Matka Unkarin Balaton-järveltä Slovenian Bohinj-järvelle on helposti huristeltavissa yhden päivän aikana, mutta koska viime syksyn reissulla meillä ei ollut kiirettä matkan taittamisen suhteen, päätimme jakaa siirtymisen kahdelle päivälle. Lähes täsmälleen reitin puoliväliin osuu kaupunki nimeltään Maribor, joten oli helppo päätös aloittaa Sloveniaan tutustuminen tästä maan toiseksi suurimmasta kaupungista.
Olimme varanneet edullisen majoituksen aivan kaupungin läpi virtaavan Drava-joen rannalta, lyhyen kävelymatkan päästä Mariborin pienestä keskustasta. Ensikosketuksemme Sloveniaan alkoi hieman tahmeasti, kun majapaikkaan päästyämme tajusimme meidän varaamamme ja jo maksamamme parempitasoisen huoneen menneen muille. Vahinkoa ei voitu enää korjata, eikä ainoalla paikalla olleella jotenkin edes henkilökuntaan kuuluvalla henkilöllä ollut valtuuksia maksaa erotusta meille takaisin, joten oli parempi vain niellä kiukku, antaa asian olla ja lähteä tutkimaan, mitä kaikkea Maribor turistille tarjoaa.
Maribor on noin 95 000 asukkaan viehättävä ja pienenoloinen kaupunki, josta en ollut kuullutkaan ennen sen osumista silmiini reittiä Unkarista Bohinjille tutkaillessani. Kovinkaan montaa pakollista nähtävyyttä ei kaupungissa ole, joten kaupunki soveltuu erinomaisesti rentoon ja päämäärättömään kävelyyn – ja paikallisiin viineihin tutustumiseen. Kuulostaa oikein kelvolta kaupunkikohteelta siis, eikö?
Muistin Travellover-blogin Annikan pitävän slovenialaisista viineistä (tai ainakin brdalaisista viineistä), joten olin utelias maistelemaan niitä itsekin. Pikaisesti nautitun myöhäisen lounaan jälkeen menimme katsomaan joen varrella kasvavaa maailman vanhinta viiniköynnöstä, jolla sanotaan olevan ikää noin 450 vuotta. Köynnöksen vieressä oli tietenkin asiaan sopivasti viiniä tarjoava baari, joten join elämäni todennäköisesti ensimmäisen lasilliseni slovenialaista viiniä tuon ikivanhan köynnöksen vieressä.
Pikkurahalla saatu todella kelvollinen valkoviinilasillinen piristi flunssasta nuutunutta kehoani, ja viinin voimalla jaksoin kierrellä kaupunkia; käydä katsomassa Mariborin katedraalin, linnan ja synagogan sekä pari aukiota, joista yhden reunalle pysähdyimme toiselle viinilasilliselle. Tämäkin oli yhtä naurettavan halpaa ja lähes yhtä hyvää kuin ensimmäinen kokeilemani slovenialainen valkoviini, joten en taaskaan jotunut pettymään.
Lyhyen kierroksen jälkeen tuntui, että Maribor oli jo enimmäkseen nähty – ainakin niiltä osin, mitä nähtävää kaupunki tarjoaa turistille. Illan alkaessa hämärtää palasimme vanhojen rakennusten koristamasta ydinkeskustasta takaisin Drava-joen varrelle ja istahdimme Maribor Vinotekan terassille vielä yksille lasillisille. Kolmas kertahan toden sanoo, joten pitihän meidän varmistaa, että slovenialainen viini todellakin sopii kielen päälle niin hyvin kuin kaksi ensimmäistä kokeilua olivat antaneet ymmärtää. Ja sopihan se.
Vaikka Maribor onkin ihan viehättävä pikkuinen kaupunki, ei se tehnyt lähtemätöntä vaikutusta tai synnyttänyt halua jäädä kaupunkiin yhtä yötä pidemmäksi aikaa. Iltapäivä ja ilta Mariborissa oli kuitenkin leppoisa intro Slovenian-lomallemme, joka tästä eteen päin olisikin yhtä maisemien ilotulitusta Bohinj– ja Bled-järvillä. Jos suunnitelmissa on kaupunkiloma Sloveniassa, suosittelen Mariborin sijaan suuntaamaan pääkaupunkiin Ljubljanaan – Maribor kun soveltuu paremmin taukopaikaksi ohikulkumatkalla.
Mutta jos Mariborin parasta antia olivat slovenialaiset viinit, millaisia ne sitten ovat? Yhdellä sanalla kuvattuna laadukkaita. Jos lasillinen maksaa parisen euroa, en yleensä odota viiniltä kovinkaan paljoa, mutta Sloveniassa viinin hinta-laatusuhde on enemmän kuin kohdallaan. Slovenian viinituotannosta jopa 70 % onkin laatuviinejä, ja Slovenia on oikein varteenotettava viinimaa. Lue lisää slovenialaisista viineistä Viinin juurilla -sivustolta.
