Kirjoita hakusana ja paina enteriä.

Mitä teen työkseni Kreikassa?

Perjantaina tuli kolme vuotta siitä, kun aloitin työt nykyisessä työpaikassani. En ole kertonut blogissa juuri lainkaan, että mitä minä oikein teen työkseni Kreikassa ja mikä mahdollistaa täällä asumisen, joten ehkäpä olisi aika avata hieman sitäkin puolta elämästäni Kreetalla.

Kolme vuotta sitten, marraskuun ensimmäinen päivä, saavuimme Kreetalle aikomuksenamme olla täällä vain talven yli. Olimme tuolloin reissanneet autolla ympäri Eurooppaa muutaman kuukauden, ja halusimme viettää alkamaisillaan olevan talven mahdollisimman lämpimässä Euroopan kolkassa.

Kuin kohtalon sanelemana olin vain muutamaa viikkoa aikaisemmin huomannut, että Kreetan Haniaan etsittiin suomenkielisiä työntekijöitä marraskuussa alkavaan pestiin: suomenkielistä työtä yhdellä Euroopan lämpimimmistä saarista, ja aloitus heti alkutalvesta. En edes yllättynyt, kun minulle ilmoitettiin, että olin saanut työn: It was meant to be!

Mitä teen työkseni Kreikassa?

Kyseessä oli call center -työ, josta minulla oli jo kokemusta sekä opasajoilta että Tanskassa asuessani: aloittaessani matkaopasurani vuonna 2009 aloitin call center -oppaana Mallorcalla, ja Tanskan-vuosieni aikana työskentelin muun muassa puhelinmyyjänä ja puhelinasiakaspalvelussa.

Call center -työ tuskin on monenkaan unelmaduuni – ainakaan sellainen, josta on haaveillut pienestä lähtien. Mutta monille on käynyt niin, että työtä kokeiltuaan se onkin paljastunut ihan mukavaksi työksi, joka ei juuri eroa muista toimistotöistä. Minulle call centerissä työskentely on ollut varteenotettava vaihtoehto etsiessäni töitä ulkomailta: niistä on usein helppo saada töitä asiakaspalvelutaustallani, ja puhelinpalvelukeskuksia on ympäri maailmaa.

Ja niin vain tapahtui, että tällä hetkellä voin sanoa työskenteleväni aika lailla unelmaduunissa. Ja siis call centerissä – miten tässä näin kävi!?

Mitä teen työkseni Kreikassa?

Backofficea & puhelinaspaa

Kun hain työpaikkaa, sanottiin sen olevan pääsääntöisesti backoffice-työtä – eli kaikkea muuta kuin puhelimessa puhumista. Toinen tiimi Suomessa hoitaisi asiakaspalvelun puhelimitse, me täällä Haniassa hoitaisimme sähköposteihin vastaamisen ja erilaisia backoffice-tehtäviä.

Kyseessä oli uusi konsepti, sillä olimme ensimmäiset Hanian toimipisteelle koulutettavat suomalaiset työntekijät. Kuten monesti, alkutaipaleella asiat saattavat muuttua, ja niin kävi meillekin: muutaman kuukauden päästä ilmeisesti todettiin, että idea työtehtävien jaosta ei toiminutkaan käytännössä, ja me aloimme hoitaa puhelinasiakaspalvelua myös Haniasta käsin.

Työ oli monipuolista ja opittavaa oli paljon, ja se piti mielenkiinnon yllä pitkään. Parasta tietenkin oli, että työ mahdollisti Kreetalla asumisen, sillä hyvin nopeasti päätimme, että viipyisimme sittenkin Kreetalla talven lisäksi myös ainakin kesän yli.

Kuten usein call centereissä, on meidänkin toimistolla useampi toimeksianto, eli saman katon alla hoidetaan usean brändin asiakaspalvelua. Vuoden aikana toimipiste kasvoi, ja sen myötä alkoi avautua uusia mahdollisuuksia uusiin projekteihin – ja yhteen niistä minut valittiin mukaan.

Deliana-rotko, Kreeta

Kouluttajana autoalalla

Vuosi 2019 alkoi uusien haasteiden parissa, sillä minut valittiin kouluttajaksi autovalmistajan asiakas- ja tiepalveluun. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että minun vastuullani oli kyseisen automerkin pohjoismaalaisen asiakas- ja tiepalveluhenkilöstön kouluttaminen. Samalla pääsääntöinen työskentelykieleni vaihtui suomesta englantiin.

Minä en tiennyt autoista mitään, mutta en antanut sen häiritä: olinhan minä ennenkin saanut töitä, joista minulla ei ollut kokemusta, mutta aina olin pärjännyt niissä (usein haastavan alun jälkeen) hyvin. Ja niin kävi nytkin.

Pidin työstäni todella paljon, ja minusta oli mahtavaa olla tärkeässä osassa uuden työntekijän alkutaipaleella, luomassa hyvää työilmapiiriä ja positiivista kuvaa työnantajastamme. Tässä vaiheessa nimittäin pidin työpaikastani jo todella paljon, eikä minulla ollut enää aikomuksia lähteä työpaikasta – tai Kreetalta – minnekään.

Lunta Kreetalla - Omalos

Aloin kuitenkin huomata, että minulle alkoi olla yhä tärkeämpää hyvän työpaikkaimagon luominen ja uusien työntekijöiden sitouttaminen, ja varsinainen työhön kouluttaminen ei enää motivoinutkaan niin paljoa kuin ensimmäisten kuukausien aikana. Olisin halunnut olla vaikuttamassa siihen, että kaikki uudet työntekijämme saisivat mahdollisimman mutkattoman ja positiivisen vastaanoton työyhteisöömme, mutta kouluttajana pystyin vaikuttamaan vain meidän projektimme työntekijöiden ensimmäisiin viikkoihin.

Toimistomme jatkoi kasvamistaan, ja siten myös uusia työtehtäviä avautui. Kun olin kouluttanut kaiken kaikkiaan noin nelisenkymmentä pohjoismaalaista asiakas- ja tiepalveun työntekijäämme, sain jälleen mahdollisuuden vaihtaa uusiin työtehtäviin.

HR-osastolla vastuualueena uusien työntekijöiden integrointi – ja joulupukkeilu

Syyskuun 2019 lopussa sain mahtavia uutisia, kun minulle kerrottiin, että minut oli valittu monen hakijan joukosta henkilöstöosastolle kehittämään työnantajan ja työntekijän välisiä suhteita. Kyseessä oli uusi toimi, joten saisin olla mukana muokkaamassa toimenkuvaa, mutta pääsääntöisesti huolehtisin siitä, että uusien työntekijöiden saapuminen sujuisi mahdollisimman mutkattomasti.

Koska olemme pohjoismaalainen työyhteisö, suurin osa työntekijöistämme saapuu Kreetalle saatuaan meiltä töitä. Minun tehtävänäni oli hakea työntekijät lentokentältä, käydä virastoissa hoitamassa paperiasiat kuntoon, toimia kontaktihenkilönä kaikissa mahdollisissa kysymyksissä, ja olin ensimmäisenä työpäivänä toivottamassa uudet työntekijät tervetulleeksi työyhteisöömme.

Opastaustastani oli tässä työssä hurjasti hyötyä, eikä se loppujen lopuksi siitä edes kovin paljoa eronnutkaan. Oli keskiyön lentokenttäkäyntejä, lentojen myöhästymisiä, kadonneita laukkuja, kysymyksiä ruokakaupoista ja hanaveden juomakelpoisuudesta, paikallisista tavoista kertomista ja Kreikan kielen alkeiden opettamista. Mitä tahansa juuri Kreikkaan muuttaneella saattoi mielen päällä olla, minä olin vastaamassa ja auttamassa.

Mitä teen työkseni Kreikassa?

Sitten tuli COVID, ja sitten en halunnutkaan (enkä saanut) mennä lentokentälle noutamaan saapuvia uusia työntekijöitämme, ja virastoihin ei enää niin vain päässyt. Työtehtävät mutkistuivat ja samaan aikaan toimistomme vain jatkoi kasvuaan. Minä en enää pystynyt hoitamaan kaikkea yksin, joten sain taakkaa jakamaan työkaverin, jonka vastuulle siirtyi kaikki (minun mielestäni) tylsät paperihommat.

Ensimmäiset yhdeksän kuukautta olin keskittynyt uusiin työntekijöihin, mutta nyt uuden kollegan ansiosta minulla oli enemmän aikaa panostaa olemassa oleviin työntekijöihin; heidän viihtyvyyteen sekä töissä että Kreetalla. On selvää, että mitä paremmin ihmiset viihtyvät sekä töissä että vapaa-ajalla, sitä pidempään he täällä viipyvät – ja minä todellakin haluan, että meillä töissä viihdytään, mutta myös että kaikilla on mahdollisuus tutustua tähän upeaan saareen – jos ei omatoimisesti, niin sitten työnantajan tarjoamien retkien mukana.

Tämän vuoksi pääpaino työssäni on tällä hetkellä erilaisten aktiviteettien, retkien, kahvihetkien, tapahtumien – siis kaiken hauskan! – järjestämisessä. Työkaverini kutsuu minua joulupukiksi, sillä olen hänen näkemyksensä mukaan aina jakamassa työntekijöillemme jotain kivaa.

Kreetan kesä: Milia

Yksikään työpäiväni ei ole samanlainen, ja joudun hoitamaan montaa eri tehtävää samanaikaisesti, suunnittelemaan huomista, ensi viikkoa ja tulevaa kuukautta – ja aloittamaan kaiken alusta lyhyellä varoitusajalla, jos elämä tarjoaa sitruunoita, kuten nyt kävi lockdownin vuoksi.

Kurkataanpa esimerkkinä, miltä näytti minun viime viikkoni!

Maanantai 2.11.

Aloitan työpäivän siivoamalla perjantaiset Halloween-koristeet molempien toimistorakennustemme yleisistä tiloista. Tänä vuonna Halloweenia juhlittiin toimistollamme vain koristeiden ja perjantain kakkuhetken muodossa, sillä viikkoa aikaisemmin olimme järjestäneet isot toimiston synttärijuhlat.

Kello yhdeksän pidämme pikapalaverin tulevasta päivästä. Olemme juuri aloittaneet teemakuukauden, jonka tavoitteena on kannustaa työntekijöitämme liikkumaan hyväntekeväisyyshengessä. Palsun jälkeen vastailen sähköposteihin ja valmistelen sporttikuukauden launch-tilaisuudesta kertovan ilmoituksen.

Yhdeltätoista lähden kauppaan ostamaan hedelmiä, inkiväärishotteja ja myslipatukoita tilaisuutta varten. Käyn samalla hakemassa printtiliikkeestä tilaamani hupparit ja varmistan, että he ovat saaneet tilaukseni reilusta sadasta t-paidasta.

Iltapäivän parituntinen tilaisuus ei herätä samanlaista ryntäystä kuin esimerkiksi lokakuun alun kanelipullapäivä, mutta saamme aikaiseksi kuitenkin pientä pöhinää sporttikuukauden alkuun. Inkiväärishoteista ollaan innoissaan ja hyväntekeväisyyskohteen äänestys saa odotettua enemmän ääniä. Monet kiittävät edellispäivänä järjestettyä hevosratsastusta.

Ennen töistä lähtöä julkistan kaikille työntekijöille haasteen kävellä viikon aikana mahdollisimman monena päivänä 10 000 askelta. Jokainen kävelty kymppitonni tarkoittaa arpalipuketta, jolla voi voittaa lahjakortin hamam-kylpylään!

Kahden viikon Kreetan-loma

Tiistai 3.11.

Työpäivä alkaa sähköpostien tsekkaamisella ja kiireellisimpiin heti vastaamalla, samalla kun siemailen esimieheni joka aamu tiimillemme valmistamaa herkullista smoothieta. Tämänpäiväinen kello yhdeksän palaveri tapahtuu kävellen toimiston takana olevien oliivi- ja mantelipuulehtojen läpi.

Julkistan sähköpostilla äänestyksellä valitut hyväntekeväisyyskohteet ja edellisen viikon kilpailun voittajatiimin.

Tulevaksi viikonlopuksi olen järjestänyt mainion yhteistyökumppanimme kanssa työntekijöillemme mahdollisuuden kokeilla kamppailulajia, tennistä tai käydä patikoimassa. Viestittelen yhteistyökumppanin kanssa järjestelyistä.

Iltapäivällä saapuu tilaamani tuoreet smoothiet ja käyn jakamassa ne henkilökohtaisesti jokaiselle työntekijälle. Tähän menee valtavan kauan aikaa, sillä jään juttelemaan monen kanssa, mutta nämä kanssakäymiset ovat parhaita hetkiä: saan niin paljon enemmän irti kollegoiden kanssa juttelemisesta kuin koneen ääressä ahertamisesta!

Keskiviikko 4.11.

Aamupalaverin jälkeen lähden jälleen käymään printtiliikkeessä tekemässä uuden tilauksen ja varmistan toimitusajan. Käyn samalla viereisessä eläinlääkärissä ostoksilla omalla asialla, sekä kaupassa ostamassa toimistolle kahvia.

Laitan sähköpostia käyttämäämme catering-firmaan ja varmistan kuukauden tilaukset. Vastaus tulee nopeasti, joten voin ruksia asian tehtävälistaltani. Onni on hyvät ja ammattitaitoiset yhteistyökumppanit!

Yhdeltätoista on palaveri rekrytoijamme kanssa, ja se on onneksi lyhyt. Ehdin pitämään viikon ensimmäisen lounastauon. Pääsen myös lähtemään neljältä kotiin, ensimmäistä kertaa moneen päivään.

Onni on oma kattoterassi

Torstai 5.11.

Teen vain puolikkaan päivän, joten työskentelen koko aamupäivän keskeytyksettä, järjestellen tulevia aktiviteetteja. Saan sähköpostilla kyselyn jouluruokien toimituksesta ja tajuan, että joulua pitäisi alkaa suunnitella mahdollisimman pian. Suomen itsenäisyyspäivä on sentään sunnuntaina, eli sen voisi kenties jättää huomioimatta…? Vai löytyisiköhän jostain riisipiirakoiden tekijä, niistä varmasti tykättäisiin toimiston suomalaisten keskuudessa!

Puoliltapäivin lähden Haniaan lääkäriin (työnantaja tarjoaa joka vuosi kaikille halukkaille ilmaisen rintojen tutkimuksen Pink October -hengessä, ja totta kai käytän edun joka vuosi!), ja saatuani auton parkkiin tsekkaan uutiset. Se on tapahtunut, mitä on pelätty: pääministeri on julistanut lauantaiaamuna alkavaksi koko maan kattavan koronasulun. Tämä tarkoittaa sitä, että lähes kaikki marraskuulle sunnittelemani aktiviteetit ja retket menevät mönkään. Jos lockdown jatkuu loppuvuoteen, tarkoittaa se myös haasteita joulujuhlan tai -lounaan järjestämiselle.

Santa Run, Hania

Perjantai 6.11.

Toimisto on aikamoisessa kaaoksessa eilisten uutisten vuoksi. Koronasulku aiheuttaa lisätyötä ihan kaikille!

Suuren osan päivästä autan työkavereita heidän lisääntyneessä työtaakassaan. Iltapäivällä vien keittiöihin tarjolle perinteiseen tapaan perjantain kunniaksi herkkuja – tällä kertaa en kuitenkaan muffineja ja suklaata, vaan terveellisemmän kuukauden merkeissä leipomosta tilattuja siemenpatukoita ja kaurakakkua, sekä banaaneja.

Sporttikuukausi alkaa näyttää fiaskolta: kuinka saada työntekijät liikkumaan kun kuntosalit ovat kiinni, ohjattua liikuntaa ei voi järjestää ja lenkillekin voi mennä vain lupalapulla. Ja sääennuste näyttää sadetta seuraavaksi pariksi viikoksi…

Kokoan vinkkilistan erilaisista YouTube-kanavista kotona treenamiseen, lähetän sen kaikille ja päivitän listan myös nettisivuillemme. Toivottavasti saan kannustettua edes muutamia treenaamaan kotona – itse kun ainakin olen hurahtanut täysin kotijoogaan ja -jumppiin!

Pian heti neljän jälkeen laitan koneen kiinni ja jätän sen lähtiessäni toimistolle: viikonloput on pyhitetty lepäämistä varten. Ainakin aina kun se vain on mahdollista!

Jutun kuvat ovat satunnaisia selfieitä näiden kolmen vuoden ajalta.


Piditkö lukemastasi?
Seuraa blogia Instagramissa | Blogit.fi:ssä | Facebookissa | Bloglovinissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

4 kommenttia

  1. Minustakin on kiva lukea näitä ja kuvitella, jos itsekin joskus repäisisi.

    1. Kiitos! Jos vain mahdollista, suosittelen kyllä repäisemään – itse en ole hetkeäkään katunut :)

  2. Mukava lukea näitä kirjoituksia

    1. Kiva kuulla, kiitos! :)