Kirjoita hakusana ja paina enteriä.

Kaksi vuotta Kööpenhaminasta muutosta. Mitä kaipaan Tanskasta?

Kun Kreetalle tultuani tapasin saarelle minua ennen muuttaneen entisen työkaverini ja kerroin hänelle asuneen kolme vuotta Tanskassa, ihmetteli hän, että “missä välissä?”. Samaa mietin itsekin, sillä vastahan olimme tehneet töitä yhdessä toisella puolen maapalloa, mutta jotenkin ihmeellisesti olin kuitenkin ehtinyt tapaamistemme välissä asumaan kolme vuotta maassa, jossa en edes ollut koskaan haaveillut asuvani.

Tanskaan muutto oli hetkellinen päähänpisto (ja paras koskaan tekemäni päätös!), enkä edes ollut koskaan käynyt koko maassa Kööpenhaminan lentokenttää lukuun ottamatta. Kuitenkin tuo pikkuinen Skandinavian maa teki minuun suuren vaikutuksen jo heti ensimmäisistä päivistä alkaen, ja olin varma, että viihtyisin Tanskassa mainiosti. En kuitenkaan tuudittautunut siihen uskoon, että asuisin maassa hamaan tulevaisuuteen – olivathan asuinmaani vaihtuneet tiuhaan sen jälkeen, kun lähdin Suomesta – mutta toivoin asuvani Tanskassa pitkään.

Lukuvinkki: Minun kymmenen asuinmaatani

Tanskassa asuminen

Kolmen vuoden jälkeen päätin kuitenkin vaihtaa maisemaa – siitäkin huolimatta, että Tanskassa tunsin itseni kotoisaksi ja nautin Kööpenhaminassa asumisesta. Nyt siitä on jo tasan kaksi vuotta. kun pakkasimme lähtöämme varten ostamamme automme täyteen tavaraa, poistuimme Tanskanmaalta lautalla Saksan puolelle ja aloitimme huikean seikkailumme.

Lukuvinkki: Autolla Eurooppaan – eikä takaisin tulla!

Lähtiessämme olin varma, että tulisin kaipaamaan Kööpenhaminaa todella paljon. Ja kyllähän minä tuota ihanaa kaupunkia aina toisinaan mietinkin – siitäkin huolimatta, että Tanskan jälkeen elämä on tuntunut hymyilevän ja aurinko paistavan ihan yhtä mittaa, jos ei kirjaimellisesti niin ainakin kuvaannollisesti. Jos Kööpenhaminaan muutto oli elämäni paras päätös, oli sieltä pois muuttaminen elämäni toiseksi paras päätös.

Maastamuuton vuosipäivän kunniaksi mietin, mitä minä kaipaan Tanskasta eniten. Yllättäen lista jäi todella lyhyeksi. Enkö minä todellakaan kaipaa entisestä asuinmaastani tämän enempää?

382, 214, 384, 22, 195, 40, 9, 112

1. Tanskasta kaipaan eniten kahviloita…

Minulle kahvilat eivät ole vain kahvia varten, vaan ne ovat kuin toinen olohuone: niissä piipahdetaan aamukahvilla lukemassa päivän lehti, vaihdetaan kaverin kanssa kuulumiset ja vietetään tunti tai pari seuraavaa blogipostausta naputellen. Kahvilan tulee olla viihtyisä, ja kahviannoksen tietenkin taidolla valmistettua.

Kööpenhaminassa on kahvila lähes jokaisessa kadunkulmassa, ja ne ovat toinen toistaan kutsuvampia ja baristat todella osaavat hommansa. Kahvihampaan alkaessa kolottaa minun ei tarvinnut lähteä kauas, sillä entisen kotini ympäristössä Nørrebrossa oli lukuisia kahviloita, joista sain takuuvarmasti täydellistä lattea tai cappuccinoa. Kävinkin istuskelemassa kahviloissa vähintään kerran viikossa.

Nykyisessä asuinpaikassani Kreetalla kahvilakulttuuri eroaa edellä mainitusta. Täällä kahvi otetaan usein mukaan, eikä kahviloiden sisustukseen ole siksi juurikaan panostettu. Ja ulkoterassillahan kaikki kuitenkin haluavat olla, ei sisällä.

Kreetan kaupungeissa on toki viihtyisämpiä kahviloita, jonne mennään istumaan kaveriporukalla tuntikausiksi, mutta niistäkin puuttuu se olohuonefiilis. Ja nämä paikat ovat usein hyvin meluisia ja pahimmillaan jopa tupakansavuisia. Kahvi sentään on yleensä lähes yhtä hyvää kuin Köpiksessä!

2. …ja mainioita matkustusmahdollisuuksia

Kööpenhaminasta pääsee lentäen vaikka minne! Suoria lentoja on kaikkialle Eurooppaan, joten lyhyemmänkin reissun tekeminen onnistuu kätevästi – ja edullisesti, sillä Kastrupin lentokentältä operoi useita halpalentoyhtiöitä. Junalla pääsee sekä Ruotsiin että Saksaan, ja jälkimmäisen kautta onkin sitten koko Euroopan rautatieverkosto käytettävissä.

Kreetalta pääsee kesäaikaan suorin lennoin ympäri Eurooppaa, mutta lennot ovat kalliita niiden suosion vuoksi. Talvella ei ole suoria lentoja, joten matkusti sitten minne tahansa, täytyy aina ensiksi mennä Ateenaan joko lentäen tai tuntikausia seilaavalla autolautalla. Kallista ja hidasta siis, joten pakostakin on tullut ikävä Kööpenhaminasta avautuvia, vertaansa vailla olevia, matkustusmahdollisuuksia.

3. …Sekä ruokakauppojen valikoimaa

Kun kysyin Thomakselta, että mitä hän kaipaa Tanskasta, sain pitkän mietinnän jälkeen vastaukseksi “Faxe Kondia ja Føtexin pakastepitsaa”. Tanskan-vuosieni aikana minä en sen erityisemmin ihastunut Faxe Kondi -limppariin, mutta Føtex-ruokakaupan pakastealtaasta sai tosiaan jopa parempaa pitsaa kuin lähipitseriasta.

Vaikka Tanskan ruokakauppojen valikoima ei vedä läheskään vertoja suomalaisten hypermarkettien arsenaalille, on siellä kuitenkin joitain tuotteita, joita ilman kyllä pärjään täällä Kreetalla, mutta joita aina silloin tällöin kaipaan. Samoja juttuja on kyllä Suomessakin, joten tämä ei koske vain Tanskaa: toisinaan tekisi mieli piimää, rahkaa (tai skyriä), irtokarkkeja tai esipaistettuja sämpylöitä. Ja valmissalaatteja, ne olisivat täälläkin niin kätevä ottaa töihin lounaaksi.

Kuten huomata saattaa, ei minulla ole kovinkaan ikävä Tanskaan tai Kööpenhaminaan.

Ja pärjään ilman näitä kaipauksen kohteita vallan mainiosti: kahvihetki kivassa kahvilassa on entistä spesiaalimpi kun sitä ei harrasta joka päivä, maapallo kiittää kun ei lennä harva se viikonloppu minilomille, ja ruokakaupan valikoiman puutteet korvaa ne tuotteet, jotka ovat täällä Pohjoismaiden kauppojen tarjontaa herkullisempia ja edullisempia. Kuten saaren omat kasvikset, oliiviöljy, jogurtti, feta, hunaja…


Piditkö lukemastasi?
Seuraa blogia Instagramissa | Blogit.fi:ssä | Facebookissa | Bloglovinissa


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.