Minulta on useampaan kerran kysytty matkaoppaan työstä: mitä työhön kuuluu, mitä oppaaksi tulemiseen vaaditaan ja suosittelenko oppaaksi lähtemistä. Jälkimmäiseen kysymykseen on helppo vastata (suosittelen!), mutta muut vaativat hieman pidemmän selityksen. Vaikka matkaoppaan työ on minun unelmaduunini, ei se sitä ole kaikille – eikä kaikista ole siihen. Se, onko itsessä opasainesta selviää parhaiten kokeilemalla, mutta suosittelen kuitenkin ennen hakemuksen lähettämistä lukemaan tämän artikkelin.

(Jutun kuvat ovat Sarajevosta ja Mostarista, eli yhdeltä upeimmalta opasaikani retkeltä)

Olen työskennellyt kahdelle pohjoismaalaiselle matkanjärjestäjälle yhteensä 4,5 vuotta, eli opaskielellä puhuttuna yhdeksän kautta: neljä talvikautta ja viisi kesäkautta. Kaikilla matkanjärjestäjillä on omat käytäntönsä, eikä kaikki välttämättä ole kaikilla firmoilla juuri niin kuin minun kokemukseni ovat olleet, mutta suuntaa tämä teksti varmasti antaa.

image

image

image

Työtehtävät

Matkaoppaana olet Apollomatkojen kasvot ja tärkein tehtäväsi on täyttää asiakkaidemme odotukset. Olet paikalla lomailijoiden saapuessa sekä lähtiessä, olet mukana retkillä ja sekä toimit auttavana kätenä joka tilanteessa.

Apollomatkat

Matkaoppaan työ on monipuolista ja vaihtelevaa. Kohteesta riippuen työtehtävät saattavat hieman vaihdella, mutta perushommat voi jakaa viiteen osa-alueeseen: lentokenttävuorot, tervetulotilaisuudet, hotellikäynnit, retket ja toimistotyöt.

Lentokenttävuorot käsittävät usein kotiin lähtevien kuljetusta lentokentälle, auttamista lähtöselvityksessä, saapuvien vastaanottamista ja kuljettamista hotelleille. Lentokenttätyöt ovat olleet minulle aina niitä mieluisimpia ja usein olen jopa vaihtanut helpommat työtehtävät lentokenttävuoroon: on kiva sanoa viimeiset heipat ja saada jopa kiitollisia halauksia, sekä toivottaa tervetulleeksi lomansa vasta aloittavat.

Tervetulotilaisuudet ovat perinteisesti olleet tärkeä osa pakettimatkoja: siellä opas toivottaa uudet lomalaiset tervetulleiksi ja kertoo kohteen parhaimmat vinkit – ja toivon mukaan antaa sellaista tietoa, että asiakkaiden kannatti käyttää kallisarvoista loma-aikaa tilaisuuteen tulemiseen. Vaikka tervetulotilaisuus on jo vanhentunut tapa jakaa tietoa, yllättävän suosittuja ne edelleenkin ovat!

Hotellikäyntejä tehdään yleensä aamulla ja iltapäivällä. Hotellikäyntien aikana asiakkaat voivat tulla juttelemaan oppaan kanssa, kysymään neuvoa, ostamaan retkiä ja vaikkapa vuokraamaan autoja. Kohteesta riippuu, kuinka monet asiakkaat tulevat tapaamaan opasta: monelle jo entuudestaan tutulla Kreetalla sain usein pyöritellä peukaloitani hotellikäyntien aikana, mutta eksoottisemmassa Kuubassa kiirettä riitti, sillä oppaan apua ja tietoa haluttiin hyödyntää.

Retket tietenkin riippuvat kohteesta ja sen tarjonnasta: voi olla saari- tai kaupunkikierrosta, veneretkeä, historiallista retkeä, vaellusretkeä, iltaretkeä… Retket olivat minulle yksi koko työn haastavimmista osa-alueista, sillä ne yleensä vaativat paljon opiskelua ja erityisesti historian sisäistämistä (mikä oli minulle hankalaa jo kouluaikoina). Taisi olla vasta kahdeksas kausi kun aloin oikeasti pitää retkioppaan hommista, mutta monien muiden mielestä retket on yksi oppaan työn parhaimmista asioista.

