Minäkö luontomatkailija?

Instagram Travel Thursdayn teemana on tässä kuussa luontomatkailu, ja jouduin miettimään pitkään mistä kirjoittaisin: enhän minä ole mikään luontomatkailija, joten mitä kerrottavaa minulla muka olisi? Minä olen kaupunkilaistyttö (ei nyt puututa siihen, kuinka kaupunkilaisena Kuopiossa kasvanut voi itseään pitää…), ja matkustan lomillani yleensä kaupunki- tai rantakohteisiin, en luonnon helmaan samoilemaan.

Sillä eikö luontomatkailu olekin juuri sellaista, patikoimista ja teltassa nukkumista, kauaksi kaupungeista siirtymistä ja eräjormailua? Ei siihen kuulu lekottelua riippumatossa palmun alla, eksoottinen drinkki kädessä.

Palmut
Luontomatkailua Koh Changilla?

Ja eikö luontomatkailua harrastavat ole niitä sporttityyppejä, jotka pieni punaisen hehku poskillaan hymyilevät iloisesti vuoren huipulla? Kun minä taas raahaudun sinne viimeisillä voimillani paljon muita myöhemmin, paloauton punaisena ja henkeä haukkoen.

Luontomatkailijat eivät nauti luonnosta vain lomamatkoillaan, vaan he hakeutuvat kävelylle metsiin, patikoimaan tuntureille ja sivakoimaan järven jäälle ihan arjessakin – kaupunkilaisen tyydyttäessä liikunnantarpeensa supermoderneilla kuntosaleilla.

Vai olenko nyt aivan hakoteillä?

Ei auttanut muu kuin googlettaa, että mitä luontomatkailu oikein edes tarkoittaa. Ehkä sieltä löytyisi jotain vinkkiä, ajatusta tai lauseen pätkää mihin tarttua, että voisin kirjoittaa luontomatkailusta.

Ja löytyihän sieltä. Matkailu.org -sivulla kerrotaan: “Maaseutu ja luonto voidaan nähdä vastakohtana kiireiselle kaupunkielämälle. Monet matkailijat haluavat lomallaan nauttia maisemista, aktiviteeteista ja kulttuurista, mitä ei kaupungeissa ole tarjolla. Tätä kaupunkien ulkopuolelle suuntautuvaa matkailua kutsutaan usein luonto- tai maaseutumatkailuksi.”

Kaupunkien ulkopuolelle suuntautuvaa matkailua? Hei, olenhan minä sitä tehnyt! Olen esimerkiksi…

…käynyt ihastelemassa Tanskan. Møns Klintin jyrkännettä…

Moens

…polkupyöräillyt Thaimaan maaseudulla…

ChaAm

…patikoinut läpi malesialaisen viidakon ja teeviljelmien…

Cameron

…kävellyt näissä upeissa maisemissa Indonesian Gili Meno -saarella…

Gilimeno

…laskenut koskea Borneon Padas-joella…

Koski

…ja olenhan minä jopa kiivennyt Malesian Kinabalu-vuorelle!

Kinabalu

Tämäkö on sitä luontomatkailua? Jos näin on, niin minähän olen sitten – piru vie! – tietämättäni luontomatkaillut! Ainakin hieman, silloin tällöin. Eihän minulla ole mitään luontomatkailua vastaan, päinvastoin: mielelläni laajentaisin matkailukokemuksiani enemmänkin luontoon liittyviin aktiviteetteihin, etenkin patikointiin. Jostain syystä usein lomien suunnittelussa kuitenkin muut tekijät ovat nousseet luontoaspektin edelle.

Luontomatkailijaksi en voi itseäni tällä kokemuksella kutsua, mutta ehkäpä tulevaisuudessa tulen harkitsemaan luontokohteita nykyistä enemmän – ja onhan maaliskuun IGTT:ssä varmasti tarjolla useiden kirjoitusten verran inspiraatiota, jonka tulen pistämään korvan taakse tulevia reissuja silmällä pitäen!

Oletko sinä luontomatkaillut? Kerro parhaat vinkkisi!


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka vetäjinä Suomessa toimivat Muru Mou -blogin lisäksi matkablogit Travellover ja Rimma+Laura. Liity sinäkin mukaan tempaukseen ja jaa reissuinspiraatiota käyttämällä Instagramissa tunnistetta #IGTravelThursday tai #IGTT!


LUE MUITA #IGTRAVELTHURSDAY-POSTAUKSIA JA LISÄÄ LINKKI OMAAN POSTAUKSEESI!


30 comments
  1. Tuo on hyvä määritelmä, että luontomatkailu suuntautuu kaupunkien ulkopuolelle. Se antaa aika paljon liikkumavaraa ja sen myötä myös minä olen luontomatkailija, lähes yhtä paljon kuin kaupunkilomailija. Luonnonnähtävyydet on kyllä upeita!

