Lockdown-lauantai: Mitä tehdä kun ei voi tehdä mitään?

Kreikan tämänkertaista koronasulkua on nyt takana reilu viikko. Arkipäivinä töissä käydessä rajoitteita ei juuri huomaa, mutta viikonloppuisin on vaikeampaa, kun juuri minnekään ei saa mennä eikä siksi voi tehdä juuri mitään. Miten saan ajan kulumaan ollessani vain kotona?

Tällainen oli Kreikan toisen lockdownin toinen lauantai kreetalaisessa pikkukylässä.

Klo 08.00 – Pyykinpesua ja joogaa

Herään siihen kun Thomas kolistelee ulos kissanruokapurkin kanssa, ja kohta raksut kilisevät makuuhuoneen ikkunan alla terassilla oleviin ruokakuppeihin. Olisin halunnut nukkua tänään pitkään, että todennäköisesti tylsästä päivästä tulisi mahdollisimman lyhyt, mutta tuskin nukahtaisin nyt enää uudestaan. Noustessani sängystä ylös mietin, että miten saan ajan kulumaan tänään… Kunhan vain viime viikonlopun äärimmäisen tylsät sisällä vietetyt sadepäivät eivät enää toistuisi!

Koska ulkona paistaa jo aurinko, otan ensitöikseni lakanat sängystä ja pistän pyykkikoneen pyörimään. Talvisin pyykkiä voi pestä vain aurinkoisina päivinä, sillä pyykkejä ei voi kuivata sisällä niiden aiheuttaman kosteuden vuoksi, joten viikonloppuisin auringon paistaessa on pyykinpesu aina tehtävälistan kärjessä. Koskaan kun ei tiedä, kuinka kauan seuraava sadejakso kestää…

Kuten joka viikonloppu, aloitan päivän joogalla. Aloitin joogaamisen edellisen lockdownin aikana, ja se onkin paras asia, jonka korona on tuonut elämääni: maaliskuusta lähtien olen joogannut joka ikinen päivä keskimäärin noin tunnin. Tänään kuitenkin vietän matolla paljon pidempään, sillä rauhallinen jooga tekee hyvää edellisen päivän migreenin jäljiltä vielä aralle päälleni.

Klo 11.00 – Lenkille maskin kanssa?

Pistän pyykit ulos kuivumaan ja teen aamiaiseksi pari viipaletta leipää ja ison kupillisin teetä. Päästän keittiön ikkunan takana naukuvan Chrissin sisään, ja se loikkaa heti suosikkipaikalleen keittiön tuolille nukkumaan. Syödessäni katson HBO:lta pätkän ruotsalaista Björnstad-sarjaa.

Kylässämme on tällä hetkellä rakenteilla kaksi taloa, naapuritalo ja meitä vastapäinen talo, ja raksamiehet ovat töissä lauantainakin. Melu on häiritsevä, ja jos pystyisin, lähtisin kylästä koko päiväksi jonnekin. Thomas ehdottaa kävelyllä käyntiä, sillä se on sallittu syy poistua kotoa. Kieltäydyn kuitenkin ehdotuksesta, sillä ajatus maskin kanssa kävelylle lähtemisestä ei houkuttele – ja kaksin lenkkeily tarkoittaisi myös 1,5 metrin turvavälin pitämistä, joten mistään rentouttavasta lenkistä ei näiden sääntöjen kanssa olisi kyse.

Klo 12.20 – Päivän ekoteko

Thomas lähtee yksin lenkille rannalle, ja minä päätän tarttua viikonlopun haasteeseen. Meillä töissä on menossa teemakuukausi, jonka tarkoituksena on motivoida työntekijöitä liikkumaan. Yksi teemaan kuuluvista aktiviteeteista on ekotekojen tekeminen, vaikka se ei varsinaisesti liikuntaa olekaan, ja tälle viikonlopulle on haaste käyttää 45 minuuttia ekotekoihin. Päätän kerätä roskia kylämme reunamilla olevan vilkkaan tien reunoilta.

Kreetalla roskataan silmittömästi, ja on todella yleistä heittää vesipullot, käärepaperit ja kertakäyttöiset kahvikupit ulos auton ikkunasta. Asumme keskellä oliivilehtoja, ja järkytyksekseni olen huomannut, että myös oliivien poimijat jättävät jälkeensä valtavan määrän roskaa: puoliksi juotuja vesipulloja, ruokakääreitä, tölkkejä. Kävelemme oliivilehdoissa usein, joten kulkiessani keräilen roskia mukaani, ja myös ison tien vierustoja olen siivoillut useamman kerran. Työ on kuitenkin loputon, sillä paikat ovat hetkessä taas täynnä roskaa.

Ekotekohaasteen 45 minuuttia ei riitä mihinkään, sillä roskaa on niin paljon. Jatkan vielä toiset kolme varttia, mutta sitten täytyy lopettaa kun kyyristely alkaa särkeä selkään ja jalkoihin liikaa. Saldona on viisi säkillistä kerättyä roskaa ja hyvä fiilis tehdystä teosta.

Klo 15.00 – Hetkeksi pois kotoa

Syön lounaaksi salaattia ja katson Björnstadin jakson loppuun. Päätän lähteä käymään Plataniaksen Lidlissä – en vain käydäkseni luvan kanssa jossain, vaan jääkaappi tarvitsee oikeasti täydennystä. Tämä on ainoa kerta kun poistun kotikylästä koko viikonloppuna.

Kirjoitan kotoa poistumiseen oikeuttavan lupalapun, ja otan sen lisäksi mukaan passin ja maskin, ja ajan hyvin hiljaisia teitä pitkin kauppaan. Kaupassa on rauhallista, mutta tietenkin ostoksia pakatessani seuraava asiakas tulee aivan kylkeen kiinni. Tämä tapahtuu lähes joka kerta, mutta nyt en jaksa jankuttaa turvaväleistä, vaan pakkaan ostokset ja poistun kaupasta mahdollisimman nopeasti.

Matkalla kotiin pysähdyn leipomossa ostamassa cappuccinon mukaan ja mietin tulisiko siitä sanomista jos poliisi nyt pysäyttäisi, sillä en kirjoittanut lupalappuun mainintaa muusta kuin ruokakaupassa käymisestä. Kahviloihin ja ravintoloihin ei kylläkään saa mennä hakemaan kahvia tai ruokaa ilman muuta syytä kotoa poistumiseen, vaan varsinaisen syyn täytyy olla jokin muu tähdellisempi, esimerkiksi juurikin ruokakaupassa käynti. Joten enköhän tässä tilanteessa säästyisi rajoitteiden rikkomisesta seuraavalta 300 € sakoilta. Vai pitäisikö se kahvin hakeminen silti jotenkin merkitä? Ei näistä ota selvää…

Kotiin päästyäni paksut pilvet ovat peittäneet taivaan ja ilmassa on ennustus sateesta, mutta onneksi ei kuitenkaan ala sataa. Teen kissojen kanssa pienen kävelylenkin kyläämme ympäröivissä oliivilehdoissa. Täällä ei tarvitse maskia tai lupalappuja, tai huolehtia turvaväleistä, sillä täällä ei juuri koskaan ole muita kuin me ja meidän kissat.

Klo 18.30 – Salsaa lauantai-iltaan

Auringon laskettua tekeminen alkaa käydä vähiin, sillä pimeässä kylässä ei ole mitään syytä olla ulkona. Pari päivää sitten alkoi ulkonaliikkumiskielto klo 21.00-05.00 välisenä aikana, mutta tämä ei vaikuta meihin mitenkään: miksipä sitä yhdeksän jälkeen tarvitsisi poistua kotikylästä, kun mikään paikka ei ole auki? Ja jos ulkona haluaa vaikkapa istua iltaa, on sekin mahdollista kun kukapa tänne syrjäseuduilla olevaan pikkuruiseen kylään tulisi tarkistamaan ulkonaliikkumiskiellon noudattamista!

Olen jo useamman kuukauden ajan jumppaillut suomalaisten ohjaajien johdolla MyBnB Live -palvelun kautta (suosittelen lämpimästi: maksuttomia kotijumppia suomeksi!). Eilen keksin kokeilla live-tanssituntia, ja innostuin siitä niin, että tanssin toisen pätkän perään tallenteilta. Nyt haluan tanssia lisää, ja tunti vierähtää hikisesti, mutta kuin siivillä. Ai että, tanssiminen on kivaa – ja aivan mainiota lockdown-lauantain ajankulua!

Klo 20.30 – Lockdown-lauantaista selvitty

Suihkun jälkeen syön vähän iltapalaa ja päätän, että lockdown-lauantai on nyt pulkassa. Suurimmaksi osaksi aurinkoisen sään ansiosta päivä meni mukavasti ja tekemistä riitti, mutta eri asia on silloin, kun koko päivän sataa vettä ja harmaus ja koleus latistaa mieltä ja tekee siten kotona olemisesta haastellisempaa.

Näinä aikoina olen erityisen onnellinen siitä, että asumme muutaman talon kokoisessa kylässä keskellä oliivilehtoja, emmekä kaupungissa: meillä koti kattaa koko kylän, ja voimme liikkua edes muutamia satoja metrejä joka suuntaan ilman maskeja ja lupalappuja, ja miettimättä ulkonaliikkumiskieltoa.

Vaikka kyllä täälläkin alkaa kulmat käydä nopeasti tylsiksi, on kuitenkin aivan eri asia poiketa ulkona happihyppelyllä aina kun siltä tuntuu, kuin että joka kerta joutuisi muistamaan maskin, lupalapun ja passin – puhumattakaan siitä, että kotoa poistumiselle täytyisi olla hyväksytty syy.