Toimistotöitä on laidasta laitaan: tilityksien tekoa, raporttien kirjoittamista, sähköposteihin ja tekstiviesteihin vastaamista, retki- ja bussilistojen laatimista, tervetulopaketin tekoa… Joillakin matkanjärjestäjillä on myös ns. call centereitä, joissa osa oppaista työskentelee täysipäiväisesti vastaamassa asiakkaiden soittoihin, tekstiviesteihin ja sähköposteihin.

image

image

image

Työaika

Oppaan tavallinen työpäivä saattaa olla esimerkiksi tällainen: aamupäivällä opas vetää saarikierros-bussiretken, jonka jälkeen hän hoitaa toimistolla juoksevia asioita, kuten retkilippujen tilityksiä tai autonvuokraukseen, lentokenttään ja hotellivarauksiin liittyviä asioita. Sen jälkeen on hotellipäivystysten vuoro. Illalla opas saattaa kotiin lähtevät asiakkaat lentokentälle ja vastaanottaa uudet kotimaasta saapuvat vieraat. Oppaana työskentely ei siis missään nimessä ole lomailua ja loikoilua ulkomailla!

Tjäreborg

Matkaoppaalla ei ole sopimukseen merkittyjä työaikoja, vaan periaatteessa töitä tehdään työpäivän aikana niin kauan kunnes ne on tehty. Joissakin kohteissa asiakkaat tarvitsevat opasta enemmän, joissakin taas voi olla rauhallista jopa tylsyyteen asti (olen kokenut tämän!), mutta harvoin aamulla työt aloittaessaan varmasti tietää milloin työpäivä on ohi – tai minne sitä päätyy: huhtikuussa 2010 aloitin normaalin työpäiväni aamuyhdeksältä Kreetalla, mutta lopetin työt aamukolmelta ateenalaisessa hotellissa. Kiitos Islannin tulivuorenpurkauksen, pääsimme yllättävälle (ja työntäyteiselle) muutaman päivän työreissulle Ateenaan.

Ylläoleva Tjäreborgin esimerkki oppaan työpäivästä on äärimmäistapaus ja minun kokemuksen mukaan vaatisi sen, että kohteessa on paha työvoimapula. Todellisuus voisi olla ennemminkin niin, että retken jälkeen on parin tunnin tauko, jonka jälkeen olisi hotellikäynnit tai lentokenttävuoro: harvoin joutuu tekemään noin montaa erilaista tehtävää yhden päivän aikana.

Jos tehtyjä työtunteja alkaa laskea, on aivan väärällä alalla. Matkaoppaan ainoa syy olla kohteessa on asiakkaat, ja se saattaa tarkoittaa pitkiä päiviä, puhelinsoittoja keskellä yöllä ja yllättäviä lisätöitä. Kuten jo mainittua, toiset kohteet ovat työntäyteisempiä kuin toiset: Kuubassa työpäivä oli usein 12-tuntinen, mutta Kreetan Hersonissoksessa työskentelin useimpina päivinä vain pari tuntia aamulla ja saman verran illalla.

Retkipäivät ovat yleensä niitä pisimpiä työpäiviä, riippuen toki retken pituudesta: Kroatian Makarskasta lähtevälle Sarajevon retkelle tuli pituutta noin 18 tuntia, mutta veneretki Bracin saarelle kesti noin kahdeksan tuntia, ja siitäkin puolet oli omaa aikaa jonka pystyi käyttämään vaikka aurinkoa ottaen.

image

image

Vapaa-aika

Miltä kuulostaisi viettää vapaapäiviä paikassa, jonne päästäkseen toiset maksavat suuria summia? Mutta samalla sinun pitää olla valmis myös työskentemään pitkiä päiviä, joskus stressaavissakin olosuhteissa. Ja tietysti tämä työ vie pitkiksikin ajoiksi muiden kulttuurien pariin, kauaksi kotoa ja läheisistä.

Finnmatkat

Siestat ovat työpäivien aikana yleisiä, mutta ei niitä missään oppaalle luvata: jos jotain äkillistä tapahtuu tai kiirettä riittää muuten, ei päivän kuumimpia tunteja vietetä kotona ilmastointilaitteen alla torkkuen tai rannalla loikoillen, vaan nekin paiskitaan töitä. Se, kuinka usein halutulle siestalle pääsee, riippuu hyvin pitkälti kohteesta: esimerkiksi ne kohteet, jonne asiakkaat tulevat viettämään värikkäiden alkoholijuomien vauhdittamaa lomaa, aiheuttavat oppaille usein eniten töitä.

Vapaapäivien määrä riippuu työnantajasta. Ensimmäisellä firmalla luvattiin 1,5 vapaapäivää viikossa, eli puolikkaana vapaapäivänä tehtiin töitä muutama tunti aamulla tai illalla. Parin vuoden aikana en saanut koskaan vapaata enempää kuin tuon luvatun. Toisella firmalla taas sopimukseen oli merkitty vain yksi vapaapäivä viikossa, mutta niitä pyrittiin antamaan mahdollisuuksien mukaan enemmän. Usein niitä olikin kaksi, tai sitten niin, että toisen vapaapäivän sijasta oli tiimipäivä, jolloin koko työporukka teki jotain kivaa yhdessä. Joskus se on ollut koskenlaskua, joskus suppailua, toisinaan veneajeluita, tai vain rannalla loikoilua.

Lomaakin oppailla ilman muuta on, mutta senkin määrä riippuu työnantajasta ja jopa kohteesta. Mutta minun kokemuksen mukaan yleensä on mahdollista pitää lomaa pari viikkoa kauden aikana, ja lisäksi tulee kohteiden vaihdot, jolloin on usein ainakin muutaman päivän loma Suomessa. Kohteiden välissä oleva aika oli minulle yleensä ainoa aika, jonka vietin Suomessa, sillä mieluummin valitsin lomakohteekseni vaikkapa Rooman, Balin tai Australian.

image

Matkaoppaan työ ei siis ole pelkkää lomailua (niin kuin asiakkaat monesti kuvittelevat), vaan toisinaan rankkaakin työntekoa. Pitkät päivät, kulttuurierot ja etenkin alkuvaiheessa oman mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen aiheuttavat joillekin sen, että matkaoppaan työ ei vastaakaan omia odotuksia ja opasura jää lyhyeksi. Meille muille työstä tuleekin useiksi vuosiksi jännittävä elämäntapa, jossa hauskat työkaverit, upeat työskentely-ympäristöt ja työn monipuolisuus ylittävät kaikki ennakko-odotukset ja työtä päätyy kuvailemaan kolmella sanalla. Maailman paras työ.

Seuraavassa matkaoppaan työtä käsittelevässä postauksessa aion kertoa enemmän siitä, millainen henkilö mielestäni sopii oppaaksi parhaiten ja millaisia ominaisuuksia oppaalta yleensä vaaditaan.

Kysyttävää oppaan työstä? Kommenttiboksi on auki!

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Pala suomalaista vappua Kööpenhaminassa
Kuinka reilusti reissasimme Kaakkois-Aasiassa?
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

16 kommenttia

  1. Merja

    23.6.2017 at 10:50

    Moi, voiko kypsemmällä iällä hakeutua? Matkaoppaan koulutus on ja työharjoittelut siitä. Mikä on yläikäraja? Vai onko sitä? Hyvää Juhannusta! 😀

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      26.6.2017 at 06:07

      Kyllä kypsemmälläkin iällä voi hakea oppaaksi, kunhan ei sentään eläkkeellä vielä ole :) Minulla on ollut monia opaskavereita, jotka ovat lähteneet maailmalle vasta sitten, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Vanhimmat minun työkaverini ovat olleet kuusikymppisiä. Eli ei muuta kuin hakemaan! :)
      Hyvää kesää!

      Reply
      • Merja

        1.7.2017 at 08:41

        Hei Terhi ja Kiitos vastauksestasi :) eläkeikään on vielä kauan, kauan :) mutta kun olin opaskoulussa, niin olin vuorotteluvapaalla vakityöstäni, jota jatkoin opaskoulun jälkeen. Opiskelin vielä lisää tarjoilijan ammattitutkinnon, valmistuin kesäkuussa 2015 ja olen tehnyt nyt tarjoilijan töitä, joka on myös asiakaspalvelua. Olen nyt miettinyt täyttä elämänmuutosta….Jos en nyt hae matkaoppaan työhön, niin saattaa olla, että se jää kokematta…

        Reply
        • Terhi / Muru Mou

          1.7.2017 at 09:38

          Sitten ei muuta kuin hakemaan! Ainahan siitä voi perääntyä, jos tuleekin jotain muuta tai mieli muuttuu – tai sitten kohta oletkin ulkomailla toteuttamassa unelmaasi! :) Ja sieltäkin toki pääsee pois, jos huomaa että oppaan hommat ei jostain syystä ollutkaan oma juttu, mutta tärkeintä on, että kokeilee itse. Enemmän jää harmittamaan se, jos ei kokeile ollenkaan. Suosittelen lähettämään matkanjärjestäjille työhakemukset vaikka jos ei olisikaan haku juuri nyt päällä, sillä uusia palkataan jatkuvasti. Onnea matkaan! :)

          Reply
          • Merja

            1.7.2017 at 19:00

            Kiitos :) Kirjoittelen sitten, miten kävi :) Hyvää ja Aurinkoista kesää Sinulle ja Kiitos tosi paljon rohkaisevista kommenteistasi ja kivasta blogistasi 😍

            Reply
            • Terhi / Muru Mou

              3.7.2017 at 19:26

              Kiitos ihanista sanoista! Jos tulee jotain kysyttävää mieleen, niin laita vain uudestaan viestiä, vastailen mielelläni. Ja kerro ihmeessä sitten, että kuinka kävi!! :) Aurinkoista kesää sinullekin :)

              Reply
  2. Suvituulia

    5.5.2016 at 12:04

    Olin matkaoppaana 95-96 kaksi kautta – ikää oli 19-20v, ja halusin pitää välivuoden. Ekalla kaudella kohde oli mielenkiintoinen, tiimi mahtava ja meitä matkaoppaita kohdeltiin kuin kuninkaallisia. En ollut uskoa että siitä vielä maksettiin! Toisella kaudella olin yksin vastuussa suomalaisista turisteista koko kohteessa, ja paloin lähes loppuun. Viimein aloin inhota turisteja, ja tuli kiire hakea opiskelupaikkaa, ja lähteä opiskelemaan. Siitä huolimatta kokemus oli aivan mahtava, vaikken olisi voinut kuvitella jääväni tekemään uraa. Elämäntapana oppaana olo on kuitenkin hyvin kuluttava.

    Vaikka palkka oli pieni, niin mihinkään ei kulunut rahaa, ja säästin todella paljon palkastani joka kuukausi. Se auttoi paljon kun lähdin takaisin opiskelemaan. Lisäksi opin opasvuoden aikana sujuvan skandinaaviskan (sekoitus ruotsia & tanskaa), josta on ollut valtavasti hyötyä.

    Hauskaa lukea miten vähän työ on muuttunut! Rakastin vetää pitkiä retkiä. Iltajuhlat taas olivat puuduttavia.. Sillon 90-luvulla vielä kirjoiteltiin kirjeitä kotiin, ja faksailtiin muiden kohteiden kanssa. Tuntuu toooosi kaukaisella nyt. :D

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      6.5.2016 at 14:17

      Heh, ne iltajuhlat oli minustakin puuduttavia. Onneksi en kovin usein joutunutkaan niitä vetämään :D Ihan mahtavaa, että opit skandinaaviskan! Mä kun en sitä tuon 4,5 vuoden aikaan oikein oppinut. No, on se auttanut tanskan opiskelussa ja ruotsin ymmärtämisessä, mutta ei se sujuvaa ole.
      Ikävä kuulla, että paloit oppaana lähes loppuun! Mä olin pari kautta ainoana suomalaisena oppaana ja tykkäsin siitä ihan hulluna! Itse olin vastuussa kaikesta, ja kaikki oli minun ansiota – tai syytä. Opin tuntemaan asiakkaat loman aikana hyvin ja pystyin siksi antamaan hyvää palvelua. Tietenkin jos asiakkaita on liikaa yhtä opasta kohden, niin eihän se silloin herkkua ole, eikä ihmekään jos burn out on lähellä!
      Kiitos kommentistasi! :)

      Reply
  3. Meidän matkassa / Monna

    4.5.2016 at 10:22

    Tosi hyvä ja mielenkiintoinen postaus! Joskus mietin pitkään olisiko minusta tuohon ja päädyin siihen etten koskaan hakenut.. Saas nähdä harmittaako vielä joskus! :D

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      4.5.2016 at 13:17

      Kiitos Monna! Kyllähän sitä vielä myöhemminkin ehtii kokeilemaan opasuraa, sillä jotkut aloittaa vasta vanhemmalla iällä, esimerkiksi sitten, kun on lapset lentäneet pesästä :)

      Reply
  4. Sini

    4.5.2016 at 09:55

    Mielenkiintoinen aihe. Itse en ole koskaan pyrkinyt matkaoppaaksi, koska mulla ei ole ajokorttia ja ilmeisesti kaikki matkatoimistot sen vaativat. Joutuuko siellä sitten koko ajan ajamaan autoa vai onko se vaan hätätapauksia varten? Millä tavalla majoitus on järjestetty? Muistan, että Matkaoppaissa kaksi opasta asui SAMASSA huoneessa. Siinä yksi syy, miksi en ole oppaaksi niin kauheasti halunnut.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      4.5.2016 at 13:02

      Kiitos Sini! Niinhän se on, että ajokortti on kyllä oppaan hommissa välttämätön. Autolla nimittäin joutuu ajamaan paljon, sillä hotellit saattavat olla kaukana toisistaan. Mutta jos oppaan työ tosissaan kiinnostaa, kannattaa ajaa kortti :)
      Jos ilkeästi sanon, niin “halppis” matkanjärjestäjillä saattaa oppaat joutua nukkumaan samassa huoneessa, mutta ei KOSKAAN isoimmissa firmoissa. Kimppakämpät on yleisiä, mutta jokaisella on siis aina oma huone. Mun yhdeksästä kaudesta kuudessa asuin yksin omassa kämpässä, joten kimppakämppäilyltäkin vältyin hyvin. Majoituksesta aion kertoa lisää erillisessä postauksessa :)

      Reply
  5. Sandra

    4.5.2016 at 07:27

    Kiitos tästä postauksesta. Mun mielessä suurin este matkaoppaan hommalle on se, että palkkataso on tosi pieni. Tää on tietenkin vähän henkilökohtainen aihe, mutta voisitko avata tulopuolta vähän vaikka seuraavassa postauksessa. Kiitos!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      4.5.2016 at 12:53

      Joo, oon miettinyt että voisi kertoa oppaan palkkatasosta myös! Onhan se vähän henkilökohtainen aihe, mutta eiköhän se ole kaikilla tiedossa, että pienihän se oppaan palkka on! :) Vaikka hyvin sillä palkalla pärjää ja olen oppaana ollessa säästänyt rahaa sen verran, että olen pystynyt olemaan Australiassa 3 kk ilman töitä ja muutenkin reissannut ympäri maailmaa. Ja ei se raha itsessään, vaan mitä sillä saa :) Kiitos kommentista, Sandra!

      Reply
  6. Jasmin

    3.5.2016 at 21:49

    Tää on tosi mielenkiintoinen aihe! Mä en itse asiassa ollut edes huomannut noita aikasempia matkaoppaan duuniin liittyviä postauksia eli kiva kun vinkkasit. Moni ihmetteli pari vuotta sitten etten mä lähtenyt opiskelemaan matkailua, mutta halusin tavallaan pitää työn ja huvin erillään toisista. En oo silti sulkenut pois sitä vaihtoehtoa että jossain välissä elämää tulis oppaan hommia kokeiltua jos mahdollisuus tulee! Kuulostaa tosi intensiiviseltä tavalta tutustua maihin ja paikkoihin, mutta toisaalta taas mua melkeinpä pelottaa että mä alkaisin inhoamaan joitain kaupunkeja ihan vain siksi että alueen tunteminen olis mun työtä ja sitä pitäis jatkuvasti esitellä muille. Mä jotenkin muuten automaattisesti ajattelin että oppaat duunaa pääasiassa retkiä? :D Kiitos siis tästä!

    Yksi tai puolitoista vapaapäivää kuulostaa muuten mun korvaan kyllä tosi vähältä :D Mä oon tehnyt molempia pari vuotta sitten eri duuneissa ja yks vapaapäivä oli silkkaa kidutusta, mutta myös toi puolikas vapaa ei koskaan edes tuntunut vapaalta koska no, työpäivä se oli jokatapauksessa! Oliks sulla vapaapäivät samat aina viikosta toiseen vai vaihtuko päivät?

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      4.5.2016 at 12:32

      Kiitos Jasmin! Aion vielä kirjoittaa pari postausta aiheeseen liittyen, joten pysyhän kuulolla :) Mulle oppaaksi hakiessani kokenut opas kertoi, että ei kannata mennä töihin sinne, missä tykkää itse käydä lomalla, sillä työskentely ns. pilaa oman lomaparatiisin. Joten ymmärrän täysin tuon ajatuksen, että haluaa pitää työn ja huvin erillään – vaikka itse en alkanutkaan inhota paikkoja, joissa olin töissä. Tai no, Thaimaa olisi kannattanut pitää vain lomakohteena, mutta esim. Kroatiaan voisin mennä uudestaan milloin vain lomalle!
      Tiedätkö, että jos työstä tykkää ja on oikea intohimo siihen, riittää 1-1,5 vapaapäivää aivan mainiosti! :D Ja kun töitä tekee kavereiden kanssa ja pitää samalla hauskaa, aika menee kuin siivillä :) Vapaapäivät vaihteli usein, eli yleensä joka viikko oli vapaapäivä eri päivänä. Ja sitä paitsi, yhtenäkin vapaapäivänä ehtii vaikka käydä Pariisissa: http://www.rantapallo.fi/murumou/18-tuntia-pariisissa/ :) Kiitos kommentistasi!

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog