Olisiko sinusta matkaoppaaksi? Tässä työssä tulee olla oikeasti kiinnostunut ihmisistä, koska suurin osa työstä on asiakaspalvelua. Pitää pystyä esiintymään, olla sanavalmis ja auttavainen. Pitää osata vastata kysymyksiin, joita asiakas ei edes ymmärrä kysyä, ja tietenkin niihin jotka asiakas kysyy. Pitää olla tarinatäti, historioitsija, ihmistuntija ja vakuuttava kaikessa mitä teet.
Lisäksi ilman muuta osaat käyttää kaikenmaailman tietokonejärjestelmiä, maksupäätteitä ja muunnat kätevästi valuuttoja. Ajat manuaali- tai automaattivaihteista autoa vasemmalla ja oikealla puolen tietä, riippuen missä päin maailmaa olet menossa.
Ja kaksi kertaa vuodessa pakkaat omaisuutesi matkalaukkuihin, jätät tutun ja turvallisen ja hyppäät uuteen ja outoon. Sopeudut uuteen maahan, uuteen kieleen, uusiin työkavereihin, eri valuuttaan, eri aikavyöhykkeeseen ja eri bakteerikantaan.
Yllä olevan tekstin olen kirjoittanut pari vuotta sitten työskennellessäni vielä oppaana. Edelleen allekirjoitan tekstin täysin, sillä se kertoo hyvin millaisia taitoja työskentelevältä oppaalta usein vaaditaan. Se ei kuitenkaan kerro sitä, mitä oppaaksi hakijalta edellytetään, sillä kaiken yllä olevan voi oppia – tai ainakin kaiken muun, paitsi kiinnostusta ihmisiin. Jos jo nyt välttelet ihmiskontakteja, etkä ole kiinnostunut muiden ihmisisten auttamisesta, ei oppaan työ todennäiköisesti ole sinua varten.
Palveluhenkisyys
BOOM! Finnmatkat ei ole suotta Suomen suurin matkanjärjestäjä: he kertovat liiketoimintansa ytimen jo nettisivuillaan jokaiselle, joka edes harkitsee oppaaksi ryhtymistä. Kenellekään Finnmatkoille töihin hakevista ei pitäisi siis jäädä epäselväksi, että asiakkaat ovat ainoa syy, miksi oppaita tarvitaan. Tämä kannattaakin pitää mielessä jo työhaastattelussa: saat reippaasti lisäpisteitä, kun mainitset asiakkaiden palvelun syyksi oppaaksi hakemiseen. Ketään ei kiinnosta sinun omat unelmat tai haaveilu hauskasta työstä auringossa – se tulee kaupan päälle.
Oppaan työ on suurimmaksi osaksi ihmisten kanssa toimimista, eivätkä asiakkaat suinkaan ole ainoa ryhmä, joiden kanssa täytyy olla tekemisissä. Kohteessa on myös hotellien työntekijät, yheistyökumppanit, bussikuskit, kollegat, muut matkanjärjestäjät ja niin edelleen, joiden kanssa joutuu olemaan kanssakäymisissä jopa päivittäin. Tämän vuoksi sosiaalinen ja positiivinen luonne on oppaan tärkeä ominaisuus. Olen kylläkin tavannut muutaman introvertin oppaan, jotka ovat pärjänneet työssä hyvin, mutta jatkuva omalta mukavuusalueelta poistuminen saattaa olla raskasta.
Aloittelevan oppaan ei kuitenkaan tarvitse olla social butterfly ja small talkin taitaja, sillä siihen kyllä oppii. Kyky itsenäiseen työskentelyyn, päätöksentekokyky ja ongelmatilanteiden ratkominen tulevat nekin tutuiksi ajan kanssa töitä tehdessä, jos niitä taitoja ei vielä ennestään ole. Halu auttaa ihmisiä vie tässä työssä pitkälle.
Esiintymistaidot
Ryhtyessäni matkaoppaaksi en pitänyt esiintymisestä tai viihtynyt ryhmänvetäjänä. Tai no, jälkimmäistä en ollut koskaan edes kokeillut. Ainoat esiintymiskokemukseni olivat koulun esitelmät, joissa luin aina paperista ääni väristen ja kädet täristen valmiiksi kirjoitettua tekstiä, enkä voinut kuvitellakaan joskus nauttivani lavalla seisomisesta ja mikrofoniin puhumisesta kymmenille tuntemattomille ihmisille. Mutta niin siinä vain kävi.
Ennen oppaaksi hakemista ei todellakaan tarvitse ottaa esiintymiskursseja tai olla tottunut olemaan huomion keskipisteenä. Esiintymään oppii vasta työssäkin, mutta toki elämää helpottaa kummasti, jos ihmisjoukon eteen astuminen ei aiheuta paniikkia ja oksennusreaktiota.
Ja tiedätkö, esiintymisessä auttaa hurjasti se, kun tietää mistä puhuu: asiakkaiden eteen ei voi mennä puhumaan paperiarkki kourassa, vaan sitä oikeasti täytyy opetella asiat etukäteen. Ja sitten kun sen tiedon on omaksunut, voi puhua vaikkapa keskellä Parque Centralia Dominikaanisen tasavallan historiasta vaikka kuinka kauan – ja ainoastaan kuumana polttava aurinko pakottaa sinut lyhentämään luentoasi, sillä pelkäät yleisösi saavan lämpöhalvauksen.
Keskipisteenä olemiseenkin tottuu, mutta se voi silti olla toisinaan hieman vaivaannuttavaa. Opas huomataan kaikkialla – etenkin univormussa, mutta myös ilman sitä. Oppaan vapaapäivänä saatetaan tulla kysymään lentokenttäkuljetuksen hakuaikaa; juuri kun olet baaritiskillä tilaamassa kymmentä tequila-shottia tullaan kysymään huomista säätä; ja illallisella samaan ravintolaan tulleet asiakkaat kuikuilevat olkapääsi yli mitä sinun lautasellasi on. Myös sinun asuinmuoto ja palkkataso kiinnostaa usein niin paljon, että sitä tullaan kysymään ihan suoraan. Eli kärsivällisyys on hyve, tässäkin.
Koulutus
Minulta meinasi pärskähtää kahvit näytölle, kun luin Apollomatkojen katsovan korkeakoulututkinnon eduksi opasvalintoja tehdessään. Siis tuskin siitä mitään haittaa on, mutta onko oikeasti hyötyäkään? Minulla on ammattikorkeatutkinto (liiketaloudesta, kylläkin) ja toisen asteen tutkinto hotelli- ja ravintola-alalta (ei nyt ihan matkailua, mutta kuitenkin), enkä osaa mainita yhtäkään hetkeä lähes viiden vuoden opasurani ajalta, jolloin voisin sanoa kummastakaan koulutuksesta olleen merkittävästi hyötyä.
Yleensä oppaalta vaaditaan vähintään ylioppilastutkintoa, mikä on sinänsä ihan ymmärrettävää, sillä se antaa hyvän pohjan ainakin oppaan työssä vaadittavalle suomen kielen taidolle. Puhumisen lisäksi opas kun joutuu usein kirjoittamaan esimerkiksi sähköposteja ja tekstiviestejä asiakkaille, sekä vaikkapa mainosmateriaalia, joten hyvä kirjoitustaito on hyväksi. Mutta korkeakoulututkinto? Ha-ha.
Muut ominaisuudet
Jos haaveilet ryhtyväsi matkaoppaaksi ja sinulla ei ole ajokorttia, suosittelen ilmoittautumaan autokouluun nyt heti. Ilman ajokorttia tulet tuskin työtä saamaan, sillä autoa tarvitaan päivittäin. Ulkomailla ajamista ei kannata jännittää, sillä siihen tottuu todella nopeasti – ja pian sinusta kehkeytyykin todella hyvä kuljettaja (ja töötin käyttäjä). Tai hyvä ainakin Suomen rajojen ulkopuolella, sillä Suomessa sinua varmasti tullaan jatkossa pitämään totaalisen surkeana kuskina. Ja unohda kartat ja navigaattorit: minä jouduin useammankin kerran ajamaan kymmenien kilometrien päähän ensimmäistä kertaa, yksin ja ilman karttaa. Aina löysin perille.
Ilman englannin kielen taitoa ei oppaan työstä tule mitään. Vaikka asiakkaat ovatkin suomalaisia, joudut kommunikoimaan hotellien, paikallisoppaiden ja bussikuskien kanssa. Jälkimmäisten kanssa tarvitset kylläkin usein myös kohdemaan kieltä… Ruotsia olisi myös hyvä osata, mutta se taito ei ole yleensä pakollinen. Ainakin Finnmatkoilla ja Tjäreborgilla työkaverit ovat Suomen lisäksi Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta, mutta usein tiimin kesken puhutaan englantia. Apollomatkoilla vaaditaan sujuva ruotsin taito myös suomalaisilta oppailta.
Ikävaatimuksia ei oppailla yleensä ole, täysi-ikäisyyttä lukuun ottamatta. Jotkut matkanjärjestäjät asettavat matkaoppaaksi pääsemisen ikävaatimukseksi 21 vuoden iän, sillä esimerkiksi Kreikassa vuokra-autoa saa ajaa vain 21 vuotta täyttäneet, ja oppaiden työautot ovat yleensä vuokra-autoja. Yläikärajaa oppaalle tuskin on eläkeikää kummempaa.
Huollettavat lapset ja mukaan tuleva puoliso vaikeuttavat opastyön saantia. Veikkaan, että lapsellisia ei edes palkattaisi. Tunnen yhden pariskunnan, jonka toinen puolisko toimii oppaana ja toinen diginomadina, joten puolison mukaan ottaminen ei välttämättä ainakaan suoraan ole ongelma.
Seuraavassa matkaoppaan työtä käsittelevässä postauksessa aion kertoa enemmän siitä, millaista kohteessa asuminen on – eli vapaa-ajasta, oppaiden asumismuodoista, palkasta, eduista jne.
Jutun kuvat ovat Kuubasta – ehkäpä mahtavimmasta maasta, missä olen työskennellyt.
Lue myös: Matkaoppaan työ: Työtehtävät ja työajat
Haluatko matkaoppaaksi? Onko sinulla kysyttävää oppaan työstä?
Kommenttiboksi on auki!
4 comments
Hei!
Sulla on ihan huippu blogi! Tosi kattavaa infoa ja paljon mielenkiintoisia tarinoita :) Kiinnostaisi tietää että miten sinusta on tuntunut matkoppaan kuukausipalkka (etenkin aloittelevan oppaan noin 800-900e/kk) onko se riittänyt hyvin kuukausittaisiin menoihisi kohteessa? Sain itse juuri vahvistuksen että pääsen työskentelemään matkaoppaaksi, niin tässä tulin tälläistä taloudellista puolta pohtineeksi. Kiitoksia vastauksesta :)
Hei Eeva, kiitos kommentistasi! Ja onnea oppaaksi pääsemisestä, se on aivan mahtava työ! :) Oppaan palkka ei tosiaan päätä huimaa jos vertaa Suomen palkkoihin, mutta vanha klisee pienistä menoista pitää tässäkin tilanteessa paikkaansa: jos pitää kulut kohtalaisina, riittää alle tonninkin palkka aivan mainiosti. Oppaallahan ei juuri muita kuluja ole kuin ruuat ja shoppailut, kun asumisesta ei tarvitse maksaa. Ja ruokakulutkin saattavat olla hyvinkin pienet, sillä monissa kohteissa oppaat saavat ravintoloissa alennuksia tai syövät jopa ilmaiseksi (ts. maksaa vain tipin).
Minä lyhensin oppaan palkasta pari vuotta kuukausittain opintolainaa ja silti rahaa jäi säästöön reissuja varten: Thaimaassa työskennellessäni vietin lomat Balilla ja Australiassa, Kreikassa ollessani kävin Italiassa, kausien välissä mm. Israelissa ja Jenkeissä… Mulle palkka riitti siis oikein mainiosti ilman mitään kituuttamista, mutta tiedän myös heitä jotka tuhlasi kaiken jo ennen seuraavaa palkkapäivää.
Joko sinulla on tiedossa, että mihin kohteeseen menet? :)
Onnellista ja seikkailujen täyteistä uutta vuotta sinulle!
Tosi kiva postaus ja paljon uutta tietoa, vaikka itsellänikin onkin monta kaveria, jotka ovat oppaana työskennelleet. :) Mä mietin nuorempana, että oppaan homma ei olisi mulle, mutta toisaalta jos on kiinnostunut matkailualasta, pitää asiakaspalveluhommista ja ihmisten kanssa työskentelystä sekä haluaa olla töissä auringon alla, parempaa tapaa hakeutua sopiviin töihin ei taida ollakaan. Siksi voisinkin ihan hyvin hakeutua oppaaksi, jos joskus elämä yllättäisi enkä löytäisi duunia haluamistani paikoista omalta alalta.
Mä mietin just muutama päivä sitten, että pitäisi kirjoittaa joku postaus siitä, miten Kreikan lomakohteisiin voi lähteä töihin (vaikka siitä sinne lähdöstä onkin jo pieni ikuisuus ja asiat on sen jälkeen varmasti jollain tapaa muuttuneet). Jos saan sen joskus aikaiseksi, linkitän tän sun postauksen siihen!
Nauroin ääneen tolle kärsivällisyys on hyve -kohdalle. Musta alkoi Rodoksella tuntua vähän siltä, että jos oot suomalainen, joka on töissä jossain turistipaikassa, sun asiat kuuluu ihan kaikille siinä kylässä lomaileville suomalaisturisteille.
Olisi mahdotonta laskea ne kerrat, kun sain selostaa asiakkaille, miksi olin Rodoksella, miten löysin töitä, elääkö sikäläisellä palkalla, oonko aina töissä ja tietenkin se jokaisen suosikki: onko mulla joku paikallinen mies. Huoh, joskus hieman rasittavaa varsinkin, kun ei voinut luottaa siihenkään, että niistä kysymyksistä pääsisi edes vapaa-ajalla eroon. :D Toisaalta ymmärtäähän sen, että nämä asiat ihmisiä kiinnostavat ja Rodoksen-ajalta tarttui kyllä muutama asiakkaana ollut ystävä, joiden kanssa edelleen olen tekemisissä.
P.S. Sori kilometrikommentista! Tää aihe on niin omaa sydäntä lähellä. :)
Kiitos pitkästä kommentista! :) Jos tykkää asiakaspalvelusta, ihmisistä ja lämpimissä kohteissa työskentelystä, on oppaan työ just omiaan! Kohde vaikuttaa todella paljon siihen, millaista työ on, sillä paikka oikeasti vaikuttaa siihen, millaisia asiakkaita siellä on. Mun heikot hermot ei kestäisi humalaisten paimentamista, joten hain pienempiin paikkoihin ja esimerkiksi Karibialle, jonne känniläiset harvoin eksyy. Ilman humalaisia ja niiden aiheuttamaa ekstratyötä, oppaana olo on oikeasti todella kivaa :)
Toivottavasti kirjoitat postauksen Kreikan lomakohteisiin töihin lähtemisestä! Se on nimittäin itselläkin joskus käynyt mielessä (viimeksi tänä keväänä…), mutta toisaalta taas lähtisin sinne ehkä ennemmin oppaaksi kuin vaikka hotelliin töihin, sillä palkka olisi luultavasti hieman parempi. Vaikka Kreikassa viihtyisin kyllä pikkuisellakin palkalla :)