Marraskuuussa julkaisin vain yhden postauksen, mikä oli ennätysvähän koko nelivuotisella blogitaipaleellani. Myös kommentteihin vastaaminen on jäänyt (häpeän!) ja myös muiden blogien lukeminen on ollut vähäisempää kuin kenties yhtenäkään muuna kuukautena viime vuosien aikana. Blogitauko ei ollut suunniteltu, mutta marraskuun päivät vain hurahtivat ohi ja yhtäkkiä oltiinkin jo joulukuussa. Arkistovalikon marraskuun perässä oleva postausten määrästä kertova numero 1 harmittaa, mutta minkäs teet: toisinaan muut harrastukset (tai elämä ylipäänsä!) menee bloggaamisen edelle.
Nyt on kuitenkin aika kertoa marraskuun kuulumisia ja samalla avata hieman sitä, miksi bloggaaminen jäi ja missä ihmeessä minä olen huidellut. Jo tuttuun tapaan kuukausiraportin kuvituksena käytän kännykkään taltioituneita kuvia (ja pahoittelen jälleen kuvien suttuisuutta… Black Friday -huumassa melkein sorruin ostamaan uuden luurin, mutta kolmea vuotta lähenevä Huaweini kelvenneen vielä – kameraa lukuun ottamatta vehjehän toimi edelleen moitteettomasti).
1.11. | Afterwork Haniassa
Kuukausi alkoi työpäivän jälkeisillä treffeillä Haniassa. Istuimme oluiden verran kivan Plaka-baarin terassilla ja mietimme illallispaikkaa. Lopulta kuitenkin päätimme mennä kotiin ja tehdä illallisen itse, sillä näin saisimme varmasti mieluista ruokaa ja molemmat voisivat juoda lasilliset viiniä kokkailun ja syömisen ohessa. Minä olen syksyn aikana innostunut ruoanlaitosta niin paljon, että syömme ulkona enää vain silloin kun kaipaamme kreikkalaista ruokaa – sitä kun tuskin itse osaisin kokata paikallisia paremmin.
10.11. | Uudistuva Hanian lentokenttä
Muistatteko, kun kerroin vanhaksi menneestä passista ja siitä, että joutuisin matkustamaan Ateenaan passitta pystyäkseni tilaamaan uuden passin? Marraskuussa tuli sopiva sauma muutaman päivän Ateenan-reissulle ja tästä reissusta ja vanhentuneella passilla lentämisestä on tulossa oma juttunsa.
Hanian lentokenttä on tällä hetkellä saamassa pientä ilmeen kohotusta ja pieni lentoasema näytti uusine kahviloineen huomattavasti modernimmalta kuin vielä elokuun lopussa, jolloin edellisen kerran olin kentällä lähdössä lennolle. Tätä ei enää tunnista samaksi lentoasemaksi kuin se ankea lato, jolle saavuin ensimmäistä kertaa keväällä 2010!
11.11. | Auringonlasku Ateenassa
Käydessämme Ateenassa reilu vuosi sitten kiersimme pakollisia nähtävyyksiä, joten nyt välttelimme keskustaa ja Plakan ja Akropoliksen alueita ja etsimme mielenkiintoista nähtävää rauhallisemmista kaupunginosista. Ainoa turistijuttu, joka edellisellä kerralla jäi väliin ja jonka ehdottomasti halusin tehdä, oli Lycabettuksen kukkulalle kiipeäminen. Kaupungin korkeimmalta kukkulalta on huikeat näkymät, ja auringonlasku oli kenties yksi upeimpia koskaan näkemiäni!
12.11. | Ateenan Suomen suurlähetystössä
Kovin usein maailmalla seikkaillessani ei ole onneksi tarvinnut käydä suurlähetystöissä – olisiko tämä Ateenan suurlähetysössä käyminen jopa ainoa kerta? Passihakemuksen jättäminen sujui nopeasti ja suomalaisella tehokkuudella, joten hommassa ei harmittanut muu kuin passin suolainen 140 euron hinta.
15.11. | Ajan kuluttaminen sisustusliikkeessä on aina huono idea
Kun työt loppuvat neljältä ja kreikan tunnit alkavat viideltä, jää väliin juuri sopivasti aikaa läheisessä sisustusliikkeessä käymiseen. Tämä pelkäksi ajan kuluttamiseksi tarkoitettu visiitti tuli kuitenkin kalliiksi, sillä mukaani lähti uusi sohvapöytä – asia, jota en ollut edes tarvinnut, ennen kuin näin liikkeessä sellaisen, joka oli pakko saada. Onneksi en sentään ostanut tätä kuvassa näkyvää pöytää kaikkine tilpehööreineen, vaikka mieli olisi tehnyt ostaa näistä kauniista tavaroista edes osa…
17.11. | Kaupungista kotiin
Vietettyään päivän Hanian keskustassa lauantairuuhkassa, on aina ihana palata kotiin maaseudun rauhaan. Kuten on myös aina töiden jälkeen: kahdeksan tuntia avokonttorissa on minulle riittävästi melua yhdelle päivälle. Suurin osa matkasta Haniasta ja töistä kotiin kulkee tätä kuvassa näkyvää moottoritietä, eli uutta kansallistietä pitkin, jonka varrella maisemat eivät ole yhtään hullummat. Kuten kuvasta näkyy, täällä ajetaan reunaviivan päällä tai sen oikealla puolella, näin kiireisimmillä on tilaa ohittaa.
23.11. | Kesälomalla
En ole pitänyt kunnon lomaa sitten viime joulun Espanjan-reissun, sillä säästin lomapäiviäni talvelle. Suunnittelimme lähtevämme muutamaksi viikoksi reissuun tammi- tai helmikuussa, mutta toisin kävi: marraskuussa kuulin, että lomapäivät tuleekin käyttää kalenterivuoden aikana, eikä niitä siis voi säästä alkuvuoteen. Joulukuun lomat oli jaettu jo aikaa sitten, enkä halunnut pitää viikon lomaa marraskuussa ilman passia ja mahdollisuutta matkustaa jonnekin. Tämän vuoksi pyysin satunnaisia lomapäiviä niin, että pystyisin pitämään edes muutaman pidennetyn viikonlopun. Onneksi tämä oli mahdollista, ja loppuvuonna olisikin enää vain yksi viisipäiväinen työviikko.
Ensimmäisen virallisen kesälomapäiväni vietin Black Fridayna Haniassa. Halusin käydä näöntarkastuksessa, sillä yksi syy blogihiljaisuuteen pienten reissujen ja kreikan tuntien kesätauon loppumisen lisäksi oli se, että työpäivien jälkeen silmäni olivat alkaneet olla niin kipeän väsyneet, että en halunnut viettää koneella enää kotona yhtään aikaa. Silmälasit saattaisivat auttaa asiaa.
Optikoliikkeessä ei kuitenkaan voitu auttaa, vaan minulle kerrottiin, että Kreikassa näöntarkastuksia tekevät vain silmälääkärit. Milloinkahan sitä muistaisi etsiä silmälääkärin ja varata ajan…
24.11. | Rentoutumista Rethymnonissa
Varsinaiselle kesälomareissulle lähdimme Kreetan kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin Rethymnoniin, jossa vietimme pari päivää. Tästä reissusta olimme haaveilleet jo lähes vuoden, ja nyt vihdoin saimme toteutettua sen. Onhan Rethymnoniin jopa tunnin ajomatka, joten on säälittävää, että emme ole saaneet tehtyä reissua aikaisemmin… Yövyimme vanhassakaupungissa ihanassa Cressa Corona -hotellissa, jossa huoneemme terassilla oli poreamme ja jumppapallo. Kumpaakaan emme kylläkään käyttäneet.
29.11. | Mäkkiöverit Iraklionissa
Marraskuun viimeisenä viikonloppuna oli vuorossa muutaman päivän reissu Kreetan pääkaupunkiin Iraklioniin. Ja mitä Iraklionissa on pakko tehdä siellä käydessään? No, syödä saaren ainoassa McDonald’sissa! Tai onhan Mäkkejä Kreetalla pari muutakin, mutta ne ovat auki vain kesällä, ja Iraklionin McD on meitä lähin. Ihan hyvä vain, että sinne on meiltä matkaa noin 150 kilometriä, sillä eihän McDonald’sissa syömisestä seuraa muuta kuin huono olo…