    1. Minäkin tykkäsin tuosta määritelmästä! Ei tarvitse patikoida viikkoa jossakin jumalan selän takana, että voisi sanoa luontomatkailleensa. Pieni retki jopa oman kotikaupungin ulkopuolelle riittää – tai miksei vaikkapa lähimetsään! :)

  2. Ohan tää sun matkailukin ollut kunnon luontomatkailua. :D Jotkut haluaa tehdä sitä enemmän ja toisille riittää se pieni kävelyretki luonnossa ja se on ihan fine. Mustakin on ehkä huomaamattani tullut enemmän innokas luonnon suhteen, vaikka epäluuloja löytyy vielä paljonkin. Esim. metsistä en nauti koska ötökät. :D

    1. No joo, en minäkään riemusta hypi nähdessäni ties minkälaisia outoja ötököitä metsissä! Cameron Highlandsilla huomasin kesken patikoinnin, että lenkkarini päällä luikertelee iilimato kohti jalkaani. Hyi hemmetti! Eikä ollut kovin helppoa saada sitä edes lenkkarista pois, entäs sitten jos se olisi päässyt iholle asti….

  3. Täällä toinen samanlainen! Olen huomaamattani luontomatkaillut, pari kertaa jopa hakeutunut vartavasten kohteisiin, jossa ei oikein muuta voi tehdäkään. Mutta eräjormaa minusta ei tule. Kateellisena katson niitä reippaita vuoren kapuajia, joilla ei tunnu missään, kun itse olen saattanut tulla saman rinteen ylös hissillä ja sitten pikkuhiljaa laskeutua alas. Ei kerrota kenellekään, mutta se alas meneminen tuntuu ihan eri lihaksissa eikä välttämättä ole kivuttomampaa, mutta maan vetovoima jeesaa…

    1. Voi pojat, se alaspäin meneminen tuntuu aivan eri lihaksissa, ja on paljon rankempaa! Kinabalulta alas tullessa meinasin luovuttaa ja jäädä kivelle istumaan, kun ei jalat meinanneet enää totella. Harmi, että sieltä ei päässyt alas muilla keinoin! Tai kai siellä olisi voinut palkata paikallisen kantamaan, ainakin tavarat jos ei sentään (heihin verrattuna) isoa länsimaalaista… :D

  4. Riippumatothan nimenomaan kuuluu luontomatkailuun silloin, jos maasto, puusto ja sää sen sallii! Mä majoitun Suomessakin hyvin usein teltan sijaan riippumatossa, koska se on kevyt, nopeasti pystytettävä ja siinä nukkuessa ei koskaan paina käpy selkään. Riippumatto on yksi maailman hienoimmista keksinnöistä luontomatkailijoille, retkeilijöille ja vaeltajille. Viimeisimmän riippumattoyön vietin Laosin metsässä. Monta yötä olin siellä kyllä teltassakin, mutta pelkällä riipparillakin olisi pärjännyt tosi hyvin.

    1. Riippumatossa nukkuminen kuulostaa minun mielestä jo extreme-luontomatkailulta! Jos teltassakin minua pelottaa, että kaikki eläimet hyökkää päälle, niin riippumatossa pelottaisi vielä enemmän! :D Mutta nostan hattua, että nukut yösi riippumatossa :)

  5. Ei luontomatkailun tarvitse mun mielestä tarkoittaa viikon extremevaellusta erämaahan tai vuoristoon. Se voi olla vaikka puolen päivän retki eväiden kanssa lähimetsään, laavulle tai merenrantaan. Pieni irtiotto arjesta vaikka keskellä kiireistä viikkoa! :)

  6. Kyllä sitä kenestä vain löytyy pieni luontomatkailuhenki, kun ei liikaa ala lokeroimaan. Pääasia taitaa kuitenkin olla nimenomaan ne kokemukset ja hetket siellä luonnossa aivan sama onko sinne ajanut autolla vai patikoinut pari päivää.

    1. Joo, ei passaisi lokeroida! :) Olen samaa mieltä, että tärkeintä on ne omat kokemukset luonnossa, huolimatta siitä, miten sinne on päätynyt tai mitä siellä tekee. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa luontomatkailla :)

  7. Respektiä tuota Kota Kinabalulle kiipeämisestä! Meilläkin on joskus käyty kevyitä keskusteluja vuorille kiipeämisestä, lähinnä Kilimanjaron kohdalla, mutta jotenkin olen ajatellut, etten halua lähteä juttuun, jossa voisin päätyisin viettämään lomaa huonovointisena ja päänsärkyisenä. No toisaalta, olen minä myrskyssä purjehtinutkin ja huonovointiseksi siitäkin tulee :-)

    1. Kota Kinabalulle kiipeäminen oli minulle kerran elämässä -kokemus: tulipahan tehtyä, mutta oli minulle sen verran rankka, että ihan heti (ainakaan ilman kunnonkohotusta) en lähtisi vuoria uudestaan valloittamaan. Kauhea migreeni ei tehnyt suorituksesta yhtään miellyttävämpää… Mutta joo, jälkeen päin oli kyllä huikea fiilis! :)

  8. Hauskaa kun kaupunkilaisista kuoriutuu luontomatkailijoita ihan huomaamatta! Mutta onhan se tosi, että monet kohteet on mielenkiintoisia nimenomaan sen erikoisen luonnon takia. Eikä luontomatkailun tartte aina olla vaikeaa. Mie miellän luontomatkailuksi oikeastaan myös sen, että roadtrippaillaan Norjassa upeissa vuonomaisemissa. Luontoa me siellä ihaillaan, ja se se on se juttu miksi sinnekin mennään :)

    1. No, en tiedä onko minusta vielä kuoriutunut luontomatkailijaa, mutta pienen askeleen ainakin olen siihen suuntaan ottanut :D Roadtrippi Norjan vuonomaisemissa kuulostaa helpolta ja mahtavalta luontomatkailulta, kelpaisi siis minullekin! :)

  9. Heh, en itsekään koe olevani mikään varsinainen luontomatkailija, vaikka haluaisin ehkä ollakin vähän enemmän. Mutta onhan sitä tullut kuitenkin erilaisia luontoretkiä tehtyä niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

    1. Minulla tuli kyllä tätä postausta miettiessäni mieleen, että luontomatkailua (tai edes joitain luonnossa tapahtuvia aktiviteetteja) pitäisi harrastaa enemmän! Siinä mielessä tämä on aivan loistava IGTT-teema, että saa meidänlaiset ei-luontomatkailijat miettimään sitäkin vaihtoehtona :)

  10. Heh, mä taas tuulettelin innoissani, kun kuulin tämän kuun teemasta :D. Luontomatkailu, luonnossa retkeily ja vaeltelu, metsät, vuoret, patikointi: niin mun juttuja!

    1. Mä uskon että suurin osa on sinun kanssa samoilla linjoilla ja innostuu tällaisista teemoista :D Harmi kyllä, että minulla on kaikenlaiset luontoaktiviteetit jääneet vähemmälle… Viime kesänä oli suunnitelmissa käydä melomassa, mutta vaikka koko kesä siitä puhuttiin, se vaan sitten jotenkin jäi. No, ehkä tänä kesänä…

  11. Olethan sinä luontomatkaillut paljonkin! :) Mulla oli kyllä ihan samat ajatukset maaliskuun teeman kuullessani. Minäkö muka luontomatkailija? En tiedä siitä yhtään mitään! Mutta tarkemmin ajateltuani olenhan minäkin luontomatkaillut. Kuuluuhan se palmukin luontoon ja sen alla nautittu hedelmäinen drinkkikin on tehty luonnon antimista. :D Nojoo, vähän kaukaa haettua, mutta viime syksyn pressimatkalla Emilia Romagnassa pääsin oikeasti luonnon keskelle kun yövyimme kolmessa eri agriturismossa. Tein siitä Instagram Travel Thursday -postauksenikin. :)

    1. Haha! Joo, tuollaista palmun alla hedelmäisen juoman nauttimisen tyylistä luontomatkailua olen tehnyt paljonkin :D Tuon sinun IGTT-postauksen käyn kyllä lukemassa piakkoin – kuulostaa todella mielenkiintoiselta! :)

  12. Mun mielestä parasta luontomatkailussa on se, että pääsee hetkeksi pois tästä ihmisen luomasta hektisestä ja hallitusta ympäristöstä alkuperäisen sekä villin luonnon ympäröimäksi. Kun luonto on mahdollisimman koskematonta ja rauhallista, on se parhaimmillaan. Se on mahdollista, jos ihmiset kunnioittavat ja arvostavat luontoa eivätkä liikaa muokkaa tai pahimmillaan tuhoa sitä.
    Mielestäni on turhaa lokeroida tai brändätä luontomatkailua, kun kaikilla on kuitenkin omat tyylinsä siitä nauttia. Luonto antaa elämyksiä ja ne pienetkin luontohetket antavat energiaa 😊

    1. Ihan oikeassa olet, pienetkin luontohetket antavat energiaa! Kaupungissa asuessani tykkään edes viikonloppuna käydä puistoissa, mutta ihan oikeaa luontoa on kyllä jatkuva ikävä. Ja täällä Kööpenhaminassa ei oikein kätevästi pääse sellaiseen Suomesta tuttuun metsään, vaan luontokokemukset ovat hieman erilaisia. Miksei Suomessa asuessa tajunnut arvostaa sitä, että pääsi milloin vain luontopoluille, nyt kun se vaatisi junamatkan jonnekin kauemmaksi!? :(

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *