En olisi uskonut näkeväni sitä päivää, kun poikaystäväni näyttää vihreää valoa Suomeen muutolle, sillä muutaman kerran kun olen sitä vitsillä ehdottanut, on vastaus ollut “juu ei” ja puheenaihe on vaihtunut nopeasti. Tanskasta muuttosuunta olisi vain eteleään, sillä Tanskassakin talvet ovat liian pitkiä ja kylmiä, ja Suomessa olisi kiusana lisäksi lumi – ainakin huonolla tuurilla.

Tai siis hyvällä tuurilla, jos minulta kysytään, mutta tanskalainen ei ole oppinut ymmärtämään sitä, että paksu lumikerros tarkoittaa enemmän valoa ja vähemmän märkää. Eli siedettävämpää talvea. Mutta ihmekös tuo, että hän ei sitä ymmärrä, kun Kööpenhaminassa vuosittaisten lumisten talvipäivien laskemiseen ei tarvita edes kaikkia yhden käden sormia.

Suomen kesä

Suomen kesä

Jos totta puhutaan, en minä edelleenkään saanut suoranaista ehdotusta, että pitäisikö meidän pakata tavarat ja lähteä kohti koillista, asumaan tuhansien järvien maahan. Mutta kovin kaukana ei siitä oltu. Kumppanini nimittäin sanoi, aivan omatoimisesti ja ilman minun painostusta, että jos minä haluaisin, että menisimme asumaan Suomeen joksikin aikaa, olisi hän idealle avoin.

Menin niin hämilleni hänen puheistaan, että en tainnut osata sanoa asiaan mitään. Mutta kun hän muutamaa päivää myöhemmin otti asian uudelleen puheeksi, menin vielä enemmän hämilleni. Mistä nyt tuulee? Mistä tämä ajatus on hänelle nyt tullut? Miksi hän yhtäkkiä voisikin asua Suomessa, kun hän on ennen ollut täysin ajatusta vastaan? Ei sillä, että minäkään olisin sitä tosissani koskaan ehdottanut, mutta että hän nyt yllättäen omatoimisesti vihjailee, että voisimme muuttaa Suomeen? Siis jos minä vain haluaisin.

Suomen kesä

Suomen kesä

Mutta haluaisinko minä muuttaa Suomeen?

Ennen kuin vanhempani ehtivät tätä lukiessaan innostua liikaa, sanon aivan suoraan, että ei, en minä halua muuttaa Suomeen. En ainakaan tällä hetkellä ja tuskinpa ihan heti lähitulevaisuudessakaan. Mutta mistäpä sitä tietää, jos mieli joskus muuttuu, mutta tällä hetkellä minä haaveilen leudoista talvista, katukahviloista ja Välimeren keittiöistä. Jos johonkin suuntaan täältä Tanskasta lähdemme, on se etelään.

On vaikea määritellä selkeitä syitä – siis pitkän ja pimeän talven lisäksi – miksi en halua Suomeen pysyvästi asumaan. Päällimmäisenä on kuitenkin tunne, että en ole vielä valmis palaamaan Suomeen. Eihän sitä lähes kymmenen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen enää mietikään aktiivisesti, joskus vain leikittelee ajatuksella ja sitten pian jo hylkääkin sen. Nämä ulkomailla vietetyt vuodet ovat olleet minulle seikkailu, jonka Suomeen muuttaminen päättäisi. Tai sitten ei, mutta sitä ainakin pelkäisin eniten.

Että Suomessa asuminen olisi tylsää. Liian tuttua.

Suomen kesä

Suomen kesä

En tiedä, tulenko koskaan olemaan valmis palaamaan Suomeen, ainakaan aivan pysyvästi. Kuitenkin kumppanini positiivinen suhtautuminen asiaan pisti minut leikittelemään ajatuksella hieman vakavammin. Entäs jos viettäsimme Suomessa kuukauden tai pari – tai jopa puoli vuotta? Ehkä ensi kesän, jossain mökissä järven rannalla luonnon helmassa. Sillä suomalaista luontoa minulla on totta vie ikävä!

Kävisin sitten sieltä käsin töissä, jos jostain jotain työtä saisi. En ole työskennellyt Suomessa kymmeneen vuoteen, joten hetken aikaa saattaisi tuntua jopa eksoottiselta olla osana täysin suomalaista työyhteisöä. Kesä Suomessa ei muutenkaan olisi yhtään hassumpi ajatus.

Sitten mieleeni muistui vuosien takainen haave viettää talvi Lapissa edes kerran elämässä, mutta kun huomaan Thomaksen ilmeen mainittuani unelmastani, tajuan vieneeni haaveilun liian pitkälle. Lappi ja talvi samassa lauseessa oli liikaa, joten saa nähdä, puhutaanko meidän taloudessa Suomeen muutosta aivan heti uudestaan.

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Sarjakuvakatutaidetta Brysselissä
Juhannukseksi Legolandiin! Ja vähän muuallekin
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

6 kommenttia

  1. MarttaK.

    28.6.2017 at 11:07

    Aivan loistava blogikirjoitus! Kiitos siitä! Ennen kuin asetuimme mieheni kanssa vakituisesti Tanskaan, vietimme talvet Suomessa ja (peräti yhden niistä Lapissa) ja kesät Pohjanmeren rannalla Tanskassa viiden vuoden ajan. Olihan siinä vähän säätöä työkuvioiden ja asuntojen kanssa, mutta asiat saatiin järjestymään. Lapissa tosiaan tehtiin töitä kausimatkailun parissa, vedettiin Ylläksellä snowkitekursseja suomalaisille ja ulkomaalaisille – ihan luksustalvi ja muistot. Lapsen kasvaessa kun päiväkoteja oli vaihdettu jo 5 kertaa päätettiin asettua Tanskaan, näin hyvä nyt vaikka talvea ja lunta onkin ikävä. Onneksi Norja on suht lähellä! :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      1.7.2017 at 08:52

      Kiitos! :) Vau, tuohan kuulostaa oikein mainiolta järjestelyltä olla talvet Suomessa ja kesät Tanskassa! Varsinkin, jos Suomessa on sen verran pohjoisessa, että lunta riittää :) Mä olen haaveillut siitä, että viettäisimme talvet vaikka Espanjassa ja kesät täällä Tanskassa, mutta mä en ole vielä oikein vakuuttunut näistä Tanskan kesistä: tämä on minun kolmas kesä täällä, eikä yksikään näistä ole säiden puolesta ollut mitenkään erityisen hyvä ja sekös pitkän talven jälkeen harmittaa. Nytkin sää on suurinpiirtein sama kuin talvella, ei paljoa eroa… Osittain tämän vuoksi ollaankin suunnittelemassa muuttoa jonnekin muualle. Toivon mukaan joskus pääsen minäkin Lappiin talveksi – tai ainakin osaksi talvea :) Kiitos kommentistasi!

      Reply
  2. Annika Nen

    22.6.2017 at 19:24

    Itsellä 7,5 vuoden ulkomailla asumisen jälkeen nimenomaan Suomeen muutto tuntuu seikkailulta :D Meillä siis kävi niin että kumppani näytti vihreää valoa ajatukselle Suomessa asumisesta ja päätettiin sitten lähteä kokeilemaan, saa nähdä miten sujuu :D Ihan mielenkiinnosta, mikä olisi muuten kumppanisi valinta Suomessa asuinkaupungiksi, jos nyt leikittelisi ajatuksella hieman pidemmälle?

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      26.6.2017 at 16:44

      Hei mahtavaa, että olette muuttamassa Suomeen! Ja hienoa, että se tuntuu seikkailulta, sillä niin sen pitääkin, koska eihän se muuten välttämättä olisi oikea ratkaisu :) Mä en ole kysynyt, että mikä kaupunki se olisi, minne hän haluaisi Suomessa muuttaa. Hän on käynyt Jyväskylässä, Kuopiossa ja Helsingissä, ja mikään niistä ei ole tehnyt suurta vaikutusta. Mutta siitäkin huolimatta veikkaan, että Helsinki olisi eniten hänen mieleensä. Tai sitten joku erämökki keskellä ei mitään :D

      Reply
  3. Sonja | FIFTYFIFTY

    21.6.2017 at 08:37

    Voin kyllä kuvitella, että kymmenen vuoden jälkeen Suomeen palaaminen edes vähäksi aikaa voi tuntua isolta harppaukselta pois seikkailuista. Just kirjoitin blogiin siitä, miten nyt kun sain ekan vakkarityöpaikan, pelkään etten itse pääsekään enää ulkomaille seikkailemaan pitkäksi aikaa… http://www.rantapallo.fi/fiftyfifty/2017/06/17/miksi-kaipuu-maailmalle-ei-vain-lopu/

    Mutta pohdiskelin myös tätä ajatusta, että Suomi tarkoittaa aina tylsyyttä ja ulkomaat seikkailua, miten ehkä ei aina kannattaisi ajatella niin vaan koittaa tehdä Suomen-arjesta jännempää. :) Tosin uskon, että teille Suomi-arki voisi oikeasti tuntua jopa seikkailulta varsinkin, jos tuutte vain muutamiksi kuukausiksi – puhumattakaan Lapista. Mulla on vähän sama unelma kyllä, tosin jostain syystä haluisin asua Lapissa kesän!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      26.6.2017 at 16:44

      Mä just huomasin, että Lappiin haetaan talvikaudeksi ja joulun kiireavuksi työntekijöitä… Saatan jopa hakea, vaikka en usko, että kumppani lähtisi ainakaan koko talveksi mukaan :) Ihan oikeassa olet, että itsehän elämän mieleisekseen tekee, ja Suomessa asuminenkin voi olla ihan niin jännää kuin sen haluaa olevan. Mulla vaan on vähän arkikammo, ja luulen, että sen vuoksi missä vain elämä alkaa olla jossain vaiheessa hieman tylsää kun alkaa olla liikaa rutiineja. Entuudestaan niin kovin tutussa Suomessa alkuinnostus tuskin pysyisi yllä niin kauaa kuin jossain tuntemattomassa maassa, ja siksi muutama kuukausi olisikin varmasti sopiva aika. Mutta siihen rutinoitumiseenkin pystyy toki itse vaikuttamaan. Asenne siis ratkaisee tässäkin asiassa :) Kiitos linkistä, pitääkin käydä lukemassa sinun ajatuksia aiheesta!

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog