Olen aina pitänyt reppureissaamisesta: siitä suunnittelemattomuudesta, seikkailusta, vapaudesta, ja jopa siitä jatkuvasta penninvenyttämisestä. Olen jälkeen päin nauranut niille reissuille, kun kohteeseen saavuttuamme olemme alkaneet kiertää majapaikkoja parhaimman hinta-laatusuhteen perässä, painavat rinkat selässä ja hikikarpalot otsalla, vai huomataksemme tunnin etsimisen jälkeen ensimmäisen paikan olleen se kaikkein paras. Olihan se sentään kolme euroa halvempi kuin mikään muu. Ja kun oikein tiiviisti ollaan lusikassa, neljä tai viisi tyttöä mahtuu yhteen huoneeseen ja yhteen parisänkyyn aivan mainiosti!
Mutta noista ajoista on jo kauan, sen olen saanut tällä reissulla huomata. Bussimatka Bangkokista Hua Hiniin oli halpa, mutta kunnollinen ilmastointi olisi ollut aika mahtava juttu. Hua Hinistä Prachuap Khiri Khaniin ei ollut paikallisbusseja, vaan pääsimme taittamaan matkaa ihanan viileällä pikkubussilla, mutta silti halpaan hintaan.
Siihen ne hyvät puolet jäikin: kuljettaja ajoi kuin viimeistä päivää, välittämättä muusta liikenteestä tai kenenkään hengestä. Olen totta vie tottunut thaimaalaiseen liikenteeseen, ja vuosien jälkeenkin muistin sen olevan hurjaa, mutta enää ei muutamien eurojen säästö riittänyt syyksi riskeeraamaan henkeäni. Turvavöitäkään ei kulkuneuvossa ollut.
Parisenkymmentä minuuttia matkattuamme hyppäsimme kyydistä pois, ja olisimme ottaneet taksin, mutta eipä niitä tietenkään siellä keskellä-ei-mitään ollut. Miksi emme olleet ottaneet heti Hua Hinistä taksia alle? Jouduimme maksamaan bussilipun hinnan uudestaan päästäksemme seuraavan pikkubussin kyytiin, ja tällä kertaa kuljettaja ajoi hieman rauhallisemmin – tai ainakin turvavyöt toivat hivenen turvallisuuden tunnetta.
Olimme edellisiltana varanneet Prachuap Khiri Khanista budjettimajoituksen. Pohdimme kahden vaihtoehdon väliltä, päätyen huomattavasti pelkistetympään, mutta yöhinnaltaan kymmenen euroa halvempaan vaihtoehtoon. Se toinen olisi ollut keskustassa, mutta ei tämäkään näyttänyt kartalla kaukana olevan, ja hotellin nettisivut sanoivat kaikkien nähtävyyksien olevan vain kilometrin tai parin päässä. Kelpaisi meille.
Päästyämme Prachuapiin lähdimme kävelemään kohti hotellia, mutta vartin verran käveltyämme tajusimme, että matkaa olisi enemmän kuin olimme luulleet. Olin taas siinä vuosien takaisessa tilanteessa: kävelemässä painava rinkka selässä, hikikarpalot otsalla etsien majapaikkaamme, mutta nyt en pitänyt tilanteesta lainkaan. Mikä hemmetin hohto tässä muka on?
Kun Thomas ehdotti oluttaukoa, vastasin heti yes, please, ja rymysimme kantamuksinemme lähimpään ravintolaan. Paikan henkilökunta ei tietenkään puhunut sanaakaan englantia, mutta elekielellä ja paikallisia olutmerkkejä luettelemalla saimme jääkylmät pullot eteemme. Kuuman kosteassa ilmassa pullot hikoilivat hetkessä pöydälle lammikon.
Vaikka valittaminen tuskin tilannetta auttaisi, en voinut olla mainitsematta majoitusvalintamme järjettömyyttä: kymmenen euron säästö majoituksen hinnassa ei kompensoisi keskustan ulkopuolella asumista. Thomas oli samaa mieltä, joten soitimme siihen parempaan ja kalliimpaan keskustahotelliin. Heillä oli tilaa, ja suoraan hotelliin maksaessa hinta olikin vain 200 bahtia, eli viisi euroa, kalliimpi kuin siinä hotellissa, jonne olimme jo matkalla! Viisi euroa.
Peruimme toisen varauksemme, ja saimme selitettyä ravintolan väelle, että tarvitsemme kyydin keskustaan, De Boutique Hoteliin. Eihän tässä kylässä mitään takseja ole, ei edes tuktukeja, vaan paikasta toiseen pääsee mopotaksin kyydillä. Sellaisen mihin on mopon viereen rakennettu penkki: Thomas istuutui mopon kyytiin kuljettajan taakse, ja minä sille penkille.
Ennen ravintolasta lähtöä kysyimme kyydin tilanneelta sen hintaa, mutta saimme vastaukseksi “free!”. Hotellilla yritimme antaa kuljettajalle rahaa, mutta ei hän huolinut: sen sijaan Thomas sai häneltä pullan. Tällaiseen häkellyttävään vieraanvaraisuuteen ja auttavaisuuteen en ole vielä koskaan aikaisemmin Thaimaassa törmännyt, vaikka thait ovatkin tunnettuja ystävällisyydestään.
Nyt viihtyisän ja kivan hotellihuoneen suuressa sängyssä loikoillessani mietin tämän päivän tapahtumia. Päivän aikana ehdin kirota reppureissaamista ja budjettimatkailua moneen kertaan, ja kaivata valmista ja helppoa lomaa. Mutta olisinko silloin edes koskaan päätynyt tähän kylään, jonka nimeä en edes osaa sanoa, mutta jossa ihmiset ovat Thaimaan ystävällisimpiä? Kokisinko silloin näin paljoa vain yhden päivän aikana?
Olisiko se silloin seikkailu; eläisinkö ne tarinat, joita vielä vuosien päästä kertoisin?
54 comments
Hihhh, hiki tuli tätä lukiessa :) Välillä tulee säädettyä rinkan kanssa maailmalla ihan muuten vaan määränpäätä etsien, mutta en usein tingi majoituksen laadusta. Reppureissatakin kun voi niin monella tapaa, tai siis itse ainakin ajattelen niin :) Thaimaassa tai muissa vastaavissa edullisissa maissa tosin välillä ei ymmärrä että venyttää oikeasti aika pientä penniä, hihh :)
Totta kai reppureissata voi monella tapaa, vaikka perinteisestihän se on tarkoittanut pienellä budjetilla matkustamista. Mekin ollaan tällä reissulla majoituttu huomattavasti tasokkaammissa majoituksissa kuin mun edellisillä reppureissuilla, niin kamaliin loukkoihin kun en enää suostuisi :D
Voi vitsi, me tultiin aikoinaan 2012 Prachuapiin rätti väsyneinä sinne ison tien varteen, joka on kaukana keskustasta. Tarjolla oli vaihtoehdot ottaa mopotaksi (ei sivuvaunua) tai kävellä. Päädyttiin lopulta laittamaan minut mopon kyyttiin kaikkien muiden kamojen paitsi Juhanan rinkan kera. Juhana jäi kävelemään pimeässä majapaikalle ainoana viittana iPhonen kartta joka oli ladattu joskus aamulla, eli kovin tarkkaan sitä ei päässyt enää tsuumailemaan. Ehdin jo tosissani huolestua mihin mies on jäänyt kun hän lopulta saapui vähintäänkin säikkynä. Mielenterveyden meinasi viedä koirat jotka pihoilta juoksivat ihmisten päälle vähintäänkin vihaisina. Viikon mittaan traumatisoiduimme noista koirista moneen otteeseen ja lopulta olimmekin sitä mieltä, että skootteri on ainoa oikea kulkupeli niiden välttämiseksi. Meidän hotelli oli jossakin junaradasta katsottuna sisämaan puolella. Mutta voi ne paikalliset ihmiset! Niin vilpittömän ystävällisiä ei ole kohdattu missään muualla Aasiassa. Olen niin onnellinen, että päädyitte juuri sinne ja saatte kokea tuon kaiken. Loppuviimein kaikki se on kokemisen arvoista. Toivottavasti ehdotti iltamarketeille ja syömään kaikkia ihania herkkuruokia :)
Teidän majoitus on ilmeisestikin ollut samoilla seuduilla kuin tämä meidän ensimmäinen vaihtoehto. Olen niin onnellinen, että päätettiin satsata se muutama euro lisää ja saatiin parempi hotelli aivan keskustasta, koska olisihan se varmaan ollut aika säätämistä liikkua edes takaisin. Koirakokemuksilta emme mekään välttyneet ja polkupyörällä oli aika kamala yrittää päästä koiria pakoon kun tuntui, että ei ollut mitään saumoja olla niitä nopeampi. Onneksi niillä taisi usein olla ajatuksena vain pelottelu, ei oikeasti päälle käyminen. Tai niin minä ainakin halusin ajatella :D
Ihmiset olivat kyllä aivan uskomattomia! Todella auttavaisia ja hyväsydämisiä. Meidät jopa hyvästeltiin koko hotellin henkilökunnan voimin ja vilkuteltiin perään, oli aika hellyyttävää :)
Menee aika naulan kantaan tämä juttu. Olen miettinyt aika samanlaisia viimeisillä reissuilla. Liittykö ikään vai mihin? Ehkä kokemukseen… Välillä se turha vaiva ja säätö ei todellakaan ole kaiken sen arvoista, mutta monesti näistä tulee juurikin ne ikimuistoisimmat tarinat kerrottavaksi. Kyllä mä edelleenkin nautin siitä sumplimisesta ja penninvenytyksestä, se on omalaistansa seikkailua. Sen olen tosin oppinut, jos bussikuski on liian sekopäinen, vaihdan toiseen kulkunevoon – maksoi mitä maksoi!
