussa maassa, enkä ole koskaan kokenut kulttuurishokkia, en ainakaan tietääkseni. Olen aina solahtanut uusiin maihin ja kulttuureihin ongelmitta, ja vain nauttinut siitä, että kaikki onkin jännittävästi toisin kuin edellisessä asuinmaassani tai matkakohteessani. Jo 19-vuotiaana ensimmäisellä kaukomatkallani kaverini ihmetteli brasilialaisen kaupungin katuja tutkiessamme, että minulla on uskomaton kyky olla kuin kotonani missä vain.

Agios Nikolaos

Loutro, Kreeta

Nämä edellä mainitut Kreetalla ärsyttävät asiat huomasin jo pian Kreetalle muutettuani. Mutta ne alkoivat toden teolla ärsyttää vasta viime kesänä, lähes kolme vuotta täällä asuttuani. Muutaman viikon ajan kreetalaiset kävivät hermoilleni niin paljon, että olin jatkuvasti pahalla tuulella: hemmettiäkö niiden pitää huutaa jatkuvasti, ai että ne osaakin olla juntteja, näin upea saari mutta idiootit pilaa sen heittämällä roskiaan joka paikkaan…!

Tajusin nopeasti, että kappas, kulttuurisokissahan sitä tässä ollaan, ensimmäistä kertaa. Tämä on myös ollut ensimmäinen kerta, kun olen asunut jossakin maassa näin pitkään. Tai no, Tanskassa asuin nipin napin kolme vuotta, mutta viimeisen vuoden olin jo ajatuksissani muualla, joten kulttuurisokki jäi tulematta.

Viime kesän kulttuurisokki loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin, eivätkä tämän listan kohdat enää raivostuta. Paitsi roskaaminen ja eläinten huono kohtelu – mutta niitä en tule sietämään koskaan.

11 comments
  1. Rodoksella ja hetken muuallakin Kreikassa asuneena ja paljon siellä aikaa viettäneenä samaistuin oikeastaan kaikkiin kohtiin. Etenkin eläinten kaltoinkohtelu ja suoranainen julmuus raivostuttavat, samoin roskaaminen. Toivottavasti nuoremmat sukupolvet ovat näissäkin asioissa fiksumpia. Byrokratia ja virastoissa pompottelu sekä ihmisten äänekkyys ärsytti usein ja näin jälkikäteen vähän naurattaakin: tulipahan koettua sekin. Ateenassa asuessa huvitti, kun joka ikinen aamu parvekkeen oven avatessa sai todistaa samaa naapurin mummojen keskustelua, joka tietysti huudettiin talosta toiseen pyykkejä narulle ripustettaessa. Vähän semmoinen Päiväni murmelina -meininki oli. 😄

  2. Roskaamisesta vielä..itse kun Kreetalla olen pitenpiä aikoja viettänyt, tulee kyllä otettua muovipussi mukaan ja kerättyä roskia rannoilta ja tienvieristä. Oliivinkeruussa mukana olleena “ärsytti” se paikallisten roskien jättäminen ihanaan luontoon. Kulkukissoille ja koirille tulee ostetua ruokaa, onko se sitten hyvä vai huono juttu? Mutta saari on ihana ja ihmiset ystävällisiä, paljon kauniita vaelluspaikkoja. Siispä sinne heti kun se on taas mahdollista. Kaikkea hyvää sinulle Terhi sinne Hanian suunnalle.

    1. Mahtava juttu, että keräät roskia Kreetalla ollessasi! Toivon mukaan myös paikalliset ottavat oppia – vaikka välillä tuntuu kun itse keräilen roskia teiden varsilla, että paikalliset pitää hulluna. Mutta siinäpähän pitää, ja toivottavasti jää joku ajatuksen siemen itämään ja ehkä seuraavalla kerralla vie roskat roskiin… Minäkin aluksi mietin, että onko kulkueläinten ruokkiminen hyvä vai huono juttu, sillä kyllähän se kanta pienenee, jos ei ole ruokaa tarjolla. Mutta se on kuitenkin julma tapa; kulkueläinten vähentäminen pitäisi tapahtua niin, ettei niitä edes synny (sterkkauskampanjat). Kiitos, kaikke hyvää sinullekin! :)

  3. Se huutaminen on todella tyypillistä myös Italiassa ja Espanjassa, Barcelonassa paikallisessa pikaruokalassa ei kuullut mitään kun joukko nuorisoa keskusteli huutamalla täysillä. Ja italiassa myös laivan buffet oli samanlainen aina sillon kun siellä oli laumoittain ihmisiä. Jokainen haluaa tuoda oman mielipiteensä asiaan kuin asiaan julki huutamalla samaan aikaan.

    1. Haha, kovaan ääneen puhuminen ja (suomalaisten mielestä) huutaminen taitaa olla yleistä ihan koko Etelä-Euroopassa. Eivät ne edes omasta mielestään huuda, vaan keskustelevat ihan normaalisti :D Monesti olen huomannut esimerkiksi kahvilassa, että koska asiakkaat puhuvat niin kovaäänisesti, laitetaan taustamusiikkia kovemmalle. Ja sitten ihmiset puhuvat vielä kovempaa, ja sitten taas laitetaan musiikkia kovemmalle…

  4. Roskaaminen on kiinnittänyt myös huomioni. Lenkkeillessä näkee roskaa ja rakennusjätteitä kasoissa pitkin ojia. Ja myös ne vihaiset vahtikoirat. Olen joutunut jopa kääntymään takaisin tulosuuntaan kun sellainen laiha ja huonosti hoidettu koira ei laskenut minua eteenpäin.
    Juntteina en ole kreetalaisia koskaan osannut pitää, saarilla saarelaisten tapaan. Toivottavasti sinne pääsee taas pian.

    1. Tuo rakennusjätteen heittäminen minne sattuu on myös aivan uskomatonta! Meidänkin kodin lähelle on dumpattu lavuaareista lähtien romua, kun ei ole viitsitty hävittää niitä asiaankuuluvasti. Että raivostuttaa tuollainen! Koiria saa täällä ihan oikeasti pelätä… Teen aina u-käännöksen jos näen vapaana olevan koiran. Vaikkakin kulkukoiria pahempia on vahtikoirat. Joskus hypännyt pihasta aidan yli ja lähtynyt haukkuen perään – siinä on pikkaisen meinannut tulla paniikki…

  5. Tuo eläinten huono kohtelu ja roskaaminen kyllä jaksavat kummastuttaa. Tietysti Suomessakaan ei välttämättä tuotantoeläimien ym. kohtelu ole ihan mallillaan, mutta kyllä monet asiat tuohon liittyen hämmästyttävät, joihin on ulkomailla tullut törmättyä. Niin ikään tuo roskaaminen ihmetyttää myös. Jotenkin näyttää usein, että paikalliset roskaavat huomattavasti turisteja enemmän, joka on varsin yllättävää.

    1. Totta, eipä Suomessakaan kaikkien eläinten kohtelu ole mallillaan, ei aina edes lemmikkien. Mutta täällä ei lemmikkien pitäminen ole läheskään niin yleistä kuin Suomessa, ja etenkin eläinten sisällä pitämistä vieroksutaan usein. Täällä pitäisi olla valistuskampanjoita roskaamiseen, kierrättämiseen jne. liittyen, vaikea muuten muuttaa vanhoja käsityksiä.

  6. kirjoitat kivasti ja samaa mieltä roskaamisesta ja monesta muustakin. Kreetalle kova ikävä. Viime kevään lock down tuli siellä vietettyä

    1. Kiitos! Kovasti täällä yritetään saada viruksen leviäminen kukistettua, ja että kesällä voisi Kreikkaan taas matkustaa. Eilen juuri luin, että suunnitelmana olisi saada kaikki saaret rokotettua kevään aikana, mutta kuulostaa mielestäni aika kunnianhimoiselta suunnitelmalta. Mutta toivon tietenkin hartaasti, että Kreikkaan ja Kreetalle pääsisi matkustamaan kesällä! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *