Silloin leijailin leijojakin korkeammalla – eli matkojeni kohokohtia

Oletko kokenut sitä tunnetta, kun yhtäkkiä, ilman mitään syytä, sisälläsi läikähtää lämpö tai vatsassasi lähtee perhosparvi lentoon? Ja heti perään tuntuukin siltä kuin jalat nousisivat maanpinnasta ja alat leijua onnellisuuden tunteessa. Huomaat hymyileväsi ilman syytä, ja haluaisit vain jäädä siihen hetkeen, siihen tunteeseen. Taivaankappaleet ovat oikeassa asennossa, jumalat ovat puolellasi ja taivaallasi ei ole pilven hattaraa. Sillä hetkellä kaikki on täydellisesti.

Minulle on käynyt niin muutamia kertoja, ja jostain syystä enimmäkseen ollessani ulkomailla. Olen sitten ollut lomalla tai töissä, sillä ei ole ollut merkitystä, eikä sinä hetkenä edes ole tarvinnut tapahtua mitään erikoista, mutta yhtäkkiä vain onnellisuuden tunne on hulmahtanut ylitseni ja olen tuntenut leijuvani leijojakin korkemmalla. Noina lyhyinä, mutta sitäkin merkityksellisempinä, hetkinä elämä on hymyillyt leveintä hymyään.

Useimmat tuollaisista hetkistä on jäänyt mieleeni lähtemättömästi, sillä sen verran ainutlaatuisia hetket ovat olleet. Tämän kuukauden Instagram Travel Thursdayn teemaa luovasti mukaillen päätin kertoa teille näistä vatsanpohjassa asti tuntuvista kohokohdista ja onnen hetkistä.

image

Lucca, Italia, kesä 2016

Viime kesänä olin pitkästä aikaa soolomatkalla, ja minua taisi hieman jännittää etukäteen, että mitenköhän viihdyn pitkän tauon jälkeen reissussa yksin. Matka alkoi hieman takkuisesti nukkuessani yöni huonosti budapestilaisen hostellin hikisessä dormissa, mutta Italiaan päästyäni päätin panostaa majoitukseen hieman enemmän. Ilmastoiduissa huoneissa yksin nukuttuani soolomatkaaminen alkoikin sitten maistua mansikoilta.

Pikkuisessa Luccassa nautin olostani jo täysin siemauksin, ja olisin voinut jäädä kävelemään päämäärättömästi kylän kapeille kaduille vaikka viikoiksi. Ihana Italia, ihana Lucca, ihana kesäloma, ihana yksinolo.

image

Kroatia, kesä 2014

Olin haaveillut Kroatiasta jo vuosikausia, ja kun vihdoin pääsin viettämään siellä koko kesän, pompin seitsemännessä taivaassa. Jo heti alkumetreiltä Kroatia lunasti kaikki odotukseni – ja jopa ylitti ne kirkkaasti. Aivan mahtavan upea maa!

Työskentelin Kroatian Makarskassa matkaoppaana ja moniin muihin kohteisiin verrattuna työnteko oli siellä helppoa ja rentoa. Kesän aikana kävin lukuisia kertoja Dubrovnikissa, minilomalla Montenegrossa ja pari kertaa upeassa Sarajevossa. Ja veipä se kesä Pariisiinkin.

Kuitenkin se hetki, jolloin lähdin leijailemaan korkeuksiin, oli aivan arkinen, kesken työpäivän: olin viemässä Splitin lentokentälle kotiinlähteviä asiakkaita, ja istuessani siinä bussin etuosassa oppaan penkillä vatsassani läikähti ja mieleni valtasi euforia. Vitsit, että elämä on mahtavaa!

image

Kaakkois-Aasia, talvi 2015-2016

Reilu vuosi sitten tehty kolmen kuukauden Kaakkois-Aasian reissu oli kaiken kaikkiaan onnen ja riemun ilotulitusta, vaikka toki noihin kuukausiin mahtui reissuväsymystäkin. Kaakkois-Aasiassa koimme lukuisia ikimuistoisia hetkiä esimerkiksi Cameron Highlandseilla patikoiden, Balilla koskia laskien ja Bangkokin kattobaareja kierrellen.

Kuitenkin onnellisimmat hetket olivat ne, kun kaiken tekemisen ja kokemisen keskellä pysähtyi hetkeksi lepäämään vaikkapa aurinkotuoliin ja antoi edellispäivinä koettujen elämysten iskoutua kunnolla tajuntaan. Siinä rentoutuneena loikoillessa ei voinut kuin hymyillä ja nauttia pitkästä ja kokemusrikkaasta lomasta.

image

Kuuba, talvi 2012-2013

Kuuba, ihana kamala Kuuba. Tämä talvi oli varmasti töiden kannalta rankin ajanjakso elämässäni, sillä työnteko on Kuubassa sanalla sanoen kamalaa. Mikään ei mene niin kuin luulisi, asioiden hoitaminen kestää ja lupauksia ei pidetä. Työpäivät venyivät yli illallisajan, ja työpäivän päätteeksi sänky vei usein voiton ruokailusta. Ja eipä se ruoka mitään erikoista ollutkaan.

Kaikesta tästä huolimatta Kuuban talvi oli matkaoppaana työskentemistäni talvista paras, sillä Kuuba on kaikkine vikoineen upea ja ainutlaatuinen maa. Oli tuona talvena askeleeni iltaisin kotiin palatessani kuinka raskas tahansa, oli se taas aamulla töihin kävellessäni niin kevyt, että kenkäni eivät juuri maata koskettaneet. Kuubassa jokainen päivä oli seikkailu, joka vastoinkäymisistä huolimatta lennätti leijailemaan leijojakin korkeammalle.


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka maaliskuun teemana on ylhäällä, korkealla. IGTT:n vetäjinä Suomessa toimivat matkablogit Muru Mou, Travellover ja Skimbaco. Liity sinäkin mukaan tempaukseen ja jaa reissuinspiraatiota käyttämällä Instagramissa tunnistetta #IGTravelThursday tai #IGTT!

LUE MUITA #IGTRAVELTHURSDAY-POSTAUKSIA JA LISÄÄ LINKKI OMAAN POSTAUKSEESI:


34 comments
  1. Ihanaa, sulla on ihan oma näkökulma tähän! Ja voin uskoa, että Kuubassa työskentely ei ollut mitään helpointa. Itsekin kun olin siellä lomalla (2011) huomasin, että aika hankala on saada mitään järjestymään sovitulla tavalla. Edes maan sisäisistä lennoista ei voinut tietää, että mihin koneeseen lopulta pääsee. Mutta upea maa kyllä muutoin!

    1. Mä otin oikeuden olla luova ja käsitellä aihetta hieman erilaisesta näkökulmasta :)
      Haha, voin vain kuvitella, että Kuubassa saattaa olla hieman sähellystä jopa maan sisäiselle lennolle pääseminen :D Siitä ei ole omakohtaista kokemusta, mutta muutamia tarinoita olisi kerrottavana Suomesta tuleviin lentoihin liittyen. On ne kuubalaiset aikamoisia veijareita!

  2. Ihania onnen hetkiä, nämä on niitä parhaita <3. Minun viimeisimpään Madeiran reissuun niitä mahtui monta. Erityisesti kävely läpi sumuisen laakeripuumetsän sai minut onnesta ymmyrkäiseksi. Tuntui kuin olisin kävellyt sadussa. Ja ne hetken päivien seikkailujen jälkeen uima-altaalla tähtien alla. Vieläkin sydän läikkyy, kun ajattelen.
    Ja niin ihania ja houkuttelevia nämä sinun kuvat. Luccaan pääsy jo itsestään toisi varmasti sellaista onnen tunnetta. Oi, ihana Italia. Ja kyllä nämä Kuuban kuvatkin houkuttelevat.

    1. Kiitos Heidi! ​Oih, ihanilta kuulostavat sinun Madeiran onnen hetket! ​Minua alkaa enemmän ja enemmän houkuttaa aktiiviloma Madeiralla :)

  3. Ihana näkökulma tämän kuukauden teemaan! Hienoja hetkiä ja mukaansatempaavasti kirjoitettu. Viime kesän Kroatian-reissussa koin samanlaisen hetken. Oltiin lähdetty reippaasti alle vuorokauden äkkilähdöllä ja joka päivä oli niin epätodellinen fiilis herätä Kroatiassa. Paras hetki oli silloin, kun päätettiin vuokrata auto sittenkin vain yhdeksi päiväksi. Tytär tykkäsi niin paljon heitellä pikkukiviä mereen ja haluttiin juuri sellaista kiireetöntä aikaa lapsille. Se oli se hetki. Olin niin onnellinen ja silloin minä leijailin korkeammalla kuin leijat!

    1. Voi, kiitos Kati ihanasta kommentista ja kokemuksesi jakamisesta! Juuri noin sitä pitäisikin lomaa viettää: tehdä sitä, mistä oikeasti nauttii (ja mistä lapset nauttivat), eikä väkisin suorittaa “pakollisia” nähtävyyksiä.