Se voi kyllä olla se ikä… Ja sen tuomat kokemukset mukavuudesta ja helppoudesta. Sekopäiset bussikuskitkaan ei ennen haitannut, sitä vaan suljettiin silmät ja mietittiin muita juttuja. Nyt on tullut sen verran järkeä päähän, että se on aivan turha riski otettavaksi vain siksi, että kulkuneuvon vaihtaminen aiheuttaisi lisäkustannuksia!
Ihanasti kirjoitettu! Ja hattua nostan, minusta ei rinkan kanssa olisi varmaan matkaamaan, oon liian mukavuudenhaluinen :D
Kiitos! :)
Kolikolla on aina kaksi puolta. Helppohan se on aina täältä näppäimistön takaa huudella, että aina kannattaa ottaa se 5 euroa kalliimpi majoitus keskustasta tms. Ongelmaksi tietysti muodostuu se, että jos viidessä asiassa päivässä ottaa sen 5 euroa kalliimman vaihtoehdon, niin voi olla että se ei mahdollista koko reissua budjetin tullessa liian korkeaksi. Kukin tietysti matkustaa tyylillään, mutta omien kokemusten mukaan kannattaa kulut ajoittaa siten, että kukaro sen kestää.
Itse olen matkustanut Bangkok-Hua Hin-Bangkok vain omalla tilataksilla, mikä yleisesti ottaen on se mun juttu matkustaa maailmalla. Eli jos en ole vuokra-auton ratissa, niin sitten mittarilla. Voisi olla joskus ihan kokeilemisen paikka mennä julkisilla, niin veikkaisin että oma hohto “rinkkamatkailusta” haihtuisi omalta kohdaltani varsin nopeasti. Kannattaa silti muistaa, että suurimman osan reissuistani teen pelkästään käsimatkatavarana menevällä rinkallani. Kulkuneuvona on kuitenkin joko vuokra-auto, taksi tai metro&juna lentokentältä eteenpäin.
Kaikesta huolimatta, tässä postauksessasi on paljon sitä, mitä matkailu on pahimmillaan ja parhaimmillaan – sillä hetkellä pahimmillaan, myöhemmin asiana jonka reissulta ainakin muistaa :-)
Mä yleensä tykkään matkustaa julkisilla, sillä se on edullisempaa ja niin paikallisten tapa liikkua. Tunnen, että sillä tavoin pääsen hieman paremmin sisälle paikallisten jokapäiväiseen elämään. Mutta nyt Kuala Lumpurissa pari päivää sählättyämme julkisilla, poikaystävä pisti sille stopin ja vaati liikkua taksilla: se on kuitenkin suht edullista, ja vaikka onkin usein liikenneruuhkia, hän mieluummin istuu ilmastoidussa paikallaan olevassa autossa kuin että on pakkaantunut täpötäyteen junaan. Täytyy sanoa, että ainakin täällä taksi on ollut meille parempi (vaikkakaan ei aina nopeampi) tapa päästä paikasta toiseen :)
Tuo on niin totta, että välillä budjettireissulla hämärtyy rahan arvo. Kärsii ja säätää tuntikaupalla säästääkseen pari euroa… Vaikka tuleehan niistä hauskoja tarinoita ja aika kultaa muistot :D Onneksi nykyään on sen verran väljempi budjetti, että vaikka säästeliäästi elelläänkin niin se ei ole eurosta kiinni. Ja minusta on tullut niin mukavuudenhaluinen, että oikeastaan aina varaan ainakin ekan yön majoituksen netistä etukäteen, koska en jaksa kierrellä paikasta toiseen rinkka selässä.
Nykyään majoitusten etukäteen netistä varaaminen on niin helppoa, kun saa arvosteluja lukemalla aika hyvän käsityksen millaista paikkaa on varaamassa. Toista se oli esimerkiksi vielä ainakin joskus 7-8 vuotta sitten Thaimaassa, kun etukäteen pystyi varaamaan vain jonkun paikallisen matkatoimiston kautta ja hotellikuvaukset hintoineen ja oikeine valokuvineen oli valokuva-albumissa. Se oli aikamoista hakuammuntaa, siksi mieluummin valitsi majoituksen vasta paikan päällä, nähtyään huoneen :D
Ahaha, voi että niin tuttuja fiiliksiä! Sitä jotenkin haluaa aina varmistua että saa parhaan hinta-laatusuhteen ja sitten palaa takaisin siihen ensimmäiseen. Aikaa on kulunut tunti jos toinenkin pahimmillaan, ja pahimmassa tapauksessa huoneita ei enää ole vapaana. NIIN tuttuja fiiliksiä maailmanympärimatkalta. :D
Jossain vaiheessa sitä alkoi sitten ajattelemaan vähän fiksummin, mutta ei kyllä aina, välistä opetukset pääsivät unohtumaan, valitettavasti.
Tsemppiä paljon, teillä taitaa vielä tuota olla edessä ihan jonkin aikaa. On niin ihanaa kun tietää että voi mennä omaan sänkyyn nukkumaan joka ilta. :)
Oi kamala, se on aivan hirveää jos sitten kun on vihdoin tajunnut sen ensimmäisen majoituksen olleen paras, ja siellä ei olekaan huoneita enää vapaana! Painajainen :D
Se on kyllä kummallista, että näissä asioissa tuppaa ne opit välillä unohtumaan… Kiitos tsempeistä :)
Mitä enemmän itselle on tullut ikää, sitä vaativammaksi ja mukavuudenhaluiseksi olen käynyt. Koska arki on kiireistä raatamista, haluan lomalla hemmotella itseäni enkä jaksa laskea euroja kovin tarkkaan. Pihtailen mieluummin arkena, lomalla annan itselleni luvan nauttia. Reppureissailu ei oikeastaan koskaan ole ollut juttunu, mutta parikymppisenä opiskelijana tuli kyllä yövyttyä kauheissa läävissä, joihin minua ei enää saisi. Hauska kyllä lukea toisten reppureissukokemuksista :D.
En minäkään enää lähtisi lyhyemmälle lomalle pihtailemaan. Ehkä yksin matkustaessa voisin säästää majoituksessa ja yöpyä hostellissa, mutta se olisi mukavaa myös sen takia, että tutustuisi muihin tyyppeihin :) Ja kyllä se hostellikin saisi ihan tasokas olla…
Tämä oli hyvä tarina, jota ei olisi koskaan syntynyt, jos olisitte varanneet kaiken etukäteen ja menneet suorinta tietä perille. Välillä helposti sokeutuu tuolle, missä kannattaa säästää ja onko muutamalla eurolla lopulta mitään väliä. Itse voisin tinkiä majoituksen tasosta, mutten sijainnista. Hotellihuone näyttää kuvan perusteella siistiltä. Mainio tuo pullajuttu, toivottavasti oli hyvää!
Hotellimme oli todella siisti, palvelu oli hyvää, ilmainen pieni aamiainen ja saatiin käyttää polkupyöriä maksutta. Eli hieman kalliimpi hotelli tulikin huomattavasti edullisemmaksi! Saatu pullakin oli hyvää :)
Siis tuo eka kappale toi mieleen niin monet kerrat, kun on miettinyt, miksi tässä kohtaa piti säästää :D Aika monta kuuluisaa oluttaukoa on tarvittu hotellia metsästäessä. Me ollaan budjettimatkaajia, mutta nykyisin sentään vähän katsotaan, missä säästetään. Hotellin sijainnilla on aina ollut tärkein merkitys, kun majoitusta etsitään. Mihinkään hornankuuseen en enää suostu majoittumaan. Reppureissaamisessa on kyllä oma hohtonsa!
Aivan samaa mieltä, että hotellin sijainnilla on merkitystä myös budjettimatkaillessa – tai jopa enemmän merkitystä kuin ns. normaalilla lomalla: mikä järki on valita halvin mahdollinen luukku jostain jorpakosta, kun sitten joutuu käyttämään rahaa liikkumiseen. Mieluummin käyttää ne taksi- tai bussirahat hieman paremman tasoiseen majoitukseen :)
Reppureissaaminen kuului olennaisena osana siihen aikaan, kun elettiin muutenkin minibudjetilla opiskelijoina. Nyt etenkin sellaiset reppureissuratkaisut, missä menee aikaa, tuntuu paljon kalliimmilta kuin pelkän fyrkan lyöminen pöytään, koska kaikkein eniten on kuitenkin aina pulaa lomapäivistä.
Muistan itsekin, että opiskelijana oli jo muutenkin tottunut halvempaan elämäntyyliin, joten säästäminen oli luontevaa lomallakin. Jos lomaa on vain lyhyt pätkä, ei sitä tosiaankaan halua viettää tuhlaten aikaa turhaan. Silloin aika on rahaa arvokkaamapaa :)
Itselläni ei ole ainuttakaan kokemusta reppureissaamisesta tai ns.budjettimatkailusta, vaan aina olen ottanut valmiin paketin, jossa ei tarvitse murehtia turhia. Tätä postausta lukiessa tuli fiilis, että hei, minäkin voisin kokeilla. Vaikka tuo autokyyti kuulosti hurjalta ja olisin varmaan itse tehnyt samoin, hypäänyt pois kyydistä kun vielä pääsee, mutta kokonaisuutena aivan mahtava päivä teillä ja ikimuistoinen kokemus varmasti. Kiteytit tosi hyvin tuon reppureissaamisen jujun kaikessa yksinkertaisuudessaan, ei tuollaisia kohtaamisia ja kokemuksia synny jos aina on kaikki valmiiksi taputeltu mahdollisimman tasaiseksi, ettei vaan tulisi mitään muttia matkaan. :)
Valmiit lomapaketit on hyvä vaihtoehto, jos on lomalla viikon tai pari. Ei silloin yleensä halua tuhlata rajallista loma-aikaa säätämiseen, vaan päästä mahdollisimman helpolla. Ja säätämistähän tällainen budjettimatkailu usein on :D
Oon pyrkinyt matkustamaan budjetilla pitkään, mutta silti suunnitellut reissut aika tarkkaan ja varannut kaikki majoitukset jo ennakkoon. Väsyneenä ja nälkäisenä kun on todella raskasta taivaltaa uudessa maassa/kaupungissa/kylässä. Toisaalta kun reissu osuu high seasoniin, ei esim. Japanista budjettivaihtoehtoja enää löydä, jos niitä ei ole ennakkoon varannut. Okei, pari kertaa oon jättänyt yön varaamatta, kun halusin olla kapselihotellissa, johon ei varausta voinut tehdä. :-)
Mut tosiaan, nää seikkailut on myöhemmin ihania tarinoita ja kokemuksia, vaikka sillä hetkellä olisi ketuttanutkin. :-)
Ai, eikö kapselihotelleihin voi tehdä varausta? Sellaisessa olisi kyllä mielenkiintoista edes kerran päästä yöpymään! :D
Olipa kivasti kerrottu, hetken olin ihan itse mukana reissullanne. Tuossa on reppureissun juju, päästä paikkoihin, missä ei massaturismi ole pilannut kaikkea.
Olen myös sitä mieltä, että joskus kannattaa maksaa ekstraa esim sijainnin suhteen, on se sitten ranta tai keskusta. Aina ei massiivinen hotelli kompleksi ole paras kavahdan niitäkin. Mutta siitä huolimatta valitsen hotellin ennen kuin hostellin. No kai se on rahakysymys mutta aasiassa halpoja hotelleja pitäisi ymmärtääkseni riittää.
Kiitos, Salaine! Aasiassa hotelleja on halvoista loukoista todella kalliisiin luksusmajoituksiin, mutta olet oikeassa siinä, että edullisista majoituksista ei täällä ole pulaa. Pitää vaan löytää sellaiset hotellit, missä oma vaatimustaso kohtaa hinnan, ihan summamutikassa ei kannata hotellia ottaa, sillä ei täälläkään välttämättä saa halvalla hyvää.
Itsekin mietin joskus reissussa, että mikä järki on luopua suuresta lisämukavuudesta jonkun mitättömän pikkusumman takia. En kuitenkaan halua matkustaessa säästää kaikesta ja joutua siksi viettämään aikaa epämukavasti. Yleensä otan hotellit ja lennot sieltä ihan halvimmasta päästä, mutta en silti haluaisi viettää aikaani esimerkiksi jaetussa huoneessa. Huomasin Bulgarian vaihdossakin tuon, että pikkusummat tuntuivat halvan hintatason takia tosi suurilta ja monia asioita jättikin ostamatta tai valitsi halvemman vaihtoehdon, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna se oli tyhmää. :D Eri asia onkin sitten periaatekysymyksiin lukeutuvat jutut, kuten parin lisäeuron maksaminen huijausyrityksissä.
Se on kyllä hassua, että halvan hintatason maissa olen usein tarkempi rahasta ja valitsen halvemman (ja yleensä huonomman) vaihtoehdon vain säästääkseni muutaman kolikon. Joskus väitellyt taksikuskienkin kanssa useamman minuutin, että saan hinnan euron verran alas. Monesti kylläkin ollut enemmän periaatekysymys kuin kyse rahasta niinkään, mutta välillä on kyllä hieman järjetöntä mihin tuhlaa aikaa vaan säästääkseen pikkusumman :D
Olipa seikkailu! Mä tykkään reppureissata, kulkea rinkka selässä. Mulla tosin usein on selketä suunnitelmat minne menen ja koska, mutta yövyn hostelleissa ja yritän valita sen edulisimman jos paikka vaikuttaa muuten hyvältä. Yksin kun matkustan (pääasiassa) niin pyrin myös valitsemaan hostellin keskustan läheltä, hyvien kulkuyhteyksien päässä.
Se onkin järkevää matkustaessa yksin, että valitsee majapaikan keskeiseltä paikalta: helpompi ja halvempi liikkua. Yksin matkustaessa on järkevääkin suunnitella tarkemmin, sillä kukaan ei ole jakamassa kuluja jos jotain yllättävää tapahtuu sen vuoksi, että ei vaikka ole varannut majapaikkaa etukäteen tai varattu majoitus onkin kauempana keskustasta kun on kuvitellut.
Matkustamisen ihanuus ja kurjuus! Tätä se on!
Haaveilen, että joskus vielä minäkin laitan rinkan selkään ja lähden vain menolippu taskussa maailmalle, mutta se taitaa jäädä tekemättä. On ehkä vain hyväksyttävä, että oma tapa on toisenlainen.
Jalkahierontakokemuksestasi tuli mieleen, että olen hyväksynyt sen, että ulkomaalainen joutuu maksamaan enemmän. Se on tietyissa asioissa minusta ihan reiluakin, mutta tuollainen, että jossain on näkyvissä hinta ja silti minulta haluttaisiin enemmän, saisi minutkin kääntymään kannoillani, vaikka jalat huutaisivat hierontaa.
Jos on tottunut helpompaan tapaan matkustaa, voi reppureissulle lähtö tosiaankin tuntua hieman työläältä. Eikä sillä ole merkitystä kuinka varsinaisesti matkustaa, vaan sillä, mitä siellä kohteessa sitten tekee.
Sen olen minäkin hyväksynyt, että valkonaama maksaa enemmän: Thaimaassa paikallisissa ravintoloissa on eri ruokalistat turisteille ja paikallisille, Kuubassa hinta saattaa olla molemmille sama, mutta valuutta eri jne… Mutta sitä en hyväksy, että näkyvillä oleva hinta kallistuu naamakertoimen mukaan, se on liian röyhkeää.
Elävä kirjoitus! Tuli ihan oma reissu mieleen! Mekin kävellään silloin tällöin rinkkojen kanssa ympäri kaupunkia, etsitään halvempaa vaihtoehtoa ja kinutaan parin euron hintaeroista. Välillä siihen havahtuu että onko siinä mitään järkeä! Toisaalta budjettimatkaillen näkee usein paljon enemmän paikallista menoa ja on enemmän vuorovaikutuksessa paikallisten kanssa kun yrittää selviytyä ilman takseja paikoista toisiin! 😊 tuo huurteinen leo maistuis kyllä mullekin! 😂
T. Titta / IKILOMALLA
Mutta eikös sitten, kun on nähnyt vaivaa sen pari euroa halvemman majoituksen löytämiseen, se tunnukin paljon paremmalta paikalta? :) Vaikka onhan se välillä hieman naurettavaa, että kuinka paljon vaivaa sitä näkeekään niin pienen summan säästämiseksi.
Paikallisten kanssa pääsee kyllä olemaan enemmän tekemisissä, kun on pakko kysyä apua ja neuvoa :D
Ymmärrän todellakin miksi alkoi mietityttämään :D En ole koskaan reppureissannut, eikä se oikeastaan ole edes minun juttu koska, no, kerroit juuri hyvän esimerkin! Myöskään kaukoitä ei ole ehkä suosikkikohteeni number one.
Mulle aina ihan sama onko joku hotelli kolme euroa (?! :D) halvempi tai kalliimpi kuin joku toinen, kunhan sinne on helppo päästä ja siellä on hyvä nukkua. Olen tottunut liian hyvälle :p
Reppureissaamista suosittelen kyllä kokeilemaan! Nuorempana se oli mielestäni paras tapa matkustaa: matkustamisen syynä ei ollut vain se kohde, vaan ne kaikki jutut mitä matkalla oppisi. Kyllä sitä tuntee palaavansa kotiin hieman eri ihmisenä, kun majoituksen vessa on ollut reikä lattiassa ja sähköä tulee vain pari tuntia päivässä. Mutta tosiaankin: nyt ne ajat on ohi ja kaipaan vähän (paljon?!) parempaa :D
Meillä on jäänyt reppureissaamiset vähiin viimevuosina (jos ei rinkan kanssa ulkona vaeltamista lasketa ;) ), mutta sellaisella fiilispohjaisella suunnittelemattomuudella pääsee kyllä samantyylisiin tuloksiin: koskaan ei tiedä minne päätyy ja miten! :) Työnpuolesta olen alkanut enemmän ja enemmän arvostamaan pientä luksusta jos kyseessä ei ole ulkoilureissu, tosin oma reissubudjetti ei usein veny ihan samaan kuin työmatkoilla…
Heh, luksus on vielä parempaa jos sitä ei tarvitse itse maksaa :D
Voi apua juuri tänään aloittelin rinkan pakkaamista Thaimaa silmissä :D Niin tiedän ton tunteen ja ihan parasta lukea välillä näitä aitoja fiiliksiä reissun päältä ja palautella itellekin mieleen että mä sit tosiaan raahaan noita kantamuksiani ihan itse ilman apua siellä hahaha. Thaimaassa vielä sokeutuu hinnoillekin ja tuntuu että jos joku on Thaimaan mittakaavalla kallista niin euroissa se ei välttämättä ole ollenkaan niin :)
Kannattaa todellakin pitää pakatessa mielessä, että sinä itse sitä rinkkaa siellä helteessä kannat :D
Ah, reppureissaaminen! Minustakin on tullut vuosien saatossa mukavuudenhaluinen ja harvemmin enää valitsen sitä halvinta vaihtoehtoa. Parasta hintalaatua yritän kuitenkin edelleenkin etsiä, koska tuntuu järjettömältä maksaa hyvästä paljon mikäli sitä saa halvallakin (esim. perushotellit vs. kotimajoitus, jonka puolesta jälkimmäinen voittaa usein sekä laadussa ETTÄ hinnassa) :D.
Pienen budjetin reissuissa ei kuitenkaan tärkeintä mielestäni ole hinta vaan se, että tuntee elävänsä, päätyy paikkoihin mihin ei yksinkertaisesti taksilla löydä, tulee hauskoja satunnaisia kohtaamisia jne. Tokihan niitä seikkailuita saa isommillakin summilla matkustellessa, mutta budjettireissuissa niitä ei kyllä tarvitse etsiä :D. Itse ainakin saan vieläkin hervottomia naurukohtauksia kun muistelen nuoruudessa tehtyjä reppureissuja, jolloin sitä on tingitty vaikka mistä ja päädytty sellaisiin paikkoihin ja tilanteisiin, ettei äidillekään ihan vielä viitsi kertoa :). Niille on i-ha-naa nauraa ja kavereitakin naurattaa. Mutta kaikesta tästäkin huolimatta, en välttämättä enää haluaisi reissata sillä tavalla vaan tietty taso mukavuutta pitää kyllä olla :)
Halvin vaihtoehto ei minuakaan enää kiinnosta vain sen halpuuden vuoksi. Olimme viikon Koh Samuilla, yövyimme kivassa pikku hostellissa ja meillä oli kaikki mitä tarvitsimme (ja jopa enemmän): siisti huone, ilmastointi, lämmin vesi, katolla uima-allas ja kolme kertaa viikossa ilmainen buffet-illallinen. Tien toisella puolella oli iso resortti, jossa yö olisi maksanut 10 kertaa enemmän. Siis sillä summalla, millä saimme viikon hostellissamme, emme olisi saaneet edes yhtä yötä siinä hotellissa! En keksi mitään, mitä siinä hotellissa olisi ollut sellaista, mikä olisi kompensoinut hintaeron.
Ne tarinat on kyllä parasta! Ei niitä enää samalla lailla tule, vähän kalliimmin reissatessa. Muistan senkin erään kerran malesialaisella saarella, kun heräsimme siihen, että rotta oli sängyssä…
Kuvaa kyllä niin loistavasti omiakin tuntemuksia silloin,kun tajuaa että on väärissä asioissa säästetty matkalla :) Kyllä sitä vaan on moneen kertaan tullut todettua että reppureissuilu ei enää siinä budjettimatkailu-mielessä ole enää oma juttu. Täyspäivätöissä ollessa lomaa on sen verran vähän käytettävissä, että sitä penninvenytyksestä aiheutuvaa hampaiden kiristelyä ei vaan lomallaan halua kokea enää. Vaikka rinkka saattaakin matkaan lähteä ja paljon ollaan tien päällä lomilla, niin kyllä sitä nykyään yhä enemmän päätyy tekemään siirtymät taksilla ja majoittumaan siinä pikkuisen paremmassa keskustahotellissa. Mielummin elän kotona tarvittaessa makaronilla kuin “kärsin” niinä arvokkaina lomapäivinä. Toki ymmärrän myös, miksi monet valitsevat tiukalla budjetilla matkustamisen, enkä siis todellakaan sano että siinä mitään vikaa olisi. Etenkin pitkällä reissulla ollessa ne pienet “extrat” tekevät lopulta yllättävän ison eron tilinpäätökseen, että toki sellaisilla enemmän valintoja joutuukin pohtimaan. :)
Totta, pitkillä reissuilla pienet päätökset merkitsee enemmän kuin lyhyemmillä. En minäkään enää lähtisi parin viikon lomalle venyttämään penniä, mieluummin tosiaankin säästää arjessa enemmän. Sekin oli ihan toimiva ratkaisu, kuinka teimme kahden viikon Floridan lomalla: ensimmäisen viikon asuimme edullisessa motellissa hieman syrjässä ja vuokrattiin auto halvalla, ja toiseksi viikoksi oli sviitti South Beachilla (eikä autoa). Meillä oli kaksi hyvin erilaista, mutta ikimuistoista, lomaviikkoa :)
Minä ymmärrän, koska mun jalkapohjat muuttuvat tallaamisesta pian kokoelmaksi hiertymiä, kovettumia ja hankaumia. Thaimaan suhteen olen kyllä tehnyt sen radikaalin päätöksen, etten mene sinne laisinkaan. Kaakkois-Aasiaan ei olla minun nimeäni kirjoitettu. Geokätköily tekee siirtymisistä yleensä mielekkäämpää, koska siinä välillä on usein haettavia kätköjä. Samalla kun painaa pää kolmantena jalkana kätkön perässä, taittuvat myös kilometrit.
Viiden euron takia ei kyllä kannata tuhlata paljon aikaa, koska aina ei ole reissussa ja kun on reissussa, siitä pitäisi nauttia.
Viiden euron takia ei kannata tuhlata aikaa jos on parin viikon lomalla. Mutta kun on reissussa kolme kuukautta, niin kuin me, pitää valitettavasti vähän miettiä milloin se viisi euroa lisää on järkevää: jos sen laittaa joka kerta, tulee reissulle hintaa hurjasti enemmän.
Matkustin alkuvuodesta pikkubussilla ensin Bangokin Victoria Monumentilta Hua Hiniin ja myöhemmin Prachuap Khiri Khaniin, mutta minulle ei sattunut hulluja kuskeja. Yövyin PKK:ssa hieman keskustan ulkopuolella 13 e/yö ja vuokrasin polkupyörän 1 e/pv.
Meilläkin oli mietinnässä ottaa minibussi Victory Monumentilta Hua Hiniin, mutta meille suositeltiin paikallisbussia Southern Bus Stationilta… Kai vain siksi, koska henkilö ei osannut sanoa tarkkaa minubussin lähtöpaikkaa. Mutta isolla bussilla matka tuntui turvallisemmalta, eikä kuljettaja ollut niin aggressiivinen kuin matkalla Hua Hinistä Prachuap Khiri Khaniin. Nyt jatketaan matkaa etelään junalla ja aiotaan välttää maanteitse liikkumista aina kun mahdollista.
Kiitos linkistä postaukseesi, todella upeita kuvia apinavuorelta!
Niinpä :-) joskus kannattaa miettiä, että rahalla saakin jotain eikä kaikki säästäminen ehkä sittenkään ole tarpeen. Ainakaan jos lopputuloksena on kurja (osuus) reissua.
Huomasitko tämän jutun hyvin aihetta sivuten yhdessä blogijutussani tai suoraan Hesarissa?
Hei joo, olen lukenut nuo molemmat linkkaamasi jutut, ja vaikka ei Roosa Murron juttu ollutkaan mielessä tätä kirjoittaessani, niin aikalailla samanlaista marmatusta taisin kuitenkin kirjoittaa :D Reppureissaaminen ei ole jokapäiväistä ruusuilla tanssimista ja näitä hieman kurjempiakin hetkiä on (ja toisinaan tätä postausta huomattavasti kurjempiakin), mutta Roosan tapaan vihaamisesta en ihan kuitenkaan puhuisi :) Aina oppii uutta, ja nyt opin sen, että vuosia sitten käytössä olleet säästötavat ei välttämättä enää kelpaakaan: minusta on tullut mukavuudenhaluisempi.
Loistava postaus! Oma reppureissuinto vaihtelee ihan porukan ja kohteen mukaan… Mutta välillä tulee yritettyä säästää rahaa ihan naurettavissa asioissa, siis samantyyppisissä kuin tämä teidän hotellijuttu. :D
Kiitos Meri! Musta tuntuu, että esimerkiksi täällä Thaimaassa tuohon järjettömään säästeliäisyyteen saattaa vaikuttaa paikallinen valuutta: pari sataa bahtia kuulostaa paljon enemmältä kuin viisi euroa. Tänäänkin lähdettiin hierontapaikasta pois kun ikkunassa luki jalkahieronnan hinnaksi 150 bahtia, mutta sisällä se muuttuikin 200 bahdiksi. Suurin syy meidän häipymiselle oli kylläkin periaate, että ei suostuta naamakertoimen mukaan tapahtuvaan hinnoitteluun, mutta jäätiin sitten kokonaan ilman hierontaa vain siksi kun hinta oli pikkasen päälle euron kalliimpi kuin ikkunassa :D