  4. Ihana hyvänmielen kirjoitus! Nämä pienet onnenhetket tulevat yleensä silloin kun niitä vähiten odottaa – ihan arkisten asioiden parissa, ei välttämättä niissä huikeimmissa elämyksissä joita on etukäteen odottanut kuukausitolkulla. Se jos mikä tekee niistä vieläkin ihanampia. :) Kuuba on ollut haaveissa vaikka kuinka kauan, voi kun sinne pääsisi matkaamaan pikapuoliin.

    1. ​Kiitos Johanna! Samaa mieltä: jos tällainen hyvänolon fiilis yllättää ihan arkisissa jutuissa, tekee se siitä entistä ihanamman :) ​

  5. Niitä pieniä onnenhetkiä pitäisi osata vaalia enemmän. Itse olenkin siihen pyrkinyt, että osaa nauttia myös pienistä asioista eikä vaan maailmaamullistavasta onnesta. Viimeisin tuollainen “On ihanaa olla elossa” -hyvänolonfiilis tuli viikonloppuna Tallinnassa. Olimme kaverin kanssa siellä katsomassa yhtä keikkaa, istuttiin keikkapaikan (iso entinen tehdasrakennus) reunaa kiertävällä kuvausparvella muutama metri yleisön yläpuolella, nautittiin hyvästä musiikista ja juotiin yhden kuvaajan tarjoamaa kuoharia. Siinä hetkessä oli sitä jotain :)

    1. ​Niinpä, näitä hetkiä täytyisi muistaa vaalia enemmänkin. ​Elämä kun kuitenkin on aivan ihanaa, ja onneksi sen muistamiseen ei välttämättä tarvita kuin hyvä seura, keikka ja kuohuviiniä :)

  6. Tästä kyllä välittyi tosi hyvä fiilis ruudun tälle puolen.

    Tuon voin kyllä itsekin niin allekirjoittaa, että usein sitä tarvitsee hetken mietiskellä ennen kuin sen oikeasti tajuaa, miten hienoja kokemuksia on kokenut ja miten onnellinen sitä pystyykään olemaan. :)

  7. Voi että mitä ihania kokemuksia ja kuvia ja voi kyllä olen kokenut tuollaisen leijailun! :) tällaisen onnellisuuskokemuksen koin ainakin todella vahvasti Islannin-reissulla ja muistan että hoin silloin melkein koko ajan että voiko olla mahdollista että mä olen täällä nyt ja täällä on niin kaunista! Viime vuoden huippuhetkistä taas kirjoittelin tammikuun igtt:ssä, joihin kyllä ehkä Huippuvuorten-reissu ylsi samanlaisiin fiiliksiin kuin tuo Islannin-reissu. En tiedä mutta ehkä siihen huimaan onnellisuuteen myös liittyy juurikin se että pääsee johonkin josta on kauan haaveillut! :)

    1. ​Varmasti unelmien toteutuminen aiheuttaa leijailua! Onhan se mahtavaa, että vihdoin pääsee jonnekin, minne matkustamisesta on haaveillut pitkään – ja varsinkin, jos paikka täyttää tai jopa ylittää kaikki odotukset :) Voin kuvitella, että Huippuvuoret ja Islanti aiheuttaisi varmasti minullekin mahtavia fiiliksiä.

    1. Kiitos, Sari! Nämä kuvat on otettu monilla eri kameroilla: on paria kännykkää, iPadia ja Sonyn minijärkkäriä. Ihanaa, että menette kesällä taas Kroatiaan. Se on minullakin haaveissa, mutta niin on Kreikkakin – taas :)

  8. Ui, tuo hyvä fiilis on tuttu. Se voi tulla milloin ja missä vain. Vaikkapa aamulla oman kodin ikkunasta ulos tuijottaessa, vuoren rinteellä toisella puolella maailmaa patikoidessa, merta tuijottaessa ja Manhattanin taloja illalla katsellessa. Kiva ja erilainen postaus.

    1. Ihan totta, tuo onnellisuuden tunne voi tulla ihan missä vain, vaikka kotona arjen keskellä, kunhan vai pysähtyy hetkeksi. Kiitos! :)

  9. Tuo Lucca on tullut esiin blogeissa useasi, ja aina sitä on kehuttu. Minun pitää päästä sinne! Se on nyt myyty mulle!
    Kyllä vain matkalla aika useinkin tulee juuri tuo tunne: olen onnellinen, leijailen. Ei siihen aina tarvita mitään niin suurtakaan. Pieniä hetkiä, joskus se onni, että ylipäätään saa matkustaa ja täyttää unelmia.

    1. ​Ehdottomasti täytyy sinunkin Luccaan mennä! Tykkäisit varmasti :) Mahdollisuus matkustaa on kyllä sellainen onni, jota ei koskaan​ tulisi ottaa itsestäänselvyytenä.

  10. Olipa hieno kirjoitus ja hienoja kuvia. Tosiaan, tuon aiheen voi toki ymmärtää näin vähemmän kirjaimellisestikin. Usein tuollaiset huippuhetket ovat itselläkin sijoittuneet ulkomaille, vaikka en olekaan mitään hirmupitkiä aikoja ollut reissussa kerralla. Kuitenkin se tunne, kun ihan oikeasti tajuaa olevansa mahtavassa kohteessa, johon pääsemiseksi on laatinut pitkän aikaa suunnitelmia, säästänyt rahaa ja matkustanut pitkästi, on melkoisen voimakas. Kun lopulta näkee omin silmin jotain sellaista, josta on pitkään haaveillut ja jota on aiemmin saanut ihailla vain valokuvissa.

    1. ​Kiitos Aron! Se on kyllä upea tunne, kun vihdoin pitkän suunnittelun ja matkustamisen jälkeen on siellä, mistä on aikaisemmin vain lukenut ja nähnyt kuvia. Ja joskus kyllä ihan lyhyetkin reissut lähelle saa aikaan saman fiiliksen, sillä toisinaan kun ei tarvita kuin pieni havahtuminen rutiineista. Minulla olisikin tavoitetta siinä, että näitä huippufiiliksiä pystyisi kokemaan enemmän myös ihan arjessa.

  11. Kiitos leijailuista! Hetken mietin minäkin, että kirjoittaisinko korkeista tavoitteista jotain, mutta tää leijailujuttu oli upea idea. Minä leijailin vuonna 2010 Guardalavacassa Vossikan kyydissä ja 2014 Thaimaan Puketissa kelluessani kuumassa meressä.

    1. ​Kiva juttu, että tykkäsit tällaisesta hieman luovasta lähestymistavasta tähän teemaan :) Meressä tai lämpimässä uima-altaassa kelluessani on minullakin usein tullut näitä ihania fiiliksiä. Täydellisiä rentoutumishetkiä, jolloin ei murheita tule mietittyä, vaan nauttii hetkestä täysillä :)

  12. Ihania muistoja ja ihanasti sanottu. Nämä leijailutunteet on kyllä tuttuja. Kuuba kuulostaa rankalle sulle… mutta upean näköinen ja olisi kyllä mahtava käydä jonain päivänä.

    1. Kiitos Katja! Kuuba oli rankka, mutta palkitseva. Välillä piti poistua toimistolta hermotauolle viereiseen katukahvilaan, mutta siinä istuskellessa kun paikallinen bändi tulee viereen soittamaan Guantanameraa ei voinut kuin todeta, että elämä Kuubassa on sittenkin aika mahtavaa!​

  13. Hyvin huomaa taas tästä, että ei se onnellisuus aina niin paljoa vaadi. :) Ja joskus itsekin huomaan, että jonkun uuden ja upean kokemuksen tajuaa kunnolla vasta sitten kun pysähtyy. :) Luccaan olisi minunkin tarkoitus kesällä päästä käymään, mikäli aika vaan riittää!

    1. Aivan, ei onnellisuus yleensä paljoa vaadi, kunhan vain pysähtyy ​hetkeksi huomaamaan, että kaikki on aikas hyvin :) Luccaa suosittelen ehdottomasti, etenkin jos italialaiset pikkukylät houkuttelee!

  14. Kroatia vei kyllä myös minun sydämeni, mulle yksi kohokohta siellä oli ihan vaan pyöräily pitkin huikean sinistä merenrantaa. Joskus vähäkin riittää hienoon elämykseen. Tällaiset hetket, kun kokee olevansa taivaissa on kyllä ikimuistoisia – toivottavasti niitä osuu meidän kaikkien kohdalle jatkossakin.

    1. Näin toivotaan! :) Kroatiassa se meri on kyllä aivan uskomattoman upea! Voi että, nyt alkoi minuakin houkutella sinne palaaminen…

  15. Lucca aiheutti itselle myös melkoisen hyvän fiiliksen ja vei omasta mielestäni naapurikaupunki Pisaa 100-0. Kroatiastakin pelkästään positiivisia muistoja, joten näihin on helppo samaistua. Toivottavasti pääsisin Kuuban kokemaan pian itsekin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *